Lue keskustelun säännöt.
koululiikunta tuhosi tyttäreni liikunnanilon
01.09.2015 |
Tyttö nelosluokalla, aina ollut innokas urheilija. Etenkin jalkapallo ja pesis ovat tytön mielestä kivoja, molempia harrastanutkin.
Ei tietenkään ole kaikessa hyvä (eihän meistä kukaan). Koulussa on useitakin lajeja jota ei osaa, mutta silti aina parhaansa yrittänyt ja osallistunut kunnolla. Kuitenkin muut lapset ja opettajan asenne ovat pilanneet liikuntailon kokonaan. Ei halua enää mennä harkkoihin tai pelata mitään, tuntee olevansa huono liikunnassa. En nyt enempää ala asiaa avaamaan, mutta tunnen muitakin tapauksia joiden kohdalla koululiikunta aiheuttanut semmoisen huonommuudentunteen että minkäänlaista liikuntaa ei enää tee mieli kokeilla. Onko teillä vastaavia kokemuksia?
Kommentit (257)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]
En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..
on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa.
Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan.
[/quote]
En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.
Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Toivottavasti tällaisia ylimielisen asenteen omaavia narsisteja ei oikeasti koulussa näe, vaan tämä tyyppi on joku wannabe-ope.
Ensinnäkin asenne, että luokassa on 2 hyvää ja muut huonoja. Höpöhöpö, jos joku siellä on toisia parempi johtuu vain siitä että harrastaa pelaamista. Ei mistään muusta. Ja narsistisesta manipuloivasta asenteesta että määrää kuka koskee palloon. Itse olen katsonut koulujen teemapäiviä ja rehellisesti tämän totean, että paskaperseet ne siellä luulevat olevansa hyviä. Eivät ole oikeasti.
Ja tuo asenne, että joku on heikko ja toinen vahva ja kannustaa. Ylimielistä, narsistista ja röyhkeää. Ei sen perusteella lkäytösnumeroita saisi antaa, että joku on vanhempiensa manipulointiesimerkin mukaan ottanut itselleen hyvän pelaajan tai vahvan liikkujan roolin ja sillä perusteella "arvioi" ja "kannustaa".
Höpöhöpö. Ja että joku, joka on vähemmän harrastanut pelaamista, éi osaisi valita joukkuetta. Bullshittia.
Älyvapaa tässä olet sinä ja lapsesi. Ei siellä muillakaan tunneilla vahvat dominoi vaan ovat hiljaa.
[/quote]
Siis haluaisitko itse olla se, joka on muiden kannustusarmopalojen armoilla? Kaikki ovat yhtä hyviä sen mukaan miten paljon harrastavat pelejä vapaa-ajalla. Törkeää jos käytösnumero muka tulee sen mukaan, miten joku luokan manipuloiva narsistinen kiusaava pomo haluaa kannustaa ja ketä.
[/quote]
Mitä ihmettä te narsistihullut tässäkin sekoilette? Ei se ole narsisti eikä kiusaaja, joka kannustaa heikompaakin, esim. pallopelissä sitä, joka ei uskalla koskea pallon.
Kyllä, minä olisin mieluummin se, joka saa muilta kannustusta, vaikka se olisi "armopala" kuin se, jota toiset pillkkaavat. Fakta on se, että eivät kaikki ole yhtä taitavia vaan aina on heikompia, niin matematiikassa, kielissä, musiikissa, pallopeleissä ... ihan kaikessa.
Olen siis se sijaisopettaja, joka kirjoitti ensimmäisen lainauksen. Nämä kaksi ovat ilmeisesti itse liikunnanopettajia? Vahvat dominoivat muillakin tunneilla ja työpaikoilla myös, miten liikunta voisi olla poikkeus. Ettekö te itse ole käyneet koulua, vai oletteko unohtaneet?
Omin silmin näin, että vähemmän pelaavat valitsivat joukkueeseen kavereita, eikä pelistä tullut oikein mitään. Toiseen joukkueeseet sattuivat hyvät pelaajat ja toiseen ne, jotka eivät osanneet, halunneet eivätkä välittäneet. Eivät he muuten olleet mitenkään heikompia edes luokassaan, ei vaan ollut "pallo hallussa". Kyse oli alakoululaisista, muistaakseni 3-4luokkalaisista. Siitä viisastuneena päätin , että ei ikinä enää ainakaan tällaista huutovalintaa.
