Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tee lasta? Pahimmat pelot.
20.08.2015 |
Tässä syitä miksi en tee lasta:
1. Toiset naiset eli neuvolantäti, lastentarhantäti, sukulaistädit, opettajat, kaverit. Kun tekee lapsen joutuu näiden kaikkien arvostelun, syynin ja selän takana puhumisten kohteeksi.
2. Toiset naiset eli lasten kaverien äidit ( ja miksei myös isät ). Näiden kanssa on sitten pakko kommunikoida hiekkalaatikolta kouluun asti.
3. Peruskoulu. Ei kiinnosta yhtään mitkään vanhempainillat, Wilman käyttö, setviä jotain läksyjä ja oppimisvaikeuksia. Puhumattakaan koulukiusaamisesta.
4. Jos se on tyttö saa pelätä että sitä käytetään seksuaalisesti hyväksi, raiskataan, alkaa seukkaa jonkun häiritsevästi uskovaisen kanssa eli liittyy lahkoon tai kääntyy islaminuskoon. Teiniäitiys olisi kanssa ihan liikaa mulle.
5. Jos se on poika niin saa pelätä että se skeittaa jonkun auton alle tai muuta vastaavaa. Voi se tietty olla poikatyttökin jonka puolesta saa pelätä.
6. Entä jos itsellä ei yhtäkkiä olekaan rahaa kaikkeen mitä lapsi ja kasvava nuori tarvitsee? Jos jää vaikka työttömäksi tai vastaavaa ja lapsi saa kärsiä köyhyydestä.
7. Entä jos sairastun vaikka synnytysmasennukseen tai masennukseen ylipäätään enkä saa lapsesta huolehdittua. Entä jos sairastun mihin tahansa tai lapsi sairastuu vakavasti.
8. Ylivoimaisesti pahin pelko on lapsen sairaus ja kuolema. Tiedän, että loppuelämäni olisi pilalla. Miksi ottaa niin vakavaa riskiä ja tehdä lapsi?
9. Tämä maailma kaikkine kauheuksineen. Kannattaako tänne enää mitään uusia ihmisiä tuoda kärsimään?
10. Saattaisin vahingossa pilata lapsen tunne-elämän kehityksen jotenkin. Tai joku muu voi sen tehdä, enkä voi estää.
11. Viimeistään teini-iässä niitä ei kumminkaan enää " kiinnosta " vanhemmat vaikka oikeasti tietysti aikuisen tarve on suurimmillaan. No, sen jälkeen ne muuttavat pois ja lakkaavat vastaamasta puhelimeen. Kauhea vaiva, ja sitten ne lähtevät.
12. Ei enää mitään omaa vapautta, jatkuva huoli ja peräänkatsominen.
13. Huumeet. Niihin voi ihan hyvinkin kasvatettu joutua ollessaan vaikka nuorena rakastunut väärään ihmiseen joka suostuttelee maistamaan jotain vaikka kun lapsi on vähän humalassa ja arvostelukyky sekä impulssikontrolli heikentynyt.
En ikinä ymmärrä, kun ihmiset puhuvat että heitä jännittää vaippojen vaihto ja yövalvomiset. Nekö todella on se pahin pelko? Eniten ihmetyttää täysin huolettoman oloiset lasten tekijät. " Siinä ne menee siinä sivussa. " Miten niin? Eikö niitä nyt pidä kasvattaa ja turvata niin, ettei ne ajaudu tyyliin jonkun pedarin uhriksi tai huumeisiin?
