Kriisi, mutta emmätiiä-mies ei osaa puhua tulevaisuudesta..

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]

no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen)  niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.

En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani  kuitenkaan.

[/quote]

Joo siis todellakin samaa mieltä että häistä ja naimisissa oolosta olisi huomattavasti enemmän vaivaa niin ennalta kuin jälkeenkin, ilman että ne muuttaisi varsinaisesti mitään muuta kun työmäärää paperisodan suhteen.

Mutta siis, miehellä ei ole mitään harrastuksia, jollei makuupainotteista tvn katselua ja kaljottelua lueta sellaiseksi, eikä tässä nyt varsinaisesti ole kyse haaveista, vaan siitä mitä tekee joka päivä jotta saa jotain tiettyä. Ainoa mihin hän tuntuu tähtäävän ihan tosissaan lyhyellä silmällä, on darra. Se on oikeastaan ainoa asia jota hän tekee ja jonka tietää johtavan johonkin, toki arki iltaisin tää kaljottelu on jännempää, koskaan kun ei tiedä jos vaikka seuraavana aamuna ajaakin ratsiaan, et ehkä tää on se suurin suunnitelma mihin hän kykenee....

Itse haluaisin elää, mut ei saatana voi kun pitää maata ja juoda kaljaa ni ei kerkee ;)

Ärsyttää ihan siksikin ku en mä parisuhteessa sen takia ole et saan maksajan osalle ruoista ja asumisesta, sillonhan vois hommata vaan kämppäkaverin, mä haluan kumppanuutta ja joudun nyt itkemään keskustelupalstalle rukoillen vastauksia koska mies ei kykene keskustelemaan mistään.

Oikeesti...

AP

[/quote]

Meinaat, että av-palsta on se sinun parisuhteesi, koska täältä kyselet? Siis voi herrajjjumala, kun on yksinkertainen ihminen! Jos tykkäät, että elämäsi on tyydyttävää, jäät, jos ei, niin lähdet. Ainoa, jota voit muuttaa, on itsesi. Klisee, mutta tosiasia.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.

[/quote]

Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.

Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]

no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen)  niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.

En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani  kuitenkaan.

[/quote]

Joo siis todellakin samaa mieltä että häistä ja naimisissa oolosta olisi huomattavasti enemmän vaivaa niin ennalta kuin jälkeenkin, ilman että ne muuttaisi varsinaisesti mitään muuta kun työmäärää paperisodan suhteen.

Mutta siis, miehellä ei ole mitään harrastuksia, jollei makuupainotteista tvn katselua ja kaljottelua lueta sellaiseksi, eikä tässä nyt varsinaisesti ole kyse haaveista, vaan siitä mitä tekee joka päivä jotta saa jotain tiettyä. Ainoa mihin hän tuntuu tähtäävän ihan tosissaan lyhyellä silmällä, on darra. Se on oikeastaan ainoa asia jota hän tekee ja jonka tietää johtavan johonkin, toki arki iltaisin tää kaljottelu on jännempää, koskaan kun ei tiedä jos vaikka seuraavana aamuna ajaakin ratsiaan, et ehkä tää on se suurin suunnitelma mihin hän kykenee....

Itse haluaisin elää, mut ei saatana voi kun pitää maata ja juoda kaljaa ni ei kerkee ;)

Ärsyttää ihan siksikin ku en mä parisuhteessa sen takia ole et saan maksajan osalle ruoista ja asumisesta, sillonhan vois hommata vaan kämppäkaverin, mä haluan kumppanuutta ja joudun nyt itkemään keskustelupalstalle rukoillen vastauksia koska mies ei kykene keskustelemaan mistään.

Oikeesti...

AP

[/quote]

Meinaat, että av-palsta on se sinun parisuhteesi, koska täältä kyselet? Siis voi herrajjjumala, kun on yksinkertainen ihminen! Jos tykkäät, että elämäsi on tyydyttävää, jäät, jos ei, niin lähdet. Ainoa, jota voit muuttaa, on itsesi. Klisee, mutta tosiasia.

[/quote]

No helou, juurihan kerroin ettei mies puhu, jotenka on hiukka hankalaa yksin ylläpitää keskustelua mykän muurin kanssa ja kun johonkin on pakko päästellä niin päästelen  tänne.

