KUINKA KAUAN ON SOPIVAA OLLA SAIRASLOMALLA AVIOERON VUOKSI

Niin ja siinä eroassa pahimmallaan lapset jää isälle koska äiti ajattelee lasten etua, kun isällä hyvät tulot. Myös se yhteisesti rakennettu talo jää isälle niin kuinka romuna äiti sitten on? Varsinkin vielä jos ei itse tahdo eroa?

Mun äitini erosi aikoinaan ja se ei tuntunut missään ja syy varmaan se ettei meidän isä ollut koskaan kotona. Ei voi vetää mitään yhtenäistä linjaa eroista. 142

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:43"]Tämä Suomen touhu on lähetynyt ihan käsistä. Työpaikka on sosiaalitoimisto ja ajanviettopaikka, missä tuottavan työn tekeminen on vieras asia. Ja jos jotain asiaa ei työnantaja maksa niin onneksi meillä on Kela. 

Paras johtaja ei ole se joka yrittää varmistaa että tiimillä olisi vielä huomennakin töitä vaan se, joka jakaa helpoiten sairaspoissaoloja. 

Sitten ihmetellään että miksi firmat ajavat Suomen toimintojaan alas ja siirtyvät muualle. Lisäksi huudetaan että voisiko joku järjestää meille lisää näitä päivähoitopaikkoja, joita Suomessa kutsutaan työpaikoiksi.

No näillä taustatiedoilla en odottaisi suurta investointiaaltoa Suomen markkinoille.
[/quote]
Kyllä verojakin maksetaan niistä kela-rahoista, kun ei niille vastinetta aina muutenkaan saa. Saatanan lampaat uskotte oikeasti typeriin politiikkojen puheisiin, joissa tavoitteena on eriarvoisuuden lisääminen ja oman egon nostaminen. Miksi kukaan ei leikkaa ylisuurista eläkkeistä? Se olisi poliittinen itsemurha.

Kun ero on kerran elämässä tapahtuva mullistus joka tekee osan ihmisistä väliaikaisesti työkyvyttömäksi niin Suomen talous ei kaadu siihen. Kiinnittäisit enemmän lyhyisiin poissaoloihin huomiota. Niitä pidetään enemmän turhaan taatusti. Ja kukaan ei ole saikulla siksi, ettei toinen rakasta enää, vaan kaikki arjessa muuttuu..talous yksin, lasten huoltajuus, muutto ym

Minäkään en kannata pitkiä saikkuja, vaan max kk riippuen voinnista

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:56"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:22"]

Monenlaista asiaa kysytään sairauslomista, että mikä on sopiva (moraalinen) aika olle sairaslomalla elämäntilanteen muuttumisen vuoksi. Siksi kysykin mikä on sopiva (säädyllinen) aika olla sairaslomalla avioeron vuoksi. Se on monesti etenkin pitkään aviossa olleille tramaattinen tapahtuma.

[/quote]

Avioero ei ole sairaus.

[/quote]

Aivan, avioero on stressaava tapahtuma elämässä, joka tapahtuu nykyään yli puolelle vihityistä pareista. Se ei ole myöskään tarttuva tauti, minkä takia pitäisi jäädä kotiin. Jos psyyke ei kestä asian käsittelyä Ilman työyhteisön tukea, niin siinä psyykessä on kyllä jotain muutakin pielessä.
[/quote]

Miksi sitten kaikilla ystävilläni, työkavereilla on ymmärrystä ja tukea tähän asiaan tullut? Onko kaikilla heillä psyykessä vikaa vai olisikohan sinunkin asenteessa?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:11"]137! Ei ole syyllinen olo. Olen ollut mieheni kanssa 21v. ja en ole eroamassa. Ehkä elämänkokemukseni on laajempi kuin teillä pikku pimuilla. On vaan olemassa vaikeita ja helppoja eroja. 
[/quote]

Niin - olisiko siinä syy siihen ettet oikeasti ymmärrä? Voi mies sinutkin jättää vaikkapa huomenna...

