Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..
25.08.2015 |
Ollaan pahassa kriisissä ns. päämäärättömässä suhteessa.
Ollaan 6 vuotta vaan käytännössä nyhrätty ja junnattu paikallaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, olen odottanut että mies uskaltaa, aiemmin ollut sitä mieltä että vanhojen haavojen vuoksi ei hetimmiten ole suunnittelemassa häitä tms. Häistä en (enää) haaveilekaan, alkuun olin intona ajatuksesta mutta tajusin että se ainoastaan hankaloittaisi uusperheen perinnönjakoa ym. Eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Muuten ei sitten ollakaan...
Mies on ihan lukossa, ei osaa puhua, kertoa mitä tuntee ja haluaa, sanoo vaan emmä tiiä.
Viestittelykään ei onnistu, kieltäytyy joka ainoasta parisuhdetestistä tai mistä ikinä jolla vähän koitan raottaa miehen mielipiteitä.
Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!
Ollaan, minä vajaa 40, mies yli ja siis ihan oikeasti mun on ihan pakko saada elämään nyt jonkunlainen päämäärä, suunnitelmia ja siis tietenkin mieluummin yhteisiä sellaisia.
Muutettiin joku aika sitten väliaikaisesti vuokralle miettimään mitä tulevaisuudessa tehdään, osa syytä oli suhteessa, eli juuri tässä päämäärättömyydessä ja emmätiiässä, ja osasyy säästösyy, edelliseen asuntoon kului liialti rahaa ja nyt on mahdollisuus pienemmässä säästää sitten uutta asuntoa varten, mut sitten on tämä yksi, joka ei vaan koskaan tiedä yhtään mitään.
Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??
Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!
Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?
Kommentit (115)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"]
Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
[/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi.
[/quote]
Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorelle naiselle 24v: tuon ikäisenä elämässä tapahtuu muutenkin, isot linjat on vielä vetämättä. Ja teidän suhteessanne tapahtuu!
En ole aloittaja, mutta olen 40v. Suunnitelmia pitää olla, koska elämä on jokseenkin aikataulutettua. Ja sen pitää ollakin, jos aikoo jotain saavuttaa. Ettei ole sitten jossain vaiheessa sellaista kriisiä, että ei ole saavuttanut elämässään mitään.
Kumppanuus on sitoutumista. Voidaan myös yhdessä sitoutua siihen, ettei hankita omistusasuntoa. Mutta yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä pitää olla. Muuten ei ole suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:37"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]
Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.
Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.
[/quote]
Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.
Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.
AP
[/quote]Eli ihanko oikeasti olisi parempi, että mies lirkuttelisi sinulle haluavansa viettää loppuelämänsä kanssasi? Koska tuo on täysi valhe. Kukaan ei tiedä, miten ajattelee suhteesta kymmenen vuoden kuluttua. Juuri kukaan eronnut ei ajattele, että vuosikymmen sitten tiesin jo eroavani.
Voin hyväksyä, että sinua ärsyttää yhteisen tekemisen puute (minuakin ärsyttäisi) mutta "parisuhdetavoitteiden" puutteesta et voi miestä syyttää. Keskittyisin ennemminkin siihen yhteiseen ajanviettoon ja kivoihin yhteisiin kokemuksiin eikä mihinkään lupausten kalasteluun.
Ei sikäli, kyllä minullakin menisi hermo naiseen, jolla ei ole mistään mitään näkemystä tai mielipiteitä. -10
[/quote]
Ei ei en ihan nyt tuota tarkoittanut.
Olishan tuo äijä jo tosta lähtenyt jos oikeesti on ihan paskaa.
Tarkoitin lähinnä arjellisia asioita, asumispaikkaa, asuntoa, tälläisiä asioita joita on vaan pakko miettiä. Näissä asioissa on helppo muokata sopparit niin että esim eron tullessa on suhteellisen iisisti jaettavissa ilman sen kummempia kinoja, mutta kun mies ei uskalla mitään.
Tosiaan jo viikonlopuksi mökin vuokraaminen on liikaa, en vaan käsitä, en todellakaan.
En kaipaa ns sanallisia vakuutteluja ja paskan puhumiseta, totta hitossa mieli voi muuttua ja se jokaiselle sallittakoon. Mut ei tuo epävarmuus ja pelko saisi kuitnekaan estää elämästä.
Mun mielestä on ihan saatanan typerää jättää asioita tekemättä vain siksi että hui pelottaa, varsinkin kun on kyse normaaliasioista, ei mistään extremestä.