Tosiasiassa olet kyllä todella oikeassa, kun mä tässä itseni kanssa keskustelussa kypsyn riittävään pisteeseen, on lopputulos jompi kumpi noiden kahden väliltä, luultavimmin lähteminen koska en voi tyytyä tähän mitenk'ään enää jatkossa. Nyt on vaan sellanen paska juttu kun ne tunteet vielä tässä välissä hankaloittamassa tätä prosessia, et ei voi kun odotella että ne kuolee niin pääsee jatkamaan. 

Todellakaan en missään nimessä halua nähdä itseäni kirjoittamassa tätä samaa shitiä tänne enää kahden vuoden päästä, pahoin vaan pelkään.. Luonto puuttuu..

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.

[/quote]

Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.

Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.

AP

[/quote]Eli ihanko oikeasti olisi parempi, että mies lirkuttelisi sinulle haluavansa viettää loppuelämänsä kanssasi? Koska tuo on täysi valhe. Kukaan ei tiedä, miten ajattelee suhteesta kymmenen vuoden kuluttua. Juuri kukaan eronnut ei ajattele, että vuosikymmen sitten tiesin jo eroavani.

Voin hyväksyä, että sinua ärsyttää yhteisen tekemisen puute (minuakin ärsyttäisi) mutta "parisuhdetavoitteiden" puutteesta et voi miestä syyttää. Keskittyisin ennemminkin siihen yhteiseen ajanviettoon ja kivoihin yhteisiin kokemuksiin eikä mihinkään lupausten kalasteluun.

Ei sikäli, kyllä minullakin menisi hermo naiseen, jolla ei ole mistään mitään näkemystä tai mielipiteitä. -10

Ymmärrän häntä tosi hyvin. Kun mies polttaa niin sanotusti siipensä, siitä ei niin vain toivuta. Kun hän on kerran tehny yhden ihmisen kanssa elämää koskevat suunnitelmat, luottanu häneen ja antanu hälle kaiken mitä mies vain voi. Kun sitten kaikki kariutuu niin on ihan normaalia itsesuojelua ettei halua enää tehdä uusia suunnitelmia ihan vähässä kummassa.

Se ei johdu sinusta vaan hän ei vain pysty. Ja jos sinä laitat pelin poikki ja eroat. Niin vielä vähemmän uskaltaa uudelleen.

Itsellä meni miehen kanssa 14v ennen kuin ensi kerran sanoi rakastavansa ja alettiin tehdä suunnitelmia. Nyt vuosikymmenten jälkeen kaikki on toisin. Elämä ja parisuhde kukoistaa. Käsitin kirjoituksestasi että hällä on lapsia, onko sulla. Koska hällä on lapsia niin hän ei halua uusia joten hänen ei tarvitse enään suunnitella mitään perhe-elämää vaan elää tässä hetkessä ja kattoa mitä se tuo tullessaan

Huh, tuo viimeisin avautumisesi saa pohdintani tiivistymään: heitä se ukko pihalle, sun on parempi yksin kuin tuollaisen kivireen kanssa!

Itse olen seurustellut muutaman vuoden kaverin kanssa, jonka omaa tahtoa on pitänyt vähän kaivaa esille. Sen eksä on ihan aikaansaava ihminen ja sellaisen kanssa on tietysti helppoa olla kun tekee mitä käsketään. Tuollainen pehmeäluonteinen mies (tai nainen) on onnellinen saadessaan elämäntarkoituksen itselleen siitä, mikä puolisolle on tärkeää. Sitä mennään naimisiin, ostetaan talo ja ollaan ihan onnellisiakin, en minä pahalla.

Meillä on edetty lempeästi sysien ja välillä aika kiivaastikin, on ollut yhteenottoja joissa on pitänyt muistuttaa, että minä en ole se, joka päättää hänen elämästään vaan on ihan itse vastuussa siitä.

Siinä on tosiaan vaan se pointti, että sillon se oma elämä ja omat tahtomiset jäävät. Jos miehesi on onnellinen, kun telkkari toimii, kalja on kylmää ja jääkaapista löytyy ruokaa niin suo se hänelle. Aloita itse vaikka sukelluskurssi.

