Mies tahtoo muuttaa maalle, minä en
Mies tahtoo muuttaa maalle ja jatkaa sivutoimisesti vanhempiensa tilan pitoa. Ammatiltaan hän on opettaja ja on jo hakenut ja saanut opettajan työn maatilan naapurikunnasta (työmatka 30 km).
Mies ei ilmoittanut aikeistaan etukäteen mitään. Teki temppunsa ja totesi vain, että ota tai jätä. Sanoi, että jos olisi kertonut etukäteen, olisin kuitenkin pistänyt vastaan, eikä hän halua antaa tässä asiassa periksi.
Lapsia meillä ei ole. Suhde on minun näkökulmastani voinut oikein hyvin. Mies on huomioiva ja kaikin puolin kunnollinen.
Tällä hetkellä asumme Tampereella, mistä olen myös kotoisin. Muutto maalle tuntuu täysin käsittämättömältä ajatukselta, joten kai tässä ero on edessä. Minulle tuskin olisi maalla mitään työtäkään (tilanhoitoon liittymätöntä).
Kuvittelin että tässä ruvetaan elämään tavallista keskiluokkaista elämää ja tehdään pari muksua, mutta näin se elämä potkii.
Kommentit (96)
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:49"]
Aloitusviesti = minäminäminäminäminäminä.
Toivottavasti miehesi pääsee sinusta eroon.
[/quote]
Sinäkö sitten vain jättäisit kotipaikkakuntasi ja työsi ja muuttaisit miehen perässä?
[/quote]
En katselisi aloittajaa ainakaan päivääkään.
Jokainen meistä saa tehdä niitä omia valintoja, arvioita ja päätöksiä omassa elämässään. Mies teki omat valintansa ja nyt on sinun vuoro.
Mies kotoisin tuolta ja sinä tampereelta. Onko vaikea asettua miehen asemaan?! Miksi hän jäisi johonkin, johon ei ole kotiutunut. Yhden ihmisen varaan ei voi elämäänsä rakentaan, jos tasapainoisen arjen muut eväät ei kohtaa. Teidän parisuhde on solmittu tiettyy elämänvaiheseen ja tillanteeseen, eikä sen motiivi enää päde. Nyt olette uuden edessä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:46"]
Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu se, että kaikista isommista päätöksistä keskustellaan ensin puolison kanssa. Vaikka kyseessä olisi henkilökohtainenkin ratkaisu, joka tehdään viime kädessä itse ja joka ei suuresti vaikuta puolison elämään (esimerkiksi työpaikan vaihto saman kaupungin sisällä, työajat muuttuvat vähän ja arkeen tulee pieniä muutoksia mutta elämä ei mene mitenkään mullin mallin), on reilua antaa puolisolle mahdollisus tuoda esiin omia näkökohtiaan ja sitten harkita niitä oikeasti ennen lopullista päätöksen tekoa. Tässä tapauksessa ratkaisu koskettaa puolisoa niin paljon, että asiasta olisi pitänt puhua pitkään ja ajan kanssa. Tökerö temppu.
[/quote]Jos toinen tekee päätöksen kuitenkin itse (ja todennäköisesti on sen käytännössä jo tehnyt), mitä puhuttavaa tuosta riittää päiväkausiksi? Tämä on vilpitön kysymys. Kerro, mistä pitäisi keskustella ja miksi.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:09"]Onko vaikea asettua miehen asemaan?[/quote]
Ei sikäli, että ymmärrän miehen kaipuun juurilleen. Minusta olisi kuitenkin ollut vastuullista kertoa aikeista etukäteen, jotta olisin voinut valmistautua eroon henkisesti. Nyt ero tuli puskista ja toiminta-aika jää lyhyeksi. Velkainen kämppä pitää myydä ja uusi vuokrakämppä hankkia suht nopealla tahdilla. Asuntojen hinnatkin ovat niin alhaalla, että kämpästä tulee aivan varmasti takkiin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:54"]Luin juuri kirjan parisuhdeväkiväkivallasta ja yksi olennaisista kohdista kirjassa oli juuri tämänkaltainen kiristäminen ja vallankäyttö suuremmissa yhteiseen talouteen vaikuttavissa tilanteissa. Kirjassa tästä puhuttiin henkisenä väkivaltana. Ole onnellinen, että selvisi nyt ennen kuin muuttui pahemmaksi. Ei se yhteen kiristykseen koskaan jää.
[/quote]
Tällaiset "elämäntaidon oppaat" sun muut pseudotieteelliset julkaisut pitäisi kieltää.