Minun omat lapseni ovat muuten kaikki tyttöjä, jos se nyt jotenkin asiaan vaikuttaa. Joku harrasti kilpaurheiluakin, mutta kumma kyllä, kaikkien "heikoimmalla" ja laiskimmalla liikkujalla oli koulussa paras numero.
Ei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta pelata oikeita joukkuepelejä vapaa-aikanaan. Ne ajat ovat olleet ja menneet kun kylän tai kerrostalon kakarat 4-19 v pelasivat keskenään jossakin pihalla. Ei, nykyään ne näpyttelevät kännyköitään silloinkin, kun paikalla olisi tarpeeksi lapsia vaikka potkupalloon.
Lapsille pitäisi opettaa pienestä pitäen liikkumisen perusasioita. Mutta mitenpä niitä itsekin liikuntaa vihaava luokanopettaja opettaa! Pätevien liikunnanopettajien pitäisi opettaa myös sekä tekniikkaa että sääntöjä. Aika usein lupaava peli päättyy siihen, että tulee kiistaa säännöistä, jopa aikuisten kesken. Joku aiemmin kirjoittikin, että esim. lentopallon säännöt on oppinut vasta seuraaalla pelejä. Ne säännöt ovat tosin muuttuneet vanhimpien mammojen kouluajoista.
[/quote]
Ei tuollaista aikaa ole ollut ikinä, että yhdessä oltaisiin pelattu. Ennen leikittiin kirkkistä, kymmenen tikkua laudalla ym leikkejä puistossa ja itse asiassa pallopelit eivät ole koskaan olleet niin suosittu harratus kuin nyt, kun niitä tuetaan valtion ja kuntien taholta niin paljon että ne ovat hirveän halpoja verrattuna kaikkiin muihin harrastuksiin.
En usko, että olet opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä niitä sääntöjä siellä koululiikunnassa hirveästi opeteta. Meillä ainakin jalkapallossa kaikki rajan yli menneet potkut olivat rajaheiton paikka, rajaheitot sai heittää ihan miten ikinä halusi, ja kukaan ei ollut kuullutkaan paitsiosta. Vasta sitten, kun muutaman vuoden harrastin jalkapalloa vapaa-ajalla, kuulin, että milloin tulee kulmapotku, milloin peli poikki ja maalivahdin potku, miten rajaheitto heitetään ja mikä se paitsio sitten on.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:15"]
Minusta on yleissivistystä tuntea suurinpiirtein jääkiekon pelisäännöt varsinkin, kun Suomi pelaa MM-otteluita. Pitäisin itseäni vähän hoopona, jos en osaisi selittää paitsiota edes sinne päin. Pesäpallo on perisuomalainen laji, joten siinäkin olen opetellut palot ja juoksut koulussa, vaikken muuten niin välitä. Pystyn puhumaan ystävien kanssa tenniksestä, sulkapallosta, lentopallosta, koripallosta jne. Tai jopa osallistumaan työpaikan harrasteryhmiin sääntöjen ollessa joten kuten hallussa. Katson televisiosta myös hiihtoa ja yleisurheilua satunnaisesti ja osaan suurinpiirtein sanoa kuinka urheilijan suoritus meni.
Nämä tiedot olen kerännyt kotoa, harrastuksista ja myös koululiikunnasta. Ilman koululiikunta en olisi muun muassa ikinä koettanut golfia tai ymmärtäisi mitään ultimatesta. Joten allekirjoitan yleissivityskohdan.
[/quote]
No juuri koulussahan nuo säännöt pitäisikin kertoa kaikille selväksi! Meillä liikunnanopettaja oletti, että kaikkihan ne osaa itsestään jostakin. Eli millään luokalla meillä ei kerrottu minkään lajin sääntöjä. Koskaan. Jalkapallonkin säännöt ym. oppi vasta, kun luokan fudistähdet huusivat pelissä päät punaisena, että paitsio. Siinä sitten palloiltiin miten kuten. Minusta opettajan kuuluu opettaa. Joka laji ja liikeradat.
