Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..
Ollaan pahassa kriisissä ns. päämäärättömässä suhteessa.
Ollaan 6 vuotta vaan käytännössä nyhrätty ja junnattu paikallaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, olen odottanut että mies uskaltaa, aiemmin ollut sitä mieltä että vanhojen haavojen vuoksi ei hetimmiten ole suunnittelemassa häitä tms. Häistä en (enää) haaveilekaan, alkuun olin intona ajatuksesta mutta tajusin että se ainoastaan hankaloittaisi uusperheen perinnönjakoa ym. Eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Muuten ei sitten ollakaan...
Mies on ihan lukossa, ei osaa puhua, kertoa mitä tuntee ja haluaa, sanoo vaan emmä tiiä.
Viestittelykään ei onnistu, kieltäytyy joka ainoasta parisuhdetestistä tai mistä ikinä jolla vähän koitan raottaa miehen mielipiteitä.
Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!
Ollaan, minä vajaa 40, mies yli ja siis ihan oikeasti mun on ihan pakko saada elämään nyt jonkunlainen päämäärä, suunnitelmia ja siis tietenkin mieluummin yhteisiä sellaisia.
Muutettiin joku aika sitten väliaikaisesti vuokralle miettimään mitä tulevaisuudessa tehdään, osa syytä oli suhteessa, eli juuri tässä päämäärättömyydessä ja emmätiiässä, ja osasyy säästösyy, edelliseen asuntoon kului liialti rahaa ja nyt on mahdollisuus pienemmässä säästää sitten uutta asuntoa varten, mut sitten on tämä yksi, joka ei vaan koskaan tiedä yhtään mitään.
Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??
Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!
Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?
Kommentit (115)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän.
Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :)
Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan.
M47
[/quote]
Miehenä veikkaisin myös tätä. Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. Mies odottelee, josko hormonimyrsky joskus loppuu ja mennään taas normaalia arkea. Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Ja miehen suunnitelmia ei haluta edes kuunnella, vaikka ehkä joskus kysytäänkin. Miehen suunnitelmat eivät vain ole hyviä. Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen. Kaikki ne asiat mistä nainen on ollut ylpeä miehessään, kääntyvätkin päälaelleen. Aiemmin ystäville kehuttiin, että ihana mies kun välttelee riitoja ja osaa antaa periksi. Nyt sama onkin muuttunut ärsyttäväksi mielipiteettömyydeksi.
Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää naista. Antaa sen nyt mennä miten haluaa, en pistä vastaan ja kysymyksiin vastailen emmätiiä, koska kaikki muut vastaukset on väärin.
M44
[/quote]
Pakko vähän korjata. Sanoin että olen alle 40, ehkä hieman annoin ymmärtää että likempänä kuin olenkaan. Mies on 41, itse täytän 35. Tätä emmätiiää on nyt kateltu tässä viimesimmät parhaat päivät/vuodet jotka ois voinut käyttää myös toisin.
Itse valintani tein mutta ehkä väärin perustein. Toki tilanne on korjattavissa sillä että jäljelle jää särkyneet sydämet,, mutten millään tahtoisi siihen mennä. Onneksi tein lapset ennen tätä suhdetta, muuten nekin olisivat jääneet tekemättä.
Lähtökohtaisesti koen kuitenkin että on väärin roikotuttaa ihmistä siinä kuuluisassa löyhässä hirressä ilman että uskaltaa vaikka sitten kertoa ettei halua mitään yhteistä jatkoa tai ihan mitä vaan. Mut jos vastaus on emmätiiå, joka tosiaan alkaa kuullostamaan samalta kuin en halua, niin on jossain vika. Harmittaa!!
AP
[/quote]
Muistele suhteen alkua, oliko se jo silloin noin? Vai kävikö jossain vaiheessa niin, että jyräsit miehen tai et kuunnellut mitä hän olisi halunnut? Jos mies on ihan suhteen alusta ollut samanlainen, niin hän on varmaan ihmeissään, että missä vaiheessa pelisäännöt muuttuivat, miksi entinen ei enää toimikaan. Siitä voi päästä puhumalla ja kuuntelemalla, todennäköisesti ei kuitenkaan kokonaan jos se on hänen luonteenpiirteessään. Jos taas olet jossain vaiheessa jyrännyt hänet, on edessä pitkä tie...
