tiesitkö että vain 11% mt-eläkäläisistä on saanut tai

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:43"]

heille on harkittu kuntoutuspsykoterapiaa? En siis puhu tässä mistään julkisen puolen hoitsusta vaan koulutetun psykoterapeutin antamasta psykoterapiasta. Vain 11% !!!

Näin siinä käy kun psykoterapiaa ei saa helpolla ja se on kallista, vaikka Kela sitä tukisin. Halvemmaksi tulisi antaa psykoterapiaa maksutta yksityisen kunnollisen psykoterapeutin luona kuin laittaa porukkaa eläkkeelle.

t. mt-syistä eläkkeellä oleva

[/quote]

Täytyy myös muistaa, etteivät kaikki sovellu psykoterapiaan.

[/quote]

Minä en ainakaan sovellu, mutta eläkkeelle sovellun loistavasti.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:43"]

Siltikin on hölmöä, että vuosien sairastelun jälkeen ihminen laitetaan eläkkeelle. Tiedän montakin tapausta, jolla ongelmat ovat loppuneet siihen eläkkeelle pääsyyn. Eli ainoa syy, joka heidän masennustaan ja ahdistustaan ylläpiti, oli tieto siitä, että heidän pitäisi käydä töissä. Mielenterveydellisistä syistä eläköityneiden joukossa on ihmisiä, jotka voisivat tehdä jonkin sortin töitä.

[/quote]

Väärin. Silloin se on ollut oikea ratkaisu, jos työssäkäynti aiheuttaa ne oireet. Silloin juuri PITÄÄKIN laittaa ne eläkkeelle.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:43"]

Siltikin on hölmöä, että vuosien sairastelun jälkeen ihminen laitetaan eläkkeelle. Tiedän montakin tapausta, jolla ongelmat ovat loppuneet siihen eläkkeelle pääsyyn. Eli ainoa syy, joka heidän masennustaan ja ahdistustaan ylläpiti, oli tieto siitä, että heidän pitäisi käydä töissä. Mielenterveydellisistä syistä eläköityneiden joukossa on ihmisiä, jotka voisivat tehdä jonkin sortin töitä.

[/quote]

Väärin. Silloin se on ollut oikea ratkaisu, jos työssäkäynti aiheuttaa ne oireet. Silloin juuri PITÄÄKIN laittaa ne eläkkeelle.

 
[/quote]
Ei. Silloin pitää hoitaa sitä masennusta ja ahdistusta, jonka työssäkäynti (tai pelko siitä) aiheuttaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:43"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:37"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 14:43"] Siltikin on hölmöä, että vuosien sairastelun jälkeen ihminen laitetaan eläkkeelle. Tiedän montakin tapausta, jolla ongelmat ovat loppuneet siihen eläkkeelle pääsyyn. Eli ainoa syy, joka heidän masennustaan ja ahdistustaan ylläpiti, oli tieto siitä, että heidän pitäisi käydä töissä. Mielenterveydellisistä syistä eläköityneiden joukossa on ihmisiä, jotka voisivat tehdä jonkin sortin töitä. [/quote] Väärin. Silloin se on ollut oikea ratkaisu, jos työssäkäynti aiheuttaa ne oireet. Silloin juuri PITÄÄKIN laittaa ne eläkkeelle.   [/quote] Ei. Silloin pitää hoitaa sitä masennusta ja ahdistusta, jonka työssäkäynti (tai pelko siitä) aiheuttaa.

[/quote]

Sehän on juuri kertaheitolla hoidettu kuntoon, kun kirjoitetaan eläkepaperit.

Ihan turha sitä ihmistä on rääkätä vuosikausia ja sitten kirjoittaa ne paperit, kun lääkkeet ovat olemassa.

Terapiallakin on aika rajalliset keinot vaikuttaa. Se voi toimia hyvin, jos ihmiset valitaan oikein.

Nykyään on vain niin paljon mielenterveysongelmia ja sellaisia ongelmia, jotka ovat syntyneet pelkästään sen vuoksi, että ihmiset näkevät lapsuudessa kaikenlaiset avioerot, ottavat mallia ongelmaisilta vanhemmiltaan jne. Noita perheitä on paljon. On aika epätodennäköistä, että edes pientä osaa saataisiin hyvin kuntoutettua. Pskoterapiallakaan ei saa enää aikuiselle ihmiselle onnellista lapsuutta.