Ei, en ole vieläkään valmis ja tein abortin näiden pelkojen takia 27-vuotiaana. Se oli heti helpottava päätös eikä se näin kolme vuotta jälkikäteen tunnu virheeltä. Tuskin ikinä olen valmis. Hedelmällisyysaika ehtii mennä ohi.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:13"]
En halua lasta koska jos sen tekisin, minun pitäisi olla tarpeeksi vahva ja hyvä ihminen, että mitä tahansa vastaan tulisi hyväksyisin lapseni ja pystyisin rakastamaan häntä huolimatta mistään. Lähinnä pelottavat mahdolliset sairaudet, vammaisuus, se että lapsesta tulisi täysin jotain muuta kuin miksi häntä olen kasvattanut (raiskaaja, pedofiili), muuten vaan persreikä ihmisenä, teiniäiti tai isä, narkki, koulukiusaaja jne. Mahdollisuus myös että lapsesta kasvaisi aikuinen joka ihmettelee miksi juuri hänen piti ikinä syntyäkään (itse en olisi halunnut ollakaan, ei tämä elämä nyt niin kummoista ole), hän kuolee, hänet raiskataan tai tapetaan jnejne. Ei vaan löydy tarpeeksi niitä hyviä puolia että viitsisin lapsen tehdä. Riskejä on liikaa ja kun vertaa tätä kaikkeen muuhun, niin en mistään hinnasta ottaisi tällaisia riskejä ja epävarmuutta missään vähäpätöisemmässäkään asiassa, niin miksi tekisin niin näin tärkeän asian kanssa. A Ainut ongelma on vaimoni, joka taas on alkanut vauvakuumeilemaan. Se miten tämän asian ratkaisemme, on vielä näkemättä. Ehkä enemmän ärsyttävät vaimoni perustelut lapsen teolle. Kaikki muutkin lisääntyy, ja sit siitä olisi meille seuraa. No joo, niimpä.
[/quote]
Ole parempaa seuraa vaimollesi, problem solved?
[/quote]
Oi hitsi vie, viiden tähden kommentti. Noooot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on vain yksi pelko ja se on köyhyys.
Aika pitkälti samasta syystä kuin ap jätin lapset hankkimatta. Etenkin se alkupää kuullostaa tutulta. Kun kerran elämä on noin vaikeaa että kaikenlaista ohjaajaa ja terapeuttia lapsille ja vanhemmille pitää olla joka käänteessä ja niiden arviointeja ei voi välttää vaan on pakko maksaa niidenkin kustannukset niin päätettiin miehen kanssa jättää lapset kokonaan tekemättä. Ne kun kävi jo peruskouluaikoina itsellekin tutuiksi vaikkei mitään häirikkötapauksia ollakaan.
Olenko mää aivan tyhmä kun en ymmärrä Miksi ihmiset tekee lapsia? Siis alitajuinen viettihän se on, mutta mitään järkevää syytä en nykyaikana keksi. Parempi vaan mitä pikemmin tää ihmisten määrä tällä Telluksella romahtais. Tuntuu muutenkin että äitinä nainen on niin alhaalla sosiaaliluokituksessaan, että vain juopot ja narkit ovat alempaa pohjasakkaa.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:05"]
Olen sellainen josta olisi ihanaa lukea iltasatuja, piirtää ja askarrella lapsen kanssa, käydä retkillä ja tykkään katsoa myös lasten elokuvia. Tykkään myös lasten kanssa juttelemisesta ja nauramisesta. Lapsilla on hauskoja sutkautuksia.
Nyt kun ei ole vuosiin ollut lapsia elämässä niin välillä iskee kaipuu. Onhan se maailma nyt huomattavasti hienompi lapsen kuin aikuisen silmin. Luen itselleni nykyään kaikkia niitä iltasatuja joita mulle pienenä luettiin. [/quote]
Kuulostaa siltä että kaipaisit lasta vain omaksi hauskuuttajaksi ja kaveriksi. Voi kuitenkin olla että se lapsi ei tykkäisikään askarrella, tai olisi totinen luonteeltaan eikä naurattaisi sinua "sutkautuksilla", tai tykkäisi ihan erilaisista saduista kuin sinä. Lisäksi ensin se lapsi on liian pieni hauskuuttamaan sinua, ja noin 10 vuodesta eteenpäin liian iso ollakseen sinulle leikkikaverina.
Ei lasta saa tehdä tuolla mentaliteetilla itselleen "leluksi". vaan lapsi on oma persoonansa, jonka tehtävä ei todellakaan saa olla tuoda vanhempansa elämään hauskuutta ja seuraa askarteluun! Sun ajatusmallilla kävisi helposti niin, että kun lapsi ei olisikaan sulle hauskuuttaja, sutkauttelija ja ilopilleri-askartelu-kaveri, niin vanhemmuuden ihanuus päättyisi siihen ja lopputuloksena olisi taas yksi (vähintään henkisesti) laiminlyöty lapsi joka ei saanutkaan vanhemmaltaan aitoa rakkautta omana itsenään.
