Lue keskustelun säännöt.
Miten suuret ikäluokat tekivät sen?
29.08.2015 |
Suurin massoin käytännössä vain kävelivät töihin osa ilman ihmeempiä koulutuksia. Työpaikkoja vain maagisesti lisääntyi, jotta jokainen sai töitä. Painoivat pitkän työuran, monet jopa samassa työpaikassa eläkkeeseen asti. Heidän poistuttuaan tilalle ei avautunutkaan paikkoja.
Kommentit (277)
Katkeria ja kateellisia ovat lähes kaikki tällä foorumilla kirjoittajat ja pahaa tekee. Toivottavasti elämä ei tuo pahempia ongelmia kuin kateus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No työllistymistä tietysti helpotti aika paljon se, että esim 1960-luvulla lähti 200000 (siis kaksisataa tuhatta) parhaassa työiässä olevaa ihmistä Ruotsiin, muut maat siihen sitten päälle. Siirtolaisuus jatkui vielä isona 1970-luvullakin.
Silloinhan oli myös maan sisäinen muuttoliikettä isoa, ihmiset ehkä muuttivat kaiken kaikkiaan helpommin.
Nyt on vapaa liikkuvuus, parempi koulutus ja kielitaito ihmisillä keskimäärin, mutta monet eivät enää muuta työn perässä.
Onko sinulla tilastoa maan sisäisestä muutosta väitteesi tueksi? En löytänyt 60 luvun muuttilastoja, mutta nyt 2010 luvulla muutetaan ainakin enemmän kuin 80 ja 90 luvulla.
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/indikaatori/Sivut/ind.asp…
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:46"]
Näillä palstoilla on niin vääristynyttä kommenttia. Ensin pitäisi ottaa vanhuksilta kaikki tuet pois, mutta perinnön pitäisi jäädä mahdollisimman suureksi. Ihmeellistä touhua.
Ja pyh. Perintöveron voisi nostaa sataan prosentiin. Itse en odota saani suurten ikäluokkien vanhemmiltani yhtään mitään, en edes sitä mitä ovat itse perineet omilta pientilallisvanhemmiltaan.
Suuret ikäluokat ovat käyttäneet omaan hyvinvointiinsa sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 21:56"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2015 klo 08:42"]
Suurin massoin käytännössä vain kävelivät töihin osa ilman ihmeempiä koulutuksia. Työpaikkoja vain maagisesti lisääntyi, jotta jokainen sai töitä. Painoivat pitkän työuran, monet jopa samassa työpaikassa eläkkeeseen asti. Heidän poistuttuaan tilalle ei avautunutkaan paikkoja.
80-luvulta asti työn tekemisen tehokkuus on noussut niin paljon, että on vain odoteltu, että suuret ikäluokat menee eläkkeelle, eikä heidän tilalleen tarvita ketään, kun jo töissä olevat nuoremmat sukupolvet tekee helposti useammankin suurenikäluokkalaisen työt.
Johan vitsin murjaisit.
Etkö ole kuullut/lukenut työelämän rakenteellisesta muutoksesta?
Niitä töitä, joita suuret ikäluokat tekivät, ei yksinkertaisesti ole enää. Automaatio.
Seuraava juttu, joka syö lisää työpaikkoja on digitalisaatio.
En ymmärrä, kuinka suuret ikäluokat ovat vastuussa siitä, että maailmaa, jossa he elivät ja työskentelivät, ei enää ole. Tuskinpa he, suurin osa yksinkertaisen, koneella korvattavan työn tekijät, ovat tätä muutosta suunnitelleet.
Tuota se työn tehokkuuden nousu on. Nykynuori teke kymmenen nykyisen eläkeläisen työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllisyystilanne toki oli jotain ihan muuta, mutta silti ne tarinat tuntuvat uskomattomilta. Muutettiin uudelle paikkakunnalle ja sitten vain valittiin parista työpaikasta mieluisampi tai mentiin työhaastatteluun pikkasen tukka sekaisin ja vähän sormi suussa ja silti heti saatiin työ. Tai sitten mentiin uuteen työhön ja esimies sanoi, että eihän susta pariin vuoteen mitään hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin, ja heti alkoi palkka juosta.
