Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (17476)
Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tänne vakkarina kirjoitteleva mies kuulostaa niin kovin yhdeltä tuttavamieheltä, joka on useamman vuoden haikaillut naisen jos toisen perään koko ajan tumputtaen yksin kotonaan ja silti kuvitellen olevansa jumalan lahja ja saavuttamaton palkinto kaikille näille naisille, joita hän ei "kelpuuta" (suomeksi: ei saa, koska jossain vaiheessa kaikki naiset näkevät mulkun komeahkon mutta kulahtaneen ulkokuoren alla).
Lähetä sinäkin terveiset kaipaamallesi henkilölle, ole hyvä.
Ei maksa vaivaa, koska joku aina mustasukkaisuuksissaan poistattelee ne.
Kyllä me tiedetään, että kaipaat sinäkin tätä jumalan lahjaa ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.
Tietääkö hän tämän?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.
Mun ongelma on se, ettet tee mitään asialle.
Vierailija kirjoitti:
Oli kiva nähdä sinut tänään. Viime kerrasta olikin jo aikaa.
Missä näit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on helppo kuitata kaikki ajatuksella "happamia pihlajanmarjoja", vaikka kyse on yleensä siitä, että ihastuneena sitä tietoisesti blokkaa mielestään jotain ikäviä faktoja ja yrittää selitellä kaikkea itselleen parhain päin ja katsoa miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöhemmin, hormonimyrskyn laannuttua, sitä sitten pysyy näkemään tämän sellaisena kuin hän aina olikin.
Tähän voin kyllä samaistua.
Minä en ikinä oikeasti tuntenut kaivattua, mutta loin hänestä mielessäni kuvan hyvänä ihmisenä ja minulle sopivana tyyppinä, kunnes sitten vasta viimeisen vuoden-parin aikana on hiljalleen käsitys murentunut, ja nykyään pidän häntä lähinnä sellaisena katkeran nettimiehen sieluisena tyyppinä eli kaukana hyvästä.
Kaivattuni taitaa ajatella minusta näin. Paitsi että olen nainen.
Toisenlaisessa elämäntilanteessa moni olisi tehnyt enemmän lähentymisen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmentäjä kirjoitti:
Whatsapissa tai muussa tilan piilottaminen ei auta piilottamaan faktaa, että olette lisätty yhteystietoihin. Mitä piilottelette varjoissa kyttäämässä? Miksi yleensä kyttäätte.
Saatan näyttää tuntevan Tompan, vaikka en sen nimistä kyllä tunne eikä ole yhteystiedoissani. Kukas hänon? 😃😏🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tänne vakkarina kirjoitteleva mies kuulostaa niin kovin yhdeltä tuttavamieheltä, joka on useamman vuoden haikaillut naisen jos toisen perään koko ajan tumputtaen yksin kotonaan ja silti kuvitellen olevansa jumalan lahja ja saavuttamaton palkinto kaikille näille naisille, joita hän ei "kelpuuta" (suomeksi: ei saa, koska jossain vaiheessa kaikki naiset näkevät mulkun komeahkon mutta kulahtaneen ulkokuoren alla).
Lähetä sinäkin terveiset kaipaamallesi henkilölle, ole hyvä.
Ei maksa vaivaa, koska joku aina mustasukkaisuuksissaan poistattelee ne.
Kyllä me tiedetään, että kaipaat sinäkin tätä jumalan lahjaa ja se on ihan ok.
En ole kaivannut enää aikoihin. Oksettaa ajatuskin siitä, että joskus kaipasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on helppo kuitata kaikki ajatuksella "happamia pihlajanmarjoja", vaikka kyse on yleensä siitä, että ihastuneena sitä tietoisesti blokkaa mielestään jotain ikäviä faktoja ja yrittää selitellä kaikkea itselleen parhain päin ja katsoa miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöhemmin, hormonimyrskyn laannuttua, sitä sitten pysyy näkemään tämän sellaisena kuin hän aina olikin.
Tähän voin kyllä samaistua.
Minä en ikinä oikeasti tuntenut kaivattua, mutta loin hänestä mielessäni kuvan hyvänä ihmisenä ja minulle sopivana tyyppinä, kunnes sitten vasta viimeisen vuoden-parin aikana on hiljalleen käsitys murentunut, ja nykyään pidän häntä lähinnä sellaisena katkeran nettimiehen sieluisena tyyppinä eli kaukana hyvästä.
On myös sellainen kuin "halo-efekti" eli hyvännäköisiin ihmisiin yhdistää hyviä luonteenpiirteitä, vaikka näissä ei sellaisia olisikaan. On niin helppo tulkita ihmisiä parhain päin ja olettaa näiden olevan hyviä tyyppejä, vaikka he käytöksellään jatkuvasti osoittaisivat muuta.
