Pelkäätkö sodan mahdollisuutta enemmän kuin koskaan ennen elämäsi aikana?

Kyllä minä lapsena pelkäsin enemmän. Ätini on karjalan evakko,ja kuulin sotajuttuja koko pienen elämäni. Kerrostalomme kellarissa oli pommisuoja (ei väestösuoja, vaan pommisuoja), jonka täytettäviä vesisäiliöitä kävin ihmettelemässä. Tässä välillä meni 40 vuotta, etten pelännyt. Nyt en pelkää, mutta huolettaa.

Kasarilla varmaan pelkäsin enemmän atomipommeja, kun niistä oli niin paljon puhetta.

Nyt en pelkää sotaa, kun ei se ole tänne tulossa. Venäjällä on loppumassa paukut jo Ukrainaakin vastaan. Melkoisella mielikuvituksella lähtisivät muita maita "valloittamaan".

N49

Olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja täytyy sanoa, että kyllä Irakin sodan alkaessa pelkäsin enemmän maailmansodan syntyä.

En. Hyvistä ajoista pitää nauttia niin pitkään kuin niitä riittää sillä se oma murehtiminen ei muuta yhtään mitään.

Kyllä pelkään a oikein harmittaa, kun on ikänsä tuota naapuria joutunut pelkäämään. Lue kauan.

Olisipa toisinpäin, Ruotsi venäjänä ja venäjä ruotsina.

Näpit irti suomesta.

En ole pelännyt, enkä pelkää nytkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kymmenisen vuotta sinua vanhempi ja täytyy sanoa, että kyllä Irakin sodan alkaessa pelkäsin enemmän maailmansodan syntyä.

Minusta Irakin sotaa käytiin niin kaukana ja vailla Suomen minkäänlaista osuutta, etten ainakaan osannut pelätä sen leviävän. USA oli sen verran päättäväinen omissa toimissaan.

Nyt on aivan eri tilanne. Rajanaapuri on seonnut ja uhkailee kaikkia. On hyökännyt Eurooppalaiseen valtioon ja pommittaa siviilejä, minkä kerkeää. Ei heillä välttämättä resursseja ole toteuttaa uhkauksiaan, mutta ei heistä voi koskaan tietää, joten hyvin epävarma tilanne tämä on myös meidän kannalta.

Pelkäsin sotaa teininä kun Venäjä hyökkäsi Tsetseniaan eka kerran ja samaan aikaa Zhirinovski uhkaili valloittavansa Suomen. Sen jälkeen en erityisemmin ole pelännyt. Enkä pelkää nytkään.

Kuinka te muut jotka pelkäätte, pysytte toimintakykyisinä? Minulla on sellainen tunne, että mielenterveys hajoaa ja että kaikessa miellyttävässäkin taustalla kalvava pelko ja tämä jatkuva stressitila alkaa kohta vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen. Eihän tällä tavalla voi elää ja olen sellaisessa työssäkin jossa toiset ihmiset ovat riippuvaisia minusta, en voi vain heittää hanskoja tiskiin. Ja jos hyökkäys tulee, pitäisi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta voi osallistua tämän maan puolustamiseen ja suojella läheisiään.

Sehän se pelottavinta on, että hävinneenä ja umpikujassa P. voi tehdä mitä vaan. Ei hänellä itsellä enää menetettävää. Kynnystä ei ehkä enää ole kammottavimpiin tekoihin. Ydinsodan uhka korkeampi kuin koskaan. Hyi hemmetti kuinka puistattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te muut jotka pelkäätte, pysytte toimintakykyisinä? Minulla on sellainen tunne, että mielenterveys hajoaa ja että kaikessa miellyttävässäkin taustalla kalvava pelko ja tämä jatkuva stressitila alkaa kohta vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen. Eihän tällä tavalla voi elää ja olen sellaisessa työssäkin jossa toiset ihmiset ovat riippuvaisia minusta, en voi vain heittää hanskoja tiskiin. Ja jos hyökkäys tulee, pitäisi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta voi osallistua tämän maan puolustamiseen ja suojella läheisiään.

Itselläni on tällaisissa asioissa asenne, että olemme kaikki samassa kusessa. Eli en ole henkilökohtaisen uhkailun kohteena. Se rauhoittaa, vaikkei poistakaan uhkaa. Asia on kuitenkin niin suuri, eikä yksilöt voi juuri mitään tehdä, että pitää vain katsoa mitä tapahtuu ja luottaa oikeuden voittoon.

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että ydinsodan uhka ei ole koskaan maapallon historiassa ollut näin korkealla. Putin häviää Ukrainassa ja sen jälkeen alkaa maailmanloppu.

Ehkä ydinsota tuleekin, mutta on paljon maita joita ei ydinsodassakaan tuhota. Venäjä, Ranska, USA ja Iso Britannia pommitetaan varmasti mahdollisesti muutkin ydinasevallat. Ulkopuolelle jää Afrikan maat, luultavasti Etelä-Amerikka ja mm. Afganistan. Toki olot maapallolla hankaloituisivat laajamittaisen ydinsodan takia tavoilla joita en osaa edes kuvitella, mutta ihminen lajina säilynee.

Vierailija kirjoitti:

Sehän se pelottavinta on, että hävinneenä ja umpikujassa P. voi tehdä mitä vaan. Ei hänellä itsellä enää menetettävää. Kynnystä ei ehkä enää ole kammottavimpiin tekoihin. Ydinsodan uhka korkeampi kuin koskaan. Hyi hemmetti kuinka puistattavaa.

Se on kammottavaa, mutta samalla säälittävää ja raukkamaista. Kuin pikkulapsi, joka kiukuttelee ja uhkailee, kun muut eivät toimi kuten hän haluaa.

