Vuokralla asuminen vs asunnon omistaminen. Kumpi kannattaa valita?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin aikoinaan ostanut säällisen omistusasunnon, olisin varmaan vieläkin veloissa. Sen sijaan olen asunut vuokralla ja sijoittanut rahat nouseviin pörssiosakkeisiin ja sensellaisiin. Vähän kuin ohimennen minulla on nyttemmin myös omistusasunto, mutta suurin osa varallisuudestani on edelleen pörssisijoituksissa ympäri maailmaa."

En nyt oikein tajuu sun logiikkaa :D

Ostin aikoinaan omistusasunnon kaupungista, lainanlyhennys oli aina hyvinkin kohtuullinen ja samalla voi matkustella ja sijoittaa myös. Nyt koti on ollut maksettu jo 10 vuotta sitten ja edelleen pystyn sijoittamaan rutkasti joka kuukausi ja alla on  asunto, jonka arvo on noussut joka vuosi.

Asun vuokralla kahdesta syystä: helppo vaihtaa toiseen asuntoon tarpeen mukaan ja sen sijaan että maksaisin asuntolainan korkoja laitan rahaa säästöön ja sijoitukseen jolloin sitten eläkkeellä on jotain millä mällätä eläkkeen lisäksi. Asunto ei ole hyvä sijoituskohde koska sen kunto rapisee vuosien saatossa jatkuvassa käytössä. Kiva sitten eläkkeellä ostella jotain uutta jääkaappia tai hellaa tai maksaa joku putkiremontti kun ei ole mitään muuta tuloa tai omaisuutta kuin eläke ja asunto. Kuitenkin kannattaa huomioida että useimmilla tulot laskee eläkkeelle jäädessä. Eikä ole mitään takeita että joskus 30-40 vuoden kuluttua saa omiaan takaisin jos myy asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistaminen. On johtanut siihen, että raha jää itselle sen sijaan että menisi toisen ihmisen kukkaroon.

 

mitä teet joskus ysikymppisenä monilla kymmenillä (ellei sadoilla) tuhansilla?

Ja kun sekään ei ole mikään automaatti, että elää ysikymppiseksi asti. Noutaja voi tulla jo tänään, huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa, ei siitä koskaan tiedä, milloin lähtö tulee. Elämää on jäljellä joko enemmän tai vähemmän kuin viis vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Isovauva kirjoitti:

Vuokralla kun on asunut niin on jäänyt monta sataa euroa enemmän käyttörahaa pienestä palkasta enemmän joka kuukausi. Jos asuisi jossa pienessä kylässä niin totta kai oma-asunto koska ne on näissä paikoissa jopa puolet halvempia kuin pk-seudulla. Olisi pikku kylässä sitten työtä, tuskin, pk-seudulla kun on asunut koko ikänsä niin työtä löytyy.

Asuntolainaa joutuisi lyhentää varmaan minimissäänkin 500 euroa/kk, huom minimissään.

Sehän ei ole ainoa kulu vaan sen päälle vielä vastike. Saa siinä lainaa maksella pitkään ennen kuin alkaa olla voitolla. Tuleeko sitten kohonneet vastikkeet jos talo on vanha vai muutanko ajoissa uudempaa ja otan taas lisää lainaa siihen.

Omistusasunnossa asuessani maksan vain 217 euron vastikkeen enkä 1400 euron vuokraa. Arvatkaapa jääkö rahaa "hieman" enemmän käytettäväksi omistusasunnon ansiosta.... 

Vertaat keskenään perheasunnon vuokraa ja tilavan yksiön tai pienen kaksion vastiketta. 

Omistusasuminen. Laina- ja korkokuluilla maksan asumisesta itselleni ja kerrytän omaa omaisuutta. Nämä kustannukset tulevat halvemmaksi kuin vastaavan asunnon vuokraaminen, jolloin kerryttäisin jonkun toisen omaisuutta.

