Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies tahtoo muuttaa maalle, minä en
31.08.2015 |
Mies tahtoo muuttaa maalle ja jatkaa sivutoimisesti vanhempiensa tilan pitoa. Ammatiltaan hän on opettaja ja on jo hakenut ja saanut opettajan työn maatilan naapurikunnasta (työmatka 30 km).
Mies ei ilmoittanut aikeistaan etukäteen mitään. Teki temppunsa ja totesi vain, että ota tai jätä. Sanoi, että jos olisi kertonut etukäteen, olisin kuitenkin pistänyt vastaan, eikä hän halua antaa tässä asiassa periksi.
Lapsia meillä ei ole. Suhde on minun näkökulmastani voinut oikein hyvin. Mies on huomioiva ja kaikin puolin kunnollinen.
Tällä hetkellä asumme Tampereella, mistä olen myös kotoisin. Muutto maalle tuntuu täysin käsittämättömältä ajatukselta, joten kai tässä ero on edessä. Minulle tuskin olisi maalla mitään työtäkään (tilanhoitoon liittymätöntä).
Kuvittelin että tässä ruvetaan elämään tavallista keskiluokkaista elämää ja tehdään pari muksua, mutta näin se elämä potkii.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:45"]
Kuvittelit nostavasi omaa elintasoasi siis miehen kustannuksella. Miehesi on fiksumpi kuin sinä. Eiköhän sille ottajia löydy, toisin kuin oman elintasonsa nostajalle, ja lehmälle joka sanelee säännöt parisuhteessa.
[/quote]
Mieshän tuossa on omaa elintasoaan nostanut. Hän on varmasti koko ajan tiennyt, että muuttaa jossain vaiheessa takaisin maalle. Samalla hän on saanut säästettyä, kun toinen on ollut maksamassa kuluja puoliksi. Jos mies olisi ollut reilu, hän olisi kertonut aikeistaan jo seurustelun alkumetreillä. Mies on varmasti fiksu, mutta laskelmoiva ja itsekeskeinen ihminen, joka käyttää toisia hyväksi.
[/quote]
Tai sitten ei ole tiennyt. Minä olin parisuhteen alussa täysin varma, että - yrittäjäperheessä kun olin kasvanut - en koskaan ryhdy yrittäjäksi. Muutin kuitenkin myöhemmin mieleni ja ryhdyin yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:52"]
Jos mies olisi ottanut asian puheeksi aiemmin, olisitko ollut halukas muuttamaan maalle hänen kanssaan? Jos et, niin mies todennäköisesti tiesi asian eikä sen vuoksi nähnyt mitään syytä "neuvotella" asiasta kanssasi. Siis kun tiesi, että et kuitenkaan aio tulla mukaan.
[/quote]
No olis reilua kertoa siinä vaiheessa kun alkaa tehdä eroa ja hakea töitä, on toisellakin sitten aikaa pohtia omat kuvionsa ennenkuin kämppä jo meni alta tms .
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:46"]
Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu se, että kaikista isommista päätöksistä keskustellaan ensin puolison kanssa. Vaikka kyseessä olisi henkilökohtainenkin ratkaisu, joka tehdään viime kädessä itse ja joka ei suuresti vaikuta puolison elämään (esimerkiksi työpaikan vaihto saman kaupungin sisällä, työajat muuttuvat vähän ja arkeen tulee pieniä muutoksia mutta elämä ei mene mitenkään mullin mallin), on reilua antaa puolisolle mahdollisus tuoda esiin omia näkökohtiaan ja sitten harkita niitä oikeasti ennen lopullista päätöksen tekoa. Tässä tapauksessa ratkaisu koskettaa puolisoa niin paljon, että asiasta olisi pitänt puhua pitkään ja ajan kanssa. Tökerö temppu.
[/quote]Jos toinen tekee päätöksen kuitenkin itse (ja todennäköisesti on sen käytännössä jo tehnyt), mitä puhuttavaa tuosta riittää päiväkausiksi? Tämä on vilpitön kysymys. Kerro, mistä pitäisi keskustella ja miksi.