Työhöntulijan oli kyllä hyväksyttävä paljon pienempi palkka kuin vanhoilla työntekijöillä, kun ei ollut mitään minimipalkkaa ja työ oli otettava, kun ei sossu elättänyt.
Työsuhdeasiat oli kyllä paremmin silloin kuin nyt. Edelleenkään ei ole minimipalkkaa, mutta enää ei ole myöskään vahvaa ay-liikettä, joka puolustaisi nuorta työntekijää pahaa kapitalistia vastaan. Juuri luin Lahtelaispojasta joka sai 12 päivän töistä 1.1€ palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:46"]
Näillä palstoilla on niin vääristynyttä kommenttia. Ensin pitäisi ottaa vanhuksilta kaikki tuet pois, mutta perinnön pitäisi jäädä mahdollisimman suureksi. Ihmeellistä touhua.Ja pyh. Perintöveron voisi nostaa sataan prosentiin. Itse en odota saani suurten ikäluokkien vanhemmiltani yhtään mitään, en edes sitä mitä ovat itse perineet omilta pientilallisvanhemmiltaan.
Suuret ikäluokat ovat käyttäneet omaan hyvinvointiinsa sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt.
Voi kyynel. Mitäpä jos keskittyisit kasvattamaan oman hyvinvointisi ihan itse.
Ai niin joo, sinä olet syönyt toisten pöydässä koko ikäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:46"]
Näillä palstoilla on niin vääristynyttä kommenttia. Ensin pitäisi ottaa vanhuksilta kaikki tuet pois, mutta perinnön pitäisi jäädä mahdollisimman suureksi. Ihmeellistä touhua.Ja pyh. Perintöveron voisi nostaa sataan prosentiin. Itse en odota saani suurten ikäluokkien vanhemmiltani yhtään mitään, en edes sitä mitä ovat itse perineet omilta pientilallisvanhemmiltaan.
Suuret ikäluokat ovat käyttäneet omaan hyvinvointiinsa sekä vanhempiensa että lastensa perinnöt.
Voi kyynel. Mitäpä jos keskittyisit kasvattamaan oman hyvinvointisi ihan itse.
Ai niin joo, sinä olet syönyt toisten pöydässä koko ikäsi.
Saat typerän kommenttisi anteeksi, koska et tunne minua, vaan huutelet vain puskista reppana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta onhan maailma 50:ssä vuodessa muuttunut. Ja paljon. Joitakin esimerkkejä:
- VR työllisti aikoinaan paljon väkeä. Lähes jokaisessa tuppukylässäkin oli rautatieasema. Suomessa oli pieniä paikkakuntia, joilla VR on paikkakunnan suurin työnantaja. Kun ihmisillä oli VR:llä töitä, heillä oli myös rahaa käyttää palveluita. Paikalliset pienyritykset hyötyivät. Paikkakunnille kannatti myös investoida muita teollisuudenaloja, jotka omalta osaltaan työllistivät. Elävälle paikkakunnalle rakennettiin koulut, kirjastot, neuvolat jne, jotka nekin työllistivät. Kun asemia alettiin tasaisesti lakkauttaa, loppui työt VR:llä Ostovoima laski, pienet paikalliset yritykset joutuivat vaikeuksiin. Myöskin teollisuus alkoi monelta paikkakunnalta lähteä. Pikkuhiljaa lakkautettiin paikkakunnalta koulut, kirjastot ja neuvolat. Ja lopulta lähti työn perässä nuoret aikuisetkin joko suurempiin kaupunkeihin tai Ruotsiin, Kanadaan, USAan ja Australiaan.