M44
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:07"]Höh, ap esittää vaan vääriä kysymyksiä. Kokeileppa löytyykö muita vastauksia, kun kysyt vaikka: Naitaisko? Vedetäänkö kännit? Haluaisitko rakas suikkarin? Mennäänkö katsomaan lähipubiin stripparia? Tykkäisitkö jos ottaisin naapurin Minnan mukaan tänä iltana petipuuhiin? Jos tuolla kysymyspatterilla vastaukset on emmätiiä, niin heitä mies menemään. Ja jos, opettele kysymään miehelle oikeasti merkityksellisiä asioita!
[/quote]
no kikkelihommat on aina joo, mut enpä muuten muista onko koskaan oikeasti vastannut tuohon naitaisko kysymykseen mitään, on vaan antanut ymmärtää. Ja stripparit ei mee jos oon mukana, häpy on liian suuri :D pornokaan ei mee, siis sen katsominen yhdessä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän. Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :) Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan. M47 [/quote] Miehenä veikkaisin myös tätä. Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. Mies odottelee, josko hormonimyrsky joskus loppuu ja mennään taas normaalia arkea. Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Ja miehen suunnitelmia ei haluta edes kuunnella, vaikka ehkä joskus kysytäänkin. Miehen suunnitelmat eivät vain ole hyviä. Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen. Kaikki ne asiat mistä nainen on ollut ylpeä miehessään, kääntyvätkin päälaelleen. Aiemmin ystäville kehuttiin, että ihana mies kun välttelee riitoja ja osaa antaa periksi. Nyt sama onkin muuttunut ärsyttäväksi mielipiteettömyydeksi. Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää naista. Antaa sen nyt mennä miten haluaa, en pistä vastaan ja kysymyksiin vastailen emmätiiä, koska kaikki muut vastaukset on väärin. M44 [/quote] Pakko vähän korjata. Sanoin että olen alle 40, ehkä hieman annoin ymmärtää että likempänä kuin olenkaan. Mies on 41, itse täytän 35. Tätä emmätiiää on nyt kateltu tässä viimesimmät parhaat päivät/vuodet jotka ois voinut käyttää myös toisin. Itse valintani tein mutta ehkä väärin perustein. Toki tilanne on korjattavissa sillä että jäljelle jää särkyneet sydämet,, mutten millään tahtoisi siihen mennä. Onneksi tein lapset ennen tätä suhdetta, muuten nekin olisivat jääneet tekemättä. Lähtökohtaisesti koen kuitenkin että on väärin roikotuttaa ihmistä siinä kuuluisassa löyhässä hirressä ilman että uskaltaa vaikka sitten kertoa ettei halua mitään yhteistä jatkoa tai ihan mitä vaan. Mut jos vastaus on emmätiiå, joka tosiaan alkaa kuullostamaan samalta kuin en halua, niin on jossain vika. Harmittaa!! AP
[/quote] Mutta kuules ap, eikö nyt tässä ketjussa ole tullut avartavaa keskustelua aiheesta? Eikös ala näyttää selvältä, että miten sun kannattais toimia? Mä en ainakaan aisti susta yhtään mitään onnellisuuden tunnetta. Miten voit rakastaa tota miestäsi, joka vastaa kaikkeen emmätiiä????Vastaa nyt rehellisesti tähän. Ja mieti sitten kannattaako ihan aikuisen oikeasti jatkaa tätä suhdetta? Maailma on kuule miehiä täynnä, oletkin vasta 35 etkä 40, ehdit löytää vielä vaikka kuinka ihana miehen joka ARVOSTAA SINUA, JOLLE SINUN TUNTEESI MERKITSEE JOTAIN, JOKA JAKSAA VASTAILLA KYSYMYKSIISI, JOKA HALUAA ETTÄ OLET ONNELLINEN. Anteeksi nyt vain, mutta olet tyytynyt aivan liian vähään. Eihän toi mies millään tavalla arvosta sua, kun ei jaksa tsempata sen vertaa että jaksaisi vastailla kysymyksiisi. MITÄ HITTOA? Mitä sinä tuollaisella miehellä teet? Kysyn vaan.