Ja joku kysyi niin molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei yhteisiä, et ehkä tää on se ettei mies kaipaa enää perhe elämää. Mutta mä kaipaan, mä kaipaan kivaa kotia, kivaa ilmapiiriä, kivaa hengailua, ja ois ihan kiva, et vois vaikka suunnitella kauppalistan valmiiksi joskus, ilman että kukaan saa siitäkin jotain paineista eikä taaskaan tiedä mitään.
AP
[/quote]Okei. Ymmärrän. Mietin vain, että sinä ainakin tunnut tulkitsevan tuon päättämättömyyden liittyvän nimenomaan parisuhteeseenne ja miehen sitoutumisen puutteeseen. Mikään noissa kuvauksissasi ei kuitenkaan suoraan perustele, miksi näin välttämättä olisi. Ihminen saattaa olla muuten vain todella passiivinen, saamaton ja kaikenlaista uutta ja muutosta kaihtava.
Tilanne olisi toinen, jos hänellä olisi paljon omia menoja ja suunnitelmia, ja sinä et vain kuuluisi niihin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hänellä ole muitakan suunnitelmia. -10
[/quote]
No käy se kerran pari vuoteen näkemässä kavereitaan ja työreissulla, mutta eihän se siis todellakaan tee yhtään mitään jos pakko ei ole. Nuo kaverireissutkin sovitaan jurrissa ja lähellä reissua yleensä aletaan kanittelemaan. Kyllä se niille silti menee jos liput on maksettu tms.
Viime aikoina vaan aina kun näitä reissuja on ollut on alkanut tulla riitaa, tää tilanne on jotenkin ihan eskaloitunut nyt täysin ja jotain järkevää molempia tyydyttävää ratkaisua olis löydettävä ja aika nopeaa.
AP
[/quote]Mies voi ajatella, että mitä sitä turhaan naisen kanssa reissuun, kun kuitenkin joka päivä nähdään.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan.
[/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"]
Multa ei löydy myötätuntoa tällaista aloittajaa kohtaan. Tiedätkö sanonnan Niin makaa kuin petaa? Itse olet järjestänyt itsesi tähän tilanteeseen, ei siitä kukaan auta sua pois, kuin sinä itse. Miksi valitat ja haukut miestä? Onhan tuo selvää että surkea mies kyseessä, mutta miksi olet itse roikkunut surkeassa suhteessa 6 vuotta? Kerro toki.
[/quote]
Nooh, suhde on joo päämäärätön, mutta rakkauden täyteinen, alkuhuuma oli jo avioeron kokeneelle kuin satua, tuli lupaus avioliitosta ja kihlat, suunniteltiin kaikenlaista, kunnes tuli jämähdys.
Olen roikkunut tässä suhteessa käytännössä odotellen koko ajan, ja nyt se alkaa olla finaalissa se odottelukapasiteetti.
Että jos mies haluaakin menneen alkuhuuman jälkeen suhteen vailla kiinnostusta huomisesta ihmisen kanssa jolla on kaksi lasta saman katon alla, niin onhan se nyt millä tahansa mittapuulla aika perseestä.
Alkuun selitys oli että ei vielä, kun ei tunneta niin hyvin, nyt se on tainnut muuttua muotoon, ei enää, tunnetaan liian hyvin :D
Sivukaneettina kaikille uusperhettä suunnittelevalle: Pidä suhde seurusteluna, älä tuo miestä lasten jokapäiväiseen elämään, kohta voi olla että joudut tuottamaan uuden pettymyksen ja uuden menetyksen myös lapsille... Oispa itse osannut ajatella tätä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:47"]Nuorelle naiselle 24v: tuon ikäisenä elämässä tapahtuu muutenkin, isot linjat on vielä vetämättä. Ja teidän suhteessanne tapahtuu!
En ole aloittaja, mutta olen 40v. Suunnitelmia pitää olla, koska elämä on jokseenkin aikataulutettua. Ja sen pitää ollakin, jos aikoo jotain saavuttaa. Ettei ole sitten jossain vaiheessa sellaista kriisiä, että ei ole saavuttanut elämässään mitään.
Kumppanuus on sitoutumista. Voidaan myös yhdessä sitoutua siihen, ettei hankita omistusasuntoa. Mutta yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä pitää olla. Muuten ei ole suhdetta.
[/quote]
Kyllä meillä on ihan oikea suhde. Olemme yhdessä, nukumme yhdessä, keskustelemme ja harrastamme. Tarvitseeko sen olla mitään sen kummempaa? Kai se ei kaikille riitä. Oma puolisoni on kamalassa stressissä, että kun "junnataan vaan paikallaan ja mitään ei tapahdu". Minä en jaksa ymmärtää, mitä tässä nyt pitäisi tapahtua, kun kaikki on mukavasti.
Elämässäni olen tehnyt sen verran suunnitelmia, että käyn koulun ja menen töihin. Sitten teen mitä tahdon, sillä rahalla mitä minulla on. Yksinkertaista ja mukavaa. Joku voi haluta satoja tuhansia lainaa, luottokortteja, koiria ja lapsia joihin käyttää sitä lainattua rahaa... Minä en. Nelikymppisenäkin minulle riittää sellainen suunnitelma, että teen töitä ja katson, minne seuraavalla lomalla matkustetaan.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan.
[/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen?
[/quote]
Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms.
[/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu...
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"]
Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa.
[/quote]Sikäli kun kirjoituksistasi voi päätellä, olet suhteessa passiivisen ja päättämättömän miehen kanssa. On sinun tehtäväsi määritellä, onko tällainen mies sinulle oikea. Ei mies sitä voi puolestasi tehdä. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]
no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen) niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.
En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani kuitenkaan.
[/quote]
Joo siis todellakin samaa mieltä että häistä ja naimisissa oolosta olisi huomattavasti enemmän vaivaa niin ennalta kuin jälkeenkin, ilman että ne muuttaisi varsinaisesti mitään muuta kun työmäärää paperisodan suhteen.
Mutta siis, miehellä ei ole mitään harrastuksia, jollei makuupainotteista tvn katselua ja kaljottelua lueta sellaiseksi, eikä tässä nyt varsinaisesti ole kyse haaveista, vaan siitä mitä tekee joka päivä jotta saa jotain tiettyä. Ainoa mihin hän tuntuu tähtäävän ihan tosissaan lyhyellä silmällä, on darra. Se on oikeastaan ainoa asia jota hän tekee ja jonka tietää johtavan johonkin, toki arki iltaisin tää kaljottelu on jännempää, koskaan kun ei tiedä jos vaikka seuraavana aamuna ajaakin ratsiaan, et ehkä tää on se suurin suunnitelma mihin hän kykenee....
Itse haluaisin elää, mut ei saatana voi kun pitää maata ja juoda kaljaa ni ei kerkee ;)
Ärsyttää ihan siksikin ku en mä parisuhteessa sen takia ole et saan maksajan osalle ruoista ja asumisesta, sillonhan vois hommata vaan kämppäkaverin, mä haluan kumppanuutta ja joudun nyt itkemään keskustelupalstalle rukoillen vastauksia koska mies ei kykene keskustelemaan mistään.
Oikeesti...
AP
[/quote]
Oon vasta 25 ja elämänkokemusta vähemmän kun sulla mutta seurustelin 3 vuotta samanlaisen miehen kanssa ja ero oli paras asia mitä tapahtui. Mies oli vaan että emmä tiiä, emmä tiiä emmä tiiä haluunko olla sun kanssa emmä tiiäöäöäöäö mitään ei tiennyt, hän myös ihannoi elämää jossa ei suunnitella mitään vaan eletään hetkessä. Se on sen filosofia ja siihen ei kuulu myöskään kumppanuus tai sitoutuminen mitä me taas sitten haluttaisiin suhteelta. Itse tykkään suunnitella asioita etukäteen ja haaveilla varsinkin, tykkään myös asettaa päämääriä elämään. En niin kiinnostu materian haalimisesta mutta asiat kuten vaikka lasten hankinta, niin mitenkä hankit jos mies on vaan että emmätiiä. Ei semmoiseen voi luottaa. Jotkut tyypit vaan haluaa elää päivä kerrallaan eikä ne voi luvata edes että seuraavana viikonloppuna niitä huvittaa nähdä sua. Sitoutumiskammoa, laiskuutta, välinpitämättömyyttä, henkistä kiusantekoa vai mitä lie, emmäkääntiiä, mutta parempi on yksin tai toisenlaisen kumppanin kanssa! Erokin muuten hoitui niin että mies oli täysin ameeba, oli vaan että emäätiää. Hain tavarani ja lähdin. Oli helppoa sille näemmä näin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:47"]
Nuorelle naiselle 24v: tuon ikäisenä elämässä tapahtuu muutenkin, isot linjat on vielä vetämättä. Ja teidän suhteessanne tapahtuu!
En ole aloittaja, mutta olen 40v. Suunnitelmia pitää olla, koska elämä on jokseenkin aikataulutettua. Ja sen pitää ollakin, jos aikoo jotain saavuttaa. Ettei ole sitten jossain vaiheessa sellaista kriisiä, että ei ole saavuttanut elämässään mitään.
Kumppanuus on sitoutumista. Voidaan myös yhdessä sitoutua siihen, ettei hankita omistusasuntoa. Mutta yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä pitää olla. Muuten ei ole suhdetta.