Noista kortistojen "mielenterveysongelmaisista" paljon on juuri noita, joiden ainoa ongelma on, että he ovat moninaisista ongelmista kärsiviä ns. sosiaalitapauksia.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:55"]

Noista kortistojen "mielenterveysongelmaisista" paljon on juuri noita, joiden ainoa ongelma on, että he ovat moninaisista ongelmista kärsiviä ns. sosiaalitapauksia.

[/quote]

Mikä ainoa ongelma on olla moniongelmainen?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu.

[/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa.

[/quote]

Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? 

[/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi.

[/quote]

Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? 

Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä.

Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi?

Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:33"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:06"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:37"] Ehkäpä siitä terapiasta on oikeasti paljon harvemmin hyötyä kun meille halutaan uskotella. Varsinkin vaikeiden mt-ongelmien, esim. vaikka pakko-oireisen häiriön kohdalla. Siinäkin sä teet sen työn itse, jos ei siihen itse pysty niin en usko olevan motivaatiota toisenkaan ohjaamana, eikä monesta ole siedätysterapioihin, muita taikavoimia en usko löytyvän miltään terapeutilta. [/quote]

Olen täysin eri mieltä. Psykoterapia auttaa monissa mt-ongelmissa hyvin mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja tukea tarpeeksi pitkiä terapioita. Lisäksi esim pakko-oireiselle ei Suomessa tarjota kunnollista altistusterapiaa. Altistusterapian pitäisi olla jokapäiväistä, ei mitään kerran viikossa terapeutin huoneessa tehtävää. Lisäksi altistusterapia ei ole ainoa oikea terapia pakko-oireisille. Itse olen pakko-oireinen, eikä minulle altistus terapia toimi, koska pakko-oireet ovat niin laajat, että uusia oireita syntyy kun vanhat katoavat. Minun kohdallani pitäisi näkökulmaa muuttaa ja löytää se syy niille pakko-oireille. Pakko-oire on "vain" oire. Monet pakko-oireiset voisivat hyötyä pitkistä psykodynaamista psykoterapioista. Itsellä on aina ollut analyyttinen luonne joten käyttäytymisen muuttaminen ilman ristiriitojen ja transferenssin syntymistä ei vain toimi. Toki osalla pakko-oireet paranevat täysin myös altistusterapialla. Pitäisikin olla suurempi jousto siihen, että minkälaista psykoterapiaa ihmiset saavat. Pakko-oireet myös pakottavat helposti hoitamattomina ihmiset eläkkeelle kun niitä voitaisiin kuitenkin tehokkasti hoitaa psykoterapialla.

Kela ei esim tue 4 krt viikossa tapahtuvaa psykoterapiaa. Jos pakko-oireinen hyötyy altistusterapiasta, altistus voitaisiin tehdä muutamassa kuukaudessa. Jos sen sijaan ei hyödy, pitäisi tukea analyyttisempiä terapiasuuntauksia jotta löydettäisiin potilaan sisäinen ristiriita joka aiheuttaa pakko-oireet.

Minä olen valmis tekemään työtä itseni kanssa, teen sitä joka ikinen päivä, jotta oireet olisivat lievempiä. Minulla ei kuitenkaan ole valmiuksia itse ratkaista sisäisiä ristiriitoja tai huomata transferenssia niinkuin ammattilaisella. Kaikki pakko-oireiset eivät ole samasta muotista tehtyjä. Itsellä pakko-oireet vievät tunteja päivästä ja altistus ei ole oikea tapa minulle. Jollekin toiselle se on. [/quote] Joku hypnoosi vois auttaa ja yhdistettynä altistusterapiaan. Noin kolme vuotta sitten tuli sarja pakko-oireisista ja he olivat kauhuissaan ensin. Mutta tokenivat altistusterapialla. Siihen on ne syyt miksi ihminen on aloittanut ne. Minäkin oon pakko-oireinen. Tiedän mistä johtuu, mutta koska en oo vielä saanut sopivaa terapiaa, kaikki jatkuu.