No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan.
Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei.
Ap
Ap, päästä tuo mies menemään, se on hirveen epävarmaja ahdistuu vaan sinun kysymyksilläsi. Ei teidän suhde tule tuosta kehittymään, jos ette osaa yhdessä tehdä päätöksiä.
M39
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]
Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.
Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.
[/quote]
Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.
Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.
AP
[/quote]
No ehdota jokin matka ja sano, että lentoliput pitää varata ajoissa, kuten yleesä pitää, koska ovat edullisempia. Jos mies on innostunut , hän sanoo, että varataan vain. Jos ei, alkaa keksiä kaikki syitä, miksi niitä ei voi varata.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:18"]
Nainen kaipaa turvaa sitä elämänvaihetta varten, kun oma arvo parisuhdemarkkinoilla alkaa syöksyä kohti nollaa ja ämmääntyminrn on täydessä vauhdissa. Joillakin tuo vaihe alkaa jo alle kolmikymppisenä mutta viimeistään se tulee neljänkympin korvilla kun munat mätänevät. Turvaksi tarvitaan alistuva mies joka halutaan nalkkiin ja omistukseen. Tyypillistä, ah niin tyypillistä. Ainoa ongelma on naisen oman pään sisällä.
[/quote]
Veikkaanpa että tässä koko ongelman ydin pähkinänkuoressa ap:n ja muiden samanhenkisten "elämänsä suunnittelijoiden" osalta. Onneksi kokeneemmat miehet tunnistavat tyypin ja osaavat varoa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:51"]
Ap, ymmärrän täysin. Olen päätynyt samantyyppisen miehen kanssa yhteen ja meillä on lapsia. Aluksi "suunnittelemattomuus" tuntui rennon letkeältä elämäntyyliltä mutta nelikymppisenä murkkuikäisten lasten äitinä se ei enää olekaan niin kiehtovaa. En halunnut enkä halua erota niin muutama vuosi sitten tein päätöksen. Teen perheen suunnitelmat (nykyään lasten kanssa) ja kysyn mieheltä että onko mukana vai ei. Ideaalia - ei, mutta elämä sujuu. Esim. haluamme lasten kanssa lähteä kylpylään, katsomme tarjoukset ja mahdolliset ajankohdat. Sen jälkeen kysytään mieheltä että tuleeko mukaan vai ei. Yleensä tulee. Yritän kyllä saada keskustelua aikaan mutta kun mies ei vaan kans tiedä! Miehen kaverit pitävät minua aika justiinana mutta onneksi lähimmät tietävät asioiden oikean laidan. Ja kyllä, olen älyttömän kateellinen niille naisille joiden miehet osaavat tehdä päätöksiä ja suunnitelmia.
[/quote] En ymmärrä mikä siinä päätöksen teossa on niin vaikeaa? Jos annat miehelle vaihtoehdoksi ei tai joo, niin pakkohan sen on päättä. Mutta jotkut tyytyvät sitten kai tuollaiseen suhteeseen, jossa miestä pitää aina vetää perässä kuin kivirekeä. Ja te annatte niille mihille luvan sanoa että "ei tiedä". Miten niin ei tiedä? Miten aikuinen ihminen ei muka tiedä mitä haluaa tehdä? Onko kyse jostain pilvenpolttajamiehistä, vai mikä hitto siinä päätöksenteossa mättää? En ymmärrä. Enkä ymmärrä myöskään teitä naisia, jotka valitsette mieheksenne tällaisen miehen ja vielä siedätte niitä ja pysytte suhteessa. Huh!
[/quote]
Koska ei välttämättä tosiaan tiedä tai on aivan sama. Jos multa nyt kysyttäisiin, haluanko lähteä ensi keväänä Rhodokselle, niin vastaisin "en tiedä". Koska en tänään tiedä, mitä ensi keväänä haluan. Tiedän sen viimeistään silloin, kun joko pakko varata ko matka tai jättää kokonaan menemättä.
