Häivytetään kateutta! Kerro mitä kadehdit ja kateuden kohde kertoo kertoo asian kääntöpuolet

Kadehdin niitä, jotka ovat oikeasti kihloissa ja menossa naimisiin, eivätkä feikkikihloissa, kuten minä ja puoliso.

Kadehdin kavereitani, jotka pystyvät ostelemaan huolettomasti mitä mieleen juolahtaa. Itse en pysty ostelemaan, vaikka olen hyvätuloinen. Harkitsen aina ja jää ostamatta.

Iso suku ja kaveripiiri vie aikaa ja henkistäkapasiteettia. Tuntuu ettei yhtään viikonloppua saa vain makoilla ja palautua töistä. Lisäksi se puhelu- ja viestitulva mitä en jaksaisi etenkään työpäivien aikana kun työssäni jo olen koko ajan kirjoittamassa sähköpostia tai puhumassa puhelua.

En kadehdi mitään.

Kadehdin miehekkäiden miehien vaimoja. Oma mieheni on herkkä, hellä ja huomaavainen, mutta vähän tossukka eikä tykkää miesten jutuista. Haaveilen miehestä, joka tulee hikisenä jääkiekosta ja dominoi sängyssä.

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin umpirakastuneina ihanassa häämekossa suurissa, iloisissa häissä. Itse menin naimisiin maistraatissa, koska ex ei halunnut isoja häitä enkä alkanut häntä siihen pakottamaan. Nykyinen mieheni ei halua naimisiin ollenkaan. Tämä ei ole parisuhteelle mikään kynnyskysymys ja parisuhteemme on todella hyvä muuten. Olisin vain joskus halunnut ihanat isot juhlat ja kauniin mekon.

Kadehdin niitä joita ei ole hyväksikäytetty.

Vierailija kirjoitti:

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin umpirakastuneina ihanassa häämekossa suurissa, iloisissa häissä. Itse menin naimisiin maistraatissa, koska ex ei halunnut isoja häitä enkä alkanut häntä siihen pakottamaan. Nykyinen mieheni ei halua naimisiin ollenkaan. Tämä ei ole parisuhteelle mikään kynnyskysymys ja parisuhteemme on todella hyvä muuten. Olisin vain joskus halunnut ihanat isot juhlat ja kauniin mekon.

Me mentiin nuorina muutama vuosi sitten naimisiin juuri ennen koronaa, oli 200 vierasta. Kaveripiirit elää, ja useaa vieraista ei olla tavattu lainkaan häiden jälkeen. Tuntuu oudolta että meille nykyään ihan vieraat ihmiset ovat olleet häissämme.

Ps. Mulla meni siihen hienoon valkoiseen mekkoon vessakäynnillä kakkaa!

Isossa kaupungissa lähellä kaikkia rientoja ja palveluja on aika kallista asua. Ison kaupungin sisällä voivat etäisyydet olla pitkiä. Vaikka kaveri asuisi samassa kaupungissa, matka voi kestää ajallisesti pitkään. Lisäksi ruuhkassa ajaminen on tuskastuttavaa ja kaupungin melu uuvuttavaa. Asun siis itse isossa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

En kadehdi mitään.

Tämä. Miksi ihmiset eivät osaa olla kadehtimatta? Kateus on julmetun rumaa. Myös säälittävää.

Kadehdin niitä jotka tarkkaan tietävät mitä elämältä haluavat ja mihin pyrkivät. Kadehdin niitä joilla iso koti, niitä joilla on aina siistiä. Kadehdin naisia joiden miehet osaavat huomioida, osallistuvat pyytämättä kotitöihin, näyttävät tunteensa ja rakkautensa. Kadehdin ystäviäni jotka jaksavat pitää itsestään huolta, ajattelevat myös omaa hyvinvointiaan ja ovat itsevarmoja.

Tässä nyt alkuun 😁

Kadehdin hienoja hampaita!

Omani ovat pienet, oikaisuhoidon kayneet.

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

-mene peilin eteen

-katso tarkasti häntä jonka siinä näet

-mieti, mitä hänessä kadehdit

-eikö olekin mahtava tyyppi!

Sori, ohis.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Mitä jos kadehtimisen sijaan jättäisit ne velvollisuudet vaan pois? Oma terveys on tärkeämpää kuin mikään yhdistys. Töiden jälkeen perheen kanssa olemisessa, harrastamisessa ja rauhoittumisessa ei ole mitään kääntöpuolia.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Siinä käy sitten niin, että kun karsii velvollisuuksia, niin alkaa tuntua tylsältä, kun ei odoteta mihinkään.  Se, ettei tarvitse pukeutua, laittautua ja lähteä, muuttuu lopulta sivustakatsojan elämäksi.

Isossa kaupungissa alat nirsoilemaan palveluista. Odotat että ison kaupungin tarjonnasta löytyy sopiva lempikahvila tai kantabaari juuri sinulle, mutta sitten et sitä täydellistä löydä kuitenkaan. Kärsit, koska tiedät että se täydellinen saattaa olla ihan lähellä muttet löydä sitä ikinä. Jos olet sinkku, parisuhteen hakeminen voi tuntua samalta vaikket olisi Tinderissäkään.

Kadehdin ihmisiä jotka haluaa lapsia tai ei halua lapsia. En ole koskaan koko elämäni aikana kokenut kumpaakaan tunnetta. Pidän kyllä lapsista enkä ärsyynny edes mekastavista muksuista, sellaistahan se lapsuus on. Mutta ilman että minua olisi tehty tietoiseksi siitä että minäkin siis periaatteessa näin naisena voisin lapsen saada ( :D ) niin en koko ajatus ei olisi koskaan juolatanut mieleenikään. Nyt sitten välillä aina pakotan itseni ajattelemaan asiaa, mutta luontaisesti se ei tule mieleenikään.

Ei mitään käryä mitä kaltaiseni ihminen noin ylipäätään tekee perheellistymisen kanssa, kun en tunnista julkisesta keskustelusta kuin kaksi narratiivia - haluan tai en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen ylempää amk-tutkintoa töiden ohessa ja sen lisäksi teen luottamustehtäviä parissa yhdistyksessä. Tänään kun tulin töistä kotiin, olin niin väsynyt että aloin itkemään. Kadehdin ihmisiä, joilla ei ole töiden päälle muita velvollisuuksia.

Siinä käy sitten niin, että kun karsii velvollisuuksia, niin alkaa tuntua tylsältä, kun ei odoteta mihinkään.  Se, ettei tarvitse pukeutua, laittautua ja lähteä, muuttuu lopulta sivustakatsojan elämäksi.

Kiitos molemmille vastaajille. Toisaalta yhdistystoiminnassa oppii uusia taitoja jota voi hyödyntää myös työelämässä ja yhdistyksissä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa tekemistä ja pääsee tapahtumiin. Olen miettinyt asioiden karsimista, mutta siinä menettää myös ne hyvät puolet.

Kaikki ei miellä kateutta katkeraksi kyräilyksi, vaan kateus vähän laajennetussa merkityksessään voi olla ihailua, haaveilua ja tavoitteita. Luulen, että moni ketjun viesteistä on kirjoitettu "jospa joskus minäkin" -ajatuksella. Sitten voi olla tähänkin hetkeen tyytyväisempi kun saa kulla, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen.