Mikä sellaista ihmistä vaivaa joka katkaisee välit melkein kaikkiin?

Ei ole sukupuolikysymys, viimeksi katkaisin välit "perheystäviin", kun perheen miehen mielestä olemme liian hiljaisia emmekä tarpeeksi yhteisöllisiä. Etsiköön sellaisia ystäviä, ei meille tulla ojentamaan vaatimuslistoja siitä kuinka meidän tulisi muuttua.

Mitä itse ajattelisit kaverin toiminnasta? Haluatko olla tekemisissä?

Minä päätin poistaa elämästäni kaikki jotka vie enemmän kuin tuo. Yksi ystävä ja perhe jäi ja en koskaan ole voinut paremmin.

Tällaiset ihmettelyt vaivaa.

On olemassa ihmisiä joista kukaan ei pidä. Ei kannata olla välejä ihmisiin jotka eivät pidä sinusta.

Koetin olla ystävä eräälle joka on hyvin sulkeutunut ja passiivisaggressiivinen. Henkilö on uskovainen ja lopulta tajusin, että hänen täytyy inhota minua.

Olen ollut varsin avoin mutta on ihmisiä jotka etsivät auktoriteettinsa tv7:sta ja odottavat vain maailmanloppua päästäkseen taivaaseen.

No minulle valkeni etten ole ainakaan tämän sortin ihmis viha-uskovainen.

Oikeasti pelottavaa miten paljon paranoiaa, halveksintaa ja hirvittävän simppeleitä "totuuksia" ihmiset vaalivat tyynien kuoriensa takana. Juuri siksi tälläiset putinin kaltaiset pääsevät menestymään. Moni ei halua ymmärtää itseään vaan tarrautuu johonkin ulkopuoliseen liideriin tai oppiin.

Mutta totesin että olen mieluummin yksin kuin vainoharhaisessa, syyllistävässä seurassa. Jossa myös minä olen epäilyksenalainen ihan vain pyrkiessäni irti alistuneesta tottelevaisuudesta.

Masennus. Erakkoluonne. Ei vaan halua olla ko. ihmisten kanssa.

Aluksi arvostin tyypin uskovaisuutta ja hän antoi itsestään fiksun, älykkään kuvan. Se ei kuitenkaan kantanut pitkälle. Mt ongelmat eivät aina näy räikeinä päälle.

Vaikea sanoa, riippuu tilanteesta? Itse tiedän tapauksen, jossa henkilö alkoi käydä terapiassa ja katkaisi tämän jälkeen välit suureen osaan tuttavistaan ja sukulaisistaan. Alkoi vähitellen huomata, millaisten m*lkkujen kanssa oli ollut koko ikänsä tekemisissä. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä elämää itselleen helpommaksi.

Masennus ja riittämättömyyden tunne. Koen olevani niin epäonnistunut ettei minun seurassa kannata olla. Hyvin olen saanut ystävät karkotettua, parempi näin. Turha kuormittaa muiden elämää.

Hävettää oma elämä, oma itse. Köyhyys. sairaudet. Ei mulla ole annettavaa kellekään.

Minun yks entinen ystävä oli tosi ailahtelevainen, katkaisi välit vähän väliä jostain ihan mitättömästä syystä. Sitten aina pyyteli itkien anteeksi. Viimeisimmän kerran kun katkaisi välit, niin minulle riitti. En ole enää ollut missään yhteydessä tähän ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksi niistä jotka panevat välejä poikki. Ei minua vaivaa muu kuin se etten pidä ihmisistä. Siedän paljon, mutta sitten kun saan tarpeekseni, hylkään heidät enkä jää kaipaamaan.

Minä olin tällainen, mutta vain naisia kohtaan. Sitten havahduin siihen, että kaikki ystävät olivat miehiä, koska naisilta en sietänyt sitä ensimmäistäkään virhettä. 

Sitten hoisin pääni kuntoon ja tajusin, että se johtui vaikeasta äitisuhteesta. Nykyisin kiitän kaikkia mahdollisia jumalia siitä, että minulla on naispuolisia ystäviä jotka ymmärtävät minua ennen kuin saan sitä puoltakaan sanaa sanottua. Kiitos heille. Eivät ole virheettömiä, vaan enpä ole minäkään. 

Se kuuluisa viimeinen pisara. Ehkäpä minustakin luullaan, että katkaisen välit melkein kaikkiin, mutta sehän ei pidä paikkansa. Väsyin hyväksikäyttöön ja turhaan draamaan. Hyvät ystävät jäivät kyllä jäljelle.

Syitä:

Jatkuva valehtelu, juoruilu, salailu.

Pettäminen, juominen, nuus kaaminen. Flirttailu, pornolle tumputus.

Selän takana asioiden levittely, edessä jenkkihymy ja lipevyys, yök!

Persoonallisuushäiriöiset

Mulla meni lapsuudenystäviin välit. Olin vaan kasvanut eri suuntaan, enkä enää sopinut niihin raameihin. Muistuteltiin jostain teinihölmöyksistä ja vähöteltiin. En vaan pystynyt olemaan oma itseni niiden seurassa.

Enpä tiedä muista mutta itse olen katkaissut välit kaikkiin persreikiin ja häivyttänyt yhteyttä törppöihin. Kun elämänkokemusta kertyy, alkaa tajuta että kaikkien kanssa ei tarvitse olla tekemisissä. Olen ollut varsinainen kuonamagneetti kiltteyden ja sosiaalisuuden vuoksi. Nyt osaan olla muodostamatta sellaisia suhteita ihmisiin, että he kuvittelisivat minun olevan kiinnostunut heidän seurastaan.

En tykkää juoruilla tai olla juorujen kohde. En siedä passiivis-aggressiivisuutta, toisten valintojen ihmettelyä tai pätemistä. En halua paljuilla, dokata, istua kahviloissa, viestitellä, matkustaa tai harrastaa kenenkään kanssa. Siedän vain puolisoani ja sukulaislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole katkaissut normaaleihin ihmisiin välejä. Luottamus ei enää toiminut penkojien kanssa. En luottaisi ihmiseen joka suihkussa ollessani ottaa pöydästä puhelimen , murtaa sen suojakoodin ja lukee kaiken ja levittää muille. On parempaa seuraa.

Sä vaikutat juuri siltä mimmiltä joka flirttailee kaikkien miesten kanssa vaikka onkin parisuhteessa. Jostakin syystähän poikaystäväsi niitä viestejäs on lukenut. Jos kerran oli levitettävää niin kannattaa katsoa peiliin ja kysyä josko siinä omassa käyttäytymisessä olisi parantamisen varaa?

Itselleni on käynyt vastaavanlaisesti turhan ja liiankin monta kertaa. Yhteen yritin ottaa vähän aikaa sitten yhteyttä. Mutta hän ei vastannut lähettämääni tekstariin. Pyysin häntä vain soittamaan. 

Nyt sitten elämäntilanne on se, että olen täysi yksin, työt päättyivät. Ja tuntuu, kuin kaikki elämässäni olisi päättynyt ja romahtanut. 

En tiedä, miksi olla enää olemassa ja elää. On sairauksia ja kaikkea muuta, talous ja perhevaikeuksia päällä.  Hirvittävän väsynyt ja tyhjä olo.