[/quote]
Minäkin olen jo yli 40 v ja minusta taas olisi aika ahdistavaa, että vieläkin pitäisi alkaa saavuttamaan jotain. Tässä iässä kun mieluiten haluaisin vain nauttia elämästä ilman paineita minkään asian saavuttamisesta. Lapset ovat jo isoja eivätkä enää tarvitse minua 24/7. Olen mieleisessäni työssä, kuitenkin nk urani huipulla eli ilman lisäkoulutusta en enempää uralla etene. Mutta kun en haluakaan edetä! En halua esimistehtäviin vaan tykkään tehdä juuri tätä työtä, mitä nyt teen. Mulla on koti kerrostalossa, mutta en ole koskaan halunnutkaan omakotitaloon. Enkä halua tulevaisuudessakaan. Haluan vain nauttia elämästä, matkustella, lukea, ulkoilla, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa syömässä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"]
Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa.
[/quote]Sikäli kun kirjoituksistasi voi päätellä, olet suhteessa passiivisen ja päättämättömän miehen kanssa. On sinun tehtäväsi määritellä, onko tällainen mies sinulle oikea. Ei mies sitä voi puolestasi tehdä. -10
[/quote]?? Minä suhteessa päättämättömän miehen kanssa? Tuskinpa!Tässähän juuri arvostelen päättämättömiä miehiä. Menikö sinulla kirjoittajat sekaisin?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:47"]
Nuorelle naiselle 24v: tuon ikäisenä elämässä tapahtuu muutenkin, isot linjat on vielä vetämättä. Ja teidän suhteessanne tapahtuu!
En ole aloittaja, mutta olen 40v. Suunnitelmia pitää olla, koska elämä on jokseenkin aikataulutettua. Ja sen pitää ollakin, jos aikoo jotain saavuttaa. Ettei ole sitten jossain vaiheessa sellaista kriisiä, että ei ole saavuttanut elämässään mitään.
Kumppanuus on sitoutumista. Voidaan myös yhdessä sitoutua siihen, ettei hankita omistusasuntoa. Mutta yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä pitää olla. Muuten ei ole suhdetta.
[/quote]
Minäkin olen jo yli 40 v ja minusta taas olisi aika ahdistavaa, että vieläkin pitäisi alkaa saavuttamaan jotain. Tässä iässä kun mieluiten haluaisin vain nauttia elämästä ilman paineita minkään asian saavuttamisesta. Lapset ovat jo isoja eivätkä enää tarvitse minua 24/7. Olen mieleisessäni työssä, kuitenkin nk urani huipulla eli ilman lisäkoulutusta en enempää uralla etene. Mutta kun en haluakaan edetä! En halua esimistehtäviin vaan tykkään tehdä juuri tätä työtä, mitä nyt teen. Mulla on koti kerrostalossa, mutta en ole koskaan halunnutkaan omakotitaloon. Enkä halua tulevaisuudessakaan. Haluan vain nauttia elämästä, matkustella, lukea, ulkoilla, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa syömässä jne.
[/quote]
No tässä varmaan on ongelma se että ap haluaa myös noita asioita mitä vikassa lauseessa kirjoitit, mutta ap:n mies on vaan että emmätiiä, jos ap ehdottaa matkan varaamista, tai matkaa varten säästämistä muutama kuukausi etukäteen jne. Eli sellaisia pieniä suunnitelmia. U know
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiiiiii, pakko jatkaa ketjua :)
Jostain syystä mies eilen linkkasi asuntoilmoituksen, no varmaan virhe koska jotain tällästä elettä edes olin jo odottanutkin. Mies oli laskenut as kulut valmiiksi, hinta vaikutti sopivalta ja oli kaikin puolin kiva asunto. Kuukausikulutkaan ei nousisi edellistä korkeimmiksi. Tämä siis eilen.
Noooooooooooh, ehdotin sitten tänään että mennään ihmeessä katsomaan, niin ei :)
Ei kuulemma kannata. Se on liian kallis meille että ei kannata mennä edes katsomaan. (ja siis ei ole, ihan maksukyvyn sisällä on)
Aaaaaaarrrrghhhghhh
eli oliko tää nyt sitten miehinen yritys kertoa että haluaa kyllä yhteistä, mutta kun öö..
Ja siis tää sama käynyt joskus aiemminkin, nyt vaan oli ensi kertaa silmin nähden innostunut.
mun ois varmaan pitänyt hillitä itseni ja olla ehdottamatta katsomaan menemistä? Heti lähti käsijarru, jalkajarru ja kaikki mahdolliset päälle kun aloin itsekin innostua.
En voi tajuta. Onks tää niinku kusettamista vai mitääääääää!
AP
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"]
Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
[/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi.