Häivytetään kateutta! Kerro mitä kadehdit ja kateuden kohde kertoo kertoo asian kääntöpuolet

Tuli vielä mieleen se, että kadehdin kyllä niitä jotka ovat säästyneet kiusaamiselta ja joilla on ollut edes yksi hyvä ystävä varsinkin nuoruudessa. Ovat saaneet kasvaa rauhassa ja on paremmat edellytykset hyvään itsetuntoon. Itse olen kasvanut kieroon ja pelkään sekä jännitän kaikkea. Ikävät kokemukset jättäneet jälkensä ja itsetunto nolla. Stressaaminen ja ahdistus syö voimia ja vie iloa elämästä. Mietin vaan eräänkin kerran, kun taas jännitin nuorisojoukon ohittamista kadulla etten taida joskaan "parantua" traumoista. Nyt pääsen sentään jotenkin ohi mutta silti epämiellyttävä kokemus. Samalla huvittavaakin ja surkeaa, että jännitän niin paljon kaikkea.

Sitä, että naisilla on enemmän seksikumppaneita kun miehillä siinä vaiheessa, kun nainen haluaa asettua aloilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin kavereitani, jotka pystyvät ostelemaan huolettomasti mitä mieleen juolahtaa. Itse en pysty ostelemaan, vaikka olen hyvätuloinen. Harkitsen aina ja jää ostamatta.

Huolettoman ostelun haittapuoli on, että tulee hankittua myös paljon turhaa roinaa ja vaatteita, joita ei juuri koskaan käytä. Harkitsevaisuus on oikeasti parempi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, että naisilla on enemmän seksikumppaneita kun miehillä siinä vaiheessa, kun nainen haluaa asettua aloilleen.

Ok.

T. Keski-ikäinen neitsytnainen

Kadehdin terveitä ihmisiä, ja heitä joilla on ylipäätään hiukset.

Terv. kalju rintasyöpäpotilas

Voi olla vähän omituinen syy kadehtia, mutta kadehdin ihmisiä joiden sosiaalinen äly on heikko ja jotka eivät koskaan tajua millaisia sammakoita suustaan päästelevät. He saattavat olla aivan tyytyväisiä itseensä, elämäänsä, kyseenalaistamatta olisiko omissa asenteissaan parantamisen varaa. He uskovat käyttäytyvänsä hyvin ja herkästi arvostelevat ihmisiä, joille on tapahtunut ikäviä asioita tai elämäntilanne muuttunut vaikeaksi yllättäen. KUnpa osaisin yhtä rennosti heitellä sammakoita suustani ja olla välittämättä muiden tunteista, Elämä olisi varmasti helpompaa ja selkeämpää

Vierailija kirjoitti:

Laihoja, rohkeita naisia, jotka kehtaa käydä salilla.

T 100kg läski joka liikkuu vain pimeällä.

Kukaan ei ole vastannut tähän, eli laihoilla naisilla tosiaan ON täydellinen elämä.

N 100kg

Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat luontevia puhumaan toiselle ihmiselle, ja eivät ahdistu sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen ahdistuminen on ihan pepusta, ja vaikka altistan itseäni jatkuvasti sosiaalisille tilanteille, se ei tee niistä yhtään helpompaa. Sitä ehkä sietää vaan paremmin, kun tietää mistä on kyse. Niin ja olen vielä introverttikin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihoja, rohkeita naisia, jotka kehtaa käydä salilla.

T 100kg läski joka liikkuu vain pimeällä.

Kukaan ei ole vastannut tähän, eli laihoilla naisilla tosiaan ON täydellinen elämä.

N 100kg

Tai sitten harva koki sopivansa kuvaukseen?

Olen käynyt salilla melko pitkään ja olen suht hoikka, en kuitenkaan enää hirmu laiha kuten nuorempana. Ehkä näillä spekseillä voin vastata tähän, vaikka en pidä itseäni mitenkään rohkeana.

Mua nolotti mennä salille heiveröisenä kukkakeppinä, alkuun en meinannut edes jaksaa siirtää isompia levypainoja yksitellen pois tieltä, jos joku oli laittanut ne telineessä pienempien painojen päälle. Olin kateellinen siitä, että tuhdimpaa tekoa olevilla kavereilla näytti olevan myös ruista ranteessa enemmän.

Ulkonäkömielessä voisin vielä lisätä, että hoikkuus ei tee kauniiksi eikä suosituksi. Itselläni ei ole kait oikein mitään muita kauneusihanteiden mukaisia piirteitä, niin ei siinä pelkkä laihuus paljoa merkitse.