[/quote]

Ymmärrä myös, että pakko-oireisia on erilaisia. Joku voi parantua altistusterapialla, toinen tarvitsee psykodynaamista terapiaa. Kaikki eivät altistuksellakaan parane, esim jos minä saan oireet kuriin, tulee minulle pakkoajatuksia. Minun pitäisi siis saada se ristiriita pois, sitten ei olisi enää tarvetta tehdä oireita.

Tiedän sarjan johon viittaat. Siinä sarjassa altistus toteuttiin oikein. Altistettavathan saatiin suht nopeasti altistettua. He olivat muistaakseni vajaan kuukauden KOKO ajan hoidossa, siis psykoterapeutto asui heidän kanssaan talossa ja tekivät päivät läpeensä altistuksia. Toisin kuin esim Suomessa, jossa psykoteapeuttia näkee kerran viikossa. Tännekin pitäisi saada samanlaista laitosmaista altistusta, jossa potilas ei olisi hetkeäkään yksin vaan ryhmän kanssa tekemässä esim kuukauden ajan altistuksia.

Mutta sekään ei kaikkia paranna. Pakko-oireinen häiriö on laaja ja kaikille potilaille altistukset eivät sovi. Esim jos on psykoottista alttiutta. Toiset taas ovat luonnostaan analyyttisempiä ja heidän pakko-oireensa koskevat "kaikkia elämän osalueita.". Silloin esim psykodynaaminen terapia voi toimia paremmin. On kuunneltava potilasta millaista hoitoa hän haluaa. potilas usein tuntee itsensä. Itselle ei esim altistus sovi, vaan hyötyisin enemmän analyyttisemmästä. Mutta kun käypä hoito on mitä on, niin on vaikeaa saada sopivaa terapiaa.

[/quote]

Kun sinä olet noin alanyyttinen ja fiksu, etkö saa ajattelemalla itseäsi terveeksi? 

[/quote]



En. Mistä ihmeestä toi sunkin stereotypia kumpuaa, että mt-sairaat olisivat tyhmiä ja siksi sairaita? Minä en ole tyhmä, ennen sairastumista kävin töissä ja opiskelin yliopistossa. Mt-sairaudet eivät katso älykkyysosamäärää. Enkä pysty "ajattelemaan" itseäni terveeksi tietenkään. En minä itse pysty huomaamaam transferenssia tai käsittelemään sisäisi ristiriitoja, jos en edes huomaa että niitä on. tähän tarvitaan koulutettu psykoterapeutti. Sanotko syöpäpotilaallekin, että miksei tämä voi ajatella itseään terveeksi? Minä tiedostan, että ajatukseni ovat vääristyneet, tiedostan, että pakkoajatukseni eivät ole normaaleja, tiedostan, että pelkoni ovat ylimitoitettuja. Silti en voi jättää oireita tekemättä kun ahdistus nousee niin korkeaksi että pää hajoaa. Minun pitää löytää se ahdistuksen syy. Ja se ei löydy ilman sitä transferenssia, ilman sitä että sisäinen ristiriita tulee tietoiseksi.

[/quote]

Sinä siis olet varma että sille on joku terapiassa löydettävä syy? Entä jos syynä on vain perimä ja aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö, johon täysin toimivaa lääkitystä ei ole tai ei ole keksitty? Poikkeava toiminta etuotsalohkossa, häntätumakkeessa ja pihtipoimussa? Tai, hassua kyllä, sairastettu streptokokki A -infektio? 

Tai nämä yhdessä, ja toisella henkilöllä taas jokin muu yhdistelmä.

Jos ei altistusterapia tällöin auta jotenkin vastustamaan yllykkeitä, lääkkeet eivät auta, niin miten se viiden vuoden asioiden kaivelu monta kertaa viikossa sen tekisi?

Toivo täytynee laittaa siihen leikkaus/sähköhoitoon tulevaisuudessa. Kun ei se lobotomia saati se jossain välissä käytössä ollut jokin hermoratojen katkaiseminen sekään välttämättä työkykyistä tee.
[/quote]

No mulla on pakko-oire ja kyllä siihen syy on.
Ei se mitenkään sattumalta ole mulle tipahtanut!
Käsitän sen järjellä mutta järkeily ei poista sitä.
Oikeaa terapiaa odotellessa tässä ollaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:35"]Oon 26vuotias nuori nainen ja eläkepaperit kourassa. Vakava masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 2 kertaa raiskattu. Mitkään lääkkeet, eikä mitkään terapiat ole tehneet mua työkykyiseksi. Mä saan niin rajuja paniikkikohtauksia pelkkään kouluun menemisestä, ettei mun opiskeluista ole tullut mitään.

En haluaisi olla eläkkeellä, en todellakaan. Mulla ei mene yhtäkään päivää, ettenkö itkisi tilannettani. Nuorempana olin elämäniloinen ja paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kaikki on romahtanut, aivan kaikki.

Musta tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalle, kun monet ihmiset haukkuu meitä mt-ongelmaisia ihmisiä. Ja jotkut on jopa KATEELLISIA siitä kun sä olet eläkkeellä! "Eiks se oo kiva ku saa vaan olla!?" No kuule, ei ole kiva !!

Mitä vittua tässä elämässä muka on sisältöä? Päivät pitkät istun 30neliön kopissa sairauteni kanssa. Ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen, eikä edes aina niihin pakollisiinkaan menoihin. Mä en voi tehdä mitään muuta kuin olla vaan. 

Tämäkö on elämää? Ei jumalauta ole.
[/quote]

Tuosta voi toipua. Se ei hetkessä käy mutta oikean avun turvin.
Äläkä sano etten tiedä.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:34"]

Eikö noiden terapioiden suhteen tehdä jonkinlainen arvio, että onko mitään toivoa saada tästä ihmistä työkykyistä ja tuottavaa kansalaista? Jos ennuste on heikko, niin ei tietenkään kannata yrittää. Rahat ovat tiukassa, joten joudutaan vähän miettimään kehen kannattaa panostaa ja kuka on menetetty tapaus.

Hyvässä lykyssähän nuo kuntoutuvat itsekseen ja palaavat jossain vaiheessa sorvin ääreen.

[/quote]


Ei perustu pelkästään siihen. Esim potilaan voi olla vaikeaa saada psykodynaamista psykoterapiaa jos käypä hoidossa suositellaan kognitiivista. Potilas voi kuitenkin luonteenpiirteidensä takia sopia paremmin psykodynaamiseen.

Lisäksi hyvin alkanut psykoterapia voi loppua kesken. Niin kävi minulle. Kävin kolme vuotta psykoterapiaa, mutta sitten se loppui juuri kriittisellä hetkellä. Olen vakavassa uhassa eläköityä kokonaan. Tappelen vastaan ja olen yrittänyt vaatia hoitoa, sillä tiedän, että minussa on potentiaalia. On valtava halu parantua, mutta yksin en siihen pysty.

[/quote]

Kolme vuotta terapiaa on niin pitkä aika että on vaikea usko että jotain tuloksia voitaisiin enää saada. Luulisi että terapeutti olisi jo ehdottanut jotain muuta kun elämäsi kaikki asiat on käyty kymmeniä kertoja läpi. Jos ei pysty ongelmiaan tuossa ajassa käsittelemään niin ehkä kannattaa kokeilla jotain muuta. Mikä olisi mielestäsi oikea aikaraja terapialle? Viisi vuotta, kymmenen vuotta vai vielä enemmän?

[/quote]


Kolme vuotta on todella lyhyt aika psykoterapiassa, eikä siinä ajassa todellakaan ehditä käymään asioita kymmeniä kertoja läpi. Kolmessa vuodessa omia ongelmia saatiin vasta pintaraapaistua. Harva on oikeasti perillä millainen prosessi se psykoterapia on. Ei se ole mitään jutustelua. Moni myös tarvitsee psykodynaamista terapiaa, sillä joillekin kognitiivinen voi olla liian kevyttä. Psykodynaamisessa terapiassa kolme vuotta on kyllä auttamattomasti liian lyhyt, samoin on kognitiivisessa jos ongelmat on vakavia. Myös ensiksi valitsema psykoterapiasuuntaus voi olla ns väärä. Psykodynaaminen ei sovi kaikille, kuten ei myöskään kognitiivinen. Itselleni loppui psykoterapia hyvin kriittiseen paikkaan, se jäi siis auttamatta kesken. Olisin tarvinnut vielä vuoden tai kahden. Nyt ongelmat ovat pahantuneet niin paljon, että jos joskus aloittaisin terapian siihen menee se 3-5 vuotta taas.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"]

Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa. 

[/quote]

Mitä noita olen töissä esimiehenä nähnyt niin ei niistä enää ole lähellekään samalle tasolle töitä tekemään kuin normaalit ihmiset. Kaksi ihmistä joutuu kokoajan neuvomaan, kun niillä lähimuisti pätkii ja motorisia häiriöitä yms.yms. En kyllä sellaista palkkaisi, ellei ole täysin kuntoutunut.

[/quote]

No en tiiä mitä entisiä narkkeja sulla on siellä ollut töissä kun ei perinteinen pelkkä masennus tollasta tee. Mulla ainakin pelaa kaikki enkä tarvitse ketään neuvomaan jos joku on kerran homman selittänyt,  enkä ole edes kontoutunut vielä.

[/quote]

Ei se työmoraali kotona istuessa nouse sellaiselle tasolle mitä nykypäivän työelämässä vaaditaan. 

[/quote]


"kotona istuen" :D Et ilmeisesti ymmärrä millaista työtä on taistella pakko-oireita vastaan. Noh, toivotaan ettet ikinä itse sairastu, joutuisit syömään sanasi.

[/quote]

Sekoitat kaksi eri asiaa nyt lahjakkaasti keskenään.

Ne pitkät työpäivät ovat fyysisesti raskaita siihen verrattuna, että istuu kotona ja luulee että pää räjähtää.

[/quote]


Kotona istuminen on raskaampaa, varsinkin kun tuntuu että pää räjähtää.

Viitaten viestiin nro 92; tosiaan eräs traumatisoitunut ei hyötynyt pätkääkään terapiastaan.
Oli jonninjoutavaa jutustelua.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:34"]

Eikö noiden terapioiden suhteen tehdä jonkinlainen arvio, että onko mitään toivoa saada tästä ihmistä työkykyistä ja tuottavaa kansalaista? Jos ennuste on heikko, niin ei tietenkään kannata yrittää. Rahat ovat tiukassa, joten joudutaan vähän miettimään kehen kannattaa panostaa ja kuka on menetetty tapaus.

Hyvässä lykyssähän nuo kuntoutuvat itsekseen ja palaavat jossain vaiheessa sorvin ääreen.

[/quote]


Ei perustu pelkästään siihen. Esim potilaan voi olla vaikeaa saada psykodynaamista psykoterapiaa jos käypä hoidossa suositellaan kognitiivista. Potilas voi kuitenkin luonteenpiirteidensä takia sopia paremmin psykodynaamiseen.

Lisäksi hyvin alkanut psykoterapia voi loppua kesken. Niin kävi minulle. Kävin kolme vuotta psykoterapiaa, mutta sitten se loppui juuri kriittisellä hetkellä. Olen vakavassa uhassa eläköityä kokonaan. Tappelen vastaan ja olen yrittänyt vaatia hoitoa, sillä tiedän, että minussa on potentiaalia. On valtava halu parantua, mutta yksin en siihen pysty.

[/quote]

Kolme vuotta terapiaa on niin pitkä aika että on vaikea usko että jotain tuloksia voitaisiin enää saada. Luulisi että terapeutti olisi jo ehdottanut jotain muuta kun elämäsi kaikki asiat on käyty kymmeniä kertoja läpi. Jos ei pysty ongelmiaan tuossa ajassa käsittelemään niin ehkä kannattaa kokeilla jotain muuta. Mikä olisi mielestäsi oikea aikaraja terapialle? Viisi vuotta, kymmenen vuotta vai vielä enemmän?

[/quote]


Kolme vuotta on todella lyhyt aika psykoterapiassa, eikä siinä ajassa todellakaan ehditä käymään asioita kymmeniä kertoja läpi. Kolmessa vuodessa omia ongelmia saatiin vasta pintaraapaistua. Harva on oikeasti perillä millainen prosessi se psykoterapia on. Ei se ole mitään jutustelua. Moni myös tarvitsee psykodynaamista terapiaa, sillä joillekin kognitiivinen voi olla liian kevyttä. Psykodynaamisessa terapiassa kolme vuotta on kyllä auttamattomasti liian lyhyt, samoin on kognitiivisessa jos ongelmat on vakavia. Myös ensiksi valitsema psykoterapiasuuntaus voi olla ns väärä. Psykodynaaminen ei sovi kaikille, kuten ei myöskään kognitiivinen. Itselleni loppui psykoterapia hyvin kriittiseen paikkaan, se jäi siis auttamatta kesken. Olisin tarvinnut vielä vuoden tai kahden. Nyt ongelmat ovat pahantuneet niin paljon, että jos joskus aloittaisin terapian siihen menee se 3-5 vuotta taas.

