Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:54"]

Ollaan pahassa kriisissä ns. päämäärättömässä suhteessa.

Ollaan 6 vuotta vaan käytännössä nyhrätty ja junnattu paikallaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, olen odottanut että mies uskaltaa, aiemmin ollut sitä mieltä että vanhojen haavojen vuoksi ei hetimmiten ole suunnittelemassa häitä tms. Häistä en (enää) haaveilekaan, alkuun olin intona ajatuksesta mutta tajusin että se ainoastaan hankaloittaisi uusperheen perinnönjakoa ym. Eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Muuten ei sitten ollakaan...

Mies on ihan lukossa, ei osaa puhua, kertoa mitä tuntee ja haluaa, sanoo vaan emmä tiiä.

Viestittelykään ei onnistu, kieltäytyy joka ainoasta parisuhdetestistä tai mistä ikinä jolla vähän koitan raottaa miehen mielipiteitä.

Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ! 

Ollaan, minä vajaa 40, mies yli ja siis ihan oikeasti mun on ihan pakko saada elämään nyt jonkunlainen päämäärä, suunnitelmia ja siis tietenkin mieluummin yhteisiä sellaisia.

Muutettiin joku aika sitten väliaikaisesti vuokralle miettimään mitä tulevaisuudessa tehdään, osa syytä oli suhteessa, eli juuri tässä päämäärättömyydessä ja emmätiiässä, ja osasyy säästösyy, edelliseen asuntoon kului liialti rahaa ja nyt on mahdollisuus pienemmässä säästää sitten uutta asuntoa varten, mut sitten on tämä yksi, joka ei vaan koskaan tiedä yhtään mitään. 

Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??

Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!

Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?

[/quote]

Riittää että sinä tiedät mitä haluat tai et halua. Toimi sen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.
[/quote]

Juuri näin. Elämä vie kuitenkin erilailla kuin suunnittelee.
Pitäisikö joka asiaa jauhaa ja jopa parisuhdetestejä tehdä
Me ollaan oltu 17 v naimisissa. Suunnitelmana on asua tässä lasten koulun ajan. Seuraavaa siirtoa ei tiedä. Ollaan yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän. 

Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :) 

Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan.

M47
[/quote]
......Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. ..... Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin..... Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen.....Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään.

M44
[/quote]

Juttu taputeltu, eikä mennyt kuin yksi iltapäivä. Palstakuoro tuomitsi miehen yksipuolisella lausunnolla ja kaikki hyvin, nainen on saanut oikeutuksensa ajatuksilleen eroamisesta. Kaikki hyvin, eropaperit vetämään. Sika koko mies! Ei muuta kuin uutta etsimään. Törmäillään taas, viimeistään viiden-kuuden vuoden päästä täällä. Kyllähän siltä uudeltakin vahvuudet on siinä ajassa jo heikkoudeksi muutettu.

Annoin sulle peukaloa.

Ei mullakaan ole mitään suunnitelmia viiden vuoden päähän tms, elän tässä ja nyt. Ei ole kriisiä :)

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:58"]

Annoin sulle peukaloa.

[/quote]

Kiitti :D

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:01"]

Ei mullakaan ole mitään suunnitelmia viiden vuoden päähän tms, elän tässä ja nyt. Ei ole kriisiä :)

[/quote]

Eikö sulla ole parisuhteessakaan mitään tavoitteita, eikö teitä kiinnosta mitä teette kun lapset muuttaa pois, missä asutte kun ne menee yläasteelle, tai yhtään mikään?

Tässä nyt ei ole kyseessä mitkään jäätävät suunnitelmat, vaan ihan normaali elämän suunnittelu. Ja siis edes siitä keskusteleminen että molemmat tietää missä mennään, en voi käsittää!

Kyllä mua kiinnostaa aikooko mies viettää aikansa tulevaisuudessakin tässä perheessä, vai ei.

Mähän en siis pysty tekemään mitään, en muuttosuunnitelmaa, en koiranostoa en mitään mikä vaatii toisen ihmisen mielipiteen jos se samassa taloudessa kitkuttelee. Toki voisin tehdä nämä itse yksin ja mies voi sitten häipyä jos ei kiinnosta, mutta kun tahtoisin tehdä sen yhdessä. Lapsihaaveet jätin jo taakse, se oli ainoa mitä mies tiesi ettei halua, tosin ei sitäkään koskaan kunnolla ilmaissut ennen kun oli liian myöhäistä, mutta anyway.

Näyttää siltä että se ei nyt vaan halua mua.