- Suomalaiset tuottivat elintarvikkeita ja tavaraa toisilleen sekä vientiin. Meillä oli autoteollisuutta, vaateteollisuutta, elintarviketeollisuutta, laivanrakennusteollisuutta, muuta metalliteollisuutta, paperiteollisuutta jne. Ei ollut ulkomaalaisia verkkokauppoja, joista tilata. Ensimmäisenä lähti vaateteollisuus 1970-luvulla Baltian maihin. Vähitellen muukin teollisuus alkoi siirtyä muihin maihin. Kauppoihin ilmestyi yhä enemmän tuontitavaraa ja kotimainen kulutus laski.
- Teknologian kehitys muutti paljon. Minä työskentelin nuorena tyttönä 1980-luvun alussa Meilahden sairaalassa useissa työtehtävissä, joita ei ole enää olemassakaan. Potilaan saapuessa sairaalaan ensimmäisenä oli vastassa 2-3 vahtimestaria, jolle jätettiin takit. Sen jälkeen potilas kävi ilmoittautumassa potilasmaksutoimistossa, josta ohjattiin eteenpäin. Potilas kävi röntgenissä, johon hänellä oli lähete, jonka konekirjoittaja oli lääkärin sanelusta paperille kirjoittanut. Röntgenissä potilas ilmoittautui toimistovirkailijalle, joka haki hänen lähetteelleen nk arkistokappaleen ja ohjasi potilaan oikeaan odotustilaan. Odotustilassa potilaan otti vastaan potilasemäntä. Potilas kuvattiin, kävi lääkärissä, palasi potilasmaksutoimistoon maksamaan poliklinikkamaksun, haki takkinsa vahtimestarilta ja lähti kotiin. Röntgenin pimeähuoneessa hänen röntgenkuvansa kehitettiin filmille, lääkäri saneli lausunnon. Osastosihteeri kuljetti kuvat, kasetit ja paperit konekirjoittajalle, joka kirjoitti lausunnon paperille. Kuvat ja paperit toimitettiin (konekirjoittaja, osastosihteeri tai lähetti) toimistoon, jossa kuvat arkistoitiin kuvakuoriin ja lähetteen ja lausunnon jäljennös arkistoitiin. Lopulta lähetti kuljetti kuvat ja lausunnon osastolle tai jollekin toiselle Hyksin klinikalla, jonne lähetti meni bussilla tai raitiovaunulla. Monesti kuvat, lausunnot ja arkistokappaleet olivat kateissa, koska ei ollut olemassa mitää seurantajärjestelmää. Niitä siis etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Mitä on nyt? Sairaalan aulasta löytyy lukolliset kaapit, joihin voi jättää ulkovaatteensa. Potilas menee suoraan röntgeniin (opasteen hän on saanut kotiin lähetetystä tietojärjestelmästä tulostetusta kirjeestä). Ilmoittautuu toimistovirkailijalle (pian ei tee enää sitäkään vaan vilauttaa kelakorttinsa ilmoittautumisautomaattiin) ja menee odotustilaan odottamaan. Lähete on jo aikaa sitten kirjoitettu tietojärjestelmään. Potilas kuvataan, kuvat ovat digitaalisessa muodossa heti, lääkäri lausuu kuvat puheentunnistusohjelmaa käyttäen ja täts it. Kuvat ja lausunto ovat heti hoitavalla lääkärillä nähtävissä ja lasku polikäynnistä tulee potilaalle myöhemmin kotiin. Tietotekniikka ja itsepalvelu ovat tuosta lyhyestä palvelutapahtumasta vienyt työpaikat yhdessä sairaalassa....hetkonen, lasken ....22:lta ihmiseltä, joilla vielä vuonna 1984 oli töitä. Ja tässä ei vielä ollut laskettu niitä, jotka kirjoittivat lähetteitä. Tiettyjä ammattiryhmiä ei vaan enää tarvita.
Demokratia.
Enemmistö päättää.
Heitä oli paljon ja on edelleen paljon. Siksi ovat aina saaneet paljon valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti. Se torpparintyttärestä tohtoriksi kohonnut kun ajattelee edelleenkin kuin torpparin tytär. Se näkyy sitten humina koko yhteiskunnassa.