En tiedä, että pelkäänkö. Ehkä se sana pelko ei ole oikea sana. Mutta on siihen, eli sodan syttymiseen ja leviämiseen tännekin syytä varautua. Se on kuitenkin realismia. Venäjästä, tai oikeammin Putinista ei koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on että ydinsodan uhka ei ole koskaan maapallon historiassa ollut näin korkealla. Putin häviää Ukrainassa ja sen jälkeen alkaa maailmanloppu.

Ehkä ydinsota tuleekin, mutta on paljon maita joita ei ydinsodassakaan tuhota. Venäjä, Ranska, USA ja Iso Britannia pommitetaan varmasti mahdollisesti muutkin ydinasevallat. Ulkopuolelle jää Afrikan maat, luultavasti Etelä-Amerikka ja mm. Afganistan. Toki olot maapallolla hankaloituisivat laajamittaisen ydinsodan takia tavoilla joita en osaa edes kuvitella, mutta ihminen lajina säilynee.

Afrikka ei ainakaan selviytyisi ydintalvesta.

Sodan mahdollisuus kasvaa täällä Suomessa vuosi vuodelta! Ja syynä on itänaapurimme. Venäjän historia on ollu ja on hyvin militaristinen vallan kehto. Suurvalta joka haluaa olla oikeasti suurvalta,niin sotilaallisesti,kuin talousmahtina. Elikkä uhatonta tilaa ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te muut jotka pelkäätte, pysytte toimintakykyisinä? Minulla on sellainen tunne, että mielenterveys hajoaa ja että kaikessa miellyttävässäkin taustalla kalvava pelko ja tämä jatkuva stressitila alkaa kohta vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen. Eihän tällä tavalla voi elää ja olen sellaisessa työssäkin jossa toiset ihmiset ovat riippuvaisia minusta, en voi vain heittää hanskoja tiskiin. Ja jos hyökkäys tulee, pitäisi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta voi osallistua tämän maan puolustamiseen ja suojella läheisiään.

Itselläni on tällaisissa asioissa asenne, että olemme kaikki samassa kusessa. Eli en ole henkilökohtaisen uhkailun kohteena. Se rauhoittaa, vaikkei poistakaan uhkaa. Asia on kuitenkin niin suuri, eikä yksilöt voi juuri mitään tehdä, että pitää vain katsoa mitä tapahtuu ja luottaa oikeuden voittoon.

Sehän tässä juuri onkin pahinta, että tavallinen ihminen ei voi tehdä mitään vaikuttaakseen siihen, ettei sotaa tulisi. Joutuu vain seuraamaan ja odottamaan. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olemme väistämättömän katastrofin kynnyksellä, vain odottamassa milloin se tulee. Siksi normaali elämä tuntuu mahdottomalta ja jotenkin absurdilta.

En varsinaisesti pelkää, mutta Ukrainan sodan myötä olen sisäistänyt sodan mahdollisuuden Suomessakin minun elinaikanani. Hetkittäin olen ollut kohtalaisesti huolissani.

En edelleenkään pidä sodan puhkeamista Suomessa todennäköisenä, vaan suhtautumiseni muutoksessa on kyse siitä, että aiemmin näin mahdollisuuden teoreettisena, nyt siitä on tullut käytännöllistä realismia.

Aiemmin en ajatellut sodan mahdollisuutta koskaan, nyt olen ajatellut sitä paljon, olen mm. lukenut artikkeleja Suomen maanpuolustuksen resursseista. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka te muut jotka pelkäätte, pysytte toimintakykyisinä? Minulla on sellainen tunne, että mielenterveys hajoaa ja että kaikessa miellyttävässäkin taustalla kalvava pelko ja tämä jatkuva stressitila alkaa kohta vaikuttaa fyysiseenkin terveyteen. Eihän tällä tavalla voi elää ja olen sellaisessa työssäkin jossa toiset ihmiset ovat riippuvaisia minusta, en voi vain heittää hanskoja tiskiin. Ja jos hyökkäys tulee, pitäisi olla mahdollisimman hyvässä kunnossa, jotta voi osallistua tämän maan puolustamiseen ja suojella läheisiään.

Minä romahdin jo. Kaikki mitä nyt on tapahtunut, niin senkin toteutumista ennätin pelätä jo useamman vuoden ajan. Pitkäkestoisesta stressin ja terveysongelmien vuoksi, oma elämäkin ja kaikki sen puitteet, tai rakenteet hajosivat. Siihen päälle sitten niiden pahimpien pelkojen toteutuminen, eli sodan syttyminen.

Miten pää siis tätä kaikkea kestää? No en tiedä. Kai olemalla miettimättä ja katsomatta liikaa sotaan liittyviä uutisia.

Huomenna kai sitä sitten ollaan joko lataamolla, tai jalat suorina. 

Olen syntynyt 50-luvulla ja ikinä ennen sodanuhka ei ole koskenut Suomea. Nyt on mielestäni erittäin todennäköistä että maahamme hyökätään muutaman kuukauden sisällä. Päättäjiemme saamattomuus suututtaa.

Ulkomaille pakoon lähtökään ei ole mielestäni vaihtoehto vaikka puolisoni on nato-maan kansalainen, koska en pysty elättämään itseäni siellä kun Venäjään liitetty Suomi lopettaa eläkkeiden maksun. Ei auta kuin jäädä tänne ottamaan kaikki tuleva surkeus vastaan. Rintamalle en enää ikäni puolesta joudu, mutta olisin vaikka valmis sinnekin. Enemmän pelottaa sodan jälkeinen aika.