Niin, totta tuokin.
On hänessä varmasti hyviäkin piirteitä olemassa (kuten kaikissa), mutta ei minulle.
Minulle hän nimenomaan osoitti käytöksellään koko ajan muuta, ja ihastuneet aivoni tulkitsivat parhain päin minkä ehtivät.
No, eivät onneksi tulkitse enää. :D
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä naapuri 😊
Hyvää yötä 😚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisenlaisessa elämäntilanteessa moni olisi tehnyt enemmän lähentymisen eteen.
Joo, ne vaimot ja lapset on iso hidaste.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yksi iso ongelma ja se on sellainen, etten halua ketään muuta. Ikinä.
Ja lisään vielä, että en vitsaillut, kun sanoin, että voin odottaa kymmenen vuottakin. Luulit varmaan vitsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika rohkeeta tollai riisua silmillään koko ison ryhmän edessä. Arvostan.
Kenelle?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkälle sun kalenteri on buukattu?
Heinä- Elokuuhun noin pääpiirteittäin, töiden suhteen, mutta on siinä silti tilaa ja vapaata sekä lomaa.
Kuin niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on helppo kuitata kaikki ajatuksella "happamia pihlajanmarjoja", vaikka kyse on yleensä siitä, että ihastuneena sitä tietoisesti blokkaa mielestään jotain ikäviä faktoja ja yrittää selitellä kaikkea itselleen parhain päin ja katsoa miestä vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Myöhemmin, hormonimyrskyn laannuttua, sitä sitten pysyy näkemään tämän sellaisena kuin hän aina olikin.
Tähän voin kyllä samaistua.
Minä en ikinä oikeasti tuntenut kaivattua, mutta loin hänestä mielessäni kuvan hyvänä ihmisenä ja minulle sopivana tyyppinä, kunnes sitten vasta viimeisen vuoden-parin aikana on hiljalleen käsitys murentunut, ja nykyään pidän häntä lähinnä sellaisena katkeran nettimiehen sieluisena tyyppinä eli kaukana hyvästä.
On myös sellainen kuin "halo-efekti" eli hyvännäköisiin ihmisiin yhdistää hyviä luonteenpiirteitä, vaikka näissä ei sellaisia olisikaan. On niin helppo tulkita ihmisiä parhain päin ja olettaa näiden olevan hyviä tyyppejä, vaikka he käytöksellään jatkuvasti osoittaisivat muuta.
Niin, totta tuokin.
On hänessä varmasti hyviäkin piirteitä olemassa (kuten kaikissa), mutta ei minulle.
Minulle hän nimenomaan osoitti käytöksellään koko ajan muuta, ja ihastuneet aivoni tulkitsivat parhain päin minkä ehtivät.
No, eivät onneksi tulkitse enää. :D
Ja myöhemmin hävettää mitä kaikkia typeryyksiä sitä onkaan itselleen tullut valehdeltua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tänne vakkarina kirjoitteleva mies kuulostaa niin kovin yhdeltä tuttavamieheltä, joka on useamman vuoden haikaillut naisen jos toisen perään koko ajan tumputtaen yksin kotonaan ja silti kuvitellen olevansa jumalan lahja ja saavuttamaton palkinto kaikille näille naisille, joita hän ei "kelpuuta" (suomeksi: ei saa, koska jossain vaiheessa kaikki naiset näkevät mulkun komeahkon mutta kulahtaneen ulkokuoren alla).
Lähetä sinäkin terveiset kaipaamallesi henkilölle, ole hyvä.
Ei maksa vaivaa, koska joku aina mustasukkaisuuksissaan poistattelee ne.
Kyllä me tiedetään, että kaipaat sinäkin tätä jumalan lahjaa ja se on ihan ok.
En ole kaivannut enää aikoihin. Oksettaa ajatuskin siitä, että joskus kaipasin.
Eli ensin kaipasit, kun joku poistattelee mustasukkaisuuksissaan ja nyt et ole kaivannut aikoihin? Olen aina kuvitellut, että "aikoihin" tarkottaisi vähän pidempää aikaa kuin joitakin minuutteja.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkälle sun kalenteri on buukattu?
Olen aika spontaani ihminen ja aikatauluista vapaa.
Ketju on lukittu.
On myös sellainen kuin "halo-efekti" eli hyvännäköisiin ihmisiin yhdistää hyviä luonteenpiirteitä, vaikka näissä ei sellaisia olisikaan. On niin helppo tulkita ihmisiä parhain päin ja olettaa näiden olevan hyviä tyyppejä, vaikka he käytöksellään jatkuvasti osoittaisivat muuta.