Minä liikuin omalla ajalla, mutta meidän kotona ei urheilua seurattu mitenkään mediasta. Ketään ei kiinnostanut, joten tietämys urheilulajien säännöistä oli vähän hutera. Mutta jos minulta olisi kysytty Beethovenin sinfonioista tai tähtitieteestä, olisin tiennyt niistä paljonkin ala-asteella.
Kun olin koululainen, en tiennyt ketään oppilasta, joka olisi harrastanut mitään joukkuepeliä. Jotkut harrastivat kilpamielessä hiihtoa, pari harrasti yleisurheilua kilpamielessä.
Nykyään juttu on mennyt röyhkeäksi. Jopa ihmisten rentoutumispaikkoihin eli kylpylöihin, jotkut vanhemmat ovat raahanneet lapsilleen pallot.
Jestas mitä valitusta. Onneksi uusi hallitus on tuomassa kouluihin tunnin liikuntaa päivässä. Kyllä se pullamössökin vähitellen kehittyy, kun kroppa saa säännöllisesti rasitusta. Tottumuksen puutetta vaan monilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan".
Pitääkö ne sitten aina laittaa kilpailemaan keskenään?
Omakohtaista kokemusta täälläkin. Koulunkäynti oli muuten ihanaa, mutta liikunta oli ainainen ahdistuksen aihe. Opettajani mielestä oli sopivaa sanoa kahden kesken naama punaisena 10-vuotiaalle, että tällä on asenneongelma liikuntaa kohtaan, eikä siksi osaa. En tiedä, mutta tuota ennen ainakin yritin aina parhaani vaikken saanut mitään opastusta. Kaikki olisi pitänyt tehdä täydellisesti ja osata täysin oikein itsestään. Aloin pelätä tunteja, kiitos opettajan sekä liikuntaa aktiivisesti harrastavien ilkeilijöiden takia. Lopulta lintsasin (vanhempieni suostumuksella - heillä oli ollut samanlaisia kokemuksia omana aikanaan) liikunnasta niin usein kuin suinkin mahdollista. Meni monta vuotta että löysin liikunnanilon jälleen. Pidän nykyään monista lajeista ja harrastan liikuntaa mielelläni. Enkä ole niin huonokaan siinä kuin minulle oli sanottu koulussa. Koululiikunta tuhoaa nuorten itsetunnon ja luontaisen liikkumisen ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:15"]
Minusta on yleissivistystä tuntea suurinpiirtein jääkiekon pelisäännöt varsinkin, kun Suomi pelaa MM-otteluita. Pitäisin itseäni vähän hoopona, jos en osaisi selittää paitsiota edes sinne päin. Pesäpallo on perisuomalainen laji, joten siinäkin olen opetellut palot ja juoksut koulussa, vaikken muuten niin välitä. Pystyn puhumaan ystävien kanssa tenniksestä, sulkapallosta, lentopallosta, koripallosta jne. Tai jopa osallistumaan työpaikan harrasteryhmiin sääntöjen ollessa joten kuten hallussa. Katson televisiosta myös hiihtoa ja yleisurheilua satunnaisesti ja osaan suurinpiirtein sanoa kuinka urheilijan suoritus meni.
Nämä tiedot olen kerännyt kotoa, harrastuksista ja myös koululiikunnasta. Ilman koululiikunta en olisi muun muassa ikinä koettanut golfia tai ymmärtäisi mitään ultimatesta. Joten allekirjoitan yleissivityskohdan.
[/quote]
Minä en ole katsonut televisiosta muuta urheilua, kuin Virenin juoksut lapsena. En jaksa tuhlata aikaa johonkin niin typerään, kuin jääkiekon katsomiseen tms
Ei voisi oikeasti vähempää kiinnostaa penkkiurheilu. Joten en todellakaan tiedä jääkiekon sääntöjä, enkä jalkapallonkaan.
Mutta minä käytän sen ajan liikuntaan. Käyn lenkillä 4 kertaa viikossa ja salilla 3 kertaa viikossa. Liikuntatunteja tulee viikkoon päälle 10. Myös kilpailen harrastamassani liikuntalajissa, enkä ole edes huonoimmasta päästä sitä.