Luopukaa äitiyslomistannekin idiootit. Nekin rajat tulevat Kelasta. Pidetään yhdessä huolta, ettei kusipäiden syntyvyys nouse. Säästetään
kustannuksissa. Kun naapurin Pirkon raskauskin meni hyvin niin mihinkä minä tarvitsen neuvolaa? Kotonakin voi synnyttää.. ja mikä sairaus se synnytys on että oikeuttaa 9kk lomaan? Kyllä ennenkin mentiin suoraan töihin.

Miettikää, millaisen maan haluatte.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:11"]137! Ei ole syyllinen olo. Olen ollut mieheni kanssa 21v. ja en ole eroamassa. Ehkä elämänkokemukseni on laajempi kuin teillä pikku pimuilla. On vaan olemassa vaikeita ja helppoja eroja. 
[/quote]

Niin - olisiko siinä syy siihen ettet oikeasti ymmärrä? Voi mies sinutkin jättää vaikkapa huomenna...
[/quote]
Se seuraisikin sitten min. 12 kk sairasloma, kaikkia mahdollisia henkisen kasvun kursseja, feng tsuita ja muita vieroitushoitoja. Ja kelan piikkiin tottakai. Ja me empatiaa tuntevat hyristäsiin vieressä nyökytellen. Eikä meitä haittaisi, että se työpaikkakin ajautui sillävälin konkkaan, ansosidonnaisellehan me kaikki päästäisiin ja olisi aikaa käydä vaikka eheytymiskursseja.

Jos on riitainen ero ja lapsia mukana voi olla vaikea päästä töihin, kun pitää järjestellä lapsien hoito, jos eivät ole olleet päiväkodissa tai on ollut vain sovitut päivät, asunto, omaisuuden jako/ turvata oma omaisuus jne. Mutta tällöinkin mielestäni palkatonta lomaa, ja vain sen ajan että asiat jotenkin kunnossa. Vaikea sanoa toiselle mitään aikaa, itse tiedät.

Ja jos ja kun avioerojen aiheuttamat kustannukset ovat suuret, eikö silloin olisi järkevää panostaa perheiden palveluihin ja ennaltaehkäisyyn eikä hoitaa jo syntyneitä ongelmia ja kustannuksia? Lasten mielenterveys järkkyy väliaikaisesti, oma toimintakyky ja ehkäpä terveys... perheneuvolat hoitavat isolta osin eroperheitä. Pitäisikö keskittyä siihen, miten erolta voisi välttyä?

Kenenkään psyyke ja mielenterveys ei ole jatkuvasti täydellinen ja vakaa. Elämänkriisit vaikuttavat ja ihminen käsittelee asioita eri tavoin. Monet jättävät myös käsittelemättä ja jatkavat. Sitten ihmetellään miksi olen kipeänä jatkuvasti, selkään sattuu

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 09:09"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 08:56"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:32"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:26"]

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 22:21"]Mitä sitten itse tekisit jos valvoisit ja oksentaisit? Kukaan ei ole vielä kyennyt vastaamaan yhtään järkevästi. Siis jos reagoisit niin? [/quote] Ottaisn palkatonta. Ei minusta työnantajan tai valtion kuuluisi minun huonoa oloa maksaa.

[/quote]

Samalla logiikalla kai jäisit palkattomalle, jos vaikka omaa kömpelyyttäsi katkaisisit koipesi vapaa-ajallasi? Miksi työnantajasi kuuluisi sinun kömpelyydestäsi maksaa? 

[/quote]

Täysin eri asia. Ihminen kontroloi 100% omaa mieltään. Ihminen ei kontroloi sitä jos jalka menee poikki. 

Toinen on oikea lääketieteellinen turma = loukkaantuminen. Toisessa joku on pahoittanut mielensä kun joku ei enää rakasta. 