Ihan tilastomatematiikan mukaan tuolla on miehiä, ihan vapaana. Saa vaihtaa. Jollei tästä maasta löydy, niin nykyään nuo rajatkaan ei rajoita. Ja jos joku tahtoo, niin se keksii keinot. Tämä nykyinen ei tahdo, se keksii vetkuttelun.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:36"]

Ymmärrän häntä tosi hyvin. Kun mies polttaa niin sanotusti siipensä, siitä ei niin vain toivuta. Kun hän on kerran tehny yhden ihmisen kanssa elämää koskevat suunnitelmat, luottanu häneen ja antanu hälle kaiken mitä mies vain voi. Kun sitten kaikki kariutuu niin on ihan normaalia itsesuojelua ettei halua enää tehdä uusia suunnitelmia ihan vähässä kummassa.

[/quote]

"Miehet kokevat vähemmän henkistä ja fyysistä kipua eron jälkeen kuin naiset. Miehet jatkavat elämää eron jälkeen eteenpäin, eivätkä toivu ikinä täysin, kertoo Daily Mail. Miehet patoavat tunteensa, kun taas naiset käsittelevät ne ja vahvistuvat."

http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015080720145411_iq.shtml -10

Miksi helvetissä suostut tollaseen? 6 vuotta mennyt jo. Eihän ketään voi pakottaa sanomaan asioita, joita hän ei HALUA sanoa. Olet ärsyyntynyt miehesi tietämättömyydestä, mutta ehkä tosiasia on että sun pitäisi olla ärsyyntynyt itsellesi että olet suostunut tohon ja ollut hyväuskoinen ja kiltti.Tässä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi....

Miksi et vain voi elää tässä ja nyt. Mistä me kukaan tiedetään mitä elämä tuo tullessaan. Nauti siitä mitä sinulla on äläkä murehdi ja suunnittele liikaa. Kyllä se sitten selviää missä asutte kun sen aika tule.

Tuolla menolla saat vatsahaavan tai karkoitat onnen kodistasi.

Eilinen on mennyt, huomisesta ei kukaan tiedä. Vain tämä hetki on olemassa ja elät siinä. Muista elää äläkä suunnittele.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.

[/quote]

Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.

Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.

AP

[/quote]Eli ihanko oikeasti olisi parempi, että mies lirkuttelisi sinulle haluavansa viettää loppuelämänsä kanssasi? Koska tuo on täysi valhe. Kukaan ei tiedä, miten ajattelee suhteesta kymmenen vuoden kuluttua. Juuri kukaan eronnut ei ajattele, että vuosikymmen sitten tiesin jo eroavani.

Voin hyväksyä, että sinua ärsyttää yhteisen tekemisen puute (minuakin ärsyttäisi) mutta "parisuhdetavoitteiden" puutteesta et voi miestä syyttää. Keskittyisin ennemminkin siihen yhteiseen ajanviettoon ja kivoihin yhteisiin kokemuksiin eikä mihinkään lupausten kalasteluun.

Ei sikäli, kyllä minullakin menisi hermo naiseen, jolla ei ole mistään mitään näkemystä tai mielipiteitä. -10

[/quote]

Ei ei en ihan nyt tuota tarkoittanut.

Olishan tuo äijä jo tosta lähtenyt jos oikeesti on ihan paskaa.

Tarkoitin lähinnä arjellisia asioita, asumispaikkaa, asuntoa, tälläisiä asioita joita on vaan pakko miettiä. Näissä asioissa on helppo muokata sopparit niin että esim eron tullessa on suhteellisen iisisti jaettavissa ilman sen kummempia kinoja, mutta kun mies ei uskalla mitään.

Tosiaan jo viikonlopuksi mökin vuokraaminen on liikaa, en vaan käsitä, en todellakaan.

En kaipaa ns sanallisia vakuutteluja ja paskan puhumiseta, totta hitossa mieli voi muuttua ja se jokaiselle sallittakoon. Mut ei tuo epävarmuus ja pelko saisi kuitnekaan estää elämästä. 

Mun mielestä on ihan saatanan typerää jättää asioita tekemättä vain siksi että hui pelottaa, varsinkin kun on kyse normaaliasioista, ei mistään extremestä.

Ja joku kysyi niin molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei yhteisiä, et ehkä tää on se ettei mies kaipaa enää perhe elämää. Mutta mä kaipaan, mä kaipaan kivaa kotia, kivaa ilmapiiriä, kivaa hengailua, ja ois ihan kiva, et vois vaikka suunnitella kauppalistan valmiiksi joskus, ilman että kukaan saa siitäkin jotain paineista eikä taaskaan tiedä mitään.

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:12"]

no en minäkään enää haaveile häistä, (olen nainen)  niihin liittyisi kuitenkin kaiki ositukset ja muut, jos tulee ero, ja ne tuntuisi tukalilta. Tai pitää laatia avioehdot sun muut. Koko häiden merkitys menettää merkityksensä jotenkin, kun tulee tuota paperityötä.

En jaksa myöskään miettiä missä asun joskus, tai missä olen töissä. Minulle riittää, kun tällä hetkellä on työpaikka ja saan päivällä ruoan ja voin harrastaa lempiharrastustani. En jaksa alkaa sätkyillä sen mukaan mitä joku muua haluaa tai mitkä ovat jonkun muun haaveet. Ne eivät ole minun haaveitani  kuitenkaan.

[/quote]

Joo siis todellakin samaa mieltä että häistä ja naimisissa oolosta olisi huomattavasti enemmän vaivaa niin ennalta kuin jälkeenkin, ilman että ne muuttaisi varsinaisesti mitään muuta kun työmäärää paperisodan suhteen.

Mutta siis, miehellä ei ole mitään harrastuksia, jollei makuupainotteista tvn katselua ja kaljottelua lueta sellaiseksi, eikä tässä nyt varsinaisesti ole kyse haaveista, vaan siitä mitä tekee joka päivä jotta saa jotain tiettyä. Ainoa mihin hän tuntuu tähtäävän ihan tosissaan lyhyellä silmällä, on darra. Se on oikeastaan ainoa asia jota hän tekee ja jonka tietää johtavan johonkin, toki arki iltaisin tää kaljottelu on jännempää, koskaan kun ei tiedä jos vaikka seuraavana aamuna ajaakin ratsiaan, et ehkä tää on se suurin suunnitelma mihin hän kykenee....

Itse haluaisin elää, mut ei saatana voi kun pitää maata ja juoda kaljaa ni ei kerkee ;)

Ärsyttää ihan siksikin ku en mä parisuhteessa sen takia ole et saan maksajan osalle ruoista ja asumisesta, sillonhan vois hommata vaan kämppäkaverin, mä haluan kumppanuutta ja joudun nyt itkemään keskustelupalstalle rukoillen vastauksia koska mies ei kykene keskustelemaan mistään.

Oikeesti...

AP

[/quote]

Meinaat, että av-palsta on se sinun parisuhteesi, koska täältä kyselet? Siis voi herrajjjumala, kun on yksinkertainen ihminen! Jos tykkäät, että elämäsi on tyydyttävää, jäät, jos ei, niin lähdet. Ainoa, jota voit muuttaa, on itsesi. Klisee, mutta tosiasia.

[/quote]

No helou, juurihan kerroin ettei mies puhu, jotenka on hiukka hankalaa yksin ylläpitää keskustelua mykän muurin kanssa ja kun johonkin on pakko päästellä niin päästelen  tänne.

Tosiasiassa olet kyllä todella oikeassa, kun mä tässä itseni kanssa keskustelussa kypsyn riittävään pisteeseen, on lopputulos jompi kumpi noiden kahden väliltä, luultavimmin lähteminen koska en voi tyytyä tähän mitenk'ään enää jatkossa. Nyt on vaan sellanen paska juttu kun ne tunteet vielä tässä välissä hankaloittamassa tätä prosessia, et ei voi kun odotella että ne kuolee niin pääsee jatkamaan. 

Todellakaan en missään nimessä halua nähdä itseäni kirjoittamassa tätä samaa shitiä tänne enää kahden vuoden päästä, pahoin vaan pelkään.. Luonto puuttuu..

AP

[/quote]Voi itku sentään, vai tunteet pelissä. Olet 40v. ja aiot odottaa että tunteet kuolevat? Oletko hullu? On kuule moni muukin eronnut vaikka on ollut tunteita pelissä. Ei siihen eroon kuole. Mutta voithan toki tuhlata vielä vaikka viitisen vuotta pohdiskeluun, sen jälkeen olet vaan sen ikäinen että voi olla tosi vaikea löytää uutta miestä... Että järki nyt käteen vaan.