[/quote]
Jos ei muuta niin puolisolle pitäisi antaa aikaa sopeutua asiaan. Ei se vain voi mennä niin, että toinen toimii toisen selän takana ja ilmoittaa yllättäen, että nyt hänellä on uusi työpaikka toisella paikkakunnalla ja muutto edessä, ota tai jätä. Riippumatta siitä, päättykö parisuhde vai jatkuuko se, olisi hyvä, että puolisokin olisi tiedossa suunnitelmista ja niistä keskusteltaisiin. Voihan se olla, että yhdessä keskusteltaessa löydettäisiin sellainen tapa järjestää asiat, että maalle muutto järjestyisi ja puolisokin tulisi mukaan tai parisuhde jatkuisi muuten. Keskustelua voi käydä esimerkiksi aikataulutuksesta, työkuvioista ja tarkemmista asumisjärjestelyistä.
(Ihan oma kokemus: Puolisoni suunnitteli yritystoiminnan aloittamista, oli käytännössä jo päättänyt asian. Minua ajatus hirvitti esimerkiksi senhetkisen heikon taloudellisen tilanteemme vuoksi ja olin aluksi voimakkaasti vastaan. Kun asiasta keskusteltiin ja mies toi esiin suunnitelmiaan ja laskelmiaan, huomasin, miten järjestely voisikin toimia ja pelkoni lievenivät. Toisaalta pystyin tuomaan esiin muutamia näkökohtia, jotka puolisoni oli jättänyt huomioonottamatta aikataulutusta ja budjetointia miettiessään. Lopputulemana yritys perustettiin, ja koska kaksi päätä on viisaampi kuin yksi, se lähti alusta asti pyörimään melko hyvin.)
Tuo tuossa on minusta ikävää ja epäreilua, että miehellä on ollut suunnitelmat selvillä ja päätökset tehtynä, mutta ei ole kertonut niistä ajallaan omalle kumppanilleen, jotta tämäkin olisi voinut varautua tulevaan ja tehdä omat suunnitelmansa. Että kun tietää, ettei toinen suostu mukaan ja itse on jo päättänyt mennä, niin sama se kuinka kivasti vetää maton toisen jalkojen alta? Raukkamaista.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:17"]
Minun mieheni lähti työkomennukselle ulkomaille. Ei kysynyt minulta, koska sanoi, että tahtoo keskittyä uraansa. Meille tuli ero, vaikka on lapsiakin. Minä tahdoin jäädä Suomeen, koska ulkomailla olisin ollut pelkkä kotirouva.
[/quote]
Miksi ette voineet pysyä yhdessä tuosta huolimatta? Kyllä jotkut perheet säilyvät perheinä, vaikka mies muuttaa ulkomaille useammaksikin vuodeksi. Mies käy välillä perheensä luona Suomessa ja välillä perhe miehen luona ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47 jatkaa vielä vähän tuohon omaan kokemukseensa: Jos sen sijaan mieheni olisi vain perustanut yrityksen ja kertonut asiasta minulle vasta siinä vaiheessa, kun paperit olivat jo kourassa, se olisi syönyt valtavasti keskinäistä luottamustamme. Lisäksi alkuvaihe olisi todennäköisesti ollut huomattavasti takkuisempi.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:55"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:48"]Ottamatta kantaa ja lukematta muiden vastauksia voin vain todeta että olen helevetin kateellinen =(. Haluaisin NIIIIIN kovasti maalle, että se on melkein fyysistä kipua! Nyyh. [/quote] Mikä estää tulemasta? Ei maalle muutto aina tarkoita periferiaan muuttamista. Itse asun ihan kirjaimellisesti maalla ja lähimpään naapuriin puolikilometriä. Silti kahteen pienempään kaupunkiin 10 minuutin matka ja isompaan parikymmentä minuuttia.
[/quote]
Työt on kaupungissa ja mun "maalle" on yli 300 kilsan päässä meidän mökillä. Ehkä vielä... näinä aikoina kun työt ovat epävarmoja.... jos minut irtisanotaan, niin muutankin. Sitä odotellessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:46"]
Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu se, että kaikista isommista päätöksistä keskustellaan ensin puolison kanssa. Vaikka kyseessä olisi henkilökohtainenkin ratkaisu, joka tehdään viime kädessä itse ja joka ei suuresti vaikuta puolison elämään (esimerkiksi työpaikan vaihto saman kaupungin sisällä, työajat muuttuvat vähän ja arkeen tulee pieniä muutoksia mutta elämä ei mene mitenkään mullin mallin), on reilua antaa puolisolle mahdollisus tuoda esiin omia näkökohtiaan ja sitten harkita niitä oikeasti ennen lopullista päätöksen tekoa. Tässä tapauksessa ratkaisu koskettaa puolisoa niin paljon, että asiasta olisi pitänt puhua pitkään ja ajan kanssa. Tökerö temppu.