[/quote]
Noh, mulla on ollut totisia ja hiljaisiakin hoitolapsia ja osaan kyllä kunnioittaa ihmisen omaa persoonaa ja viihdyn myös yksin leikkien ja lukien ja voin tehdä lapsen kanssa muuta mitä hän haluaisi tai jättää rauhaan. En nyt koko persoonaani ja ajatuskulkujani tähän saanut kirjoitettua vaan joitain kohtia. Myös teinit on minusta kivoja ja aikuiseksi jo kasvaneet lapset jotka tulevat joskus kylään ehkä kumppanin ja perheensä kanssa ja kertovat elämästään. Ainakin olen huomannut, että minusta on iloa omille vanhemmilleni ja viihdyn itsekin välillä heidän kanssaan. Olisi myös jännä tunnistaa omia piirteitä lapsessa ja ymmärtää niitä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:05"]
Monen mielestä olisin ihan paras äiti, mutta kun siis en vain uskalla ja aika ajaa sen ohi.
[/quote]En tarkoita tätä todellakaan pahalla, mutta nuo kuvaamasi ominaisuudet eivät tee vielä kenestäkään hyvää äitiä. Ne ovat kylläkin erionomaisia tädin ominaisuuksia. Ädiltä vaaditaan lisäksi valtavasti voimakkuutta ja lujuutta ja epämiellyttävien tunteiden, ajatusten ja tilanteiden sietokykyä.
[/quote]
Se on hyvin mahdollista! Tämä oli hyvä rakentava kommentti ja auttaa mua pääsemään tästä ikuisesta arpomisesta. Ehkä olenkin vain erinomainen täti, ja se riittää? Enää tarvitaan lisääntyneitä kavereita joiden lapsia hoitaa. Työ lasten parissa ei houkuta koska siinä on huono palkka ja niitä lapsia on nykyään aivan liikaa yhdessä ryhmässä.
Tajusin juuri että pelkään myös seuraavia: Olla läsnä kun lasta rokotetaan, olla läsnä kun lapsi menee hammaslääkäriin, jos lapseen menee punkki en uskalla koskea siihen tai jos huoneistoon pääsee ampiainen en uskalla koskea siihenkään. Olet oikeassa, en pystyisi olemaan riittävän lujasti tuollaisissa pelottavissa tilanteissa lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:04"]Nuo pelot on koko ajan läsnä. Mutta elämä on täynnä riskejä. Uskallanko lähteä lauantai-illan bileisiin, minuthan voidaan kotimatkalla raiskata? Uskallanko lähteä lentokoneella matkalle, lentokone voi pudota? Uskallanko aloittaa parisuhteen, mies voi pettää tai hakata/tappaa minut? Jos todella haluaa lapsen, sen tekee peloista huolimatta ja pyrkien minimoimaan riskit esim. valistamalla ja suojelemalla lasta parhaansa mukaan samalla tavalla kun itse suojelet itseäsi esim. välttelemällä kävelemästä epämääräisten seutujen läpi tullessasi yöllä kotii.
[/quote]
On eri asia ottaa itse itselleen se riski, kuin että riskeeraisin jotain mitä rakastaisin ehkä eniten maailmassa. Ts. jos teen lapsen, otan riskin että minä olen teollani aiheuttanu pahaa hänelle. Vieläpä rakkaimmalle. Mieluummin siis en ota riskiä ja jätän lapset tekemättä.
Onpahan ainaki yksi lapsirakas lastentarhanopettaja enemmän jakamassa rakkautta ja välittämistä. Vaikkakin vain työn kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:50"]
Minä en tehnyt lapsia, koska pelkäsin aivan järjettömästi raskautta ja synnytystä. Sen pitemmälle en suostunut asiaa edes ajattelemaan. Mielestäni pelkoni kertoi selvästi, etten ollut äidiksi sopiva. Nyt täytän kohta 50 eikä lasten tekoa tarvitse enää edes ajatella, ja olen siitä suunnattoman helpottunut.