Mitä vikaa torpparin tyttären ajattelussa on, vaikka erääseen Lepikon torpassa syntyneeneen pojan ajatteluun verrattuna? Vai olikos hän tohtori?
Työtä tehtiin siihen aikaan ilman koneita. Esimerkiksi metsätyössä tapahtui juuri suurten ikäluokkien päivinä valtava murros. Siirryttiin suurten savottojen, justeerin ja hevosen ajoista moottorisaha+maataloustraktori-vaiheeen jälkeen suuriin metsäkoneisiin. Siksi ei enää maaseutuväki pakkaa kahvipulloa villasukkaan ja lähde aamulla odottamaan Metsähallituksen transitin tuloa vaan katsoo ohikulkevia tukkirekkoja ja metsäkoneita kuljettavia lavetteja. Eikä niitä koneitakaan paljon Suomessa tehdä.
Suurten ikäluokkien helppo ja vauras elämä ei ole ollut millään muotoa heidän ansiotaan, eivät he siis ole mitään tehneet tämän saavuttaakseen. Yhteiskunnassa vain tapahtuin heidän kannaltaan sopiva muutos sopivaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietotekniikka ja itsepalvelu ovat tuosta lyhyestä palvelutapahtumasta vienyt työpaikat yhdessä sairaalassa....hetkonen, lasken ....22:lta ihmiseltä, joilla vielä vuonna 1984 oli töitä. Ja tässä ei vielä ollut laskettu niitä, jotka kirjoittivat lähetteitä. Tiettyjä ammattiryhmiä ei vaan enää tarvita.
Kustannukset eivät valitettavasti ole pudonneet samassa suhteessa turhan työn pois jäämisen kanssa.
Suuriksi ikäluokiksi lasketaan vuosina 1945-50 syntyneet eli silloin syntyvyys oli suurimmillaan. Heitä oli vuonna 1950 yli 600.000. Heistä Ruotsiin ja ulkomaille muutti noin 100.000(kokonaismuutto oli toki paljon suurempi), nyt heitä on jäljellä noin puolet alkuperäisestä. Eli Suomessa on noin 5,2 miljoonaa muita kuin "suuria ikäluokkia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietotekniikka ja itsepalvelu ovat tuosta lyhyestä palvelutapahtumasta vienyt työpaikat yhdessä sairaalassa....hetkonen, lasken ....22:lta ihmiseltä, joilla vielä vuonna 1984 oli töitä. Ja tässä ei vielä ollut laskettu niitä, jotka kirjoittivat lähetteitä. Tiettyjä ammattiryhmiä ei vaan enää tarvita.
Kustannukset eivät valitettavasti ole pudonneet samassa suhteessa turhan työn pois jäämisen kanssa.
Ei niin, vaikka sitä sillä nimenomaan hankittiin. Ja vielä tuli mieleeni pankit! Ne olivat suuria työllistäjiä, joka paikkakunnalla oli vähintään kahden eri pankin konttori. Kaikki maksettiin käteisellä (tai jotkut shekillä isommat ostokset, mutta shekkivihkokin piti hakea pankista), rahaa sai vain pankin konttorista ja laskupinon kanssa mentiin pankkiin maksamaan ne. Jos halusit siirtää toisen tilille rahaa, menit silloinkin pankin konttoriin hoitamaan asian. Merkantti- ja merkonomitutkinnot olivat aikoinaan todella suosittuja, koska niillä työllistyi varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietotekniikka ja itsepalvelu ovat tuosta lyhyestä palvelutapahtumasta vienyt työpaikat yhdessä sairaalassa....hetkonen, lasken ....22:lta ihmiseltä, joilla vielä vuonna 1984 oli töitä. Ja tässä ei vielä ollut laskettu niitä, jotka kirjoittivat lähetteitä. Tiettyjä ammattiryhmiä ei vaan enää tarvita.
Kustannukset eivät valitettavasti ole pudonneet samassa suhteessa turhan työn pois jäämisen kanssa.