[/quote]

Kannattaa muuten tutustua hieman neurologiaan ja aivojen toimintaan, ennen kuin alkaa väittää tuollaisia. :) Edes Zen-munkki ei hallitse mieltään 100% ja siellä aivoissa tapahtuu kyllä ihan yhtä lääketieteellisiä asioita kuin siinä jalan katkeamisessa. Mielen pahoittamusestahan tässä ei edes puhuta, vaan pahasta stressireaktioista ja jopa masennuksesta. Itse olen sitä mieltä, että se jalan katkeaminen on paljon enemmän ihmisen omassa kontrollissa kuin esim ihan puskasta tullut vaikea avioero ja siitä johtuvat oireet. 

[/quote]

Täysin samaa mieltä: silloin kun minulta on mennyt jalkapoikki, niin tilanne on ollut 100% minun kontrolissa. Päätin vain että nyt on hyvä päivä katkaista jalka ja lähteä avoleikkaukseen. 

Luulen että tähän keskusteluun tällä palstalla ainoa oikea vastaus on että puuntakaa tulleen avioeron seurauksena naiset saa automaattisesti kuukauden sairasloman ja miehet jää kuukaudeksi tekemään ylitöitä. Koska jonkun ne työt täytyy tehdä niin työnnetään ne sitten niille stressivapaille miehille.
[/quote]

Ja kaikilla työpaikoilla tulisi olla sekä naisjohtajia, että miesjohtajia.
Naisjohtajat pitäisivät työpaikan naisista huolta, kyselisivät ja paijaisivat, juttelisivat ja ymmärtäisivät. Pitäisivät huolta, ettei yhdenkään naisen mieli pahoitu tai työ aiheuttaisi millään lailla paineita tai stressiä. Juotaisiin vain kahvia, syötäisiin pullaa ja keskusteltaisiin.
Miesjohtajat taas voisivat ottaa vastuun miehistä, työpaikan taloudesta ja firman toiminnasta. Jakaisivat ylityöt tasaisesti kaikille miehille, piiskaisivat parempiin suorituksiin ja potkisivat sopivasti persuuksille, ettei kukaan jää lusmuilemaan. Kerran vuodessa otettaisiin sitten firman piikkiin kunnon känni.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 21:22"]

Monenlaista asiaa kysytään sairauslomista, että mikä on sopiva (moraalinen) aika olle sairaslomalla elämäntilanteen muuttumisen vuoksi. Siksi kysykin mikä on sopiva (säädyllinen) aika olla sairaslomalla avioeron vuoksi. Se on monesti etenkin pitkään aviossa olleille tramaattinen tapahtuma.

[/quote]

Itse en ollut päivääkään. Miksi huudat otsikssa (käytät suuraakkosia)? Tiesitkö että se antaa sinusta sivistymättömän kuvan?

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:24"][quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:11"]137! Ei ole syyllinen olo. Olen ollut mieheni kanssa 21v. ja en ole eroamassa. Ehkä elämänkokemukseni on laajempi kuin teillä pikku pimuilla. On vaan olemassa vaikeita ja helppoja eroja. 
[/quote]

Niin - olisiko siinä syy siihen ettet oikeasti ymmärrä? Voi mies sinutkin jättää vaikkapa huomenna...
[/quote]
Se seuraisikin sitten min. 12 kk sairasloma, kaikkia mahdollisia henkisen kasvun kursseja, feng tsuita ja muita vieroitushoitoja. Ja kelan piikkiin tottakai. Ja me empatiaa tuntevat hyristäsiin vieressä nyökytellen. Eikä meitä haittaisi, että se työpaikkakin ajautui sillävälin konkkaan, ansosidonnaisellehan me kaikki päästäisiin ja olisi aikaa käydä vaikka eheytymiskursseja.
[/quote]

Ei kun sä olisit sellainen vittumainen vieraannuttaja-äiti, joka menisi oikeuteen lasten huoltajuudesta, puhuisi isästä pahaa kaikille, sairastuttaisi kaikki lähellä, vain koska
en voi olla yhtään poissa. Ja syyttäisi yksin toista kaikesta ja olisi jatkuvasti lyhyesti saikulla jonkun fyysisen oireen vuoksi - joka nyt ei ainakaan erosta johdu... mut eronvuoksi en ollut päivääkään... kun tyhmyyttäsi ja vittumaisuuttasi et osaa yhdistää, mistä kaikkijohtuu.