Mihin minä tarvitsen sitä, että tuhlaisin monta tuntia päivästä tollottamalla telkkarista, kun muut lätkii mustaa kiekkoa jäällä.
Ei, minä käytän sen ajan mieluummin liikuntaan. Koululiikunnan lannistavasta vaikutuksesta huolimatta. En ole pelannut lentopalloa, en koripalloa, en jääkiekkoa, en pesäpalloa sen jälkeen kertaakaan, kun lähdin koulusta. Enkä ole tarvinnut niitä tippaakaan elämäni aikana.
Meillä ei ikinä kilpailtu hiihdossa, jos ei itse halunnut osallistua. Toisaalta sen huonoimmankin tuli hiihtää se pari kertaa vuodessa, jotta laji tulisi tutuksi. Opeteltiin luisteluhiihdon alkeetkin ainakin niille, jotka olivat kiinnostuneita. Pitääkö lapsen saada luistaa niistä lajeista, joita ei itse aktiivisesti harrasta ja ole tarpeeksi hyvä jo ennen kuin aloitetaan opettelemaan? Sai hiihtää kaverin kanssa, mutta ei rinnan, koska samalla opeteltiin myös latuetikettiä.
Oliko teillä joka hiihtokerta nimenomaan kilpailu aikojen kanssa, joista annettiin numero?
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:42"]
"Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan".
Pitääkö ne sitten aina laittaa kilpailemaan keskenään?
[/quote]
Tämä. Hiihto on oiva harrastus ja itse ja omat lapseni ovat tykänneet hiihdosta. Paitsi koulussa, missä hiihdettiin verenmaku suussa koko ajan kilpaillen.
Yksi opettaja oli lapsilla ihana. Hän opetti luisteluhiihdon tekniikan todella hyvin. Siihen asti lapset olivat hiihtäneet vain perinteistä. Eri tyylit tuli opittua lapsilla tosi hyvin. Ja hän ei kilpailuttanut tunnilla. Kilpailut olivat isommat, joihin meni halukkaat. Opettaja ei pitänyt edes tasotestejä tunnilla, kuka olisi hyvä.
Muut olivatkin sitten niitä, jotka pani lapset kiertämään latua ja huusi koko ajan vieressä, kuka on paras, kuka pääsee kilpailemaan. Tekniikkaopetusta ei muilla ollut tippaakaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Kyllä meillä huonoimmat osasivat valita aina ne parhaat ensin. Kuka tahansa oli valitsemassa, osasi valita parhaan ja sen jälkeenpä sitten niistä keskinkertaisista paras auttoi valitsemaan. Sinulla on asenneongelma, oletko kokeillut kertaakaan, tai ehkä kerran? Jos toinen joukkue onkin reilusti huonompi, mitä sitten? Juuri tuo se ongelma on, että pitää voittaa, eikä oppia. Liikuntatunti on monessa koulussa ainoa tunti, missä ei opeteta mitään!
[/quote]
Eivät valinneet siinä koulussa parhaita pelaajia vaan kaverinsa. Asenneongelma ehkä, että en tee samaa virhettä toista kertaa. Tiedän kyllä, että toisessa koulussa ja luokassa tämäkin valinta voisi toimia, mutta miksi ottaa riski, kun on parempiakin tapoja tehdä hyvät - vaikka ei tasaveroiset - joukkueet.
Tiedätte varmaan, että joukkuepelin vahvuus on pelaaminen joukkueena yhdessä, eikä yksi tai useampikaan hyvä yksin pelaava pelaaja voita sellaista. Tiimityötäkin olisi hyvä oppia koulussa ja joukkuepelit olisi yksi hyvä tapa.
Ei ole ihan helppoa estää jotain vahvaa yksilöä dominoimasta koko peliä varsinkaan silloin, kun hän on siinä vielä oikein hyvä. Yksi keino on sijoittaa hänet sellaiseen paikkaan, että on pakko antaa muillekin tilaisuus, eli aggressiivinen maalintekijä puolustukseen ja kielto tulla keskiviivan toiselle puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin pienet lapset tykkäisi edelleen leikkiä erilaisia liikuntaleikkejä, kymmentä tikkua yms.
