Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..
25.08.2015 |
Ollaan pahassa kriisissä ns. päämäärättömässä suhteessa.
Ollaan 6 vuotta vaan käytännössä nyhrätty ja junnattu paikallaan ilman minkäänlaisia suunnitelmia, olen odottanut että mies uskaltaa, aiemmin ollut sitä mieltä että vanhojen haavojen vuoksi ei hetimmiten ole suunnittelemassa häitä tms. Häistä en (enää) haaveilekaan, alkuun olin intona ajatuksesta mutta tajusin että se ainoastaan hankaloittaisi uusperheen perinnönjakoa ym. Eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Muuten ei sitten ollakaan...
Mies on ihan lukossa, ei osaa puhua, kertoa mitä tuntee ja haluaa, sanoo vaan emmä tiiä.
Viestittelykään ei onnistu, kieltäytyy joka ainoasta parisuhdetestistä tai mistä ikinä jolla vähän koitan raottaa miehen mielipiteitä.
Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!
Ollaan, minä vajaa 40, mies yli ja siis ihan oikeasti mun on ihan pakko saada elämään nyt jonkunlainen päämäärä, suunnitelmia ja siis tietenkin mieluummin yhteisiä sellaisia.
Muutettiin joku aika sitten väliaikaisesti vuokralle miettimään mitä tulevaisuudessa tehdään, osa syytä oli suhteessa, eli juuri tässä päämäärättömyydessä ja emmätiiässä, ja osasyy säästösyy, edelliseen asuntoon kului liialti rahaa ja nyt on mahdollisuus pienemmässä säästää sitten uutta asuntoa varten, mut sitten on tämä yksi, joka ei vaan koskaan tiedä yhtään mitään.
Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??
Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!
Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?
Kommentit (115)
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"]
Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa.
[/quote]Sikäli kun kirjoituksistasi voi päätellä, olet suhteessa passiivisen ja päättämättömän miehen kanssa. On sinun tehtäväsi määritellä, onko tällainen mies sinulle oikea. Ei mies sitä voi puolestasi tehdä. -10
[/quote]?? Minä suhteessa päättämättömän miehen kanssa? Tuskinpa!Tässähän juuri arvostelen päättämättömiä miehiä. Menikö sinulla kirjoittajat sekaisin?
[/quote]Joo. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kaipaa turvaa sitä elämänvaihetta varten, kun oma arvo parisuhdemarkkinoilla alkaa syöksyä kohti nollaa ja ämmääntyminrn on täydessä vauhdissa. Joillakin tuo vaihe alkaa jo alle kolmikymppisenä mutta viimeistään se tulee neljänkympin korvilla kun munat mätänevät. Turvaksi tarvitaan alistuva mies joka halutaan nalkkiin ja omistukseen.
Tyypillistä, ah niin tyypillistä. Ainoa ongelma on naisen oman pään sisällä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote] Jaahas, et halua lapsia, etkä häitä. Ok, sen ymmärrän. Ehkä? (Aika tylyä tosin?) Mutta sulle on myös yhdentekevää jättääkö mies sut vai ei? Ei,En ymmärrä. Et taida tyttökulta vielä ollut koskaan rakastunut tosissaan...
Ja olet myös aika itsevarma siitä mitä tulevaisuus tuo. Kuule, jokainen muuttuu jonkin verran kun "vanhenee". En sano että 40 on vanha, mutta jos 40v. on samanlainen mitä oli 24v:nä, sellainen ihminen on keskenkasvuinen, jopa sietämätön. Tai sitoutumaton naistenmies. Tai jotain muuta, en tiedä. Joo en siis ymmärrä. Olet liian tylyn itsevarma siitä miten ajattelet. Elämä ei ole noin mustavalkoista. Kompromisseja joutuu tekemään, tai sitten ei pysty olemaan yhdessäkään suhteessa. Mutta sua ei näytä suhteet kauheesti edes kiinnostavan, joten mitä väliä.
Mitä sä haluut tehdä? "Emmä tiiä" Mitä syödään? "Emmä tiiä" Mennäänkö vkl leffaan? "Emmä tiiä. Ihan sama. Päätä sä" haha nää on hauskoja miehiä :D
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:47"]
Nuorelle naiselle 24v: tuon ikäisenä elämässä tapahtuu muutenkin, isot linjat on vielä vetämättä. Ja teidän suhteessanne tapahtuu!
En ole aloittaja, mutta olen 40v. Suunnitelmia pitää olla, koska elämä on jokseenkin aikataulutettua. Ja sen pitää ollakin, jos aikoo jotain saavuttaa. Ettei ole sitten jossain vaiheessa sellaista kriisiä, että ei ole saavuttanut elämässään mitään.
Kumppanuus on sitoutumista. Voidaan myös yhdessä sitoutua siihen, ettei hankita omistusasuntoa. Mutta yhteisiä suunnitelmia ja yhteistä tekemistä pitää olla. Muuten ei ole suhdetta.
[/quote]
Minäkin olen jo yli 40 v ja minusta taas olisi aika ahdistavaa, että vieläkin pitäisi alkaa saavuttamaan jotain. Tässä iässä kun mieluiten haluaisin vain nauttia elämästä ilman paineita minkään asian saavuttamisesta. Lapset ovat jo isoja eivätkä enää tarvitse minua 24/7. Olen mieleisessäni työssä, kuitenkin nk urani huipulla eli ilman lisäkoulutusta en enempää uralla etene. Mutta kun en haluakaan edetä! En halua esimistehtäviin vaan tykkään tehdä juuri tätä työtä, mitä nyt teen. Mulla on koti kerrostalossa, mutta en ole koskaan halunnutkaan omakotitaloon. Enkä halua tulevaisuudessakaan. Haluan vain nauttia elämästä, matkustella, lukea, ulkoilla, tavata ystäviä, käydä ravintoloissa syömässä jne.
[/quote]
No tässä varmaan on ongelma se että ap haluaa myös noita asioita mitä vikassa lauseessa kirjoitit, mutta ap:n mies on vaan että emmätiiä, jos ap ehdottaa matkan varaamista, tai matkaa varten säästämistä muutama kuukausi etukäteen jne. Eli sellaisia pieniä suunnitelmia. U know
[/quote]
No eikö ap osaa itse tehdä noita asioita? Varaa matkan ja jos mies ei halua lähteä, pyytää jonkun ystävänsä mukaan. Jossainhan ap sanoi, että mies lähtee kavereiden kanssa matkalle, jos matka on jo maksettu. Miksei sitten ap:nkin kanssa? Jos toinen on luonteeltaan "emmätiiä" -tyyppiä, niin mikäli ap varaa matkan ja ilmoittaa, että "minä lähden reissuun, tuletko sinä mukaan vai pyydänkö jonkun muun", niin mies saattaa hyvinkin olla valmis lähtemään mukaan. Jos ei lähde, niin sitten lähtee jonkun ystävänsä kanssa. Säästämiseenkään ei varmaan tarvita "lupaa" keneltäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote] Jaahas, et halua lapsia, etkä häitä. Ok, sen ymmärrän. Ehkä? (Aika tylyä tosin?) Mutta sulle on myös yhdentekevää jättääkö mies sut vai ei? Ei,En ymmärrä. Et taida tyttökulta vielä ollut koskaan rakastunut tosissaan...
Ja olet myös aika itsevarma siitä mitä tulevaisuus tuo. Kuule, jokainen muuttuu jonkin verran kun "vanhenee". En sano että 40 on vanha, mutta jos 40v. on samanlainen mitä oli 24v:nä, sellainen ihminen on keskenkasvuinen, jopa sietämätön. Tai sitoutumaton naistenmies. Tai jotain muuta, en tiedä. Joo en siis ymmärrä. Olet liian tylyn itsevarma siitä miten ajattelet. Elämä ei ole noin mustavalkoista. Kompromisseja joutuu tekemään, tai sitten ei pysty olemaan yhdessäkään suhteessa. Mutta sua ei näytä suhteet kauheesti edes kiinnostavan, joten mitä väliä.
[/quote]Jotkut meistä ymmärtävät, ettei toista voi hallita tai pitää luonaan väkisin. Jos toinen jättää, sattuuhan se, mutta sen murehtiminen etukäteen on hullun hommaa. -10
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]Mitä sä haluut tehdä? "Emmä tiiä" Mitä syödään? "Emmä tiiä" Mennäänkö vkl leffaan? "Emmä tiiä. Ihan sama. Päätä sä" haha nää on hauskoja miehiä :D
[/quote]
Tämä :D
parille risteilylle ja matkalle oon saanu sen rotjakkeen roudattua, itse varasin ja maksoin ja kärräsin sen laiturille tyyliin, siinä se.
Leffaan, emmä tiiä emmä jaksa, syömään, emmä tiiä onko pakko, kävelylle emmätiiä, kauppaan emmätiiå, onko jääkaapissa juustoa EMMÄ TIIÄ, NO VITTU KATSO :D
Siis periaatteessa mulla ei ole mitään hinkua enää sen kummemmin saavuttaa varsinaisesti. Sopii ihan hyvin se kerrostaloasunto, lukeminen, elokuvat, ravintolat. Mikäs sen kivempaa, mut jumalauta jos toinen ei vaan tiiä, ni kyllähän se nyt alkaa vähän rassaamaan. Ja kun se ei auta sanoa et yritä edes joskus, johtaa vaan isompaan lukkoon.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote] Jaahas, et halua lapsia, etkä häitä. Ok, sen ymmärrän. Ehkä? (Aika tylyä tosin?) Mutta sulle on myös yhdentekevää jättääkö mies sut vai ei? Ei,En ymmärrä. Et taida tyttökulta vielä ollut koskaan rakastunut tosissaan...
Ja olet myös aika itsevarma siitä mitä tulevaisuus tuo. Kuule, jokainen muuttuu jonkin verran kun "vanhenee". En sano että 40 on vanha, mutta jos 40v. on samanlainen mitä oli 24v:nä, sellainen ihminen on keskenkasvuinen, jopa sietämätön. Tai sitoutumaton naistenmies. Tai jotain muuta, en tiedä. Joo en siis ymmärrä. Olet liian tylyn itsevarma siitä miten ajattelet. Elämä ei ole noin mustavalkoista. Kompromisseja joutuu tekemään, tai sitten ei pysty olemaan yhdessäkään suhteessa. Mutta sua ei näytä suhteet kauheesti edes kiinnostavan, joten mitä väliä.
[/quote]Jotkut meistä ymmärtävät, ettei toista voi hallita tai pitää luonaan väkisin. Jos toinen jättää, sattuuhan se, mutta sen murehtiminen etukäteen on hullun hommaa. -10
[/quote] Juu mutta tässä olikin kyse tuosta hällä väliä-asenteesta, jota tuo 24- vuotias väittää haluavansa elää ikuisesti. Myös 40-vuotiaana. Että ihan sama jos mies jättää. Ensinnäkin; kuka nainen haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa, joka on välinpitämätön? Vaikka tämä 24- vuotias ei halua lapsia, niin monet haluavat. Ja on aika epäkypsää tehdä lapsi miehen kanssa, joka on "emmätiiä", "ihansama", "hälläväliä" tyyppi. Jolle tärkeintä on se että kaapissa on kaljaa ja tv-lupa toimii.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:24"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote] Jaahas, et halua lapsia, etkä häitä. Ok, sen ymmärrän. Ehkä? (Aika tylyä tosin?) Mutta sulle on myös yhdentekevää jättääkö mies sut vai ei? Ei,En ymmärrä. Et taida tyttökulta vielä ollut koskaan rakastunut tosissaan...
Ja olet myös aika itsevarma siitä mitä tulevaisuus tuo. Kuule, jokainen muuttuu jonkin verran kun "vanhenee". En sano että 40 on vanha, mutta jos 40v. on samanlainen mitä oli 24v:nä, sellainen ihminen on keskenkasvuinen, jopa sietämätön. Tai sitoutumaton naistenmies. Tai jotain muuta, en tiedä. Joo en siis ymmärrä. Olet liian tylyn itsevarma siitä miten ajattelet. Elämä ei ole noin mustavalkoista. Kompromisseja joutuu tekemään, tai sitten ei pysty olemaan yhdessäkään suhteessa. Mutta sua ei näytä suhteet kauheesti edes kiinnostavan, joten mitä väliä.