[/quote]
Niin, nro 82 vastaa. Nuorena ja kahdestaan oli helppoa viettää "elän hetkessä"- elämää ja miehessäni oli ja on paljon rakastettavaa minkä takia pariuduin hänen kanssaan. Mutta lapsiperheessä ja varsinkin koululaisten kanssa joilla on määrätyt loma-ajat niin arkielämään tulee paljon suunniteltavaa. Esim. nyt mietin lasten kanssa syyslomaa koska saisimme kiehtovan matkan halvalla. Mies ei tiedä (!) ja ihmettelee pitääkö asia nyt päättää juuri kun kesälomakin vasta loppui... Itse olen tulkinnut tämän "en tiedä/päätetään myöhemmin"-asenteen alitajunnasta kumpuavaksi vastuunpakoiluksi. Tiedän että mieheni on pettynyt tiettyihin asioihin elämässään ja tietyllä tavalla se helpottaa hänen oloaan kun hän ei ota vastuuta elämästään. Mutta minä en halua tehdä niin; otan itse vastuun elämästäni mutta en hänen. Miehelläni on täysi mahdollisuus täyteen dialogiin parisuhteessaan ja perheessään mutta jos hän ei sitä käytä eikä ilmaise toiveitaan tai tee puolestaan päätöksiä niin ei voi mitään.
Ps. Joskys mies ihmetteli kovasti että miksi me ei koskaan menty naimisiin... Kysyin että no, olisko sitte pitäny, vastaus; emmää ny tiä...
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:19"]
No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan. Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei. Ap
[/quote]
Kyllä, nimenomaan sinulla. Mies on täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseenne eikä häntä ilmeisesti haittaisi, vaikka sama jatkuisi seuraavat 20 vuotta. Sinä sen sijaan haluat muutosta ja koska vain itseään voi muuttaa, on päätös sinun.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]
Mitä sä haluut tehdä? "Emmä tiiä" Mitä syödään? "Emmä tiiä" Mennäänkö vkl leffaan? "Emmä tiiä. Ihan sama. Päätä sä" haha nää on hauskoja miehiä :D
[/quote]
Nää on niiden tosi hauskojen naisten miehiä jotka tietävät ettei naisensa kysymykseen ole oikeaa vastausta ja haluavat päästä helpommalla. :D :D
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:19"]
No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan. Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei. Ap
[/quote]Et kyllä näytä vieläkään tajuavan. Sä olet valinnut emmätiedä-miehen. Tottakai suhteen jatkosta päätät sinä, kukas muukaan???? Mieshän jatkaisi emmätiedä-suhdetta varmaan loputtomiin. Ehkä vielä kuolinvuoteellakin sanoisi ettei tiedä haluaako olla kanssasi.Miksi hakkaat päätäsi seinään. Ymmärrä nyt ja myönnä että mies on tollanen, ei se enää nelikymppisenä miksikään muuksi muutu. Sun vastuu on päättää millaisessa suhteessa haluat olla ja missä sun on hyvä olla. Et säkään kovin hyvä päätöksentekijä kyllä ole! ;)
Ton tyyppisille miehille sopii vaan yhdenlainen nainen; sellainen joka haluaa hallita ja päättää kaikesta. Sellainen joka jyrää, ja on itsekäs, haluaa vaan jonkun jota voi pompottaa. Narsistinen tai muuten vaan itserakas nainen. Mun mielestä miehessäsi on jotain vikaa, ja hän voi sopia yhteen vain sellaisen naisen kanssa joka on täysi pirttihirmu tai yhtä vammainen kuin hän itse. Ei toi oo normaalia. Ellei sit ole masentunut tai jotain....Sinuna lopettaisin nyt noi syyttelyt ja alkaisi vähitellen olla aika tajuta että miehesi on saamaton ja tulee aina olemaan.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:19"]
No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan. Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei. Ap
[/quote]Et kyllä näytä vieläkään tajuavan. Sä olet valinnut emmätiedä-miehen. Tottakai suhteen jatkosta päätät sinä, kukas muukaan???? Mieshän jatkaisi emmätiedä-suhdetta varmaan loputtomiin. Ehkä vielä kuolinvuoteellakin sanoisi ettei tiedä haluaako olla kanssasi.Miksi hakkaat päätäsi seinään. Ymmärrä nyt ja myönnä että mies on tollanen, ei se enää nelikymppisenä miksikään muuksi muutu. Sun vastuu on päättää millaisessa suhteessa haluat olla ja missä sun on hyvä olla. Et säkään kovin hyvä päätöksentekijä kyllä ole! ;)
Ton tyyppisille miehille sopii vaan yhdenlainen nainen; sellainen joka haluaa hallita ja päättää kaikesta. Sellainen joka jyrää, ja on itsekäs, haluaa vaan jonkun jota voi pompottaa. Narsistinen tai muuten vaan itserakas nainen. Mun mielestä miehessäsi on jotain vikaa, ja hän voi sopia yhteen vain sellaisen naisen kanssa joka on täysi pirttihirmu tai yhtä vammainen kuin hän itse. Ei toi oo normaalia. Ellei sit ole masentunut tai jotain....Sinuna lopettaisin nyt noi syyttelyt ja alkaisi vähitellen olla aika tajuta että miehesi on saamaton ja tulee aina olemaan.
[/quote]
Kyllä mä ymmärrän.
ei vaan ole helppoa luovuttaa ja lähteä. Varsinkin kun on lapsetkin puolet elämästään olleet miehen kanssa saman katon alla. Ymmärrän pointin kyllä ja uskon että olet täysin oikeassa. Se mikä tässä on epäreilua on se että vaikka mä rakastan,,niin mun pitää jättää se mitä rakastan vain siksi ettei se vaan ole samalla kartalla. Tää on ehkä tällästä itkupotkuraivaria nyt sitten. Oon kyllä ihan samoihin päätelmiin päässyt itsekseni. Mut paska että onpi vaikiaa hommaa vaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]
Mitä sä haluut tehdä? "Emmä tiiä" Mitä syödään? "Emmä tiiä" Mennäänkö vkl leffaan? "Emmä tiiä. Ihan sama. Päätä sä" haha nää on hauskoja miehiä :D
[/quote]
Nää on niiden tosi hauskojen naisten miehiä jotka tietävät ettei naisensa kysymykseen ole oikeaa vastausta ja haluavat päästä helpommalla. :D :D
[/quote]
Juu, helpommalla haluuvat päästä. Se helppous vaan eiole oikein rakentava tekijä tulevaisuudelle. Samaan sakkiin kuuluu myös joojoo- miehet, jotka pakoilevat kaikenlaista vastuun ottamista, eivätkä osaa mitään itse suunnitella. Parisuhde kiinnostaa kun kirves selässä.
M39
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:19"] No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan. Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei. Ap [/quote]Et kyllä näytä vieläkään tajuavan. Sä olet valinnut emmätiedä-miehen. Tottakai suhteen jatkosta päätät sinä, kukas muukaan???? Mieshän jatkaisi emmätiedä-suhdetta varmaan loputtomiin. Ehkä vielä kuolinvuoteellakin sanoisi ettei tiedä haluaako olla kanssasi.Miksi hakkaat päätäsi seinään. Ymmärrä nyt ja myönnä että mies on tollanen, ei se enää nelikymppisenä miksikään muuksi muutu. Sun vastuu on päättää millaisessa suhteessa haluat olla ja missä sun on hyvä olla. Et säkään kovin hyvä päätöksentekijä kyllä ole! ;) Ton tyyppisille miehille sopii vaan yhdenlainen nainen; sellainen joka haluaa hallita ja päättää kaikesta. Sellainen joka jyrää, ja on itsekäs, haluaa vaan jonkun jota voi pompottaa. Narsistinen tai muuten vaan itserakas nainen. Mun mielestä miehessäsi on jotain vikaa, ja hän voi sopia yhteen vain sellaisen naisen kanssa joka on täysi pirttihirmu tai yhtä vammainen kuin hän itse. Ei toi oo normaalia. Ellei sit ole masentunut tai jotain....Sinuna lopettaisin nyt noi syyttelyt ja alkaisi vähitellen olla aika tajuta että miehesi on saamaton ja tulee aina olemaan. [/quote] Kyllä mä ymmärrän. ei vaan ole helppoa luovuttaa ja lähteä. Varsinkin kun on lapsetkin puolet elämästään olleet miehen kanssa saman katon alla. Ymmärrän pointin kyllä ja uskon että olet täysin oikeassa. Se mikä tässä on epäreilua on se että vaikka mä rakastan,,niin mun pitää jättää se mitä rakastan vain siksi ettei se vaan ole samalla kartalla. Tää on ehkä tällästä itkupotkuraivaria nyt sitten. Oon kyllä ihan samoihin päätelmiin päässyt itsekseni. Mut paska että onpi vaikiaa hommaa vaan. Ap
[/quote]Joo, mutta usko pois että ajan kanssa tuo tunne helpottaa. Mutta tee päätös nyt kun et vielä ole liian vanha löytääksesi uutta suhdetta. Jos jäät siihen roikkumaan, veikkaan että susta tulee katkera nainen...Hyväksy että mies ei ole samalla kartalla. Niin se vaan on. Ehkä joku päivä se herää. Ehkä ei. Ehkä viisikymppisenä polkunne kohtaavat, kuka tietää? Mutta päästä irti nyt, kun kärsit selvästi noin paljon.
Mun mies on myös emmätiiä-mies. Se ei tiedä mitään. Hankiraanko koira? -Emmänyttiiä... Pitäisköhän meidän muuttaa isompaan asuntoon (syntyi toinen lapsi ja kämppä kävi pieneksi)? -Emmänyttiiä. Lähettäuskö ulkomaille, kun ois hyvin varaa? -Emmätiiä... Lopulta sillä on aina kivaa reissussa ja toteaa, että olipa kiva kun lähdettiin. Sille pitää vaan ilmaista jotkut asiat niin, että "lähdetään lomalle, mihin mentäis?" Niin alkaa tulla sitä vastausta ja mieskin innostuu katselemaan kohteita yms. Koiraankin se innostui lopulta kovasti, kun totesin, että meille tulee koira, otetaanko rotua x vai y. Käy sen kanssa juoksulenkeillä ja sohvalla makaa 30kg koira sylissä ja rapsuttelee sitä. Mutta, jos miehen pitää itse päättää ja kommentoida ostetaanko, tehdäänkö tai mennäänkö niin ei se tiedä. Ikinä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]
no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen) niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.
En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani kuitenkaan.
[/quote]
täh yhden a4 paperin teko on sitten tekosyy...
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:27"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:19"] No joo, joka tapauksessa näyttää siltä että vastuu suhteen jatkosta on siis mulla. Taas kerran. Ei tässä auta kun kypsytellä eroa jollei mitääään siementä ala ilmestymään. Ja tuskinpa alkaa enää tässä kohtaa. Olkoon sit yksin ja malehtikoon. Varmaan se jonkun löytää, mut vaikea uskoa että tolla mentaliteetilla kovin vakavaa. Ehkei se sitä sitten haluakaan. Ärsyttää kyllä niin pirusti se että tääkin päätös jää mulle vaikka hän on aina ollut se joka ei tiedä, eikä siten ilmeisesti halua. Yritän jatkossa muistaa käyttää tuota emmätiiä on mulle sama kuin en halua, jos se auttais. Jos ei, niin ei. Ap [/quote]Et kyllä näytä vieläkään tajuavan. Sä olet valinnut emmätiedä-miehen. Tottakai suhteen jatkosta päätät sinä, kukas muukaan???? Mieshän jatkaisi emmätiedä-suhdetta varmaan loputtomiin. Ehkä vielä kuolinvuoteellakin sanoisi ettei tiedä haluaako olla kanssasi.Miksi hakkaat päätäsi seinään. Ymmärrä nyt ja myönnä että mies on tollanen, ei se enää nelikymppisenä miksikään muuksi muutu. Sun vastuu on päättää millaisessa suhteessa haluat olla ja missä sun on hyvä olla. Et säkään kovin hyvä päätöksentekijä kyllä ole! ;) Ton tyyppisille miehille sopii vaan yhdenlainen nainen; sellainen joka haluaa hallita ja päättää kaikesta. Sellainen joka jyrää, ja on itsekäs, haluaa vaan jonkun jota voi pompottaa. Narsistinen tai muuten vaan itserakas nainen. Mun mielestä miehessäsi on jotain vikaa, ja hän voi sopia yhteen vain sellaisen naisen kanssa joka on täysi pirttihirmu tai yhtä vammainen kuin hän itse. Ei toi oo normaalia. Ellei sit ole masentunut tai jotain....Sinuna lopettaisin nyt noi syyttelyt ja alkaisi vähitellen olla aika tajuta että miehesi on saamaton ja tulee aina olemaan. [/quote] Kyllä mä ymmärrän. ei vaan ole helppoa luovuttaa ja lähteä. Varsinkin kun on lapsetkin puolet elämästään olleet miehen kanssa saman katon alla. Ymmärrän pointin kyllä ja uskon että olet täysin oikeassa. Se mikä tässä on epäreilua on se että vaikka mä rakastan,,niin mun pitää jättää se mitä rakastan vain siksi ettei se vaan ole samalla kartalla. Tää on ehkä tällästä itkupotkuraivaria nyt sitten. Oon kyllä ihan samoihin päätelmiin päässyt itsekseni. Mut paska että onpi vaikiaa hommaa vaan. Ap