Ihan samalla tavalla niissä tulee hiki, kuin siinä iänikuisessa pesäpallossa. Tai oikeammin niissä polttopalloissa ja muissa tulee enemmänkin, kun koko ajan juostaan.
Minun liikkumisen iloni koululiikunta tappoi vasta lukiossa, kun kaikki kivat pallopelit, yleisurheilu, suunnistus jne. vaihtuivat kuntopiireihin ja muuhun kuntoliikuntaan. Tykkäsin kovasti urheilemisesta ja kilpailemisesta, mutta kuntoilu oli äärettömän tylsää. Vasta nyt 40- -ikäisenä olen mahamakkaroiden myötä löytänyt kuntoliikunnan, vaikka toki edelleen mieluummin pelaisin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisithan itsekin voinut tuoda sisäliikuntakengät (lenkkarit) koripallotunnille.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 11:42"]
"Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan".
Pitääkö ne sitten aina laittaa kilpailemaan keskenään?
[/quote]
Tämä. Hiihto on oiva harrastus ja itse ja omat lapseni ovat tykänneet hiihdosta. Paitsi koulussa, missä hiihdettiin verenmaku suussa koko ajan kilpaillen.
Yksi opettaja oli lapsilla ihana. Hän opetti luisteluhiihdon tekniikan todella hyvin. Siihen asti lapset olivat hiihtäneet vain perinteistä. Eri tyylit tuli opittua lapsilla tosi hyvin. Ja hän ei kilpailuttanut tunnilla. Kilpailut olivat isommat, joihin meni halukkaat. Opettaja ei pitänyt edes tasotestejä tunnilla, kuka olisi hyvä.
Muut olivatkin sitten niitä, jotka pani lapset kiertämään latua ja huusi koko ajan vieressä, kuka on paras, kuka pääsee kilpailemaan. Tekniikkaopetusta ei muilla ollut tippaakaan.
[/quote]
Ihmettelen tätäkin, että miksi juuri urheilussa on näitä kilpailuja. Jotkut lähtevät niihin ja koko koulu tietää, ketä lähtee. Miksi? Eihän muissakaan aineissa ole kilpailuja ainakaan joka vuosi ja koko koulu ei tiedä, ketä lähtee matikka, enkku, hissa jne kilpailuihin.
Itse olen löytänyt liikunnan kouluaikojen jälkeen, onneksi! Ei puhettakaan, että koulussa olisin liikuntatuntien takia ymmärtänyt mitä se liikunnan jälkeinen hyvä olo tarkoittaa. En ole koskaan ollut liikuntatunneilla oikein hyvä missään, mutta yritin ja osallistuin ja olin silti positiivinen - siitä huolimatta todistuksessa seisoi aina seiska. Ehkä ikävä tunne tuli juurikin siitä, etten kokenut pystyväni mitenkään edes nostamaan numeroa, vaikka olisin halunnutkin. Olisin kaivannut enemmän kannustusta ja ihan suoria ohjeita, miten voisin parantaa suoritustani. Ei teini-ikäisenä kaikkea itse tajua.
Meni aika kauan ymmärtäessä esimerkiksi, että en olekaan huono juoksija (liikuntatuntien 1500m testeissä aina vikojen joukossa), en vain ollut tottunut sellaiseen liikkeeseen. Nykyään juoksen Cooperissa reilun 2000m ja vetelen 8-10km lenkkejä. En olisi silloin kouluaikoina ikinä uskonut.
Miksiköhän juuri HIIHTO on niin tärkeää? Joku talvisodan romanttinen perinne? Tai Äitee Rantasen ja Suomen hiihtokultien tuoma innoitus?
Tätä ihmettelen vielä 2000-luvulla, kun neuvolassa kysellään, onko 6-vuotias hiihtänyt. Täällä Helsingin keskustassa ei edes ole lumisia talvia, eikä katuja pitkin voi suksia. Eli, ei - ei ole meidän 6-vuotias hiihtänyt koskaan. Eikä 90 % maapallon muista asukkaistakaan.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Kyllä meillä huonoimmat osasivat valita aina ne parhaat ensin. Kuka tahansa oli valitsemassa, osasi valita parhaan ja sen jälkeenpä sitten niistä keskinkertaisista paras auttoi valitsemaan. Sinulla on asenneongelma, oletko kokeillut kertaakaan, tai ehkä kerran? Jos toinen joukkue onkin reilusti huonompi, mitä sitten? Juuri tuo se ongelma on, että pitää voittaa, eikä oppia. Liikuntatunti on monessa koulussa ainoa tunti, missä ei opeteta mitään!