[/quote]Jotkut meistä ymmärtävät, ettei toista voi hallita tai pitää luonaan väkisin. Jos toinen jättää, sattuuhan se, mutta sen murehtiminen etukäteen on hullun hommaa. -10
[/quote] Juu mutta tässä olikin kyse tuosta hällä väliä-asenteesta, jota tuo 24- vuotias väittää haluavansa elää ikuisesti. Myös 40-vuotiaana. Että ihan sama jos mies jättää. Ensinnäkin; kuka nainen haluaa perustaa perheen sellaisen miehen kanssa, joka on välinpitämätön? Vaikka tämä 24- vuotias ei halua lapsia, niin monet haluavat. Ja on aika epäkypsää tehdä lapsi miehen kanssa, joka on "emmätiiä", "ihansama", "hälläväliä" tyyppi. Jolle tärkeintä on se että kaapissa on kaljaa ja tv-lupa toimii.
[/quote]Ei tuo kirjoittaja kyllä sanonut, että suhteen päättyminen tai jatkuminen olisi samantekevää. -10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote]Tässä kirjoittaja sanoo: "Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. " Aika välinpitämätön asenne minun mielestäni.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän.
Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :)
Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan.
M47
[/quote]
Miehenä veikkaisin myös tätä. Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. Mies odottelee, josko hormonimyrsky joskus loppuu ja mennään taas normaalia arkea. Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Ja miehen suunnitelmia ei haluta edes kuunnella, vaikka ehkä joskus kysytäänkin. Miehen suunnitelmat eivät vain ole hyviä. Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen. Kaikki ne asiat mistä nainen on ollut ylpeä miehessään, kääntyvätkin päälaelleen. Aiemmin ystäville kehuttiin, että ihana mies kun välttelee riitoja ja osaa antaa periksi. Nyt sama onkin muuttunut ärsyttäväksi mielipiteettömyydeksi.
Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää naista. Antaa sen nyt mennä miten haluaa, en pistä vastaan ja kysymyksiin vastailen emmätiiä, koska kaikki muut vastaukset on väärin.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän täysin. Olen päätynyt samantyyppisen miehen kanssa yhteen ja meillä on lapsia. Aluksi "suunnittelemattomuus" tuntui rennon letkeältä elämäntyyliltä mutta nelikymppisenä murkkuikäisten lasten äitinä se ei enää olekaan niin kiehtovaa. En halunnut enkä halua erota niin muutama vuosi sitten tein päätöksen. Teen perheen suunnitelmat (nykyään lasten kanssa) ja kysyn mieheltä että onko mukana vai ei. Ideaalia - ei, mutta elämä sujuu. Esim. haluamme lasten kanssa lähteä kylpylään, katsomme tarjoukset ja mahdolliset ajankohdat. Sen jälkeen kysytään mieheltä että tuleeko mukaan vai ei. Yleensä tulee. Yritän kyllä saada keskustelua aikaan mutta kun mies ei vaan kans tiedä! Miehen kaverit pitävät minua aika justiinana mutta onneksi lähimmät tietävät asioiden oikean laidan. Ja kyllä, olen älyttömän kateellinen niille naisille joiden miehet osaavat tehdä päätöksiä ja suunnitelmia.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:20"]Mitä sä haluut tehdä? "Emmä tiiä" Mitä syödään? "Emmä tiiä" Mennäänkö vkl leffaan? "Emmä tiiä. Ihan sama. Päätä sä" haha nää on hauskoja miehiä :D [/quote] Tämä :D parille risteilylle ja matkalle oon saanu sen rotjakkeen roudattua, itse varasin ja maksoin ja kärräsin sen laiturille tyyliin, siinä se. Leffaan, emmä tiiä emmä jaksa, syömään, emmä tiiä onko pakko, kävelylle emmätiiä, kauppaan emmätiiå, onko jääkaapissa juustoa EMMÄ TIIÄ, NO VITTU KATSO :D Siis periaatteessa mulla ei ole mitään hinkua enää sen kummemmin saavuttaa varsinaisesti. Sopii ihan hyvin se kerrostaloasunto, lukeminen, elokuvat, ravintolat. Mikäs sen kivempaa, mut jumalauta jos toinen ei vaan tiiä, ni kyllähän se nyt alkaa vähän rassaamaan. Ja kun se ei auta sanoa et yritä edes joskus, johtaa vaan isompaan lukkoon. AP
[/quote]
Emmätiiä = ihan sama, päätä sinä.