Niiden ansiosta kyökkipsykologit ovat leimanneet narsismiksi, sosio- ja psykopatiaksi kaiken, mikä heitä ei miellytä, tai ei mahdu heidän ahtaaseen elämänpiiriinsä.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:06"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:49"]
Aloitusviesti = minäminäminäminäminäminä.
Toivottavasti miehesi pääsee sinusta eroon.
[/quote]
Sinäkö sitten vain jättäisit kotipaikkakuntasi ja työsi ja muuttaisit miehen perässä?
[/quote]
En. Minä toteisin, että meidän tulevaisuuden suunnitelmat ei kohtaa. Ei parisuhteen solminen auttamatta tarkoita sitä, että ollaan yhdessä hautaan saakka. Ehkä mies on puhunut haaveistaan ennen kuin hänellä on ollut aikomustakaan sitä toteuttaa, mutta ap ei ole kuunnellut.
Ei ihan tullut ilmi, millainen tiedän suhde on ollut ja mistä te olette aikaisemmin "sopineet".
Parisuhde kuitenkin vaatii lähes aina komprosmisseja ja jostain luopumpista. Jos tulevaisuuden unelmat eivät kohtaa, niin silloin suhteella ei ole tulevaisuutta. Nämä asiat olisi tietenkin hyvä puhua läpi ennen kuin suhde menee liian vakavaksi (avioliitto, lapsia jne.) Ja tietenkin nostaa esiin silloin, jos toinen on luopumassa jostain itselleen tärkeästä suhteen takia.
Miehelle ei tule pisteitä tavasta toimia, mutta toki hän lähtee, jos se on hänelle tärkeää.
Ikävä temppu mieheltä. Vaikka hän olisi arvannut, ettet sinä suostu muuttamaan maalle, olisi näistä suunnitelmista silti ollut "ihan kiva" kertoa sille kumppanillekin.
Me muutimme maalle minun sukutalooni. Mies tänne halusi, oikein innoissaan, minä en niinkään. Ja nyt mulla hajoaa pää täällä. Olisi ehkä pitänyt tuntea itseään sen verran, että olisin aavistanut tämän ajoissa. Sinä tiedät jo, mieskin tietää. Et kai voi muuta kuin antaa hänen mennä.
Minun mieheni lähti työkomennukselle ulkomaille. Ei kysynyt minulta, koska sanoi, että tahtoo keskittyä uraansa. Meille tuli ero, vaikka on lapsiakin. Minä tahdoin jäädä Suomeen, koska ulkomailla olisin ollut pelkkä kotirouva.
Siis täällä kaikki puolustelee miestä, joka on tehnyt valtavan päätöksen yksinään, täysin ottamatta huomioon ap:tä, täysin itsekkäästi, ilman minkäänlaista viitettä siihen, miten parisuhteessa asiat pitäisi hoitaa. En voisi kuvitellakaan että tuollainen asia meillä menisi niin ettei siitä yhdessä puhuttaisi ja koitettaisi keksiä ratkaisua/kompromissia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:26"]
Siis täällä kaikki puolustelee miestä, joka on tehnyt valtavan päätöksen yksinään, täysin ottamatta huomioon ap:tä, täysin itsekkäästi, ilman minkäänlaista viitettä siihen, miten parisuhteessa asiat pitäisi hoitaa. En voisi kuvitellakaan että tuollainen asia meillä menisi niin ettei siitä yhdessä puhuttaisi ja koitettaisi keksiä ratkaisua/kompromissia.
[/quote]
Lähinnä täällä solvaa pyhä vulva -mies monessa viestissä. Jotenkin surullinen hahmo.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:26"]
Siis täällä kaikki puolustelee miestä, joka on tehnyt valtavan päätöksen yksinään, täysin ottamatta huomioon ap:tä, täysin itsekkäästi, ilman minkäänlaista viitettä siihen, miten parisuhteessa asiat pitäisi hoitaa. En voisi kuvitellakaan että tuollainen asia meillä menisi niin ettei siitä yhdessä puhuttaisi ja koitettaisi keksiä ratkaisua/kompromissia.
[/quote]
Tämä kertoi erittäin hyvin siitä, ettei aloittaja ollut miehelleen "se oikea", eikä mies aloittajalle.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:26"]
Siis täällä kaikki puolustelee miestä, joka on tehnyt valtavan päätöksen yksinään, täysin ottamatta huomioon ap:tä, täysin itsekkäästi, ilman minkäänlaista viitettä siihen, miten parisuhteessa asiat pitäisi hoitaa. En voisi kuvitellakaan että tuollainen asia meillä menisi niin ettei siitä yhdessä puhuttaisi ja koitettaisi keksiä ratkaisua/kompromissia.