Ei niin, vaikka sitä sillä nimenomaan hankittiin. Ja vielä tuli mieleeni pankit! Ne olivat suuria työllistäjiä, joka paikkakunnalla oli vähintään kahden eri pankin konttori. Kaikki maksettiin käteisellä (tai jotkut shekillä isommat ostokset, mutta shekkivihkokin piti hakea pankista), rahaa sai vain pankin konttorista ja laskupinon kanssa mentiin pankkiin maksamaan ne. Jos halusit siirtää toisen tilille rahaa, menit silloinkin pankin konttoriin hoitamaan asian. Merkantti- ja merkonomitutkinnot olivat aikoinaan todella suosittuja, koska niillä työllistyi varmasti.
hankittiin piti olla haettiin.
Professori Antti Karisto sanoo suuria suomalaisia ikäluokkia muutossukupolveksi. Heidän aikanaan yhteiskunta on muuttunut paljon ja nopeasti. He itse ovat muuttaneet sitä.
"Suuret ikäluokat syntyivät ihan erilaiseen yhteiskuntaan. Kolme neljäsosaa syntyi maaseudulla. He muuttivat kaupunkeihin ja ovat olleet toteuttamassa Suomen modernisoitumista."
Yhä suurempi osa meni palkkatöihin. Niin teki myös valtaosa naisista, vaikka heidän äideistään iso osa oli kotiäitejä.
Suurissa ikäluokissa naisten koulutustaso nousi ensimmäistä kertaa korkeammaksi kuin miesten. Synnytysikä nousi.
Ikäryhmän koulutus jäi silti melko vaatimattomaksi, sillä moni kävi pelkän kansakoulun.
Kariston mukaan suomalainen yhteiskunta on muuttunut ja venynyt suurten ikäluokkien aikana. Hänen mukaansa tämän ikäluokan peruskokemus on sosiaalinen kohoaminen.
"He ovat päässeet elämässä eteenpäin. Hyvinvointivaltio syntyi, lapsilisät tulivat, kun he olivat lapsia, ja koulutus laajeni sopivasti heidän mukaansa. Työmarkkinoilla heitä on onnistanut paremmin kuin nuorempia", Karisto sanoo.
Asumistaso kohentui. Voimakas inflaatio helpotti suurten ikäluokkien asuntovelkoja.
Vastoinkäymisiäkin he ovat kohdanneet. Avioerot ja alkoholinkäyttö yleistyivät suurten ikäluokkien aikuisiässä.
Nyt valtaosa ikäluokasta on eläkkeellä, vain pieni joukko jatkaa työelämässä.
Valtaosa heistä voi hyvin. Väestöliiton seurantatutkimuksen mukaan yli puolet tuntee terveytensä hyväksi tai erittäin hyväksi, huonoksi alle kymmenesosa.
Tutkija Mirkka Danielsbackan mukaan suuret ikäluokat kokevat voivansa nyt jopa paremmin kuin edellisellä kyselykierroksella vuonna 2007. Tutkija uskoo sen johtuvan työkiireiden häviämisestä ja lastenlasten ilmaantumisesta.
Suuret ikäluokat ovat muuttaneet myös isovanhemmuutta. He matkustavat ja harrastavat eivätkä koe lastenlasten hoitoa velvollisuudekseen.
"Silti he hoitavat lastenlapsiaan paljon", tutkija sanoo.
"Nuoruus nykyisessä mielessä syntyi silloin, kun suuret ikäluokat olivat nuoria. He olivat ensimmäinen nuorisokulttuurin sukupolvi", Karisto sanoo.
"Jotain samanlaista tapahtuu nyt, kun he ovat eläkeiässä. Kenties he tuovat tullessaan uudenlaisen eläkeläiselämän."
Ennätysmäärä suomalaisia täyttää syyskuussa 70 vuotta
Syyskuussa 70 vuotta sitten elettiin kaikkien aikojen vauvakuukautta. Vuoden 1945 syyskuussa syntyi lapsia enemmän kuin koskaan aiemmin sitä ennen tai sen jälkeen. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat alkoivat tulla maailmaan.