Ymmärrän kyllä ongelmasi, mutta itse en toimisi kuten sinä nyt. Tuo miehen päättämättömyys kun näyttää johtavan siihen, että jos hän ei kerran halua lähteä ulkomaille tai ei halua päättää, mihin mennään, niin sillä hän saa sinut luopumaan koko matkasta. Ja se jos mikä sopii hänelle. Entä jos kokeilisit kirjoittajan 82 tapaa? Jos haluat lähteä Roomaan, ilmoitat miehelle, että ensi toukokuussa lähdet viikoksi Roomaan ja kysyt, tuleeko mies mukaan vai jääkö kotiin. Et siis edes anna vaihtoehtoa, että sinä et lähtisi. Koska laiska ja saamaton mies todennäköisesti toivoo, että kumpikaan teistä ei lähtisi. Mutta jos sinä lähdet joka tapauksessa, hän ei välttämättä haluakaan, että lähdet reissuun ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:51"]
Ap, ymmärrän täysin. Olen päätynyt samantyyppisen miehen kanssa yhteen ja meillä on lapsia. Aluksi "suunnittelemattomuus" tuntui rennon letkeältä elämäntyyliltä mutta nelikymppisenä murkkuikäisten lasten äitinä se ei enää olekaan niin kiehtovaa. En halunnut enkä halua erota niin muutama vuosi sitten tein päätöksen. Teen perheen suunnitelmat (nykyään lasten kanssa) ja kysyn mieheltä että onko mukana vai ei. Ideaalia - ei, mutta elämä sujuu. Esim. haluamme lasten kanssa lähteä kylpylään, katsomme tarjoukset ja mahdolliset ajankohdat. Sen jälkeen kysytään mieheltä että tuleeko mukaan vai ei. Yleensä tulee. Yritän kyllä saada keskustelua aikaan mutta kun mies ei vaan kans tiedä! Miehen kaverit pitävät minua aika justiinana mutta onneksi lähimmät tietävät asioiden oikean laidan. Ja kyllä, olen älyttömän kateellinen niille naisille joiden miehet osaavat tehdä päätöksiä ja suunnitelmia.
[/quote] En ymmärrä mikä siinä päätöksen teossa on niin vaikeaa? Jos annat miehelle vaihtoehdoksi ei tai joo, niin pakkohan sen on päättä. Mutta jotkut tyytyvät sitten kai tuollaiseen suhteeseen, jossa miestä pitää aina vetää perässä kuin kivirekeä. Ja te annatte niille mihille luvan sanoa että "ei tiedä". Miten niin ei tiedä? Miten aikuinen ihminen ei muka tiedä mitä haluaa tehdä? Onko kyse jostain pilvenpolttajamiehistä, vai mikä hitto siinä päätöksenteossa mättää? En ymmärrä. Enkä ymmärrä myöskään teitä naisia, jotka valitsette mieheksenne tällaisen miehen ja vielä siedätte niitä ja pysytte suhteessa. Huh!
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms. [/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu... [/quote] Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.
[/quote]Tässä kirjoittaja sanoo: "Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. " Aika välinpitämätön asenne minun mielestäni.
[/quote]
Ei välinpitämätön vaan realistinen. Kukaan ei voi edes 60-vuotiaana tietää, jättääkö kumppani vai ei.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:50"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:22"]Se mies pelkää. Välttelee konflikteja. Tietää, että jos vastaa, niin todennäköisesti vastaus ei ole sinun mielestäsi oikein. Joutuu sitten perustelemaan ja tietää, että mahdollisessa keskustelussa jää toiseksi jo pelkän miehisen ulosantinsa vuoksi. Todennäköisesti on kokenut asian muutamaan kertaan ja ottanut selviytymiskeinoksi emmätiiiiän.