Ethän sinäkään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Vaikka vannot kuinka eläväsi toisen kanssa koko elämäsi voi huominen tuoda tullessaan jotain joka saa mielesi muuttumaan täysin. Eli kukapa huomisesta voisi tietää.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:40"]

Huh, tuo viimeisin avautumisesi saa pohdintani tiivistymään: heitä se ukko pihalle, sun on parempi yksin kuin tuollaisen kivireen kanssa!

Itse olen seurustellut muutaman vuoden kaverin kanssa, jonka omaa tahtoa on pitänyt vähän kaivaa esille. Sen eksä on ihan aikaansaava ihminen ja sellaisen kanssa on tietysti helppoa olla kun tekee mitä käsketään. Tuollainen pehmeäluonteinen mies (tai nainen) on onnellinen saadessaan elämäntarkoituksen itselleen siitä, mikä puolisolle on tärkeää. Sitä mennään naimisiin, ostetaan talo ja ollaan ihan onnellisiakin, en minä pahalla.

Meillä on edetty lempeästi sysien ja välillä aika kiivaastikin, on ollut yhteenottoja joissa on pitänyt muistuttaa, että minä en ole se, joka päättää hänen elämästään vaan on ihan itse vastuussa siitä.

Siinä on tosiaan vaan se pointti, että sillon se oma elämä ja omat tahtomiset jäävät. Jos miehesi on onnellinen, kun telkkari toimii, kalja on kylmää ja jääkaapista löytyy ruokaa niin suo se hänelle. Aloita itse vaikka sukelluskurssi.

Ihan tilastomatematiikan mukaan tuolla on miehiä, ihan vapaana. Saa vaihtaa. Jollei tästä maasta löydy, niin nykyään nuo rajatkaan ei rajoita. Ja jos joku tahtoo, niin se keksii keinot. Tämä nykyinen ei tahdo, se keksii vetkuttelun.

[/quote]

Hyvin sanottu :D

AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:47"]

Ethän sinäkään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Vaikka vannot kuinka eläväsi toisen kanssa koko elämäsi voi huominen tuoda tullessaan jotain joka saa mielesi muuttumaan täysin. Eli kukapa huomisesta voisi tietää.

[/quote]

No en niin, mutta jos mä joudun sen takia asumaan vuokra kolmiossa kovinkin pitkään että toinen pelkää sitä huomista niin paljon ettei uskalla sitoutua mihinkään ni menee kyllä hermo. Asunnon saa myytyä pois, koirallekin löytyy varmasti ottaja, vesiskootterin ostaa joku nuori jannu etc. Kun ei ole kyse siitä että pitäis valaa sementtiin jalat ja olla siinä lopun elämää.

Ehkä en osaa vaan selittää itseäni.

AP

Sulla on keskenkasvuinen mies. Älä turhaan ärsyynny, vaan nosta kytkintä. 

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:47"]

Ethän sinäkään voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Vaikka vannot kuinka eläväsi toisen kanssa koko elämäsi voi huominen tuoda tullessaan jotain joka saa mielesi muuttumaan täysin. Eli kukapa huomisesta voisi tietää.

[/quote]

Liirum laarum lallallaa.

Mutku. Olisi kiva tehdä joku matka yhdessä. Vai otetaanko varman päälle ja ostetaan sitä olutta ja katsotaan telkkaria. Siinä meni sekin vapaa / loma / viikonloppu joka menee samaan harmaaseen putkeen jossa ei tapahdu mitään.

En aio suostua siihen, että nyt käydään makaamaan ja odotetaan lähestyvää kuolemaa. Se nyt on kuitenkin ihan varma, joku päivä tässä ollaan samassa pinossa luutarhassa muiden edesmenneiden kanssa!

Se yhteisen tulevaisuuden suunnittelu nyt vaan kuuluu sitoutumiseen. Se, että voidaan luvata että olen ajatellut puolen vuoden päästäkin olla sun kanssasi, joten varaa vaan ne lentoliput. Tai olisi hienoa, jos olisi jotain yhteistä, vuokrataan se siirtolapuutarhapalsta tai ostetaan koira.

Ei AP

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:44"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:24"]

Jos kerran uskot tavoitteiden jotenkin parantavan elämänlaatuasi, mikä estää sinua asettamasta sellaisia? Eivät kai ne kaikki voi liittyä mieheesi? Kirjoita kirja, opettele uusi taito, perusta yritys. Mitä turhaan sitkuttelemaan ja jahkailemaan.