[/quote]

No mitä siellä sitten tehdään, jos ei jutustella?

Mielenkiinnosta kysyn.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:07"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"]Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa.  [/quote] Mulla sama. En aio hakea eläkettä. Saisin varmaan kun juoksisin lääkäreillä valittamassa plus fyysiset vaivat tukena. Liian moni alistuu lääkärin saneluun! Ei ne mitään jumalia ole. Jopa ystävällenikin oli ehdotettu julkisella puolella " laitetaankos paperit vetämään? " Sillä joskus tulee mielialakohtauksia kun se juo. Elikäs nämä lääkärit on syyllisiä paljolti eläköitymiseen. He kirjoittavat liian herkästi näitä eläkeanomuksia.

[/quote]


Jos on ollut vuoden sairauslomalla niin eläke on ainut vaihtoehto, siis ensiksi väliaikainen eläke. Ei sairaalle ihmisille ole muuta sosiaaliturvaa kuin eläke (no tietty toimeentulotuki mutta sieltäkin varmaan ensiksi patistavat hakemaan väliaikaista eläkettä.) Eli jos on työkykytön, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea väliaikaista eläkettä. Sitä kun on saanut muutaman vuoden, kela ehdottaa itse pysyvää eläkettä. Eläke on siis ihan oikea sosiaaliturva sairaalle ihmisille. Sen sijaan eläkkeeltä pääsisi helposti pois jos yhteiskunta edes vähän yrittäisi panostaa mt-ongelmien hoitoon esim antamalla kaikille työkyvyttömyyseläkeläisille ilmaisen psykoterapian yksityisellä sektorilla.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:18"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:11"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:09"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:03"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:01"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 16:04"] [quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 15:49"] Halvemmaksi tulee pitää eläkkeellä kun laittaa kunnon terapiaan tai kuntoutukseen [/quote]

Ei tule. Yksi eläkkeelle laitettu nuori on yhteiskunnalle 4 miljoonan euron tappio. Esim viiden tai kuuden vuoden psykoterapia ei maksa neljää miljoonaa. Tämän jälkeen ihmisestä saattaa hyvällä todennäköisyydellä tulla veronmaksaja... Ja inhimillinen kärsimys vähenee. Itse en eläkkeellä halua olla, mutta ei ole  rahaa itse maksaa psykoterapiaa. ap [/quote]  Meillä on 500 000 työtöntä. Miten sen yhden kuntouttaminen asiaa auttaa?   [/quote] Etkö käsitä että niitä on paljon enemmän kuin se yksi? [/quote] Etkö sinä käsitä, että tuollaiset "jokainen syrjäytynyt maksaa miljoonia" jutut perustuvat täyteen huuhaahan ja oletukseen, että se syrjäytynyt simsalapim paranisi ja kävisi hyväpalkkaisissa töissä elämänsä loppuun asti. Ja tämän edellytyksenä olisi vielä, että hän ei veisi kenenkään toisen työpaikkaa. Eli pitäisi käytännössä olla täysi työllisyys. Todellisuudessa tuo syrjäytynyt maksaa valtiolle/kunnalle ne tuet eikä yhtään sen enempää ja virkamiehet tämän tajuavat. Siksi on halvempaa pistää eläkkeelle+lääkkeet naamaan kuin yrittää kuntouttaa millään kalliilla terapialla. [/quote] Eiköhän ne tiedä Kelassa ja muualla. Asioita on tutkittu pitkään. [/quote]

Ei ole kauhena pitkään tutkittu. Lääketeollisuus ei julkaise niitä kielteisiä tutkimuksia lääkkeistä ja kaikki toimii talouden ehdoilla. [/quote] On tutkittu vaikka kuinka kauan. Luuletko että Kela huvikseen tukee terapioita?