Teistä en osaa sanoa, joten ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Mutta olen itse ollut suhteessa, jossa sallittiin vain "oikeita" vastauksia, muussa tapauksessa ne intettiin oikeaksi tai alettiin marttyyriksi. Pyydettiin puhumaan ja keskustelemaan, mutta jos joskus puhui, niin toinen ei kuunnellut vaan koki heti kaiken moitteeksi ja kääntyi siilipuolustukseen. Eli emmätiiä oli ainoa oikea vastaus, jossa ei tarvitse varsinaisesti hyväksyä mitään, voi ainakin mielessään jupista vastaan :)
Been there, done that. Onneksi pääsin suhteesta aikanaan eroon, nykyisessä suhteessa keskusteluyhteys toimii ja molempien mielipiteitä kuunnellaan.
M47
[/quote]
Miehenä veikkaisin myös tätä. Naiselle on iskenyt neljänkympin kriisi ja siihenhän on ihan sama mitä vastailee, aina menee väärin. Mies odottelee, josko hormonimyrsky joskus loppuu ja mennään taas normaalia arkea. Samaan aikaan nainen kriisissään ajattelee, että oliko elämä tässä. Tätäkö se on, eihän tämä ole sitä mitä prinsessakirjasta pienenä luin. Naisella on kauhea hätä tehdä elämässä suuria muutoksia, tähdäkin ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Ja miehen suunnitelmia ei haluta edes kuunnella, vaikka ehkä joskus kysytäänkin. Miehen suunnitelmat eivät vain ole hyviä. Eikä naisen suunnitelmiin edes istu tuo mies, vaan hän yrittää kaikin keinoin keksiä miehestä huonoja puolia, että pystyy myöhemmin mielessään perustelemaan itselleen, että vaikka hän ottaa eron, on syy miehen. Kaikki ne asiat mistä nainen on ollut ylpeä miehessään, kääntyvätkin päälaelleen. Aiemmin ystäville kehuttiin, että ihana mies kun välttelee riitoja ja osaa antaa periksi. Nyt sama onkin muuttunut ärsyttäväksi mielipiteettömyydeksi.
Tässä näyttää suhde ja neljänkympin kriisi olevan menossa jo siinä vaiheessa, että mieskin tietää, ettei voi mitään. Kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää naista. Antaa sen nyt mennä miten haluaa, en pistä vastaan ja kysymyksiin vastailen emmätiiä, koska kaikki muut vastaukset on väärin.
M44
[/quote]
Pakko vähän korjata. Sanoin että olen alle 40, ehkä hieman annoin ymmärtää että likempänä kuin olenkaan. Mies on 41, itse täytän 35. Tätä emmätiiää on nyt kateltu tässä viimesimmät parhaat päivät/vuodet jotka ois voinut käyttää myös toisin.
Itse valintani tein mutta ehkä väärin perustein. Toki tilanne on korjattavissa sillä että jäljelle jää särkyneet sydämet,, mutten millään tahtoisi siihen mennä. Onneksi tein lapset ennen tätä suhdetta, muuten nekin olisivat jääneet tekemättä.
Lähtökohtaisesti koen kuitenkin että on väärin roikotuttaa ihmistä siinä kuuluisassa löyhässä hirressä ilman että uskaltaa vaikka sitten kertoa ettei halua mitään yhteistä jatkoa tai ihan mitä vaan. Mut jos vastaus on emmätiiå, joka tosiaan alkaa kuullostamaan samalta kuin en halua, niin on jossain vika. Harmittaa!!
AP
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 17:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:51"]
Ap, ymmärrän täysin. Olen päätynyt samantyyppisen miehen kanssa yhteen ja meillä on lapsia. Aluksi "suunnittelemattomuus" tuntui rennon letkeältä elämäntyyliltä mutta nelikymppisenä murkkuikäisten lasten äitinä se ei enää olekaan niin kiehtovaa. En halunnut enkä halua erota niin muutama vuosi sitten tein päätöksen. Teen perheen suunnitelmat (nykyään lasten kanssa) ja kysyn mieheltä että onko mukana vai ei. Ideaalia - ei, mutta elämä sujuu. Esim. haluamme lasten kanssa lähteä kylpylään, katsomme tarjoukset ja mahdolliset ajankohdat. Sen jälkeen kysytään mieheltä että tuleeko mukaan vai ei. Yleensä tulee. Yritän kyllä saada keskustelua aikaan mutta kun mies ei vaan kans tiedä! Miehen kaverit pitävät minua aika justiinana mutta onneksi lähimmät tietävät asioiden oikean laidan. Ja kyllä, olen älyttömän kateellinen niille naisille joiden miehet osaavat tehdä päätöksiä ja suunnitelmia.