Pitkään olin sitä mieltä, että en pysty yhdelle paikkakunnalle sitoutumaan. Nyt "onneksi" vuokra-asunnot on sen verran kalliita, että omistuskämppä houkuttelee senkin puolesta paljon enemmän. Eri asia toki olisi, jos olisi pakko asua jossain kasvukaupungin keskustassa, jolloin vuokralla asuessa voisi varmaan säästää ja kerryttää itselleen rahaa sitä kautta.

Asuntoa ostettaessa toki piti tehdä kunnon taustatyö asuinalueesta ja kerrostalon kohdalla myös taloyhtiöstä ettei ole remontteja tulossa. Etätyöläisenä edes julkisivuremppa olisi mahdottomuus, kun on oikeasti pakko olla kotona. Nyt olisi varaa hankkia sijoitusasunto, jolla voisin vielä hajauttaa tätä omistamisen riskiä ja esim rempan tullen voisin asua omassa sijoituskämpässä.

Omakotitalo pienellä paikkakunnalla maksoi vähemmän kuin yksiö Helsingissä. Asumiskulut ovat tosi kohtuulliset, paitsi kun tulee välillä isomman remontin tarvetta.

Edelliset pienemmät asunnot ovat jääneet sijoitusasunnoiksi. Arvo ei niillä nouse, mutta vuokratulot juoksevat.

En tiedä, minkä ratkaisun tekisin PK-seudun hinnoilla, mutta pienellä paikkakunnalla omistaminen kannattaa.

Asuminen on tärkeimpiä  lypsämiskohteitä.  Suomalaiset myös vähentyvät ennätysnopeasti. Asunnot ovat Suomessa varsin huokeita mutta asumiskulut ovat hirveitä.

xlp

sinkkujen on aika vaikeaa hankkia omistus

asuntoa tai ainakln sen lainan maksaminen 

on raskasta, jos siihen vielä syntyy lapsi .

pariskunnalla on helpointa hankkia omistus

asunto mutta siinä sitten olet kiinni sekä

kumppanissa että kämpässä vuosikym-

meniä, jos vaikka kumppanin naama alkaa vituttaa niin irti et pääse, toisaalta saat siitä helposti omasi pois jos kumppani suostuu maksamaan piolikkaasi, kumppania ei voi pakottaa muuttamaan pois sitä omastaan.

comsi consa , suo siellä vetelä täällå .

nyt jos oisin nuori nii asuisin nyt cityssä yksiössä vuokralla ja ostaisin mökin maalta jonne voi paeta viikonloppuina ja lomilla, sinne muuttaisin eläkkeelle jäädessä, mökkejä saa tosi halvalla .

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan tässä taloustilanteessa ei kannata kiirehtiä sinne omistusasuntoon. Sinne pääsee kyllä myöhemminkin, jos on asiasta täysin varma. Yksi väärä valinta, ja siitä et sitten pääsekään takaisin vuokra-asuntoon. Vuokralainen vaihtaa asuntoa pelkällä omalla ilmoituksella, omistusasuja ei.

Vuokralla asumisessa on monia hyviä puolia, kuten täällä on jo moneen kertaan tullut esiin. Yksi huono puoli kuitenkin löytyy, ja se sattuu olemaan minulle tärkeä seikka. Haluan pitää asunnon viihtyisyyden omissa käsissäni esimerkiksi siten, että ripustan tauluja seinille, maalaan seiniä ja muuta sellaista, miten itse katson tarpeelliseksi. Omannäköinen koti on minulle iso osa viihtyvyyttä.

ostin 1982 ok,talon Paloheinästä 350.000

markalla, tehtiin siihen täysi remontti , sitte

mun hirviö anoppi pyyteli et saisi tulla ton-

tillemme viljelemään juureksia , kyllä meni

talo äkkiä myyntiin , saatiin siitä 550.000 5v

päästä eli ei voittoa kun korot oli 5% , ja

remonttiin meni rahaa 150.000 mk .

ikävintä ok,talo omistusasunnossa on että

köyhät sukulaiset tunkee sinne pyytämättä,

ja omat lapset voi jäädä siihen lopuksi ikää

asumaan eikä käy töissä, näin meinasi

käydä meillekin kun poika piti pakottaa

lähteen töihin . eikä varmaan olis maksanu

vanhemmille mitään vuokraa, olis tyhjen -

tänyt jääkaapin ruuasta , hirveä skenaario

onneksi ei oo enää, pakotin pojan muutta-

maan ulos kodistani . meni tyttökaverin

kotiin asumaan.siinä oli sitte motiivia

työnteolle ja aikuistui lopultakin.