Parisuhteessa on ihan okei todeta, että meillä on tosi kivaa yhdessä ja toivottavasti on kivaa vielä monen vuoden päästä. Ei sitä sen kummempia parisuhdesuunnitelmia tarvitse.

[/quote]

Kyllä ne oikeastaan liittyy mieheeni, koska muilla osin tämä ei ole minulle ongelma.

Ongelmaksi tämä on kehkeytynyt koska tämän m yötä siis uskon ettei mies haluakaan tehdä kanssani mitään, ostaa marsua tai mitään muutakaan mitä voisi joskus joutua jakamaan, itse sen sijaan tarvitsisin nyt jonkun pienen asian joka olisi yhteistä, tai edes suunnitelman jatkolle jotta tiedän että voin luottaa tämän parisuhteen pysyvyyteen. Voin kirjoittaa kirjan ja lentää yksin kuuhun, mutta se ei ole se mikä auttaa mua enää uskomaan tähän parisuhteeseen jossa nyt nimenomaan kaipaan jonkinlaista lupausta tulevastakin elämästä.

AP

[/quote]Eli ihanko oikeasti olisi parempi, että mies lirkuttelisi sinulle haluavansa viettää loppuelämänsä kanssasi? Koska tuo on täysi valhe. Kukaan ei tiedä, miten ajattelee suhteesta kymmenen vuoden kuluttua. Juuri kukaan eronnut ei ajattele, että vuosikymmen sitten tiesin jo eroavani.

Voin hyväksyä, että sinua ärsyttää yhteisen tekemisen puute (minuakin ärsyttäisi) mutta "parisuhdetavoitteiden" puutteesta et voi miestä syyttää. Keskittyisin ennemminkin siihen yhteiseen ajanviettoon ja kivoihin yhteisiin kokemuksiin eikä mihinkään lupausten kalasteluun.

Ei sikäli, kyllä minullakin menisi hermo naiseen, jolla ei ole mistään mitään näkemystä tai mielipiteitä. -10

[/quote]

Ei ei en ihan nyt tuota tarkoittanut.

Olishan tuo äijä jo tosta lähtenyt jos oikeesti on ihan paskaa.

Tarkoitin lähinnä arjellisia asioita, asumispaikkaa, asuntoa, tälläisiä asioita joita on vaan pakko miettiä. Näissä asioissa on helppo muokata sopparit niin että esim eron tullessa on suhteellisen iisisti jaettavissa ilman sen kummempia kinoja, mutta kun mies ei uskalla mitään.

Tosiaan jo viikonlopuksi mökin vuokraaminen on liikaa, en vaan käsitä, en todellakaan.

En kaipaa ns sanallisia vakuutteluja ja paskan puhumiseta, totta hitossa mieli voi muuttua ja se jokaiselle sallittakoon. Mut ei tuo epävarmuus ja pelko saisi kuitnekaan estää elämästä. 

Mun mielestä on ihan saatanan typerää jättää asioita tekemättä vain siksi että hui pelottaa, varsinkin kun on kyse normaaliasioista, ei mistään extremestä.

Ja joku kysyi niin molemmilla on lapsia edellisestä suhteesta, ei yhteisiä, et ehkä tää on se ettei mies kaipaa enää perhe elämää. Mutta mä kaipaan, mä kaipaan kivaa kotia, kivaa ilmapiiriä, kivaa hengailua, ja ois ihan kiva, et vois vaikka suunnitella kauppalistan valmiiksi joskus, ilman että kukaan saa siitäkin jotain paineista eikä taaskaan tiedä mitään.

AP

[/quote]Okei. Ymmärrän. Mietin vain, että sinä ainakin tunnut tulkitsevan tuon päättämättömyyden liittyvän nimenomaan parisuhteeseenne ja miehen sitoutumisen puutteeseen. Mikään noissa kuvauksissasi ei kuitenkaan suoraan perustele, miksi näin välttämättä olisi. Ihminen saattaa olla muuten vain todella passiivinen, saamaton ja kaikenlaista uutta ja muutosta kaihtava.