[/quote] En ymmärrä mikä siinä päätöksen teossa on niin vaikeaa? Jos annat miehelle vaihtoehdoksi ei tai joo, niin pakkohan sen on päättä. Mutta jotkut tyytyvät sitten kai tuollaiseen suhteeseen, jossa miestä pitää aina vetää perässä kuin kivirekeä. Ja te annatte niille mihille luvan sanoa että "ei tiedä". Miten niin ei tiedä? Miten aikuinen ihminen ei muka tiedä mitä haluaa tehdä? Onko kyse jostain pilvenpolttajamiehistä, vai mikä hitto siinä päätöksenteossa mättää? En ymmärrä. Enkä ymmärrä myöskään teitä naisia, jotka valitsette mieheksenne tällaisen miehen ja vielä siedätte niitä ja pysytte suhteessa. Huh!
[/quote]
Koska ei välttämättä tosiaan tiedä tai on aivan sama. Jos multa nyt kysyttäisiin, haluanko lähteä ensi keväänä Rhodokselle, niin vastaisin "en tiedä". Koska en tänään tiedä, mitä ensi keväänä haluan. Tiedän sen viimeistään silloin, kun joko pakko varata ko matka tai jättää kokonaan menemättä.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:42"]
Miksi et vain voi elää tässä ja nyt. Mistä me kukaan tiedetään mitä elämä tuo tullessaan. Nauti siitä mitä sinulla on äläkä murehdi ja suunnittele liikaa. Kyllä se sitten selviää missä asutte kun sen aika tule.
Tuolla menolla saat vatsahaavan tai karkoitat onnen kodistasi.
Eilinen on mennyt, huomisesta ei kukaan tiedä. Vain tämä hetki on olemassa ja elät siinä. Muista elää äläkä suunnittele.
[/quote]
Noherranjumala, ihmiset on erilaisia ja tämä ap haluaa suunnitella tulevaa. Mikäse sellanen parisuhde on, jossa ei suunnitella tulevaisuuden tekemisiä?
M39
Höh, ap esittää vaan vääriä kysymyksiä. Kokeileppa löytyykö muita vastauksia, kun kysyt vaikka: Naitaisko? Vedetäänkö kännit? Haluaisitko rakas suikkarin? Mennäänkö katsomaan lähipubiin stripparia? Tykkäisitkö jos ottaisin naapurin Minnan mukaan tänä iltana petipuuhiin? Jos tuolla kysymyspatterilla vastaukset on emmätiiä, niin heitä mies menemään. Ja jos, opettele kysymään miehelle oikeasti merkityksellisiä asioita!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 16:06"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:58"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:49"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:44"] [quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 15:36"] Minä taas en ymmärrä tuota kiirettä, en ollenkaan. Miksi pitää suunnitella ja stressata? Olen 24v nainen. Voisin asua vuokralla vaikka koko elämäni, mitä väliä sillä on, minne päänsä kallistaa päivän päätteeksi? Lapsia en halua, niin ei tule olemaan ketään jolle omaisuuteni haluaisin periyttää. Tai no, ei kyllä edes olisi mitään mitä jättää perinnöksi, kun en säästä rahaa ja omaisuutta on juuri sen verran kuin tili kulloinkin näyttää. Minulle riittää se, että joka päivä saa ruokaa, ja on vaatteet jotka pukea päälle, ja paikka jossa nukkua yöni. Muu on ihan sama. Minullakin tosin on kihlattu, ja hän on aivan kuin sinä. Oli kiire kihloihin, nyt on kiire naimisiin, lapsia pitäisi jo kohta olla. Säästötili asuntoa varten avattiin, kaikki vain koska hän haluaa. Minua ei kiinnosta. Toivoisin, ettei häntäkään kiinnostaisi. Meillä on mukavaa näin. Olemme olleet jo vuosia