[/quote]
Eivät valinneet siinä koulussa parhaita pelaajia vaan kaverinsa. Asenneongelma ehkä, että en tee samaa virhettä toista kertaa. Tiedän kyllä, että toisessa koulussa ja luokassa tämäkin valinta voisi toimia, mutta miksi ottaa riski, kun on parempiakin tapoja tehdä hyvät - vaikka ei tasaveroiset - joukkueet.
Tiedätte varmaan, että joukkuepelin vahvuus on pelaaminen joukkueena yhdessä, eikä yksi tai useampikaan hyvä yksin pelaava pelaaja voita sellaista. Tiimityötäkin olisi hyvä oppia koulussa ja joukkuepelit olisi yksi hyvä tapa.
Ei ole ihan helppoa estää jotain vahvaa yksilöä dominoimasta koko peliä varsinkaan silloin, kun hän on siinä vielä oikein hyvä. Yksi keino on sijoittaa hänet sellaiseen paikkaan, että on pakko antaa muillekin tilaisuus, eli aggressiivinen maalintekijä puolustukseen ja kielto tulla keskiviivan toiselle puolelle.
[/quote]
Ole nyt jo hiljaa. Pointti on se, että ei ole väliä, tai pitäisi olla aikuisille kuka voittaa, koska on selviö että joku pelaa vapaa-ajalla ja toinen ei.
siksi kaikki kukkoiluyriitykset pitäisi torpedoida kovalla kädellä mutta liikunnanopettajat eivät tee niin.
Tämän vuoksi voisi harrastaa liikkkatunnilla ihan leikkejä ja metsässä samoilua alakouluajan ja yläkoulussa coperin testejä ja yleisurheilua ja voimistelua ja tanssia ja ehkä ehkä pelejä myös, ehkä tuon ikäiset jo tajuavat että ei ole väliä voittajalla ja häviäjällä.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 12:14"]
Itse olen löytänyt liikunnan kouluaikojen jälkeen, onneksi! Ei puhettakaan, että koulussa olisin liikuntatuntien takia ymmärtänyt mitä se liikunnan jälkeinen hyvä olo tarkoittaa. En ole koskaan ollut liikuntatunneilla oikein hyvä missään, mutta yritin ja osallistuin ja olin silti positiivinen - siitä huolimatta todistuksessa seisoi aina seiska. Ehkä ikävä tunne tuli juurikin siitä, etten kokenut pystyväni mitenkään edes nostamaan numeroa, vaikka olisin halunnutkin. Olisin kaivannut enemmän kannustusta ja ihan suoria ohjeita, miten voisin parantaa suoritustani. Ei teini-ikäisenä kaikkea itse tajua.
Meni aika kauan ymmärtäessä esimerkiksi, että en olekaan huono juoksija (liikuntatuntien 1500m testeissä aina vikojen joukossa), en vain ollut tottunut sellaiseen liikkeeseen. Nykyään juoksen Cooperissa reilun 2000m ja vetelen 8-10km lenkkejä. En olisi silloin kouluaikoina ikinä uskonut.
[/quote]
Olen tästä jutellut lasteni opettajan kanssa kerran. Esim. cooperin testiä ei neuvota useinkaan, miten se kannattaa juosta. Lapset juoksee ensimäisen viiden minuutin aikana itsensä maitohapoille. Toinen moka toistuu joka hiton vuosi. Keskiviikkona opettaja juoksuttaa lapsille kovan lenkin rataa ympäri täysillä. Mennään maksimihapenottokyvyille, että paukkuu. Perjantaihin mennessä pitäisi olla palautunut ja juosta cooper.