[/quote]
Mua jännästi kaikki muu tuntuu pelottavan paitsi raskaus ja synnytys. Uskon niin vakaasti että luonto ja Suomen sairaanhoito hoitaa. Uskon, että sitä pelkoa tarvitaan sen verran että tulee adrenaliinia ja uskon että siinä joutuu jonkinlaiseen synnytystranssiin ja ikiaikainen ihmisen selviytymisvietti vie hommaa. Sitten lopussa tulee sama efekti kuin jos on sairaana ollut ja kivut helpottaa: Ensin nukahtaa ja sitten kipu unohtuu. - ap
eniten huolettaisi taloudellinen tilanne. Lapset kun kuitenkin vie rahaa aika paljon varsinkin pikkulapsi vaiheen jälkeen kouluikäisenä. Ehkä vaan olen epävarma kun määrä-aikaisissa työsuhteissa roikkunu niin kauan ja työttömyys pelottaa kun lama vaan pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:29"]
Olenko mää aivan tyhmä kun en ymmärrä Miksi ihmiset tekee lapsia?
[/quote]Et ole tyhmä, tai sitten ollaan molemmat tyhmiä. Kukaan ei ole osannut antaa järkevää selitystä, miksi lapsia vieläkin hankintaan, vaikka mitään pakkoa siihen ei ole. Voitaisiin vain saatella nykyiset ihmiset arvokkaasti hautaan ja sammuttaa valot.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:18"]
Mä haluaisin lapsen, useammankin. Koko elämäni hoitanut vanhempien sisaruksien lapsia ja lisäksi 4 kummilasta. Mutta, järjellä ajateltuna en tiedä olisiko se lapselle oikein. Äidiltäni olen perinyt astman, allergioita ja Crohnin taudin. Välillä varsinkin Crohni pilannut elämääni paljon, kivut jokapäiväisiä monien hoitojenkin jälkeen. En tiedä olisiko reilua tehdä lapsi jolla olisi mahdollisuus periä samat sairaudet :(
[/quote]Ei ole reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:44"]
Haluatko muka oikeasti lapsen? Ei siltä kuulosta. Miksi haluaisit lapsen? Miten ajattelet sen parantavan elämääsi?
[/quote]
Olen sellainen josta olisi ihanaa lukea iltasatuja, piirtää ja askarrella lapsen kanssa, käydä retkillä ja tykkään katsoa myös lasten elokuvia. Tykkään myös lasten kanssa juttelemisesta ja nauramisesta. Lapsilla on hauskoja sutkautuksia. Olen ollut lasten kanssa paljon tekemisissä vaikka omia ei ole, ja oon ns. hyvä lasten kanssa. Olen ollut lastenhoitajana ihan ykkönen lasten mielestä koska jaksoin päiväkodissa tehdä lumesta hevosen ja nostaa kaikki vuorotellen sen selkään sillä välin kun muut aikuiset seisoivat ringissä juoruamassa. Muutenkin jaksoin aina touhuta lasten kanssa ja kun tulin töihin, lapset juoksivat heti syliin. Se oli sitä aikaa kun kouluttamatonkin pääsi päiväkotiin töihin. Nuo tarhantädit tekivät pian lopun mun leikkimisistä ja käskivät olla rakentamatta mitään lumieläimiä ja vahtimaan lapsia sen sijaan.
Ehkä siinä oli se katkeruus kun itse on käynyt koulut kasvatuksesta ja lapset innostuvat eniten sen kouluttamattoman " piikatytön " jutuista. Mun duuni oli äitiyslomasijaisuus jonka jälkeen en ole tehnyt kuin ihan satunnaisia lastenhoitokeikkoja kavereille. Niistäkin on jo vuosia koska kaikkien kaverien lapset on jo isoja. Mun vanhin hoitolapsi pääsee kohta lukiosta ( ja täti on ylpeä kun se on niin ihana tervejärkinen tyyppi ).
Nyt kun ei ole vuosiin ollut lapsia elämässä niin välillä iskee kaipuu. Onhan se maailma nyt huomattavasti hienompi lapsen kuin aikuisen silmin. Luen itselleni nykyään kaikkia niitä iltasatuja joita mulle pienenä luettiin.
Osaan myös tehdä ruokaa ja leipoa ja ottaisin lapsen niihin puuhiin mukaan. Osaisin myös tukea lapsen kehitystä omaksi itsekseen tuputtamatta omia haaveitani siihen. Ja kyllä mä tottakai tukisin myös teiniäitiä lastani tai ihan mikä ikinä se tilanne se oliskaan.