yhdessä. Matkusteltu on, ja koettu ylä- ja alamäkiä yhdessä. Nautin hänen seurastaan enemmän kuin mistään muusta. Mutta ei, en halua taakakseni omaa taloa ja koiraa ja lapsia ja autoa ja häitä ja yritystä tai mitään muutakaan. Miksi asioista pitäisi tehdä niin vaikeaa? Elämä on mukavaa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. [/quote]Haloo! Ap on 40 , sä olet 24. Siinä vissi ero! Katsotaan sitten kun olet 40v, jaksatko edelleen elää samalla kaavalla; ilman suunnitelmia, ilman mitään takeita haluaako toinen tosissaan olla kanssasi. [/quote] Mitä sillä on väliä, vaikkei haluaisi? Siinä vaiheessa kun on lapsia, talo, koira yms. hankittu yhdessä, on eroaminen hankala prosessi. Kun asuu vuokralla, ei ole yhteisiä säästöjä ynnä muuta, on erokin helpompi toteuttaa. Uusia kumppaneita löytyy kyllä. Ei sillä, kyllä surisin jos rakkaani minut jättäisi, mutta siitä kyllä selviäisi. En tarvitse taloja ja lapsia ja osakkeita ja säästöjä nyt, enkä tarvitse niitä 40-vuotiaanakaan. [/quote]Niin no, jos siis olet se 24 vuotias, niin olet vielä nuori ja toi on normaalia, ja ehdit vielä vaihtaa suhdettakin monta monta kertaa. Mutta haluaisitko muka oikeasti miehen jolta ei saa vastausta mihinkään, ja joka ei tee mitään päätöksiä, ei halua puhua tulevaisuudesta? Siinä vaiheessa kun täyttää 40v, haluaa kuitenkin ehkä jotain pientä varmuutta että olet oikean ihmisen kanssa suhteessa. Mutta sitä sä et pysty sun ikäisenä vielä tajuamaan. Tässä tilanteessa mies on täysin sitoutumiskyvytön, ottaisitko sä sellaisen miehen? [/quote] Kyllä minä ymmärrän, hyvinkin. Sitoutumattoman kanssa olisi helppo olla. Senkun vai olisi. Suunnittelijat on rasittavia, koskaan ei ole hyvä kun pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota. Ap:n mieskin haluaa varmasti Ap:n kanssa olla, eli on sitoutunut. Sanoo varmaan, ettei tiedä kun ei ehkä uskalla sanoa, että ei halua taloa yms.
[/quote]Ei, et sä kyllä ymmärrä. Ja miten voisitkaan, olet 24! Hah! Et voi mitenkään KUVITELLA olevasi 40 ja luulla että omaat saman ajattelumaailman silloin kuin nyt. Voi tietysti olla että olet silloinkin yhtä villi ja vapaa,ja suunnitteluja kaihtava mutta yleensä varsinkin naiselle se 40v. on jonkinlainen rajapyykki, eikä ole varaa roikkua huonossa/väärässä suhteessa koska ikä alkaa myös näkyä, valitettavasti... Ja mulle ainakin nelikymppisenä tuollainen päättämätön nahjus mies on ehdoton EI. Ei ole aikaa sellaisille. Kyllä miehen pitää tietää mitä haluaa. Jos ei tiedä niin goodbye. 24 vuotiaana millään ei ole vielä mitään väliä, koska sulla on kirjaimellisesti koko elämä edessä. Etkä tiedä vielä vastuusta mitään. Katotaan sitten kun sulla on pari lasta, takana yksi avioero jen, kuinka vastuuton haluat olla?Tässä asiassa kannattaa vaan kuunnella niitä joilla on ikää enemmän, usko tai älä, se tuo jotain elämänkokemusta mikä sulta vielä puuttuu...
[/quote]
Voi kyllä kuule ymmärrän. Mitään lapsia ja häitä ei tule. Jos kumppani jättää, niin sitten jättää. Sitä voi surra ja sitten siirtyä elämässä eteen päin. Eikä yksin eläminen ole myöskään mikään huono vaihtoehto. Katsoo mitä elämä tuo tullessaan. Mutta sitähän sinä et ymmärrä.