[/quote]Jos toinen tekee päätöksen kuitenkin itse (ja todennäköisesti on sen käytännössä jo tehnyt), mitä puhuttavaa tuosta riittää päiväkausiksi? Tämä on vilpitön kysymys. Kerro, mistä pitäisi keskustella ja miksi.
[/quote]
Jos ei muuta niin puolisolle pitäisi antaa aikaa sopeutua asiaan. Ei se vain voi mennä niin, että toinen toimii toisen selän takana ja ilmoittaa yllättäen, että nyt hänellä on uusi työpaikka toisella paikkakunnalla ja muutto edessä, ota tai jätä. Riippumatta siitä, päättykö parisuhde vai jatkuuko se, olisi hyvä, että puolisokin olisi tiedossa suunnitelmista ja niistä keskusteltaisiin. Voihan se olla, että yhdessä keskusteltaessa löydettäisiin sellainen tapa järjestää asiat, että maalle muutto järjestyisi ja puolisokin tulisi mukaan tai parisuhde jatkuisi muuten. Keskustelua voi käydä esimerkiksi aikataulutuksesta, työkuvioista ja tarkemmista asumisjärjestelyistä.
(Ihan oma kokemus: Puolisoni suunnitteli yritystoiminnan aloittamista, oli käytännössä jo päättänyt asian. Minua ajatus hirvitti esimerkiksi senhetkisen heikon taloudellisen tilanteemme vuoksi ja olin aluksi voimakkaasti vastaan. Kun asiasta keskusteltiin ja mies toi esiin suunnitelmiaan ja laskelmiaan, huomasin, miten järjestely voisikin toimia ja pelkoni lievenivät. Toisaalta pystyin tuomaan esiin muutamia näkökohtia, jotka puolisoni oli jättänyt huomioonottamatta aikataulutusta ja budjetointia miettiessään. Lopputulemana yritys perustettiin, ja koska kaksi päätä on viisaampi kuin yksi, se lähti alusta asti pyörimään melko hyvin.)
[/quote]Tästä olen samaa mieltä. Mutta sopeutumisajan antaminen on eri asia kuin pitkä ja harras keskustelu.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:48"]
Ottamatta kantaa ja lukematta muiden vastauksia voin vain todeta että olen helevetin kateellinen =(. Haluaisin NIIIIIN kovasti maalle, että se on melkein fyysistä kipua! Nyyh.
[/quote]
No nyt olisi emännän paikka Karvialla aukeamassa! Ehkä ap ystävällisesti antaa miehen yhteystiedot, että pääset toteuttamaan unelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:06"]kyllä maalla on parempi lastenkin elää ja asua kuin pölyisessä likaisessa ja meluisessa kaupunkiympäristössä jossa avohoitopotilaat juoksevat vapaana kaduilla ja mamut ahdistelee alaikäisiä lapsia. Oon aina ihmetellyt onko naiset jämähtäneet siihen opiskeluaikaiseen elämään kerrostaloissa tonnikalaa ja makaroonia syöden, jee tosi hienoa, pääasia että saa asua keskustassa. Jätä se miehesi, sää et ole hänelle minkään arvoinen moisine mielipiteineen.
[/quote]
Kirjoituksesi perusteella taidat tuntea avohoitopotilaiden tilanteen ihan henkilökohtaisesti. Ja kirjoitustyylisi paljastaa, että olet kirjoittanut suurimman osan ap:tä morkkaavista viesteistä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:43"]
Se on kuule niin, että jos on maalla kasvanut ja tila on tarjolla, niin veri alkaa vetää, vaikka ei mitään olisi aikaisemmin suunnitellutkaan.
Sun täytyy tajuta, että kun kasvaa maatalossa, niin samalla kasvaa tietynlaiseen elämäntapaan ja maailmankatsomukseen. Kaikki eivät siitä kaupungissa eroon pääse.