Varmaan jos löytyisi joku kepeän kireä lapseton sussu, ois suunnitelmien teko huomattavasti hepompaa, ohhoi. Tää on se mitä mä nyt oon alkanut ajattelemaan koska ei kukaan voi elää elämäänsä ajattelematta pätkääkään sitä mihin se johtaa.

Ja siis, jos toisella on tarve tälläiseen suunnitelmaan, niin miksei sitä voi sitten tehdä edes sen toisen hyväksi, edes nimellisesti, eiii, ei voiiii, ku ei tiiiäää. Vittu sanon mä... Ehkä ois pitänyt valita jo påaljon aikaisemmin elämässä toisin ettei olis koskaan ajautunut tälläiseen, miten se oli, löysään hirteen..

AP

no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen)  niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.

En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani  kuitenkaan.

Kaksi eri lailla ajattelevaa ihmistä. Mietipä nyt, muuttuuko mies tuosta ikinä. Tuskin.

Eli hyväksy tai lähde.

Mun miehellä on vähän samoja vinkeitä, ei oikein tiedä mitä haluaa. Luulen sen johtuvan siitä, että on kokenut suuria menetyksiä elämässään jo varhain, ei siis oikein kykene ajattelemaan elämäänsä esim. viiden vuoden päähän, koska elämä on niin arvaamatonta. Hän on hyvin vähään tyytyväinen eikä aseta suuria tulevaisuuden suunnitelmia. Joitakin ajatuksia hänellä on pääpiirteittäin, mutta ei höntyile niiden kanssa ja haluaa saavuttaa ne aina yksi kerrallaan. On siis kuitenkin jotain tulevaisuuden tavoitteistaan kertonut, kun olen hänen kanssaan asiasta keskustellut ja sanonut, että minä tarvitsen vähän jotain selkeämpää kuin "en tiedä".

Mulle se oli varsinkin aluksi vaikeaa (olemme olleet yhdessä 5 vuotta). Sitten mulle tuli burn out ja tajusin, etten pystykään kaikkeen kuten olin ennen luullut. Tämä auttoi minua ymmärtämään miestäni paremmin. Rakastan häntä hurjasti, hän on mikä on.

Olemme tosin reilusti teitä nuorempia, jos sillä jotain merkistystä on.

Mun mies on perustellut tuota "en tiiä" ja asioiden päättämättömyyttä sillä, että haluaa tehdä aina parhaan mahdollisen valinnan. Esim. ostopäätöstä ei tee nopeasti vaan haluaa vertailla ja pähkäillä, ettei tee huonoa ostosta. Samoin esim. matkan varaamisessa saattaa jappasta niin kauan, että se keretään jos varata. Siksi ehkä nämä parisuhde -asiat jne. on niin vaikea päättää, kun niistä ei voi koskaan varmuudella tietää. Täytyy tehdä hyppy tuntemattomaan ja ottaa riski. :) Itsestäni en kyllä sanoisi, että olisin paras mahdollinen kumppanivalinta... :D

[quote author="Vierailija" time="26.08.2015 klo 09:55"]

Eiiiiii, pakko jatkaa ketjua :) Jostain syystä mies eilen linkkasi asuntoilmoituksen, no varmaan virhe koska jotain tällästä elettä edes olin jo odottanutkin. Mies oli laskenut as kulut valmiiksi, hinta vaikutti sopivalta ja oli kaikin puolin kiva asunto. Kuukausikulutkaan ei nousisi edellistä korkeimmiksi. Tämä siis eilen. Noooooooooooh, ehdotin sitten tänään että mennään ihmeessä katsomaan, niin ei :) Ei kuulemma kannata. Se on liian kallis meille että ei kannata mennä edes katsomaan. (ja siis ei ole, ihan maksukyvyn sisällä on) Aaaaaaarrrrghhhghhh eli oliko tää nyt sitten miehinen yritys kertoa että haluaa kyllä yhteistä, mutta kun öö.. Ja siis tää sama käynyt joskus aiemminkin, nyt vaan oli ensi kertaa silmin nähden innostunut. mun ois varmaan pitänyt hillitä itseni ja olla ehdottamatta katsomaan menemistä? Heti lähti käsijarru, jalkajarru ja kaikki mahdolliset päälle kun aloin itsekin innostua. En voi tajuta. Onks tää niinku kusettamista vai mitääääääää! AP

[/quote]

Jos tuo on miehen mielestä liian kallis, kysy, mikä olisi hänestä sopivan hintainen ja käykää läpi, mitä sillä hinnalla saisi ja olisiko jotain sopivaa. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, minkä verran haluaa ottaa lainaa tai sijoittaa asuntoon. Älä heti tyrmää hänen ajatuksiaan. Voisi olla ihan hyväkin jättää enemmän pelivaraa.