Ja työkavereille ja lapsille olisit ilkeä ja purkaisit pahaa oloa

Ensinnäkin avioeron tullessa kannattaa olla äärettömän iloinen, jos on työpaikka mihin mennä.

Kun avioero tulee ja on ollut 10 vuotta kotona lasten kanssa, niin siinä onkin pohtimista.

Töihin vaan työt tekemään ja työajan ulkopuolella hoidetaan yksityisasiat.

Mun kaveri joutui sairaalaan tutkittavaksi avioeron aiheuttaman stressin takia. Hänellä katosi näkökyky lähes kokonaan ja lääkärit epäilivät että hänellä on joku aivoverenvuoto tmv. Mutta olikin vain eron aiheuttama stressi. En muista kuinka kauan oli sairaslomalla. Ei kuitenkaan ihan viikossa toipunut.

Vähän empatiakykyä toivoisi muutamille tämän ketjun sekopäisille huutelijoille.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 10:11"]

137! Ei ole syyllinen olo. Olen ollut mieheni kanssa 21v. ja en ole eroamassa. Ehkä elämänkokemukseni on laajempi kuin teillä pikku pimuilla. On vaan olemassa vaikeita ja helppoja eroja. 

[/quote]

Tämä pikkupimu on 58 v. 

Jos voit vuonosti, niin niin kauan kuin voit niin huonosti, ettet pysty työhön.

Ei sillä rajaa ole. Nieheni oli yhden eri tavalla järkyttäneen asian takia saikulla vuoden. Oli todella järkyttynyt.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2015 klo 11:03"]Mun kaveri joutui sairaalaan tutkittavaksi avioeron aiheuttaman stressin takia. Hänellä katosi näkökyky lähes kokonaan ja lääkärit epäilivät että hänellä on joku aivoverenvuoto tmv. Mutta olikin vain eron aiheuttama stressi. En muista kuinka kauan oli sairaslomalla. Ei kuitenkaan ihan viikossa toipunut.

Vähän empatiakykyä toivoisi muutamille tämän ketjun sekopäisille huutelijoille.
[/quote]
Kyllä tuossa varmasti on jo taustalla jotain psyykkistä sairautta tai yliherkkyyttä, avioero sitten laukaissut tapahtuman. Ei normaalit terveet aivot reagoi noin voimakkaasti, muutenhan meillä olisi joka viikko sokeutuneita sairaalat pullollaan. Hui.

riippuu mielestäni miksi eroon on päädytty..

Mitenkähän ihmiset selviää huonosti nukkuvien ja sairaiden lasten kanssa valvomisesta, vauva-ajan valvomisesta nyt puhumattakaan, jos avioero vie yöunet ja tekee täysin työkyvyttömäksi?

Tästä ketjusta taas näkee, kuinka tietämätöntä ja yksisilmäistä porukkaa täällä on.

Joku sanoo, ettei ero ole sairaus eikä oikeuta sairaslomaan, no ei ole sairaus, mutta siitä syntyvä trauma voi olla. Eihän itseasiassa tapaturmatkaan ole sairauksia, mutta oikeuttavat kyllä sairaslomaan. Joten termit kuntoon.

Esim. raiskaus tai lapsen kuolema on traumaattinen kokemus, joka voi viedä ihmisen työkyvyn pitkäksikin aikaa. Pitäisikö ottaa palkatonta?

Viikko ok