Eli ei näin. Ei samalle viikolle edes vk-lenkkiä, kun on cooperin testi. Koulussa ei edes opeteta pk-lenkkeilyä ja pohjakunnon rakentamista. Koko ajan juostaan täysillä intervallityyppistä lenkkiä tai sitten vk-lenkkiä. Cooperia ei juosta niin, että aloitetaan täysillä ja sitten loppua kohden hyytyy ja ei enää lopussa jakseta. Itse valmistin oman nuoren juoksemaan cooperin kiihtyvänä loppuun ja tulos oli hyvä. Nyt mennään niin, että alku juostaan täysillä ja lopussa kävellään, kun paukut loppui kesken ja tulos on huono ja opettaja haukkuu päälle.
Kyseinen opettaja, kenen kanssa keskustelin juoksusta, teilasi kaikki perussäännöt. Ihmettelin hänelle, että eikö hänellä liikunnanopettajana ole todellakaan edes perustietoa juoksusta. Lisää peruskestävyyslenkkejä ja pitkänmatkanjuoksua. Nykyään juostaan ihan liikaa pikajuoksutyyppistä juoksua koulussa. Sen takia moni luulee olevansa huono juoksussa, koska kukaan ei ole heille kertonut, että ei kylmiltään kukaan ole hyvä sadan metrin juoksija. Siihenkin pitää ensin treenata peruskestävyysvauhdilla ja sitten siihen päälle haetaan vasta vauhti.
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:27"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 10:20"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 07:05"]
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 05:16"]
En opeta liikuntaa, mutta koulussa töissä kumminkin..
on äärimmäisen vaikeaa pitää 30 oppilaalle sellaista liikuntatuntia, joka olisi jokaiselle mieluinen, sopivan haastava jne. Se nyt vaan on mahdottomuus oli kuinka hyvä ja empaattinen liikunnanopettaja tahansa.
Jos nyt otetaan vaikka se paljon parjattu hiihto, niin ääripää voi olla aktiivinen harrastaja hiihtoseurassa ja sellainen joka ikinä ei ole pitänyt suksia jalassa, eikä haluakaan.
[/quote]
En opeta minäkään, mutta toisinaan luokanopettajan sijaisena tulee sekin kohdalle. Yritän olla parempi liikunnan opettaja kuin omani, ja kaikissa aineissa yritän olla tappamatta sitä viimeistä vähäistä kiinnostuksen kipinää, joka saattaa olla jäljellä esim. 7-luokan pojalla tekstiilityössä.
Liikunnassa kyllä sydäntä lämmittää, kun huomaa jonkun "huonon" osaavan jotain sellaista, joka onkin muille vaikeaa. Yhden vintiön käytösnumeron nostin 6:sta 7:ään siksi, kun oli edes vähän yritystä, mm. liikuntatunnilla kannusti jotain arkaa pelaajaa.
Miksi huutovalinnassa eivät huonommat pääse koskaan valitsemaan, kysyi joku. Minäpä kerron: huonommilla ei ole mitään hajua siitä, miten saadaan aikaan hyvä joukkue. He valitsevat yleensä omat parhaat kaverinsa ensimmäiseksi. Jos toisen valitsijan kaveri sattuu olemaan hyvä ja neuvoo huutajaa valitsemaan parhaat pelaajat ja toinen jatkaa edelleen valitsemalla kavereitaan, tulee erittäin epätasaiset joukkueet.
Tämä taisikin olla ainoa tai ainakin yksi harvoista kerroista, jolloin minun tunnillani valittiin huutojoukkueet. Kumpi teistä on muuten parempi: kaksi parasta ovat eri joukkueissa ( vaikka huutamassa) vai se, että ne kaksi joutuvat pelaamaan kahdestaan kaikkia muita vastaan? Tätä oma lapseni piti erittäin epäoikeudenmukaisena, ja oli muuten pätevä se liikunnanopettaja, joka tämän tempun teki. Ja antoi sitten sen 7 hyvälle liikkujalle, ilmeisesti ns. pärstäkertoimen perusteella, kun oppilasta eivät selvästi hänen temppunsa miellyttäneet.
[/quote]
Toivottavasti tällaisia ylimielisen asenteen omaavia narsisteja ei oikeasti koulussa näe, vaan tämä tyyppi on joku wannabe-ope.