Nyt ensimmäiset heistä ovat täyttäneet 70 vuotta.
Loppuvuodesta 1944 sotilaat kotiutuivat rintamalta. Se näkyi valtavana vauvabuumina runsaan yhdeksän kuukauden kuluttua. Elokuusta lokakuuhun 1945 Suomessa syntyi reippaasti yli 10 000 vauvaa kuukaudessa.
"Keskiarvo oli tuolloin vähän yli 400 lasta päivässä. Nyt se on vain 150 lasta, vaikka meillä on väkeä 1,5 miljoonaa enemmän ja synnytysikäisiä naisiakin paljon enemmän", kertoo Tilastokeskuksen eläkkeellä oleva kehityspäällikkö Pekka Myrskylä.
Toisen maailmansodan jälkeen muissakin länsimaissa syntyi suuria ikäluokkia. Suomalaiset ikäluokat ovat kuitenkin poikkeuksellisen suuria.
Suomessa suuriin ikäluokkiin luetaan vuodet 1945–1949, jotka ovat yli 100 000 vauvan vuosia. Silti 1950-luvullakin syntyvyys pysyi korkeana. Myös lapsikuolleisuus oli suurta.
Nyt suurista ikäluokista 70 prosenttia on elossa ja asuu Suomessa. Iso joukko muutti 1960–1970-lukujen taitteessa Ruotsiin.
Myrskylän mukaan 1940-luvun lopulla vastasyntyneiden eliniänodotteeksi arvioitiin miehillä 58 vuotta ja naisilla 62 vuotta. Myrskylä kuuluu itsekin suuriin ikäluokkiin.
"Jo nyt olemme eläneet kymmenen vuotta pidemmälle. Ja näyttäisi siltä, että vielä parikymmentä vuotta elämme. Suurten ikäluokkien oikea elinaika nousee pitkälti yli 80 vuoden", hän sanoo.
Edellä on lueteltu paljon esimerkkejä siitä miten tehokkuus on kasvanut.
Tästä on seurannut uusi ongelma. Miten vauraus tulisi jakaa, jotta hyvinvointi lisääntyisi ja vaurauden jakaminen olisi oikeudenmukaista?
Nyky-yhteiskunta on perustunut tähän asti palkan maksamiseen. Ihmisllä on ollut töitä ja siitä on saanut palkkaa. Tämä ei enää toimi. Nyt töitä ei ole, vaan tuotanto tehdään koneilla ja koneiden omistajat käärivät hillot taskuihinsa ja siirtävät veroparatiisiin.
Tässä on suuri haaste jota päättäjät eivät ole ehkä vielä tajunneet. Olisi tehtävä nopeasti oikeita päätöksiä, jotta tämä rakennemuutos tapahtuisi hallitusti, sillä muuten se tulee tapahtumaan hallitsemattomasti.
Ei muuten pidä sitten alkuunsakaan paikkaan, että nämä suuret ikäluokat marssi 16-vuotiaana töihin kaikille eduille vaurastumaan. Se homma toimi niin, että duuniin pääsi tyyliin "mä taidan mennä tonne töihin", mutta aloitus oli TODELLA pohjalta. Tehtiin avustavaa työtä, autettiin ammattimiestä tekemällä ikävät työvaiheet ja palkka oli niin heikko, ettei puhettakaan, että työssäkäyvällä olisi oma asunto ja vermeet vaan nuoret työläiset asui kimppakämpissä, kotona jne. Koska ei ollut rahaa heikon palkan takia. Voisi rinnastaa siihen, että nykyään saisi 500 Euroa kuukausipalkkaa. Mutta siinä apumiehenä sai pikkuhiljaa vastuuta, sai tehdä ammattitöitä pala palalta jne. Siinä opittiin se työ ja ammatti. Vähän kuin oppisopimuksella. Kun vuodet kului, työsuhde jatkui ja palkkakin nousi. Sitten tuli se piste, että yleisen elintason nousun ja oman ammattitaidon karttumisen myötä oli varaa omaan asuntoon, perheeseen jne.
