Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä jään aina yksin?
22.08.2015 |
En ymmärrä. Olen ulkoisesti ihan tavallinen nuori nainen. Olen reilu, tosi huumorintajuinen, en mikään nipottaja todellakaa ja lisäksi olen todella suvaitsevainen. Puhun paljon, kunhan ollaan tutustuttu. Aluksi olen hieman ujo. Annan itsestäni ystävyyssuhteessa paljon. Haluaisin kuitenkin sellaisen ystävän jonka seurasta nautin, en vain jotain "ketä tahansa" ihmistä. Siinä mielessä olen kai vaativa.
Kuitenkin on niin, että olen aina yksin. Mulla ei ole vuosiin ollut yhtään ainoaa ystävää tai edes kaveria. Äitiyslomalla kävin kaikenlaisissa mammatapaamisissa, mutta jotenkin muut aina ystävystyivät ja yhtäkkiä huomasin olevani ihan ulkona niiden muiden jutuista. Sitten aloitin opiskelun yliopistossa ja taas huomasin, että muut ikäiseni (eli siis ei ne ihan suoraan lukiosta tulleet) ystävystyivät ja mä jäin yksin. Nyt viimeisimpänä olen yrittänyt tehdä tuttavuutta miehen kavereiden vaimoihin, mutta yksin olen jäänyt. Nämä vaimot järjestää välillä tyttöjeniltoja ja juttelee whatsapp ryhmässä, mutta mua ei pyynnöstäni huolimatta otettu whatsapp ryhmään ja kun kysyin pääsisinkö mukaan tyttöjeniltaan, kaikki menivät vähän vaikeiksi ja lopulta tyttöjenilta pidettiin niin ettei mulle siitä kerrottu.
Tuntuu tosi pahalta. Olen itseasiassa jo vähän masentunut tästä yksinäisyydestä.
Kommentit (22)
Oon huomannu, et pitää nähdä aluksi aika paljon vaivaa ja osata jutella kaikenlaista jos ei taho jäädä syrjään koulussa ja vauvaryhmissä. Ja kaverisuhdekin pitää rakentaa ja sitä pitää jaksaa hoitaa. Toisille tulee luonnostaan ja toisten vaikea pitää sellaista yllä. Ei todellakaan siis tarkoita, että itsessä olisi jotain vikaa jos jää ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 23:09"]Sama mulla. :( Missä päin itse asut? Neuvolan vauvakerhoissa kun esikoinen oli pieni,jäin ulkopuolelle. Kukaan ei oikein puhu minulle. Päiväkodissa tuntuu kun toista lasta haen että kaikki muut ryhmän vanhemmat jotka hakee lapsiaan samaan aikaan juttelee ja minulle kukaan ei puhu mitään. Vanhat teini iän ystäväni ei pidä enää yhteyttä joilla on lapsia. Itse asiassa minulla ei ole yhtään ystävää. Mies ja lapset vain. Lapsia kaksi. Itsellä ikää 30v. [/quote] Mulla on sama, mies ja kaksi lasta. Olen 25v ja varsinais-suomesta. Kaikkein suurin pelkoni on, että yksinäisyyteni takia lapsetkin jäisi yksinäisiksi. Yritän lähes hysteerisesti saada heille kavereita, mutta stressaan tästä ihan hirveästi.
[/quote]
Olen itsekkin varsinais-suomesta. Hauska yhteensattuma. Minkä ikäisiä lapsia sinulla on? Itsellä 5v ja 7v.
Eikä meilläkään koskaan oikein kukaan käy kun ei ole ystäviä,kerran toisen lapsen synttäreille lapsi kutsui 4 lasta joista kaksi jätti tulematta. Tuli tuosta hieman outo olo että johtuuko minusta. Ulkoapäin kukaan ei varmasti uskoisi että en ole ystäviini tekemisissä. Ne jotka haluaisivat nähdä on aina vain samaa että pitäisi lähteä baariin mukaan,he ovat lapsettomia. Viimeksi ehkä vuosi sitten nähnyt heitä kahvin merkeissä turussa. Asun 20min päässä turusta,maaseudulla. En käytä itse alkoholia ollenkaan,absolutisti. Tässäkin voi olla syy miksi minun kanssa ei "jakseta" olla kun olen tylsää seuraa.
[/quote]
Mun lapset on vähän nnuorempia. Me asutaan Turussa :)