[/quote]
Vaikuttaa siltä, että mies on vain kaveripohjalla koko suhteessa. Mitä pitempään tuota ratkaisua pitkittää sitä enemmän sinua ottaa päähän mies. Ei tuollainen mies tuosta muutu enää.
Seurustelin nuorempana 5 vuotta tuollaisen tyypin kanssa, ylläri ylläri päättyi eroon se suhde. Ei siitä tullut yhtään mitääb, hitto että se eroominenkin oli vaikeaa kun kysyit että haluatko erota niin emmätiiä. Älä tuhlaa aikaasi siihen tyyppiin.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:01"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän. Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :) Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan. M47 [/quote] Miehenä veikkaisin myös tätä. Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. Mies odottelee, josko hormonimyrsky joskus loppuu ja mennään taas normaalia arkea. Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Ja miehen suunnitelmia ei haluta edes kuunnella, vaikka ehkä joskus kysytäänkin. Miehen suunnitelmat eivät vain ole hyviä. Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen. Kaikki ne asiat mistä nainen on ollut ylpeä miehessään, kääntyvätkin päälaelleen. Aiemmin ystäville kehuttiin, että ihana mies kun välttelee riitoja ja osaa antaa periksi. Nyt sama onkin muuttunut ärsyttäväksi mielipiteettömyydeksi. Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää naista. Antaa sen nyt mennä miten haluaa, en pistä vastaan ja kysymyksiin vastailen emmätiiä, koska kaikki muut vastaukset on väärin. M44 [/quote] Pakko vähän korjata. Sanoin että olen alle 40, ehkä hieman annoin ymmärtää että likempänä kuin olenkaan. Mies on 41, itse täytän 35. Tätä emmätiiää on nyt kateltu tässä viimesimmät parhaat päivät/vuodet jotka ois voinut käyttää myös toisin. Itse valintani tein mutta ehkä väärin perustein. Toki tilanne on korjattavissa sillä että jäljelle jää särkyneet sydämet,, mutten millään tahtoisi siihen mennä. Onneksi tein lapset ennen tätä suhdetta, muuten nekin olisivat jääneet tekemättä. Lähtökohtaisesti koen kuitenkin että on väärin roikotuttaa ihmistä siinä kuuluisassa löyhässä hirressä ilman että uskaltaa vaikka sitten kertoa ettei halua mitään yhteistä jatkoa tai ihan mitä vaan. Mut jos vastaus on emmätiiå, joka tosiaan alkaa kuullostamaan samalta kuin en halua, niin on jossain vika. Harmittaa!! AP
[/quote]
Sun pitää tehdä oman elämäsi päätökset itse. On toki väärin roikotuttaa ihmistä löyhässä hirressä, mutta on myös sen roikkujan vastuulla, kauanko siinä roikkuu. Sano miehelle, että sulla on itselläsi tulevaisuudensuunnitelmia ja miehen on nyt aika päättää, haluaako hän kuulua suunnitelmiisi vai ei. Ja sano myös, että tulkitset vastauksen "emmätiiä", että hän ei halua kuulua.