Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..
25.08.2015 |
Ollaan pahassa kriisissä ns. päämäärättömässä suhteessa.
Ollaan 6 vuotta vaan käytännössä nyhrätty ja junnattu paikallaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, olen odottanut että mies uskaltaa, aiemmin ollut sitä mieltä että vanhojen haavojen vuoksi ei hetimmiten ole suunnittelemassa häitä tms. Häistä en (enää) haaveilekaan, alkuun olin intona ajatuksesta mutta tajusin että se ainoastaan hankaloittaisi uusperheen perinnönjakoa ym. Eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Muuten ei sitten ollakaan...
Mies on ihan lukossa, ei osaa puhua, kertoa mitä tuntee ja haluaa, sanoo vaan emmä tiiä.
Viestittelykään ei onnistu, kieltäytyy joka ainoasta parisuhdetestistä tai mistä ikinä jolla vähän koitan raottaa miehen mielipiteitä.
Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!
Ollaan, minä vajaa 40, mies yli ja siis ihan oikeasti mun on ihan pakko saada elämään nyt jonkunlainen päämäärä, suunnitelmia ja siis tietenkin mieluummin yhteisiä sellaisia.
Muutettiin joku aika sitten väliaikaisesti vuokralle miettimään mitä tulevaisuudessa tehdään, osa syytä oli suhteessa, eli juuri tässä päämäärättömyydessä ja emmätiiässä, ja osasyy säästösyy, edelliseen asuntoon kului liialti rahaa ja nyt on mahdollisuus pienemmässä säästää sitten uutta asuntoa varten, mut sitten on tämä yksi, joka ei vaan koskaan tiedä yhtään mitään.
Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??
Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!
Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?
Kommentit (115)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:01"]
Totesin että aivan sama enää mulle, teen nyt sopimuksen ja jos ei miellytä niin soronoo.
En olis uskonut iki päivänä et musta ois ollu tuohon, mutta meni hermo.
[/quote]Päättämättömän ja passiivisen puolisoksi sopii usein ihminen, joka tekee mielellään päätöksiä ja järjestelee asioita. Myös kahdella passiivisella ihmisellä voi olla oikein leppoisa, kitkaton suhde. Sen sijaan konsensushakuinen ihminen, joka haluaa kaiken tapahtuvan yhteisellä päätöksellä ja keskustelun jälkeen, turhautuu helposti flegmaatikon kanssa. Tällä kun ei välttämättä ole sellaisia mielipiteitä ja preferenssejä, joita konsensuksen etsijä kärttää. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi mutta miten olet kestänyt 6 vuotta tuollaista miestä?
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:47"]
Ethän sinäkään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Vaikka vannot kuinka eläväsi toisen kanssa koko elämäsi voi huominen tuoda tullessaan jotain joka saa mielesi muuttumaan täysin. Eli kukapa huomisesta voisi tietää.
[/quote]
Liirum laarum lallallaa.
Mutku. Olisi kiva tehdä joku matka yhdessä. Vai otetaanko varman päälle ja ostetaan sitä olutta ja katsotaan telkkaria. Siinä meni sekin vapaa / loma / viikonloppu joka menee samaan harmaaseen putkeen jossa ei tapahdu mitään.
En aio suostua siihen, että nyt käydään makaamaan ja odotetaan lähestyvää kuolemaa. Se nyt on kuitenkin ihan varma, joku päivä tässä ollaan samassa pinossa luutarhassa muiden edesmenneiden kanssa!
Se yhteisen tulevaisuuden suunnittelu nyt vaan kuuluu sitoutumiseen. Se, että voidaan luvata että olen ajatellut puolen vuoden päästäkin olla sun kanssasi, joten varaa vaan ne lentoliput. Tai olisi hienoa, jos olisi jotain yhteistä, vuokrataan se siirtolapuutarhapalsta tai ostetaan koira.
Ei AP
[/quote]
Hyvin täsmennetty, tämä juuri on mun pointti, kiitos :)
Nimenomaa tuntuu että kuolemaa tässä lähinnä venaillaan.
AP
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:10"]
Anteeksi mutta miten olet kestänyt 6 vuotta tuollaista miestä?
