Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tänne vakkarina kirjoitteleva mies kuulostaa niin kovin yhdeltä tuttavamieheltä, joka on useamman vuoden haikaillut naisen jos toisen perään koko ajan tumputtaen yksin kotonaan ja silti kuvitellen olevansa jumalan lahja ja saavuttamaton palkinto kaikille näille naisille, joita hän ei "kelpuuta" (suomeksi: ei saa, koska jossain vaiheessa kaikki naiset näkevät mulkun komeahkon mutta kulahtaneen ulkokuoren alla).

Lähetä sinäkin terveiset kaipaamallesi henkilölle, ole hyvä.

Ei maksa vaivaa, koska joku aina mustasukkaisuuksissaan poistattelee ne.

Kyllä me tiedetään, että kaipaat sinäkin tätä jumalan lahjaa ja se on ihan ok.

En ole kaivannut enää aikoihin. Oksettaa ajatuskin siitä, että joskus kaipasin.

Eli ensin kaipasit, kun joku poistattelee mustasukkaisuuksissaan ja nyt et ole kaivannut aikoihin? Olen aina kuvitellut, että "aikoihin" tarkottaisi vähän pidempää aikaa kuin joitakin minuutteja.

Olen kaipaillut täällä ihan muita ihmisiä. Uusi kaivattuni on naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää yötä naapuri 😊

Kauniita unia teille molemmille.

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin mennyt rikki?

Sieluni. Mieleni. Sydämeni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.

No se on kyllä kieltämättä haaste. Patsi jos toinen ajattelee samoin?

Kauniita unia, naapuri. Ei olisi pitkä matka sun viereen nukkumaan. Olisikohan aika alkaa rustaamaan kutsua.

💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕

💕 Hyvää yötä 💤💤💤 & jutellaan taas huomenna Sydis! 🤗🤗🤗💕

💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕💕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja on helppo kuitata kaikki ajatuksella "happamia pihlajanmarjoja", vaikka kyse on yleensä siitä, että ihastuneena sitä tietoisesti blokkaa mielestään jotain ikäviä faktoja ja yrittää selitellä kaikkea itselleen parhain päin ja katsoa miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöhemmin, hormonimyrskyn laannuttua, sitä sitten pysyy näkemään tämän sellaisena kuin hän aina olikin.

Tähän voin kyllä samaistua.

Minä en ikinä oikeasti tuntenut kaivattua, mutta loin hänestä mielessäni kuvan hyvänä ihmisenä ja minulle sopivana tyyppinä, kunnes sitten vasta viimeisen vuoden-parin aikana on hiljalleen käsitys murentunut, ja nykyään pidän häntä lähinnä sellaisena katkeran nettimiehen sieluisena tyyppinä eli kaukana hyvästä.

On myös sellainen kuin "halo-efekti" eli hyvännäköisiin ihmisiin yhdistää hyviä luonteenpiirteitä, vaikka näissä ei sellaisia olisikaan. On niin helppo tulkita ihmisiä parhain päin ja olettaa näiden olevan hyviä tyyppejä, vaikka he käytöksellään jatkuvasti osoittaisivat muuta.

Niin, totta tuokin.

On hänessä varmasti hyviäkin piirteitä olemassa (kuten kaikissa), mutta ei minulle.

Minulle hän nimenomaan osoitti käytöksellään koko ajan muuta, ja ihastuneet aivoni tulkitsivat parhain päin minkä ehtivät.

No, eivät onneksi tulkitse enää. :D

Ja myöhemmin hävettää mitä kaikkia typeryyksiä sitä onkaan itselleen tullut valehdeltua.

Ei minua hävetä kun ei se auta mitään, ja en liitä häpeää aiheeseen tässä vaiheessa kun ihastumista ei enää ole, mutta harmittaa kyllä tuhlattu aika (vuosia) ja se miten annoin sen vaikuttaa itseeni.

Tuntuu myös jotenkin absurdilta koko juttu näin jälkeenpäin, että olen ollut siinä jamassa ja niillä perusteilla siihen ihmiseen :D

Tosi absurdilta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.

No se on kyllä kieltämättä haaste. Patsi jos toinen ajattelee samoin?

Ei tunne ja on vielä varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja on helppo kuitata kaikki ajatuksella "happamia pihlajanmarjoja", vaikka kyse on yleensä siitä, että ihastuneena sitä tietoisesti blokkaa mielestään jotain ikäviä faktoja ja yrittää selitellä kaikkea itselleen parhain päin ja katsoa miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöhemmin, hormonimyrskyn laannuttua, sitä sitten pysyy näkemään tämän sellaisena kuin hän aina olikin.