Tilanne olisi toinen, jos hänellä olisi paljon omia menoja ja suunnitelmia, ja sinä et vain kuuluisi niihin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei hänellä ole muitakan suunnitelmia. -10

"Okei, kriisiin johtanut pääongelma nyt on se että mies tykkää nähtävästi vaan hengailla, ei huolta huomisesta, kunhan tänään on masut täynnä ja kalsarit jotka laittaa jalkaan. Mutta, siis mä en enää KESTÄ!"

Repesin melkein nauramaan.. ei sillä, että tuossa sinällään olisi jotain huvittavaa, vaan mulla on täsmälleen samanlainen mies kotona. Lähtöä suunnittelen kun ei halua edes asioista keskustella millään tasolla. On tyytyväinen nykyhetkeen ja minä taas en. Eipä siinä auta..

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 13:54"]

Miten on mahdollista ettei nelikymppinen mies tiedä??

Ei sitä missä on, tai haluaa olla 5v päästä, ei sitä missä on eläkeiässä, ei kiinnosta eläkesäästämiset, asuntosäästämiset, mökki säästämiset, ei koiran hankinta, ei edes mökin vuokraus, siis edes viikonlopuksi, sekin on turhaa. Kyllä viime keskustelussa aloin jo olla sitä mieltä että tässä taitaa nyt olla seurassa vikaa, et etköhän sä tietäis jos suhde olis sitä mitä haluat, kuulema ei johdu tästäkään, se ei vaan tiiiiiiiääääääääääaaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Käsittämätöntä!!

Miten herranjumala tätä voi kukaan kestää?

[/quote]

Tuollaisia ihmisiä on. Hän ei ajattele tulevaisuutta eikä kehittele pitkän aikavälin unelmia. Valitettavasti te olette siinä suhteessa liian erilaisia, jotta voitte kestää sitä. Miehesi jahnaa niin kauan kun sinä lähdet (ja sen jälkeen loppuikänsä). Sinä olet osa sitä turvallista ja mukavaa elämää, joka hänellä on. Tuollainen ihminen ei lähde rikkomaan toimivaa elämää, vaikka se olisi laadultaan välttävää, jos ei tiedä varmasti saavansa parempaa tilalle. Siihen liittyy riskejä ja epämukavuusalueelle menemistä.

Sinun on valittava onko mies niin rakas, että uhraat omat unelmasi. On erittäin epätodennäköistä että nelikymppinen mies enää muuttuu.

M43

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 14:42"]

Miksi helvetissä suostut tollaseen? 6 vuotta mennyt jo. Eihän ketään voi pakottaa sanomaan asioita, joita hän ei HALUA sanoa. Olet ärsyyntynyt miehesi tietämättömyydestä, mutta ehkä tosiasia on että sun pitäisi olla ärsyyntynyt itsellesi että olet suostunut tohon ja ollut hyväuskoinen ja kiltti.Tässä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseäsi....

[/quote]

Tämä totta, rakastuksissan uskoo, toivoo ja rakastaa. Eipä se vaan näytä auttavan.

Mua ehkä eniten joo ärsyttää se että annan tän tapahtua, toisenseen se että vaikka olen yrittänyt rullata tätä asiaa miehelle edestä taakse ja takaisin, niin sen vertaa ei kiinnosta että ottais mitään riittävää kantaa mihinkään. Kuitenkin se siellä joka perkeleen päivä könöttää kotona.

Vastaan se osaa kyllä laittaa, se onkin muuten ainoa  missä saa haavinsa suki, jos ei ehdottomasti halua jotain. Näyttäis vaan siltä, et vaikkei haluakaan, niin ei se mihinkään silti lähde. Kunhan kipinöi. Tämä esim muutto vuokralle edellisestä asunnosta sujui niin että minä lopulta päätin että me muutetaan nyt tonne, ja tervetuloa jos kiinnostaa. Jonkin aikaa mietti, vinkui ensin ettei halua sitä asuntoa ym.

Totesin että aivan sama enää mulle, teen nyt sopimuksen ja jos ei miellytä niin soronoo.

En olis uskonut iki päivänä et musta ois ollu tuohon, mutta meni hermo.

Tein sopimukset ja sieltähän sen miehenkin sitten lopulta löysin, vuokra kämpän kammarista.

Et pitäiskö tässä ottaa toisenlainen lähestymistapa kokonaan ja päättää etukäteen ja vaan kertoa että nyt säästetään kaksi vuotta ja sitten muutetaan tonne, en tiiä...

AP