[/quote]
Minä tiedän, minä tiedän! *yrittää innokkaasti viitata*
Tuollainen ihminen välttää riitelyä viimeiseen asti. Sen kanssa on m-u-k-a-v-a-a. Kunnes sitten mukavuus muuttuu munattomuudeksi.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:58"]
"Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!" Repesin melkein nauramaan.. ei sillä, että tuossa sinällään olisi jotain huvittavaa, vaan mulla on täsmälleen samanlainen mies kotona. Lähtöä suunnittelen kun ei halua edes asioista keskustella millään tasolla. On tyytyväinen nykyhetkeen ja minä taas en. Eipä siinä auta..
[/quote]
Onnittelut :D
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:56"]
Mutku. Olisi kiva tehdä joku matka yhdessä. Vai otetaanko varman päälle ja ostetaan sitä olutta ja katsotaan telkkaria. Siinä meni sekin vapaa / loma / viikonloppu joka menee samaan harmaaseen putkeen jossa ei tapahdu mitään.
[/quote]
Vaan kun jotkut pitävät enemmän siitä tutusta ja turvallisesta telkkarin katsomisesta kuin viikonloppumatkoista. Sohva, tv ja kalja voivat olla jollekin juuri se, missä elämä tuntuu eniten elämältä. Tämä ei ole vielä merkki siitä, ettei olisi tyytyväinen suhteeseen. -10
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:10"]
Anteeksi mutta miten olet kestänyt 6 vuotta tuollaista miestä?
[/quote]Mut hei! (viittaa!) Unohdat tässä nyt yhden jutun; sinulta itseltäsi löytyy myös toi sama piirre; munattomuus. Kun et uskalla lähteä suhteesta... Eli sehän sinua kaivertaa että olet jossain mielessä yhtä munaton kuin miehesi. En mä ainakaan olisi kuutta vuotta katsonut tuollaista paskaa. Jos saa suoraan sanoa?
Minä tiedän, minä tiedän! *yrittää innokkaasti viitata*
Tuollainen ihminen välttää riitelyä viimeiseen asti. Sen kanssa on m-u-k-a-v-a-a. Kunnes sitten mukavuus muuttuu munattomuudeksi.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:10"]
Anteeksi mutta miten olet kestänyt 6 vuotta tuollaista miestä?
[/quote]Mut hei! (viittaa!) Unohdat tässä nyt yhden jutun; sinulta itseltäsi löytyy myös toi sama piirre; munattomuus. Kun et uskalla lähteä suhteesta... Eli sehän sinua kaivertaa että olet jossain mielessä yhtä munaton kuin miehesi. En mä ainakaan olisi kuutta vuotta katsonut tuollaista paskaa. Jos saa suoraan sanoa?
Minä tiedän, minä tiedän! *yrittää innokkaasti viitata*
Tuollainen ihminen välttää riitelyä viimeiseen asti. Sen kanssa on m-u-k-a-v-a-a. Kunnes sitten mukavuus muuttuu munattomuudeksi.
[/quote]
[/quote] Lainaukset meni vähän pieleen.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:01"]
Ei mullakaan ole mitään suunnitelmia viiden vuoden päähän tms, elän tässä ja nyt. Ei ole kriisiä :)
[/quote]
Eikö sulla ole parisuhteessakaan mitään tavoitteita, eikö teitä kiinnosta mitä teette kun lapset muuttaa pois, missä asutte kun ne menee yläasteelle, tai yhtään mikään?
Tässä nyt ei ole kyseessä mitkään jäätävät suunnitelmat, vaan ihan normaali elämän suunnittelu. Ja siis edes siitä keskusteleminen että molemmat tietää missä mennään, en voi käsittää!
Kyllä mua kiinnostaa aikooko mies viettää aikansa tulevaisuudessakin tässä perheessä, vai ei.
Mähän en siis pysty tekemään mitään, en muuttosuunnitelmaa, en koiranostoa en mitään mikä vaatii toisen ihmisen mielipiteen jos se samassa taloudessa kitkuttelee. Toki voisin tehdä nämä itse yksin ja mies voi sitten häipyä jos ei kiinnosta, mutta kun tahtoisin tehdä sen yhdessä. Lapsihaaveet jätin jo taakse, se oli ainoa mitä mies tiesi ettei halua, tosin ei sitäkään koskaan kunnolla ilmaissut ennen kun oli liian myöhäistä, mutta anyway.
Näyttää siltä että se ei nyt vaan halua mua.
Varmaan jos löytyisi joku kepeän kireä lapseton sussu, ois suunnitelmien teko huomattavasti hepompaa, ohhoi. Tää on se mitä mä nyt oon alkanut ajattelemaan koska ei kukaan voi elää elämäänsä ajattelematta pätkääkään sitä mihin se johtaa.
Ja siis, jos toisella on tarve tälläiseen suunnitelmaan, niin miksei sitä voi sitten tehdä edes sen toisen hyväksi, edes nimellisesti, eiii, ei voiiii, ku ei tiiiäää. Vittu sanon mä... Ehkä ois pitänyt valita jo påaljon aikaisemmin elämässä toisin ettei olis koskaan ajautunut tälläiseen, miten se oli, löysään hirteen..
AP
[/quote]
En ole nro 3, mutta vastaan silti. Mulla ei ole mitään suunnitelmia siihen, kun lapset muuttavat omilleen. Katson tilannetta silloin, kun asia on ajankohtainen. Joko jään tähän asumaan, muutan jonnekin, muutan ehkä toiselle puolelle maapalloa tai jonnekin erämaamökkiin. En myöskään ole koskaan tullut ajatelleeksi, että pitäisi muuttaa sen vuoksi, että lapset menevät yläasteelle. Ajattelin asua tässä missä nytkin asun.
Mulla ei ole myöskään mitään suunnitelmia eläkepäiviksi. Ensinnäkin siihen on sen verran aikaa, että eläkeikä ehtii nousta vielä monta kertaa. Ei myöskään ole mitään takeita, että elän edes niin pitkään tai että olisin eläkkeelle päästessäni vielä sellaisessa kunnossa, että tekisin yhtään mitään. Missään tapauksessa en ala enää päälle nelikymppisenä asuntosäästäjäksi. Työelämä on mitä on ja jos ei satu olemaan lääkäri, voi hyvinkin saada potkut vähän päälle viiskymppisenä ja sen jälkeen työllistyminen on aika vaikeaa. Tosi kiva siinä vaiheessa olla korviaan myöten veloissa. Asuntojen hinnat saattavat myös laskea, joten pahimmassa tapauksessa kämppä menee myyntiin, mutta velkaa jää silti. Käytännössä tarkoittaa sitä, että et tosiaankaan tee elämässäsi juuri yhtään mitään enää.
Mikä estää sua ottamasta koiraa, jos miehen ei tarvitse osallistua koiran hoitoon millään tavalla ja jos koira eron sattuessa jää sulle? Voisiko miehen kanssa sopia asian näin?
Suurin ongelma kuitenkin taitaa olla se, että miestä ei kiinnosta muu kuin telkkari ja kalja. On tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Vaikka tekisit millaisia suunnitelmia tahansa eläkepäiviksesi, niin iestä todennäköisesti kiinnostaa edelleenkin vain telkkari ja kalja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otetaas vielä tämmöinen, jos nyt oletetaan että tulet täyttämään 80v ja olet vielä elämisen syrjässä kiinni.
Mitä näet vierelläsi? Sen tyypin, jonka kanssa oli "mukavaa" vai kenties jotain muuta? Ehkä asut seniorikommuunissa jossa on monta merkityksellistä ihmistä, ystäviä jakamassa päiväsi. Siellä ehtii kyllä istua telkkarin ääressä.
Ja muistot. Sinulla olisi muistoja ja tarinoita; kertoisit omasta elämästäsi. Mitä sinä kerrot, kun ikää on kaksi kertaa se, mitä nyt? Mitä muistoja sinulla tulee olemaan?
Olen pahoillani, mutta mulla on kokemus että moni ihminen hyytyy puolessavälissä elämäänsä. Niistä tulee vanhuksia ennen aikojaan. On tuolla monellakin ollut ihan hyviä pointteja siitä, että älä odota miehen tekevän sinua onnelliseksi. Ja tietysti voit odottaa, että asiat muuttuisivat.
Aina ne eivät muutu, ne pitää muuttaa. Siihen pystyt vain sinä itse.