[/quote]
Voi olla noin, mutta siitä ei seuraa että valmistelee suurtä elämänmuutosta ja paluuta juurilleen ilman, että käsittelee aihetta elämänkumppaninsa kanssa. Ei se ole niin, että koska on maalta ja juuret, on kommunikaatiokyvytön ja itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haasultahan tuo kuulostaa, ettei mies aiemmin kertonut aikaistaan. Mutta miksi et kokeilisi, pääsethän sinä sieltä maalta pois, jos et viihdy. Saatat yllättyä,maalla on elämänmeno erilaista, älä ole turhan ennakkoluuloinen. Töitäkin varmasti löytyy, ja lastenkin on hyvä maalla kasvaa, ei sillä ettäkö kaupungissakaan mitään vikaa olisi. Et kai tuossa mitään elämää suurempaa menetystä koe, vaikka muuttaisitkin kokeeksi sinne maalle. Ja toisaalta, onko se keskiluokkainen elämä kaupungissakaan niin hohdokasta?
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:32"]Töitäkin varmasti löytyy[/quote]
Voisin kokeilla maalla asumista, jos saisin töitä, mutta pidän sitä melko toivottomana. Ennen tätä työpaikkaakin olin kaksi vuotta työttömänä, eikä tämäkään ole kuin pätkä, jota aina jatketaan. Olen koko ajan hakenut työtä muualta, mutta eipä ole tärpännyt, vaikka olen valmiiksi töissä ja meidän kuulemma pitäisi olla helpompi työllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:48"]
Ottamatta kantaa ja lukematta muiden vastauksia voin vain todeta että olen helevetin kateellinen =(. Haluaisin NIIIIIN kovasti maalle, että se on melkein fyysistä kipua! Nyyh.
[/quote]
No nyt olisi emännän paikka Karvialla aukeamassa! Ehkä ap ystävällisesti antaa miehen yhteystiedot, että pääset toteuttamaan unelmasi.
[/quote]
Karviassa. Sisäpaikallissija.
Mitä tarkoittaa sivutoiminen tilan jatkaminen? Onko tila siis viljatila?
Onko miehellä edes realistiset käsitykset siitä, paljonko maatilan töihin menee aikaa, pystyykö tekemään työt yksin ja joutuuko ottamaan paljon lainaa, mikä on tilan kannattavuus jne.? Ei tollasta päätöstä tehdä yksin, siitä olisi pitänyt sun kanssa keskustella aikoja sitten. Jos tila on joku velkainen särkyneenpyörän karjatila, huomaatte pian että mies joutuu jättämään oman työnsä ja sä kuljet töissä jossakin epäinhimillisen pitkän matkan päässä, että voit rahoittaa teidän elämisen ja miehesi "tilanpidon".
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:32"]Haasultahan tuo kuulostaa, ettei mies aiemmin kertonut aikaistaan. Mutta miksi et kokeilisi, pääsethän sinä sieltä maalta pois, jos et viihdy. Saatat yllättyä,maalla on elämänmeno erilaista, älä ole turhan ennakkoluuloinen. Töitäkin varmasti löytyy, ja lastenkin on hyvä maalla kasvaa, ei sillä ettäkö kaupungissakaan mitään vikaa olisi. Et kai tuossa mitään elämää suurempaa menetystä koe, vaikka muuttaisitkin kokeeksi sinne maalle. Ja toisaalta, onko se keskiluokkainen elämä kaupungissakaan niin hohdokasta?
[/quote]
Töitähän on nykyään joka puolella, erityisesti parintuhannen asukkaan satakuntalaisessa perslävessä. Ei tänä päivänä kannata noin vaan itseään irtisanoa vakituisesta työsuhteesta.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:49"]Mitä tarkoittaa sivutoiminen tilan jatkaminen?[/quote]
Mun ymmärtääkseni enimmäkseen metsänhoitoa. Sitä se on mun ymmärtääkseni viime vuodet ollut. Eläimiä (lehmiä ja lampaita) on ikään kuin vähän harrastuksen vuoksi, jotta anopillekin olisi hommia. Niistä ei kai paljon rahaa irtoa, mutta jotain kuitenkin. Ei ole aavistustakaan, millaista tilan pitoa mies suunnittelee, kun ei ole välittänyt jutella.
Sitä metsää kai on paljon.
Mieheni halusi muuttaa maalle. Minä olen kaupunkilainen ja työni on kaupungissa. Suostuin kuitenkin koska hänelle siitä vain tuli päähänpinttymä. Muutaman vuoden sisällä näimme molemmat, että siihen ast ok suhde alkoi mennä pahasti metsään. Vihasin kaikkea sitä työtä mitä siihen liittyy, ja tuntui että hän ei arvostanut minun kaupunkilaistaitojani ollenkaan. Ajattelin, että missään vaiheessa en väittänyt osaavani niitä maalaishommia, että kyllä hänen piti tietää kenen kanssa alkoi yhteen.