Vuokralla asuminen kannattaa ehdottomasti! T. Vuokranantaja 

Vierailija kirjoitti:

ostin 1982 ok,talon Paloheinästä 350.000

markalla, tehtiin siihen täysi remontti , sitte

mun hirviö anoppi pyyteli et saisi tulla ton-

tillemme viljelemään juureksia , kyllä meni

talo äkkiä myyntiin , saatiin siitä 550.000 5v

päästä eli ei voittoa kun korot oli 5% , ja

remonttiin meni rahaa 150.000 mk .

ikävintä ok,talo omistusasunnossa on että

köyhät sukulaiset tunkee sinne pyytämättä,

ja omat lapset voi jäädä siihen lopuksi ikää

asumaan eikä käy töissä, näin meinasi

käydä meillekin kun poika piti pakottaa

lähteen töihin . eikä varmaan olis maksanu

vanhemmille mitään vuokraa, olis tyhjen -

tänyt jääkaapin ruuasta , hirveä skenaario

onneksi ei oo enää, pakotin pojan muutta-

maan ulos kodistani . meni tyttökaverin

kotiin asumaan.siinä oli sitte motiivia

työnteo

Hienoa että aikuistui lopulta, mutta toivottavasti ymmärssit myös oman roolisi kasvattajana? Sitä niittää mitä kylvää. Jäi todellisuudessa varmaan aika moni asia ja arvo opettamatta pojalle, kun hänestä kerta tuli tuollainen. 

omaisuudestaan voi alkaa nauttimaan jo

heti eläkkeelle päästyään, matkoja ym.

lastenlasten hemmottelua, ostin jälkeläi-

sille omat osakkeet , asumistapa opitaan

lapsuudenkodissa , olen maatilan tytär , 

kaikilla meillä 5 sisaruksilla on omistus-

asunnot , mieheni suvun kaikki asuvat

vuokralla , heti kun olin maksanut asunto-

lainasta viimeisen erän niin mieheni vaati

myymään kotimme jotta nautitaan elämästä

nyt kun ollaan vielä keski-ikäisiä, erohan

siitä tuli, exä muutti vuokralle ja minä ostin

oman kaksion , nyt exä ruinaa jatkuvasti

rahaa kun ei muka ollut saanut sitä tarpeeksi

vaikka omaisuus puolitettiin fifty fifty erossa.

Kumpi kannattaa?

Ostaa vaiko myydä. Elää vaiko kuolla. Syödä vaiko nukkua. Mennä naimisiin vai olla sinkku. 

Jokainen elää tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovauva kirjoitti:

Vuokralla kun on asunut niin on jäänyt monta sataa euroa enemmän käyttörahaa pienestä palkasta enemmän joka kuukausi. Jos asuisi jossa pienessä kylässä niin totta kai oma-asunto koska ne on näissä paikoissa jopa puolet halvempia kuin pk-seudulla. Olisi pikku kylässä sitten työtä, tuskin, pk-seudulla kun on asunut koko ikänsä niin työtä löytyy.

Asuntolainaa joutuisi lyhentää varmaan minimissäänkin 500 euroa/kk, huom minimissään.

Sehän ei ole ainoa kulu vaan sen päälle vielä vastike. Saa siinä lainaa maksella pitkään ennen kuin alkaa olla voitolla. Tuleeko sitten kohonneet vastikkeet jos talo on vanha vai muutanko ajoissa uudempaa ja otan taas lisää lainaa siihen.

