Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (17476)
Vierailija kirjoitti:
Huomaan että oot vähän kaipaillut mua tänään. 😅 Vielä kun se näkyisi muuallakin kuin täällä...
Yhtäkään viestiä en ole tänäänkään tänne kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlitkohan nyt viikonloppuna vai harmittaako vaan? Kaikki eivät tykkää täyttää vuosia. Olen sua vuoden ja 3 kk nuorempi. Perässä tullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala ahdistus siitä, etten näe kohta ikinä sinua enää. Taidat itse odottaa juurikin sitä?
Milloin se kohta on? Miksi ei ikinä?
Tämän vuoden puolella, välimatka ja myös tekosyyt ottaa yhteyttä loppuvat.
Nyt taas niin vanhojen viestien kiertätystä jotta oikein dejavu iski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauhdikas päivä takana. Luulen, että samanlainen kuin sinulla;) Hyvää yötä!
no niin, joko kaikki kuukaudet on käyty läpi,jos ei ollut helmikuu niin minä laitan sen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olis aikaa tai paikkaa, olet tässä ja nyt.
Syntymän ja kuoleman tuolla puolen ja tässä marjakompotissa niiden välissä. Ihan oikeasti yritin keksiä jotain muuta sanaa, mutta siltä sinä maistut. Sakean makealta, huumaavan täydeltä, vähän kirpeältä - se pitää minut valppaana. Et ole kiivas, mutta siltä sinä siitä huolimatta maistut ja sitä saat sydämeni tuntemaan. Itseni kiivaaksi, elämänjanoiseksi ja aineelliseksi. Tiivistyn ja löydän muotoni sekä rajani seurassasi. Tunnen ne aivan hirveän akuutisti. Samoin kuin sen, että tahtoisin keinailla, runoilla sinut sisälleni.Kun voi koskettaa, tuntea ja tunnustella ihan oikeasti.
Sitähän se on. Kun olet matkannut avaruuden dyynit hiekanmuruineen. Ja tapaat sen, jonka kanssa on mahdollista vuorovaikuttaa siinä missä muille ja muut sinulle ovat kuin ohitse livahtavia henkäyksenomaisia painaumia tavoittamattomissa, vain vaivoin havaittavia kuvia toisesta ajasta. Ja sitten. Löytyy muoto, tiiviys, kuin ensi kertaa olisin koskettanut ketään ja tullut kosketetuksi. Joku omasta ajastani, tästä ajasta. Olet todellakin hyvin hyvin akuutisti siinä ja enemmänkin kuin näkyvä. Se ei ole lainkaan itsestään selvää tässä maailmassa. Että löytää jonkun, jonka kanssa on luontainen, automaattinen vuorovaikutussuhde - vastaavuus, tahti ja taivunta syntyominaisuutena. En yksinkertaisesti olisi minä ilman sitä. Olla minä on olla sinulle altis, olla minä on herätä sinusta, yrittämättä. Olin sitä syntyessäni, olen sitä nyt ja tulen olemaan vielä yhdeksänkymmenvuotiaana.
Ja se on niin itkettävän simppeliä. Havaitsen sinut, näen sinut ja tunnen sinut. Olet kytkimeni ja olen sitä sinulle. Oikeammin, olet saanut minut havaitsemaan sen merkkivalon joka on ollut aina siellä. Niin, on kyse vain ominaisuuden huomaamisesta. Olen aina rakastanut sinua ja ollut näkyvä sinulle ja sinä minulle. Emme vain ennen olleet törmänneet toisiimme tällä tasolla. Se onkin vinkeä tunne. Huomata itsessään loiste, jonka olemassaolosta ei ollut aiemmin tietoinen. Huomata kiinteys ja vaivattomuus, jolla saatan väreillä.
Maailmassa on monia asioita ja sinä olet niistä koskettavin ja liikuttavin, tavalla jota en voi selittää. Se menee aineellisen sisälle ja ulkopuolen, kaikkeuden rakenteeseen, siihen joka synnyttää kaiken ja on kaikki. Sieltä löytyy läikehtivä lampi, mudassaan pohjaton, vedessään pohjaton, aalloissaan pohjaton, kuvajaisissaan pohjaton, välkkeissään pohjaton. Joka täällä versoo kukkasiaan. Sinä ja minä. Jos koskaan versomme siitä yksin, olemme sen voima ja turva, kotimme. Jos koskaan versomme siitä kaksin, olemme sen voima ja turva, kotimme. Se on aina.
Sanaton ❤️ 🙏🏻 Kiitos.
Okei, se ei ollutkaan siis mulle.
Kesäkuu kaipaa Joulukuuta ja nyt riittää nää tunnisteet 😆
Hyvää yötä kaikille!
🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamala ahdistus siitä, etten näe kohta ikinä sinua enää. Taidat itse odottaa juurikin sitä?