Ensinnäkin asenne, että luokassa on 2 hyvää ja muut huonoja. Höpöhöpö, jos joku siellä on toisia parempi johtuu vain siitä että harrastaa pelaamista. Ei mistään muusta. Ja narsistisesta manipuloivasta asenteesta että määrää kuka koskee palloon. Itse olen katsonut koulujen teemapäiviä ja rehellisesti tämän totean, että paskaperseet ne siellä luulevat olevansa hyviä. Eivät ole oikeasti.
Ja tuo asenne, että joku on heikko ja toinen vahva ja kannustaa. Ylimielistä, narsistista ja röyhkeää. Ei sen perusteella lkäytösnumeroita saisi antaa, että joku on vanhempiensa manipulointiesimerkin mukaan ottanut itselleen hyvän pelaajan tai vahvan liikkujan roolin ja sillä perusteella "arvioi" ja "kannustaa".
Höpöhöpö. Ja että joku, joka on vähemmän harrastanut pelaamista, éi osaisi valita joukkuetta. Bullshittia.
Älyvapaa tässä olet sinä ja lapsesi. Ei siellä muillakaan tunneilla vahvat dominoi vaan ovat hiljaa.
[/quote]
Siis haluaisitko itse olla se, joka on muiden kannustusarmopalojen armoilla? Kaikki ovat yhtä hyviä sen mukaan miten paljon harrastavat pelejä vapaa-ajalla. Törkeää jos käytösnumero muka tulee sen mukaan, miten joku luokan manipuloiva narsistinen kiusaava pomo haluaa kannustaa ja ketä.
[/quote]
Mitä ihmettä te narsistihullut tässäkin sekoilette? Ei se ole narsisti eikä kiusaaja, joka kannustaa heikompaakin, esim. pallopelissä sitä, joka ei uskalla koskea pallon.
Kyllä, minä olisin mieluummin se, joka saa muilta kannustusta, vaikka se olisi "armopala" kuin se, jota toiset pillkkaavat. Fakta on se, että eivät kaikki ole yhtä taitavia vaan aina on heikompia, niin matematiikassa, kielissä, musiikissa, pallopeleissä ... ihan kaikessa.
Olen siis se sijaisopettaja, joka kirjoitti ensimmäisen lainauksen. Nämä kaksi ovat ilmeisesti itse liikunnanopettajia? Vahvat dominoivat muillakin tunneilla ja työpaikoilla myös, miten liikunta voisi olla poikkeus. Ettekö te itse ole käyneet koulua, vai oletteko unohtaneet?
Omin silmin näin, että vähemmän pelaavat valitsivat joukkueeseen kavereita, eikä pelistä tullut oikein mitään. Toiseen joukkueeseet sattuivat hyvät pelaajat ja toiseen ne, jotka eivät osanneet, halunneet eivätkä välittäneet. Eivät he muuten olleet mitenkään heikompia edes luokassaan, ei vaan ollut "pallo hallussa". Kyse oli alakoululaisista, muistaakseni 3-4luokkalaisista. Siitä viisastuneena päätin , että ei ikinä enää ainakaan tällaista huutovalintaa.
Minun omat lapseni ovat muuten kaikki tyttöjä, jos se nyt jotenkin asiaan vaikuttaa. Joku harrasti kilpaurheiluakin, mutta kumma kyllä, kaikkien "heikoimmalla" ja laiskimmalla liikkujalla oli koulussa paras numero.
Ei kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta pelata oikeita joukkuepelejä vapaa-aikanaan. Ne ajat ovat olleet ja menneet kun kylän tai kerrostalon kakarat 4-19 v pelasivat keskenään jossakin pihalla. Ei, nykyään ne näpyttelevät kännyköitään silloinkin, kun paikalla olisi tarpeeksi lapsia vaikka potkupalloon.
Lapsille pitäisi opettaa pienestä pitäen liikkumisen perusasioita. Mutta mitenpä niitä itsekin liikuntaa vihaava luokanopettaja opettaa! Pätevien liikunnanopettajien pitäisi opettaa myös sekä tekniikkaa että sääntöjä. Aika usein lupaava peli päättyy siihen, että tulee kiistaa säännöistä, jopa aikuisten kesken. Joku aiemmin kirjoittikin, että esim. lentopallon säännöt on oppinut vasta seuraaalla pelejä. Ne säännöt ovat tosin muuttuneet vanhimpien mammojen kouluajoista.