[/quote]


Ei ole tutkittu. Tästä on monia kirjoituksia, esim eri psykoterapiamuotoja on lähes mahdotonta verrata keskenään vaiktuksen mukaan, lääketeollisuus vääristelee omia tutkimuksiaan yms. Totuus on tarua ihmeellisempää.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 17:14"] Miksi otit eläkkeen vastaan? Miksi et itse tee mitään? Olen työtön mt-ongelmainen joka maksaa terapian periaatteessa itse. Otan siis velkaa isältäni 280e kuussa, siitä tulee kova hinta parissa vuodessa mutta se on sen arvoista koska se eläke mitä minulle tuputeltiin on kuin elämän heittämistä hukkaan, silloin olisi jo parempi vain kuolla enkä sitä halua. Aina ei niitä julkisen puolen idiootteja tarvitse kuunnella tai luottaa,  en usko että kenelläkään tulee ikinä välähtämään että terapian tarjoaminen ois aika fiksua.  Minäkin voin terveenä palata työelämään ja maksaa velkani isälleni pois ja elää vihdoin sellaista elämää mistä nyt haaveilen, eläkkeellä olisin aina jumissa samassa tilassa.  [/quote]


Otan sen vastaan, koska minun on pakko. Minä en saa mistään lainaa psykoterapiaa varten. Eikä tuo 280 edes riittäisi. Minun pitäisi käydä kahdesti viikossa psykoterapiassa joten rahaa menisi lähemmäs 600 euroa kuukaudessa. Sitä en pysty itse maksamaan kun hätinä saan ruuat maksettua.

Ja miksi kuvittelet etten itse tee mitään? Joka ikinen päivä yritän hoitaa itseni ja parantua. Mutta en pysty itse tutkimaan esim transferenssia tai itse löytämään kaikkia sisäisi ristiriitojani. Altistus ei kohdallani toimi, koska uusia oireita tulee kuin sieni sateella. Minä yritän joka ikinen hetki kovempaa kuin sinä voisit ikinä kuvitellakaan. Mutta sitähän sinä et tiedä. Olet onnekas kun saat rahotusta psykoterapiaan, minä en sitä saa. Ei ole ketään jolta lainata, yhteiskunta ei tue terapiaa. Jos en ota eläkettä vastaan, joudun sillan alle. [/quote] Hae tukea terapiaan tollo!

[/quote]

En saa tukea enää. Kela ei tue kuin kolme vuotta psykoterapiaa. Nyt olen siis ilman terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:32"]

Tein suuren virheen valitessani yksityiseltä lääkärin, sain alussa jo tunteen ettei ole hyvä mutta en kehdannut kääntyä poiskaan. Ja koska rahaa oli sitten mennyt jo, niin jatkoin. Se ei osannut asiaansa yhtään. Ei osannut kuvailla mun oireistoa ja miten se on haitannut.. Tuli hylky. Tekis mieli ihan varoittaa että miettikää kenellä käytte!

[/quote]

kerro kaupunki ja etunimen eka kirjain.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:35"]

Oon 26vuotias nuori nainen ja eläkepaperit kourassa. Vakava masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 2 kertaa raiskattu. Mitkään lääkkeet, eikä mitkään terapiat ole tehneet mua työkykyiseksi. Mä saan niin rajuja paniikkikohtauksia pelkkään kouluun menemisestä, ettei mun opiskeluista ole tullut mitään.

En haluaisi olla eläkkeellä, en todellakaan. Mulla ei mene yhtäkään päivää, ettenkö itkisi tilannettani. Nuorempana olin elämäniloinen ja paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kaikki on romahtanut, aivan kaikki.

Musta tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalle, kun monet ihmiset haukkuu meitä mt-ongelmaisia ihmisiä. Ja jotkut on jopa KATEELLISIA siitä kun sä olet eläkkeellä! "Eiks se oo kiva ku saa vaan olla!?" No kuule, ei ole kiva !!

Mitä vittua tässä elämässä muka on sisältöä? Päivät pitkät istun 30neliön kopissa sairauteni kanssa. Ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen, eikä edes aina niihin pakollisiinkaan menoihin. Mä en voi tehdä mitään muuta kuin olla vaan. 

Tämäkö on elämää? Ei jumalauta ole.

[/quote]

voimia!!!

