Lue keskustelun säännöt.
Gallup! Rakastatko oikeasti aviopuolisoasi?
Kommentit (97)
Rakastan, ihan järjettömän paljon. 10 vuotta jo yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan syvästi.Minun sielunkumppanini<3
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:18"]
Jollain tasolla kyllä.
[/quote]
Jollain tasolla? Ihan oikeasti? Tuoko on peruste olla toisen kanssa yhdessä? Missä on itsekunnioituksesi?
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:19"]
Kyllä voin sanoa rakastavani vaikkei me mun mielestä oikeastaan kovin hyvin sovita yhteen ja on ollut eroajatuksiakin.
[/quote]
Eroajatuksia vaikka rakastat? Eikö mies sitten rakasta?
En rakasta. Olen miehen kanssa taloudellisista syistä vielä jonkin aikaa. Palaan hoitovapaalta töihin, niin sen jälkeen olen taloudellisesti riippumaton miehestä ja voin ottaa eron puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin uudelleen pari vuotta sitten ♥
Yhteiseloa 22 vuotta
Minusta on idioottimaista uskoa johonkin täydellisen kumppanin olemassaoloon, täytyy valita joku jota voi sietää ja joka sietää sinua. Kaikissa on puutteensa ja vaikka monet jutut ärsyttävät niin monet piirteet ovat myös positiivisia. Uskon että näin olisi kaikissa muissakin ihmisissä joten vaihtaminen olisi turhaa. Rakkaus ei mielestäni ole sitä että joka päivä mitenkään erityisesti edes toisesta pitäisi, pääasia on tahto ja halu pysyä yhdessä ja jaksaa myös niinä päivinä/vuosina kun toinen lähinnä vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan aidosti, avoimesti ja syvästi!!
Rakastan, nyt ja aina <3 jollen rakastaisi, ei hän olisi puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:36"]
Minusta on idioottimaista uskoa johonkin täydellisen kumppanin olemassaoloon, täytyy valita joku jota voi sietää ja joka sietää sinua. Kaikissa on puutteensa ja vaikka monet jutut ärsyttävät niin monet piirteet ovat myös positiivisia. Uskon että näin olisi kaikissa muissakin ihmisissä joten vaihtaminen olisi turhaa. Rakkaus ei mielestäni ole sitä että joka päivä mitenkään erityisesti edes toisesta pitäisi, pääasia on tahto ja halu pysyä yhdessä ja jaksaa myös niinä päivinä/vuosina kun toinen lähinnä vituttaa.
[/quote]
Tarvitseeko tällainen ihminen edes kumppania. Ehkä olisi parempi asua yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:28"]
En rakasta. Olen miehen kanssa taloudellisista syistä vielä jonkin aikaa. Palaan hoitovapaalta töihin, niin sen jälkeen olen taloudellisesti riippumaton miehestä ja voin ottaa eron puheeksi.
[/quote]
Olet miehen kanssa rahan takia? Mitä vittua????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 22:36"]
Minusta on idioottimaista uskoa johonkin täydellisen kumppanin olemassaoloon, täytyy valita joku jota voi sietää ja joka sietää sinua. Kaikissa on puutteensa ja vaikka monet jutut ärsyttävät niin monet piirteet ovat myös positiivisia. Uskon että näin olisi kaikissa muissakin ihmisissä joten vaihtaminen olisi turhaa. Rakkaus ei mielestäni ole sitä että joka päivä mitenkään erityisesti edes toisesta pitäisi, pääasia on tahto ja halu pysyä yhdessä ja jaksaa myös niinä päivinä/vuosina kun toinen lähinnä vituttaa.
[/quote]
Sietää? Ei toisen kanssa olla naimisissa vain sillä perusteella että sitä vain sietää? Toisen kaveri ei edes olla sen takia että sitä sietää. Kaveri ollaan koska toisesta pidetään ja sen seurasta todella pidetään.
Toisen kanssa mennään naimisiin koska toista todella rakastetaan ja toisen eteen halutaan uhrata ja antaa kaikkensa. Toisen kanssa halutaan viettää koko elämä.
Rakkaus on muuttunut sellaiseksi arkiseksi arvostukseksi. Vaikka ei aina niin leisku, niin miksi lähtisin suhteesta? On ihanaa kun toinen on turvana, tukee tarvittaessa ja silti antaa tilaa hengittää. Eikö rakkaus mitata juuri sen harmaan arjen keskellä, kun olet kaikkein eniten väsyksissä..?
En rakasta mitenkään palavan intohimoisesti, mutta rakastan kuitenkin tätä kumppanuutta ja yhteiseloa mikä meillä on. Ikinä en eroaisi ainakaan nyt kun lapsi on pieni, se on mielettömän itsekästä jos liitossa ei ole asiat todella huonosti (riitelyä, masennusta, väkivaltaa tms.). Meillä on asiat ihan ok ja tuo mies on kuitenkin monella tapaa ihana. Minä en lapsuudessani saanut ehjää kotia, mutta sen aion omalleni tarjota.
Rakasta, vielä vuosienkin jälkeen salpaa rakkaus hengityksen.
Kummatkin yritetään ja tahdotaan hyvä elämä itsellemme ja toisillemme.
Loukkaavia asiota ei sanota vaikka toki riidellään kun sen aika on.
Intohimo on myös säilynyt.
Meillä on myös yksi sääntö: kummallakin on lupa lähteä jos onni ja rakkaus on loppunut. Yritetään kuitenkin huoltaa tilanne kuntoon ennen rikkoutumusta.
Ja me nauretaan yhdessä niin helvetisti <3
Olen todella yllättynyt siitä miten moni ei rakasta kumppaniaan.
En ole vuosiin rakastanut, nyt olemme eroamassa.