Omistusasunnossa asuessani maksan vain 217 euron vastikkeen enkä 1400 euron vuokraa. Arvatkaapa jääkö rahaa "hieman" enemmän käytettävä

Ei välttämättä. Mulla on samaa luokkaa vastike, kiitos kahden taloyhtiössä olevan kivijalkakaupan vuokratulojen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isovauva kirjoitti:

Vuokralla kun on asunut niin on jäänyt monta sataa euroa enemmän käyttörahaa pienestä palkasta enemmän joka kuukausi. Jos asuisi jossa pienessä kylässä niin totta kai oma-asunto koska ne on näissä paikoissa jopa puolet halvempia kuin pk-seudulla. Olisi pikku kylässä sitten työtä, tuskin, pk-seudulla kun on asunut koko ikänsä niin työtä löytyy.

Asuntolainaa joutuisi lyhentää varmaan minimissäänkin 500 euroa/kk, huom minimissään.

Sehän ei ole ainoa kulu vaan sen päälle vielä vastike. Saa siinä lainaa maksella pitkään ennen kuin alkaa olla voitolla. Tuleeko sitten kohonneet vastikkeet jos talo on vanha vai muutanko ajoissa uudempaa ja otan taas lisää lainaa siihen.

Omistusasunnossa asuessani maksan vain 217 euron vastikkeen enkä 1400 euron vuokraa. Arvatkaapa jääkö rahaa "hieman" enemmän käytettävä

No, itselläni on kolmio 70 neliötä, omistus-  ja asumiskuluni on , laina + vastike noin 550 e.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverini on jäämässä eläkkeelle reilun vuoden päästä. Sinkku ihminen. Nyt miettii että pystyykö jäämään eläkkeelle, kun asuntoon on tulossa mm. kallis kattoremppa eikä halua säästöillä maksaa. Asunnon sai juuri maksettua. Asuntoa ei kuulemma halua myydä. Äärettömän surullinen tilanne ja meinaan pitää itselle esimerkkinä etten halua tulevaisuudessa olla samassa tilanteessa etten voi eläkkeelle jäädä omistusasunnon takia.

Taisit ihan itse keksiä tämän kriisitapauksen. Kattoremontti ei ensinnäkään ole mikään kohtuuttoman kallis ja >99% tapauksista taloyhtiöt maksavat sen lainalla mikä tuo varmaan alle satasen kuukausittaisen lisärasitteen. Täytyy olla tosi pieni eläke ja suuret menot, että siitä saa "äärettömän surullisen tilanteen".

0/5

etsi kumppani jonka kanssa jaatte asumis

ja elantokulut, tyhmää elää sinkkuna jos

on niin tiukkaa että päätä särkee . aiemmin

sinkut asui soluasunnoissa ja oli kiire löytää

mies joka vastasi vuokrasta , tosin omani

varasti aina mun palkkapussini laukustani ,

onneksi 1970 luvulla palkka meni jo pankki

tilille jonne ukko ei päässyt , epärehellinen

mies oli huonoa tuuria, eihän toisesta voi

tietää minkä luontoinen se on . mutta

silti onnistuimme vaurastumaan, erotessa

mulle jäi sievä pääoma omaan uuteen

kaksioon .

Kattoo vaan, ettei jää omistusasunto jää valtiolle delatessa. Omassa omakotitalossa voi myös polttohaudata itsensä halutessaan.

valitettavasti poika oli isänsä kaltainen vastuuton holtiton rahankäyttäjä, vaikeaa on tunkea lapseen omaa mentaliteettia eli ahkeruutta ja säästämistä, kun isänsä oli tuhlari veltto työnvieroksuja, kun jouduin tekemään 2 työtä yhtäaikaa 8-20 välillä niin kuinkas siinä kasvatat lasta kun tuo oli enimmän aikaa isänsä seurassa , myös pirullinen anoppi kävi meillä räkyttämässä  et kaikki rahat luului lapsille, tuo kun oli   kade vuokralla asuva ilman säästöjä . 

poikani kyllä aikuistui ja käy töisså mut en mielelläån ottaisi ok-talooni asumaan yhtäkään sukulaista, pojankin lapset on työnvieroksujia kuten exäni eli ei pudonnut omena kauas puusta. kun yritän ohjata niitä elämässä eteenpäin niim vastaus on että älä mummo aina saarnaa, niin sitkeässä on ne geenit, nuo tietty oittaa et mummolta saa perintöjä aikanaan , se lienee syynä työn- välttelyyn ...