Omalla kohdallani uskallus on lisääntynyt vähitellen vuosien varrella, eikä avain siihen ollut ulkonäkö vaan se, etten vain enää jaksa välittää mitä muut ajattelevat. Varsinkin joku vieras ihminen kuntosalilla, ajattelipa hän pahaa tai hyvää, niin ei se vaikuta ainakaan maidon hintaan.

Hetken aikaa ketjua luettuani ymmärrän, kuinka onnekas olen kasvettuani kodissa, jossa ei ollut kateutta, eikä vertailua muihin. En edelleenkään pysty sitä ymmärtämään, jos sillä tarkoitetaan kateutta negtiivisessa merkityksessä. Katkeruuden ohella suurimpia myrkkyjä ihmisissä, joka karkoittaa.

Kadehdin ihmisiä joita on rakastettu, rakastetaan, ja jotka ovat saaneet tuntea toisen ihmisen rakastavan kosketuksen.

En ole tätä itse kokenut, en lapsena enkä aikuisena. Sairas lapsuudenkoti, ja miehille olen kelvannut vain hyväksikäytettäväksi.

Nykyisin kavahdan kosketusta.

Vastauksena AP:lle tuohon isossa kaupungissa asumiseen. Asun Lontoossa ja vaikka toki täällä asumisessa on paljon positiivista on myös paljon negatiivista:

-Ilmansaasteet ja melu

-luonto on kaukana, ei voi noin vaan lähteä lenkille metsään tai kesällä uimaan

-Eläminen on todella kallista. Asutaan usein ahtaasti/jaetaan asunto kämppisten kanssa

-Rikollisuus (en tosin tunne, että täällä olisi vaarallista asua)

-Pitkät etäisyydet. Työmatka tunti metrossa yhteensuuntaan on ihan normisettiä täällä. Ruuhka-aikana joutuu yleensä seisomaan, koska metro on tupaten täynnä. Tästä lystistä joudun kuitenkin maksamaan vuodessa lähes pari tonnia metrokorttiin.

-Autoileminen myös todella hankalaa, koska ruuhkat ja parkkipaikkojen puute.

Kadehdin niitä jotka eivät nuorena sössineet raha-asioitaan, vaan ovat kyenneet vastuulliseen rahankäyttöön aina. Itselläni on 20k pikkavippivelkoja ulosotossa ja minimaaliset tulot.

Kadehdin ihmisiä jotka asuvat maalla vanhassa hirsitalossa omavaraisesti ja joilla on iso hyvin hoidettu hyötypuutarha ja tilaa pitää esim kanoja ja lampaita.

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen ihmisille, jotka ovat luontevia puhumaan toiselle ihmiselle, ja eivät ahdistu sosiaalisista tilanteista. Sosiaalinen ahdistuminen on ihan pepusta, ja vaikka altistan itseäni jatkuvasti sosiaalisille tilanteille, se ei tee niistä yhtään helpompaa. Sitä ehkä sietää vaan paremmin, kun tietää mistä on kyse. Niin ja olen vielä introverttikin. :D

Tähän lohtuna, että tuo voi oikeasti muuttua iän myötä kuten itselleni on käynyt. Minäkin altistin tilanteille vuosia itseäni, ja pitkään tuntui ettei se auta yhtään. Mutta auttoi se kun sinnikkäästi jatkoin vuodesta toiseen. Tsemppiä kovasti 👍👍

Kadehdin naisia kenellä on hyvä mies. Komea, rikas, karismaattinen, hauska, urheilullinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen itseni nyt pinnalliseksi, mutta kadehdin kaunista ja mukavaa työtoveria, johon miehet, työtoverit ja asiakkaat, ihastuvat. Uusi kumppani löytyy sekunnissa, kun edellinen sihde päättyy.

Mutta millaisia nämä suhteet sitten ovat, jos niitä koko ajan tulee ja menee? Ei varmaan kovin rakastavia ja hyviä? Tietysti jos työkaverisi hakee vain kevyitä suhteita niin mikäs siinä.

Itse olen ihan kivannäköinen ja ehkä myös helposti lähestyttävä ja mukava, olen päässyt melko vaivatta treffeille ja tapailemaan miehiä, mutta moni on vedättänyt ja ollut ihastunut vain ulkokuoreen eikä ole halunnut sitoutua. Itse olen halunnut pitkän parisuhteen. Seurauksena on ollut monta sydänsurua, menetettyä itsetuntoa, petetyksi tulemista ja vitutusta. Sitten aina joutuu keräilemään itseään kunnes taas joskus aikojen kuluttua uskaltautuu lähteä treffailemaan.