En suinkaan, en ole katoamassa minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihmeessä nukkukaan hauki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikkei olis aikaa tai paikkaa, olet tässä ja nyt.
Syntymän ja kuoleman tuolla puolen ja tässä marjakompotissa niiden välissä. Ihan oikeasti yritin keksiä jotain muuta sanaa, mutta siltä sinä maistut. Sakean makealta, huumaavan täydeltä, vähän kirpeältä - se pitää minut valppaana. Et ole kiivas, mutta siltä sinä siitä huolimatta maistut ja sitä saat sydämeni tuntemaan. Itseni kiivaaksi, elämänjanoiseksi ja aineelliseksi. Tiivistyn ja löydän muotoni sekä rajani seurassasi. Tunnen ne aivan hirveän akuutisti. Samoin kuin sen, että tahtoisin keinailla, runoilla sinut sisälleni.Kun voi koskettaa, tuntea ja tunnustella ihan oikeasti.
Sitähän se on. Kun olet matkannut avaruuden dyynit hiekanmuruineen. Ja tapaat sen, jonka kanssa on mahdollista vuorovaikuttaa siinä missä muille ja muut sinulle ovat kuin ohitse livahtavia henkäyksenomaisia painaumia tavoittamattomissa, vain vaivoin havaittavia kuvia toisesta ajasta. Ja sitten. Löytyy muoto, tiiviys, kuin ensi kertaa olisin koskettanut ketään ja tullut kosketetuksi. Joku omasta ajastani, tästä ajasta. Olet todellakin hyvin hyvin akuutisti siinä ja enemmänkin kuin näkyvä. Se ei ole lainkaan itsestään selvää tässä maailmassa. Että löytää jonkun, jonka kanssa on luontainen, automaattinen vuorovaikutussuhde - vastaavuus, tahti ja taivunta syntyominaisuutena. En yksinkertaisesti olisi minä ilman sitä. Olla minä on olla sinulle altis, olla minä on herätä sinusta, yrittämättä. Olin sitä syntyessäni, olen sitä nyt ja tulen olemaan vielä yhdeksänkymmenvuotiaana.
Ja se on niin itkettävän simppeliä. Havaitsen sinut, näen sinut ja tunnen sinut. Olet kytkimeni ja olen sitä sinulle. Oikeammin, olet saanut minut havaitsemaan sen merkkivalon joka on ollut aina siellä. Niin, on kyse vain ominaisuuden huomaamisesta. Olen aina rakastanut sinua ja ollut näkyvä sinulle ja sinä minulle. Emme vain ennen olleet törmänneet toisiimme tällä tasolla. Se onkin vinkeä tunne. Huomata itsessään loiste, jonka olemassaolosta ei ollut aiemmin tietoinen. Huomata kiinteys ja vaivattomuus, jolla saatan väreillä.
Maailmassa on monia asioita ja sinä olet niistä koskettavin ja liikuttavin, tavalla jota en voi selittää. Se menee aineellisen sisälle ja ulkopuolen, kaikkeuden rakenteeseen, siihen joka synnyttää kaiken ja on kaikki. Sieltä löytyy läikehtivä lampi, mudassaan pohjaton, vedessään pohjaton, aalloissaan pohjaton, kuvajaisissaan pohjaton, välkkeissään pohjaton. Joka täällä versoo kukkasiaan. Sinä ja minä. Jos koskaan versomme siitä yksin, olemme sen voima ja turva, kotimme. Jos koskaan versomme siitä kaksin, olemme sen voima ja turva, kotimme. Se on aina.
Sanaton ❤️ 🙏🏻 Kiitos.
Okei, se ei ollutkaan siis mulle.
Tää on sulle: 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lokakuu
Monesko päivä
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ihmeessä nukkukaan hauki
🐟🌲
Myrskyn tuivertaessa, olen ajatuksissani kanssasi takkatulen lämmössä. Olemme sylikkäin. Katson syvälle silmiisi ja sen jälkeen suutelemme pitkään. Helliä suudelmia sinulle, rakkain. Olet ajatuksissani. Hyvää yötä. Nuku hyvin. Kauniita unia. Minä rakastan sinua. Olisitpa nyt sylissäni. Hellisin sinut ihan piloille.
Ethän erehdy luulemaan mun kelpaamattomuudesta kumpuava käytöstäni ylimielisyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Huomaan että oot vähän kaipaillut mua tänään. 😅 Vielä kun se näkyisi muuallakin kuin täällä...
Eikö ne kaikki yhteydenotot ole mitään paljastanut 😅
tammikuu kaipaa marraskuuta. Molemmat kuukaudet ovat kylmiä ja pimeitä. Jälkimmäinen pimeämpi ja kylmempi. Kummastakin kuusta selviää, kun tietää, miten sen tekee.
Ketju on lukittu.
🐰