Itke eroitkusi, jos tarpeen, mutta tuo suhde näivettää sinutkin. Parisuhteenne ei lataa itseään, siihen ei tule ulkopuolelta virtaa. Se syö itse itsensä kuihduksiin. Lopulta. Pahimmillaan jäljelle jää vain se katkeruus, että sinun elämäsi jäi jotenkin vajaaksi, kun odotit toiselta jotain.
Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän.
Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :)
Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:01"]Et pitäiskö tässä ottaa toisenlainen lähestymistapa kokonaan ja päättää etukäteen ja vaan kertoa että nyt säästetään kaksi vuotta ja sitten muutetaan tonne, en tiiä...
AP [/quote]
Luultavasti se toimii, jos sinä otat vallan. Yleensä tuollainen nahjus kaipaa justiinatyyppistä naista. Hän voi kiukutella hetken vaimon valinnoista, mutta sisimmässään tietää että se tietää hänelle helppoa elämää. Mutta mieti vielä haluatko oikeasti olla äitihahmo aikuiselle miehelle.
Lähde ap, oot vielä energinen ja haluttava ja löydät sellasen miehen joka tahtoo lähteä katsomaan Kilimanjaroa tai perustaa vanhaan puutaloon bed&breakfastin. Tuo mies ei tule tekemään kanssasi koskaan mitään sellaista josta haaveilet, hän on elämässäsi vain yksinäisyyden pelosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on masentunut. Kalja on yleisin mielenterveyslääke. Nainen vaikuttaa ahdistuneelta loppuviimeksi siitä, ettei olla naimisissa, vaikka kieltääkin asian jyrkästi jopa itseltään. Tyypillinen ali- ja ylivastuullisten persoonien parisuhdedynamiikka, joka on kärjistynyt -ja yhä kärjistyy- ajan myötä. Paljon psyykkistä työtä molemmilla tehtävänä yksinkin. Luultavasti kumpikaan ei tee sitä vaan puolisot jatkavat omilla radoillaan, kun pääsevät hetkellisesti itse helpommalla juomalla kaljaa ja eroamalla-ja-syyttämällä-toista.
40v parasta ennen on just mennyt umpeen. karkaa nyt tai unohda elämä. viiskymppisenä kakskyt penniä jakoon ja yksiö kontulasta? herää.
t.tuleva miehesi
Vaihtoon. Kadut jos et nyt tee haaveistasi totta!
Multa ei löydy myötätuntoa tällaista aloittajaa kohtaan. Tiedätkö sanonnan Niin makaa kuin petaa? Itse olet järjestänyt itsesi tähän tilanteeseen, ei siitä kukaan auta sua pois, kuin sinä itse. Miksi valitat ja haukut miestä? Onhan tuo selvää että surkea mies kyseessä, mutta miksi olet itse roikkunut surkeassa suhteessa 6 vuotta? Kerro toki.
Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]
Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.
Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.
[/quote]
Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.
Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.
AP
[/quote]Eli ihanko oikeasti olisi parempi, että mies lirkuttelisi sinulle haluavansa viettää loppuelämänsä kanssasi? Koska tuo on täysi valhe. Kukaan ei tiedä, miten ajattelee suhteesta kymmenen vuoden kuluttua. Juuri kukaan eronnut ei ajattele, että vuosikymmen sitten tiesin jo eroavani.
Voin hyväksyä, että sinua ärsyttää yhteisen tekemisen puute (minuakin ärsyttäisi) mutta "parisuhdetavoitteiden" puutteesta et voi miestä syyttää. Keskittyisin ennemminkin siihen yhteiseen ajanviettoon ja kivoihin yhteisiin kokemuksiin eikä mihinkään lupausten kalasteluun.
Ei sikäli, kyllä minullakin menisi hermo naiseen, jolla ei ole mistään mitään näkemystä tai mielipiteitä. -10
[/quote]
Ei ei en ihan nyt tuota tarkoittanut.
Olishan tuo äijä jo tosta lähtenyt jos oikeesti on ihan paskaa.
Tarkoitin lähinnä arjellisia asioita, asumispaikkaa, asuntoa, tälläisiä asioita joita on vaan pakko miettiä. Näissä asioissa on helppo muokata sopparit niin että esim eron tullessa on suhteellisen iisisti jaettavissa ilman sen kummempia kinoja, mutta kun mies ei uskalla mitään.
Tosiaan jo viikonlopuksi mökin vuokraaminen on liikaa, en vaan käsitä, en todellakaan.