Tunnemme melko pitkältä ajalta, ei miehiä mene ja tule koko ajan. Olen ajatellut, että helppoa löytää uusi, kun on varaa, mistä valita.

Mutta tuota en tullut ajatelleeksi, että kauniit naiset voivat ajatella miehen ihastuvan vain ulkonäköön. Kiitos tästä kateuden lieventäjästä :).

Tai halutaan vain kevyttä treffailua kivannäköisen naisen kanssa, ihastutaan haavekuvaan, eikä haluta koko pakettia.

T. Tuo sama vastaaja

Hyvät hampaat. Olen ikäni pessyt hampaat 2x päivässä, puhdistan hammasvälit joka päivä, en napostele, juomana pääasiassa vettä. Turhauttavaa.

Kadehdin onnellisia ihmisiä.

Ja hyviä hampaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihoja, rohkeita naisia, jotka kehtaa käydä salilla.

T 100kg läski joka liikkuu vain pimeällä.

Kukaan ei ole vastannut tähän, eli laihoilla naisilla tosiaan ON täydellinen elämä.

N 100kg

Mikä on laiha? Käyn salilla, mutten miellä olevani laiha.

Samalla salilla käy varmasti myös 100 kg painavia naisia ihan iloisena ja tyytyväisenä eikä kukaan heitä pidä sen kummempana kävijönä kuin muitakaan. Siellä käy myös nuoria, eläkeläisiä, liikuntavammaisia, myös isokokoisia miehiä, äitejä lapsineen.. kaikki mahtuvat liikkumaan eikä ketään katsota kieroon tai arvostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin porvarien ja muiden herrojen lasten elämää. Itse olen kasvanut kommunistiperheessä monen sisaruksen kanssa ja mitään eväitä en ole elämää varten sieltä saanut. Oppinut vain herravihaa ja katkeruutta ja kadehtimaan. Paha olo on ollut läsnä mun elämässä koko aika ja siirtänyt oon sen mun lapsille, joita ei edes politiikka kiinnosta vain ainoostaan päihteet ja sekoilu.

Jatkan vielä et sisarustenkaan kanssa ei pysty puhumaan lapsuuden kylmästä ja katkerasta menosta. Kaikki ihannoi meidän vanhempia vaikka toisaalta itkevät ihan kyyneliä myöten, miten olis ollut parempi jos olis opittu puhumaan ja jotenkin olemaan. Mut ei sitä voi sanoa kun pitää vaan ihannoida sitä

Kurjuutta, mihin vanhemmat teki lapsen per 18 kuukautta. Isä joi ja äiti nalkutti.

Oishan se hienoo, jos ei olis kasvanut tollasessa lävessä. Ei tota pysty mitenkään muuttamaan hyväksi. Siks monet vassarit on ihan helkutin kateellisia. Kasvaneet siihen paskaan.

Minä kasvoin oikeistolaisessa perheessä, jossa yrittäjyyttä ja itsensä elättämistä pidettiin kunnia-asiana ja vuodesta toiseen kauhisteltiin, miksi pitää maksaa niin paljon veroja ja maksaa niin paljon palkkaa työntekijöille. Vain rahalla oli merkitystä, ei millään muulla. Jouduin työskentelemään 9-vuotiaasta lähtien pa*kapalkalla perheyrityksessä laittomilla työajoilla ja maksamaan syömästäni ruoasta perheelleni. Jouduin maksamaan itse oman vaatteeni ja hygieniatarvikkeeni, alaikäisenä. Ruokaa säännösteltiin ja rajoitettiin, vessataukoja yms. kytättiin ja seurattiin jo lapsesta lähtien, kuinka pitkään töiden tekemiseen meni aikaa. Jouduin maksamaan myös isälleni ylimääräistä veroa 10 % palkastani korvaukseksi siitä, että ”sain tehdä töitä”. Eli perheeni oli juuri sellainen ääri esimerkki riistoporvarista, joka myy vaikka omat lapsensa eniten tarjoavalle. Siksi minusta tuli vasemmistolainen: vihaan ja halveksin ihmisiä, joille millään muulla ei ole mitään merkitystä kuin rahalla ja ihmisarvo mitataan rahassa.

Sanomattakin selvää, että perheessämme oli muitakin väkivallan muotoja ja kasvuolosuhteet traumaattiset.