Tähän voin kyllä samaistua.

Minä en ikinä oikeasti tuntenut kaivattua, mutta loin hänestä mielessäni kuvan hyvänä ihmisenä ja minulle sopivana tyyppinä, kunnes sitten vasta viimeisen vuoden-parin aikana on hiljalleen käsitys murentunut, ja nykyään pidän häntä lähinnä sellaisena katkeran nettimiehen sieluisena tyyppinä eli kaukana hyvästä.

On myös sellainen kuin "halo-efekti" eli hyvännäköisiin ihmisiin yhdistää hyviä luonteenpiirteitä, vaikka näissä ei sellaisia olisikaan. On niin helppo tulkita ihmisiä parhain päin ja olettaa näiden olevan hyviä tyyppejä, vaikka he käytöksellään jatkuvasti osoittaisivat muuta.

Niin, totta tuokin.

On hänessä varmasti hyviäkin piirteitä olemassa (kuten kaikissa), mutta ei minulle.

Minulle hän nimenomaan osoitti käytöksellään koko ajan muuta, ja ihastuneet aivoni tulkitsivat parhain päin minkä ehtivät.

No, eivät onneksi tulkitse enää. :D

Ja myöhemmin hävettää mitä kaikkia typeryyksiä sitä onkaan itselleen tullut valehdeltua.

Ei minua hävetä kun ei se auta mitään, ja en liitä häpeää aiheeseen tässä vaiheessa kun ihastumista ei enää ole, mutta harmittaa kyllä tuhlattu aika (vuosia) ja se miten annoin sen vaikuttaa itseeni.

Tuntuu myös jotenkin absurdilta koko juttu näin jälkeenpäin, että olen ollut siinä jamassa ja niillä perusteilla siihen ihmiseen :D

Tosi absurdilta..

Niin. Aika on arvokasta, eikä sitä saa koskaan enää takaisin.

😶‍🌫️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tänne vakkarina kirjoitteleva mies kuulostaa niin kovin yhdeltä tuttavamieheltä, joka on useamman vuoden haikaillut naisen jos toisen perään koko ajan tumputtaen yksin kotonaan ja silti kuvitellen olevansa jumalan lahja ja saavuttamaton palkinto kaikille näille naisille, joita hän ei "kelpuuta" (suomeksi: ei saa, koska jossain vaiheessa kaikki naiset näkevät mulkun komeahkon mutta kulahtaneen ulkokuoren alla).

Tuo sopis muhun aika hyvin, mutta valitettavasti haikailun kohteita on ollut vain yksi,sekä täällä että tosielämässä😉

-Vierestä

Minkälainen vässykkä oikeasti omii edellisenkaltaisen viestin?

Rehellinen vässykkä😉

Vierailija kirjoitti:

Kauniita unia, naapuri. Ei olisi pitkä matka sun viereen nukkumaan. Olisikohan aika alkaa rustaamaan kutsua.

Oletko mun oletettu miesnaapuri?

Olisi aika lämmittää sauna, mutta olen tuhottoman väsynyt joten ehkä menen herättyä saunaan.

Enköhän ole jo riittävän monesti kutsunut?

Saa tulla kutsumattakin, kunhan nyt varmasti tiedät, että olen kotona.

Missä❓❔

Hyvä Jumala, lähetä tielleni mies, joka ei ole naimisissa tai varattu. Yksi vain.

Oi sinä söpö mies, onnea vilpittömästi sydämeni pohjasta sinulle, kun tulet isäksi. Sain kuulla, että vaimosi laskettu aika on ihan näillä hetkillä. Onnea matkaan! Niin ihana juttu. 

Olen onnellinen lapsesi puolesta, hän tulee saamaan niin hienon ja ihanan isän. 

Olet suloinen ihminen ja ansainnut kaiken hyvän ja onnellisen.

t. salainen ihastelija vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin mennyt rikki?

Sieluni. Mieleni. Sydämeni.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Gallup

Oletko unohtanut kaivattusi?

Olen, ei nähty moneen vuoteen yhdessä välissä niin kyllä mä unohdin hänet. En tosin ollut tuolloin vielä ihastunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä Jumala, lähetä tielleni mies, joka ei ole naimisissa tai varattu. Yksi vain.

Siunausta.

Mistä tämä tällainen roikkuminen johtuu? Läheisriippuvaisuudesta vai mistä..? Olen nähnyt sinut viimeksi seitsemän kuukautta sitten ja ajattelen sinua vieläkin. Joka päivä. Säälittävää. Epätervettä. Häiriintynyttä.

En ilkeä myöntää tätä oikeasti edes itselleni.

K