Minä myös seurustelin tuollaisen kumppanin kanssa 3 vuotta. Muutin jopa hänen asuinmaahansa ja sovimme, että katsotaan sitten mihin asetutaan. Asuin hänen kanssaan vuoden, kunnes tajusin ettei hän tiedä mitä haluaa tulevaisuudelta tai missä haluaa asua. Itse en kestä tuollaista epätietoisuutta ja katsoin parhaaksi lopettaa suhteen ja palasin takaisin Suomeen. Se on ollut paras ratkaisu, jonka olen pitkään aikaan tehnyt.

"En tiedä" tarkoittaa useimmiten "en halua".

Mies ei ole kiinnostunut tekemään kanssasi pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska sinä et kuulu niihin.

Olen puolestasi pahoillani, että tämä kuulostaa tylyltä, mutta näin asia tällaisissa tapauksissa yleensä on.

Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]

no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen)  niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.

En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani  kuitenkaan.

[/quote]

Joo siis todellakin samaa mieltä että häistä ja naimisissa oolosta olisi huomattavasti enemmän vaivaa niin ennalta kuin jälkeenkin, ilman että ne muuttaisi varsinaisesti mitään muuta kun työmäärää paperisodan suhteen.

Mutta siis, miehellä ei ole mitään harrastuksia, jollei makuupainotteista tvn katselua ja kaljottelua lueta sellaiseksi, eikä tässä nyt varsinaisesti ole kyse haaveista, vaan siitä mitä tekee joka päivä jotta saa jotain tiettyä. Ainoa mihin hän tuntuu tähtäävän ihan tosissaan lyhyellä silmällä, on darra. Se on oikeastaan ainoa asia jota hän tekee ja jonka tietää johtavan johonkin, toki arki iltaisin tää kaljottelu on jännempää, koskaan kun ei tiedä jos vaikka seuraavana aamuna ajaakin ratsiaan, et ehkä tää on se suurin suunnitelma mihin hän kykenee....

Itse haluaisin elää, mut ei saatana voi kun pitää maata ja juoda kaljaa ni ei kerkee ;)

Ärsyttää ihan siksikin ku en mä parisuhteessa sen takia ole et saan maksajan osalle ruoista ja asumisesta, sillonhan vois hommata vaan kämppäkaverin, mä haluan kumppanuutta ja joudun nyt itkemään keskustelupalstalle rukoillen vastauksia koska mies ei kykene keskustelemaan mistään.

Oikeesti...

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

"En tiedä" tarkoittaa useimmiten "en halua".

Mies ei ole kiinnostunut tekemään kanssasi pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska sinä et kuulu niihin.

Olen puolestasi pahoillani, että tämä kuulostaa tylyltä, mutta näin asia tällaisissa tapauksissa yleensä on.

[/quote]

Valitettavasti luulen että olet oikeassa, vituttaa vaan että on pitänyt 6 vuotta tässä venailla ilman että se äijä saa totakaan sanottua.

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:08"]

Eikö sulla ole parisuhteessakaan mitään tavoitteita

[/quote]Meillä ei ole ainakaan. Elämme mieluummin nykyhetkessä kuin murehdimme tulevaa. Voihan sitä suunnitella, että kahden vuoden päästä kihlat, kolmen vuoden päästä naimisiin, kymmenen vuoden jälkeen syrjähyppy, stten kahden vuoden aviokriisi, sitten suhteen eheyttäminen ja rakkauden uudelleen löytäminen. Mutta mitä arvoa tuollaisella suunnitelmalla olisi? -10

No mä en kestäis tollasta miestä. Vaikka haluisi eri asioita kuin sinä, niin pitäisi silti pystyä sanomaan, mitä sitten haluaa. Jos ei tiedä, haluaako olla sun kanssa vielä viiden vuoden päästä, niin turhaan roikut tuossa miehessä. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

Mies ei ole kiinnostunut tekemään kanssasi pitkän tähtäimen suunnitelmia, koska sinä et kuulu niihin.

[/quote]Todennäköisesti kuitenkin, että nykytilanne on hyvä ja että kaikki muutokset ovat todennäköisesti huonompaan suuntaan. -10