En kaipaa ns sanallisia vakuutteluja ja paskan puhumiseta, totta hitossa mieli voi muuttua ja se jokaiselle sallittakoon. Mut ei tuo epävarmuus ja pelko saisi kuitnekaan estää elämästä.
Mun mielestä on ihan saatanan typerää jättää asioita tekemättä vain siksi että hui pelottaa, varsinkin kun on kyse normaaliasioista, ei mistään extremestä.
Ja joku kysyi niin molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei yhteisiä, et ehkä tää on se ettei mies kaipaa enää perhe elämää. Mutta mä kaipaan, mä kaipaan kivaa kotia, kivaa ilmapiiriä, kivaa hengailua, ja ois ihan kiva, et vois vaikka suunnitella kauppalistan valmiiksi joskus, ilman että kukaan saa siitäkin jotain paineista eikä taaskaan tiedä mitään.
AP
[/quote]Okei. Ymmärrän. Mietin vain, että sinä ainakin tunnut tulkitsevan tuon päättämättömyyden liittyvän nimenomaan parisuhteeseenne ja miehen sitoutumisen puutteeseen. Mikään noissa kuvauksissasi ei kuitenkaan suoraan perustele, miksi näin välttämättä olisi. Ihminen saattaa olla muuten vain todella passiivinen, saamaton ja kaikenlaista uutta ja muutosta kaihtava.
Tilanne olisi toinen, jos hänellä olisi paljon omia menoja ja suunnitelmia, ja sinä et vain kuuluisi niihin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hänellä ole muitakan suunnitelmia. -10
[/quote]
No käy se kerran pari vuoteen näkemässä kavereitaan ja työreissulla, mutta eihän se siis todellakaan tee yhtään mitään jos pakko ei ole. Nuo kaverireissutkin sovitaan jurrissa ja lähellä reissua yleensä aletaan kanittelemaan. Kyllä se niille silti menee jos liput on maksettu tms.
Viime aikoina vaan aina kun näitä reissuja on ollut on alkanut tulla riitaa, tää tilanne on jotenkin ihan eskaloitunut nyt täysin ja jotain järkevää molempia tyydyttävää ratkaisua olis löydettävä ja aika nopeaa.
AP
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:47"]
Ethän sinäkään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Vaikka vannot kuinka eläväsi toisen kanssa koko elämäsi voi huominen tuoda tullessaan jotain joka saa mielesi muuttumaan täysin. Eli kukapa huomisesta voisi tietää.
[/quote]
Liirum laarum lallallaa.
Mutku. Olisi kiva tehdä joku matka yhdessä. Vai otetaanko varman päälle ja ostetaan sitä olutta ja katsotaan telkkaria. Siinä meni sekin vapaa / loma / viikonloppu joka menee samaan harmaaseen putkeen jossa ei tapahdu mitään.
En aio suostua siihen, että nyt käydään makaamaan ja odotetaan lähestyvää kuolemaa. Se nyt on kuitenkin ihan varma, joku päivä tässä ollaan samassa pinossa luutarhassa muiden edesmenneiden kanssa!
Se yhteisen tulevaisuuden suunnittelu nyt vaan kuuluu sitoutumiseen. Se, että voidaan luvata että olen ajatellut puolen vuoden päästäkin olla sun kanssasi, joten varaa vaan ne lentoliput. Tai olisi hienoa, jos olisi jotain yhteistä, vuokrataan se siirtolapuutarhapalsta tai ostetaan koira.
Ei AP
[/quote] Aika tiukkaa tekstiä naiselta, joka on seurustellut 6 vuotta lassukan kanssa joka ei osaa tehdä päätöksiä eikä tulevaisuudensuunnitelmia. Oletko sanonut nämä sanat sille miehelle? Ymmärrän että harmituttaa, mutta turhaan syytät täällä miestä siitä että se on tuommoinen nössö ja saamaton pelle. Nyt kannattaisi ihan katsoa peiliin ja kysyä itseltäsi mitä olet odottanut saavasi tältä mieheltä ja miksi olet uskonut että suhteenne "etenee"?Ja miksi yleensä haluat olla ihmisen kanssa joka ei kykene keskustelemaan eikä halua suunnitella mitään ja juo vaan kaljaa? Todella haluaisin kuulla sun vastauksen tähän.