Itsekin olen saanut halveksuntaa osaksani sen takia että olen eläkkeellä. Istun myös päivät sisällä, pahasti mt-ongelmainen olen minäkin. Minua terapia kyllä auttoi, mutta olisin tarvinnut muutaman lisävuoden. Mutta kun se kela kylmästi lopettaa siihen kolmeen vuoteen oli mikä oli. Ja sitten saa kuunnella ihmisten vittuilua siitä, ettei ole terve. Ja samat ihmiset jotka vittuilee, kehtaavat sitten taivastella itsemurha lukemia. Eihän tämä mitään elämää ole pestä käsiä satoja kertoja päivässä, kädet vuotaa verta, eikä pääse ulos, ei aina edes ruokakauppaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:55"]

Noista kortistojen "mielenterveysongelmaisista" paljon on juuri noita, joiden ainoa ongelma on, että he ovat moninaisista ongelmista kärsiviä ns. sosiaalitapauksia.

[/quote]

Mikä ainoa ongelma on olla moniongelmainen?

[/quote]

Moniongelmaisuus tarkoittaa usein syrjäytymistä, huonoa fyysistä terveydentilaa, niukkaa tai huonomaineista sosiaalista verkostoa, motivaatiopulaa jne. Usein tuohon ongelmavyyhtiin liittyy myös psyykkinen sairaus, mutta harvoin se on ainoa syy noiden ihmisten syrjäytymiseen.

Syrjäytyminen on hyvä esimerkki ihmisestä, joka on työelämän ulkopuolella. Kaikenlaiset lääkärit, sosiaalityöntekijät ja työkkärin tädit sitten silmät ymmyrkäisinä ihmettelevät, miksei ihminen mene töihin. Pakkohan siinä on olla joku sairaus, jos ihminen ei mene töihin. Syrjäytyminen ei varsinaisesti ole mikään sairaus, vaikka ison osan on pakko hakeutua sairauslomille ja kuntouttavan toiminnan pariin. Nyky-yhteiskunnassa elää edelleen se oletus, että aikuisen ihmisen kuuluisi itse elätää itsensä. Sellainen oletus on aika tyhjä tässä maailmassa, jossa isolla osalla ihmisistä on heikot pelikortit elämässä pärjäämisen suhteen jo monen sukupolven takaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 18:35"]

Oon 26vuotias nuori nainen ja eläkepaperit kourassa. Vakava masennus, paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. 2 kertaa raiskattu. Mitkään lääkkeet, eikä mitkään terapiat ole tehneet mua työkykyiseksi. Mä saan niin rajuja paniikkikohtauksia pelkkään kouluun menemisestä, ettei mun opiskeluista ole tullut mitään.

En haluaisi olla eläkkeellä, en todellakaan. Mulla ei mene yhtäkään päivää, ettenkö itkisi tilannettani. Nuorempana olin elämäniloinen ja paljon suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Kaikki on romahtanut, aivan kaikki.

Musta tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalle, kun monet ihmiset haukkuu meitä mt-ongelmaisia ihmisiä. Ja jotkut on jopa KATEELLISIA siitä kun sä olet eläkkeellä! "Eiks se oo kiva ku saa vaan olla!?" No kuule, ei ole kiva !!

Mitä vittua tässä elämässä muka on sisältöä? Päivät pitkät istun 30neliön kopissa sairauteni kanssa. Ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen, eikä edes aina niihin pakollisiinkaan menoihin. Mä en voi tehdä mitään muuta kuin olla vaan. 

Tämäkö on elämää? Ei jumalauta ole.

[/quote]

voimia!!!

Itsekin olen saanut halveksuntaa osaksani sen takia että olen eläkkeellä. Istun myös päivät sisällä, pahasti mt-ongelmainen olen minäkin. Minua terapia kyllä auttoi, mutta olisin tarvinnut muutaman lisävuoden. Mutta kun se kela kylmästi lopettaa siihen kolmeen vuoteen oli mikä oli. Ja sitten saa kuunnella ihmisten vittuilua siitä, ettei ole terve. Ja samat ihmiset jotka vittuilee, kehtaavat sitten taivastella itsemurha lukemia. Eihän tämä mitään elämää ole pestä käsiä satoja kertoja päivässä, kädet vuotaa verta, eikä pääse ulos, ei aina edes ruokakauppaan.

[/quote]

Eikö se terapiassa käyminen ja kotiin palaaminen ollut siis ongelma? Ja jos vielä tiheästi pitäisi käydä?