Kuusi vuotta sitä kesti, kunnes avioeron partaalla päätimme myydä talon ja muuttaa kaupunkiin. Mieskin totesi että vikatikki oli.
Aloittaja on minusta realistinen. Ei kaikki sovellu eikä pidä soveltua maalle. Jos on noin valtava elämäntapaero, niin kyllä se voi tarkoittaa ettei siitä yhteiselämästä tule mitään. Parempi huomata se tuossa vaiheessa, kuin sitten kun on kaksi pientä lasta ja se ero tulee sitten.
Pimeää, ei katuvaloja, lunta, puidenhakkuuta, pihatöitä, remonttia, autojen hinaamista hangesta, viikonloppuisin ei busseja, jatkuvaa remonttia, valtava puutarha ja järjetön määrä marjapensaita ja hedelmäpuita. Kaikki tämä normaalin toimistotyöpäivän ja ylitöiden ja pitkän työmatkan päälle. Ei ikinä enää.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 13:49"]
Mitä tarkoittaa sivutoiminen tilan jatkaminen? Onko tila siis viljatila?
Onko miehellä edes realistiset käsitykset siitä, paljonko maatilan töihin menee aikaa, pystyykö tekemään työt yksin ja joutuuko ottamaan paljon lainaa, mikä on tilan kannattavuus jne.? Ei tollasta päätöstä tehdä yksin, siitä olisi pitänyt sun kanssa keskustella aikoja sitten. Jos tila on joku velkainen särkyneenpyörän karjatila, huomaatte pian että mies joutuu jättämään oman työnsä ja sä kuljet töissä jossakin epäinhimillisen pitkän matkan päässä, että voit rahoittaa teidän elämisen ja miehesi "tilanpidon".
[/quote]Tunnen pari ihmistä, jotka ovat pitäneet viljatilaa sivutoimisesti. Se ei onnistunut näissä tapauksissa, liian raskas yhdistelmä tehdä kokopäivätyötä ja samalla viljellä tilaa. Ap:n mies tosin on opettaja, jolloin kesällä voi tehdä maatilan töitä, veikkaan että silti jossain vaiheessa tulee uupumus, kun ei ehdi pitää ollenkaan lomia, ja osa maatilan töistä on sellaisia, että ne tehtävä syksyllä / keväällä jolloin on päivätöissä.
Pahin juttu tässä on se, että mies ei ole keskustellut asiasta ollenkaan ap:n kanssa. Todella törkeä teko omaa elämänkumppaniaan kohtaan. Ainakin itselle tulisi tuossa tapauksessa sellainen olo, että oma luottamus on petetty täysin ja sitä on vaikea enää saada takaisin. Jos mies olisi pelannut avoimin kortein eli kertonut asiasta ajoissa, ap:lle olisi jäänyt aikaa miettiä ratkaisuaan ja suunnitella omaa elämäänsäkin.
Tietyllä tavalla mulle tuli tästä mieleen uskottomuus, siinä mielessä että siinäkin pelataan toisen selän takana ja petetään toisen luottamus.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:46"]
Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu se, että kaikista isommista päätöksistä keskustellaan ensin puolison kanssa. Vaikka kyseessä olisi henkilökohtainenkin ratkaisu, joka tehdään viime kädessä itse ja joka ei suuresti vaikuta puolison elämään (esimerkiksi työpaikan vaihto saman kaupungin sisällä, työajat muuttuvat vähän ja arkeen tulee pieniä muutoksia mutta elämä ei mene mitenkään mullin mallin), on reilua antaa puolisolle mahdollisus tuoda esiin omia näkökohtiaan ja sitten harkita niitä oikeasti ennen lopullista päätöksen tekoa. Tässä tapauksessa ratkaisu koskettaa puolisoa niin paljon, että asiasta olisi pitänt puhua pitkään ja ajan kanssa. Tökerö temppu.
[/quote]Jos toinen tekee päätöksen kuitenkin itse (ja todennäköisesti on sen käytännössä jo tehnyt), mitä puhuttavaa tuosta riittää päiväkausiksi? Tämä on vilpitön kysymys. Kerro, mistä pitäisi keskustella ja miksi.
[/quote]Anyone?