[/quote]
Mikähän mahtaisi olla vastausten muoto siinä tapauksessa, jos nainen haluaisi muuttaa maalle, miehen vastustaessa? Mies olisi sika ja kusipää. Näin miesvihapalstalla tietenkin.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:34"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:26"]
Siis täällä kaikki puolustelee miestä, joka on tehnyt valtavan päätöksen yksinään, täysin ottamatta huomioon ap:tä, täysin itsekkäästi, ilman minkäänlaista viitettä siihen, miten parisuhteessa asiat pitäisi hoitaa. En voisi kuvitellakaan että tuollainen asia meillä menisi niin ettei siitä yhdessä puhuttaisi ja koitettaisi keksiä ratkaisua/kompromissia.
[/quote]
Mikähän mahtaisi olla vastausten muoto siinä tapauksessa, jos nainen haluaisi muuttaa maalle, miehen vastustaessa? Mies olisi sika ja kusipää. Näin miesvihapalstalla tietenkin.
[/quote]
Miksi sinä niin oletat? Suurista muutoksista pitäisi aina keskustella puolison kanssa. Sukupuolista riippumatta.
Kyllähän kuvio kokolailla selvä on. Miehellä ei ole enää riittävästi kiinnostusta ap:ta kohtaan. Kukaan ei riskeeraisi suhdettaan tuolla tavoin, jos puoliso olisi tärkeä.
Jos mies tuntisi kiintymystä ap:ta kohtaan, niin tottakai hän ottaisi asian puheeksi hyvissä ajoin ja yrittäisi kaikin tavoin saada ap:n hyväksymään ajatuksensa.
Pelin on täysin selvä, jos ja kun mies on tehnyt päätöksen salassa ja sanonut päätöksensä jälkeen, että ota tai jätä. Eihän kukaan täysissä järjen ja sielun voimissa toimi noin, jos haluaa suhteen jatkuvan.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:45"]
Kuvittelit nostavasi omaa elintasoasi siis miehen kustannuksella. Miehesi on fiksumpi kuin sinä. Eiköhän sille ottajia löydy, toisin kuin oman elintasonsa nostajalle, ja lehmälle joka sanelee säännöt parisuhteessa.
[/quote]
Mieshän tuossa on omaa elintasoaan nostanut. Hän on varmasti koko ajan tiennyt, että muuttaa jossain vaiheessa takaisin maalle. Samalla hän on saanut säästettyä, kun toinen on ollut maksamassa kuluja puoliksi. Jos mies olisi ollut reilu, hän olisi kertonut aikeistaan jo seurustelun alkumetreillä. Mies on varmasti fiksu, mutta laskelmoiva ja itsekeskeinen ihminen, joka käyttää toisia hyväksi.
Ottamatta kantaa ja lukematta muiden vastauksia voin vain todeta että olen helevetin kateellinen =(. Haluaisin NIIIIIN kovasti maalle, että se on melkein fyysistä kipua! Nyyh.
Jos mies olisi ottanut asian puheeksi aiemmin, olisitko ollut halukas muuttamaan maalle hänen kanssaan? Jos et, niin mies todennäköisesti tiesi asian eikä sen vuoksi nähnyt mitään syytä "neuvotella" asiasta kanssasi. Siis kun tiesi, että et kuitenkaan aio tulla mukaan.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 12:48"]Ottamatta kantaa ja lukematta muiden vastauksia voin vain todeta että olen helevetin kateellinen =(. Haluaisin NIIIIIN kovasti maalle, että se on melkein fyysistä kipua! Nyyh.
[/quote]
Mikä estää tulemasta? Ei maalle muutto aina tarkoita periferiaan muuttamista. Itse asun ihan kirjaimellisesti maalla ja lähimpään naapuriin puolikilometriä. Silti kahteen pienempään kaupunkiin 10 minuutin matka ja isompaan parikymmentä minuuttia.
kyllä maalla on parempi lastenkin elää ja asua kuin pölyisessä likaisessa ja meluisessa kaupunkiympäristössä jossa avohoitopotilaat juoksevat vapaana kaduilla ja mamut ahdistelee alaikäisiä lapsia. Oon aina ihmetellyt onko naiset jämähtäneet siihen opiskeluaikaiseen elämään kerrostaloissa tonnikalaa ja makaroonia syöden, jee tosi hienoa, pääasia että saa asua keskustassa. Jätä se miehesi, sää et ole hänelle minkään arvoinen moisine mielipiteineen.