Monen mielestä olisin ihan paras äiti, mutta kun siis en vain uskalla ja aika ajaa sen ohi.
[/quote]
Annatko pelon estää itseäsi tekemästä jotain mitä todella sydämestäsi haluaisit? Itse ajattelin ennen samalla tavalla kuin sinä. Olin todella pelokas koko lastenhankinnan suhteen ja en ole koskaan ollut millään tavalla äitimäinen. Toisin kun sinä, en edes osannut pitää lasta luontevasti sylissä.
No kuinkas ollakaan olen nyt 1-vuotiaan tytön äiti. Koko raskausajan kävin läpi kaikki kauhuskenaariot päässäni ja välillä mietin kauhuissani, että mitä olen mennyt tekemään. Sitten kun sain lapsen syliin niin tiesin vaan heti mitä pitää tehdä. Nykyään olenkim löytänyt sen äiti-ihmisen itsestäni, vaikka luulin että sitä ei ole olemassakaan.
Maailma on täynnä vaaroja. Mieti että olisit kuolinvuoteellasi. Millaisia muistoja haluaisit muistella? Olisitko surullinen että et koskaan uskaltanut hankkia lasta?
Olen mukavuudenhaluinen.Vaikea masennus takana joka vaati sairaalahoitoa.Lisäksi pelkään synnytystä.Mies ja koirat riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, mietimpä tämän jälkeen kahdesti ennen kuin teen lasta.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:13"]
En halua lasta koska jos sen tekisin, minun pitäisi olla tarpeeksi vahva ja hyvä ihminen, että mitä tahansa vastaan tulisi hyväksyisin lapseni ja pystyisin rakastamaan häntä huolimatta mistään. Lähinnä pelottavat mahdolliset sairaudet, vammaisuus, se että lapsesta tulisi täysin jotain muuta kuin miksi häntä olen kasvattanut (raiskaaja, pedofiili), muuten vaan persreikä ihmisenä, teiniäiti tai isä, narkki, koulukiusaaja jne. Mahdollisuus myös että lapsesta kasvaisi aikuinen joka ihmettelee miksi juuri hänen piti ikinä syntyäkään (itse en olisi halunnut ollakaan, ei tämä elämä nyt niin kummoista ole), hän kuolee, hänet raiskataan tai tapetaan jnejne. Ei vaan löydy tarpeeksi niitä hyviä puolia että viitsisin lapsen tehdä. Riskejä on liikaa ja kun vertaa tätä kaikkeen muuhun, niin en mistään hinnasta ottaisi tällaisia riskejä ja epävarmuutta missään vähäpätöisemmässäkään asiassa, niin miksi tekisin niin näin tärkeän asian kanssa. A Ainut ongelma on vaimoni, joka taas on alkanut vauvakuumeilemaan. Se miten tämän asian ratkaisemme, on vielä näkemättä. Ehkä enemmän ärsyttävät vaimoni perustelut lapsen teolle. Kaikki muutkin lisääntyy, ja sit siitä olisi meille seuraa. No joo, niimpä.
[/quote]
Ole parempaa seuraa vaimollesi, problem solved?
[/quote]
Hän tiesi millaista seuraa olin kun kanssani naimisiin halusi. En tiedä muusta kuin että olen niin hyvä aviomies, kuin vain hänelle voin. Olimme sopineet että lapsia emme tule hankkimaan, mutta vaimoni kuumeillessa olen yrittänyt miettiä aihetta läpi, joski kuitenkinsen lapsen haluaisin mutta vastaus on edelleen vankka ei ja kantani vain vahvistuu mitä enemmän aihetta ajattelen. Muutenkin en tiedä miten tosissasi olit kommenttisi kanssa, kuullostaa hullulta että kaikki vauvakuumeiset naiset lopettaisivat tuon kuumeilun, jos ne tyhmät äijät vaan tajuaisivat olla enemmän läsnä, yritteliäämpiä yms.. Jos tajuat pointtini. Fakta on se että minä en ole se joka on muuttunut ja mielestäni on silkkaa idiotismia yrittää lasta vain siksi että muutkin tekee niin.