Nyt tässä keskustellaan kuin siihen aikaan olisi nuoret suoraan kansalaiskoulusta marssineet asiallisille palkoille kuin nykyään ja siitä palkasta olisi ollut varaa ylläpitää autoja ja omakotitalo. Se ei pidä paikkaansa.
Sen lisäksi suuria ikäluokkia kuvaa hyvin säästäväisyys ja kekseliäisyys. Ne oli pula-ajan lapsia kaikesta huolimatta. Pienellä pärjättiin, tyhjästä nyhjäistiin ja oli itseisarvo tehdä raskastakin työtä nuorena. Tähän sitten ajoittuin suomalaisen yhteiskunnan yleinen vaurastuminen ja tämä ikäluokka ratsasti sen mukaan. Paljonko noususta tuli heistä ja paljonko muista olosuhteista? Varmaan olosuhteet oli suotuisat, mutta tekivät ne työtäkin sen eteen.
Puolustan muuten sitä, että suuret ikäluokat teki lapsesta töitä. Toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta suurin osa teki, koska olivat tavallisten/köyhien perheiden lapsia. Esimerkiksi isäni on pilkkonut puut äidilleen 8-vuotiaasta. Pulaa ei tarvinnut kärsiä ja isoisä elätti niin mummuni kuin kolme lasta työläispalkallaan. Ruokaa sai hyvin toisin kuin vanhempansa, mutta ostoherkut oli todellakin harvinaisia ja vaatteet itse tehty, eikä niitä kovin paljoa ollut, vaikkei palella tarvinnut. Ensimmäiseen kunnon kesätyöhön isäni meni 15-vuotiaana ja oli varastolla koko kesälomansa. Siis jokaisena päivänä. Tuosta palkasta maksoi koulukulujaan seuraavana talvena, ei ne mennyt mihinkään hauskanpitoon vaan sellaisiin asioihin, joita ei nykylasten ikinä oletettaisi rahoittavan omalla työllään.
Äitini oli maatilalta. Sanonut monesti, että ikuista työtä se oli heille lapsille kesät. Ainaista sokerijuurikasta, perunaa, kasvimaata, auttaa äitiä navetassa jne. Ei heilläkään ollut mistään isompaa pulaa, mutta alkeellista ja työlästä. Äitini meni 14-vuotiaana ekan kerran kesätöihin toiselle tilalle (äitinsä vastusti, kun kotonakin olisi töitä, mutta halusi, koska kotona tehdyistä ei saanut rahaa...) ja kahden kesän tienesteistä osti farkut (!), jotka oli jotain hienoa ja uutta, meni kahden kesän kesätyöpalkat farkkuihin. Nykymuksu tienaa farkut yhdellä lastenvahtikeikalla.
Mutta vanhempani ovat onnekkaita silti. Ei ihminen kaipaa sitä, mitä ei näe muidenkaan ympärillä saavan. Ja elämä meni koko ajan eteenpäin. 50-luku oli kuulemma köyhää ja alkeellista, 60-luvulla elämä parani hurjaa tahtia. He saivat kasvavan oppikouluverkoston myötä käydä oppikoulua kotipaikkakunnalla, pääsivät yliopistoon opiskelemaan lainalla ja hanttihommilla, mutta inflaatio söi lainat ja vakityöt irtosi heti valmistuttua. He rakensivat talon, mökin, sijoittivat ja nyt nauttivat isompaa eläkettä kuin monet nuoret saa palkkaa samasta työstä, josta eläköityvät.
Mikähän perus vaatimaton ammatti tuottaa tuollaisen eläkkeen. Kerro mulle.
Olen eläkkeellä mieheni kanssa ja saamme yhteensä 2400 e eläkettä käteen. Jos tarkoitit yhteistä eläkettä, niin uskon.
Olimme keskituloisia työssäoloaikana.