Mikä sellaista ihmistä vaivaa joka katkaisee välit melkein kaikkiin?

Sun pärstäsi!

Sellainen ihminen haluaa päästä roskaväestä eroon.

Mulla oli kyseessä häpeä ja syyllisyydentunne. Kärsin yleisestä ahdistuneisuudesta ja tunnen syyllisyyttä kaikesta mahdollisesta vaikka ei olisi edes syytä. Sietämätöntä elämää olla tällainen.

Lähes jokainen on roskaa. Sen kun tajuaa, haluaa olla lähinnä yksin.

Älykkyys. Sellaiset ei tuhlaa aikaa turhiin ihmisiin sellaisiin jotka ei ole oppineet aiemmista konflikteista mitään.

Se vähän riippuu riidan syystä tai olosuhteista mutta ehkä mitta on tullut täyteen?

Itse olen huomannut, että ihmisten seura rasittaa enemmän kuin antaa ja olen katkaissut välejä ihan ilman riitaakin, kun toinen on vain liian raskas ihminen. En jaksa sosialisoida.

Toisaalta osa on katkaissut yhteydenpidon minuun ja se on ihan ok, ei kenenkään ole pakko olla toisten kanssa tekemisissä ellei halua.

Olen yksi niistä jotka panevat välejä poikki. Ei minua vaivaa muu kuin se etten pidä ihmisistä. Siedän paljon, mutta sitten kun saan tarpeekseni, hylkään heidät enkä jää kaipaamaan.

Joskus sitä havahtuu siihen, että suurin osa ihmissuhteista on teennäistä p*sk**, ja jotka ovat olemassa vain tavan vuoksi vaikka nuo ihmiset kävisivät ankarasti hermoon.

Minä en kuuntele pään aukomista. En ikinä ole ivallinen tai piikittelevä kavereille, mutta en epäröi katkaista välejä, jos he ovat.

Kyllästynyt riitoihin ja draamaan. Tykkää positiivisesta rauhaisasta ilmapiiristä ja rennosta hauskasta menosta.

Masennus. Ja se, että ihmiset ahdistaa liikaa. Ei kelpaa heille. Ei täytä vaatimuksia. Miksi kuunnella haukkuja kun voi olla kuulematta?

Yhteen ihmiseen katkaisin välit kun alkoi kiusata henkisesti uuden ystävänsä kanssa. En vain kestänyt enempää.

Toiseen katkaisin kun tiesi minun olevan uupunut mutta suuttui kun en päässyt auttamaan. Olisin auttanut sitten kun oma elämäntilanne olisi helpottanut.

Kolmas kiusasi henkisesti ja fyysisesti parikymmentä vuotta. Olisi pitänyt jo aiemmin pistää stoppi.

Nyt minulla on maine hankalana ihmisenä.

Ystäväni, joka pitää varatuista miehistä.

Omilleen hän on antanut kenkää, samoin monille tutuilleen.

Kiinnostava yksilö, jolla on vilpitön käsitys omasta upeudestaan. :D

Minä katkaisisin vaikka heti suhteeni kaikkiin muihin kuin lähisukulaisiin, jos olisi "pakko".

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen ja olen huomannut, että usein lähinnä naisilla ihmissuhteet ovat ruusuisen kuoren alla toksisia. Selkäänpuukotusta, juoruilua, liikoja odotuksia ja sitten pettymyksiä, vaatimuksia jne jne. Aitoa kaverisuhdetta en ole vielä löytänyt ja nyt mietin onkohan sellaista olemassakaan.

On olemassa, mutta ehkä 1 miljoonasta on sellaisia.

Maailma tarvisi muutosta. Ihmisten asenteet tarvisivat muutosta

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, joka pitää varatuista miehistä.

Omilleen hän on antanut kenkää, samoin monille tutuilleen.

Kiinnostava yksilö, jolla on vilpitön käsitys omasta upeudestaan. :D

Ja sinä haluat kaveerata hänen kanssaan koska.. ?

Minä, olen vain kyllästynyt ihmisiin, en jaksa olla mikään hyödyke tai vihoviimeinen varasija kenellekään! Toki 2 ystävää vuosien ajalta on ja se riittää.

Minua vaivaa ainakin yksinäisyys. Sitten on jotain, mitä en tiedosta, olisin tyytyväinen vaikka asperger-diagnoosiin, mutta ei se kuulemma sitä ole. Jotain minussa on, joka saa ihmiset raivostumaan tai vaan ghostaamaan/hylkäämään. Eniten perseestä on, että kun en tiedä itse mitä teen väärin, en voi sitä muuttaakaan. Joten olen lakannut kurottamasta kenenkään puoleen, eikä kukaan ole perään kysellyt.

Minä en ole katkaissut normaaleihin ihmisiin välejä. Luottamus ei enää toiminut penkojien kanssa. En luottaisi ihmiseen joka suihkussa ollessani ottaa pöydästä puhelimen , murtaa sen suojakoodin ja lukee kaiken ja levittää muille. On parempaa seuraa.