Lue keskustelun säännöt.
Miksi et tee lasta? Pahimmat pelot.
20.08.2015 |
Tässä syitä miksi en tee lasta:
1. Toiset naiset eli neuvolantäti, lastentarhantäti, sukulaistädit, opettajat, kaverit. Kun tekee lapsen joutuu näiden kaikkien arvostelun, syynin ja selän takana puhumisten kohteeksi.
2. Toiset naiset eli lasten kaverien äidit ( ja miksei myös isät ). Näiden kanssa on sitten pakko kommunikoida hiekkalaatikolta kouluun asti.
3. Peruskoulu. Ei kiinnosta yhtään mitkään vanhempainillat, Wilman käyttö, setviä jotain läksyjä ja oppimisvaikeuksia. Puhumattakaan koulukiusaamisesta.
4. Jos se on tyttö saa pelätä että sitä käytetään seksuaalisesti hyväksi, raiskataan, alkaa seukkaa jonkun häiritsevästi uskovaisen kanssa eli liittyy lahkoon tai kääntyy islaminuskoon. Teiniäitiys olisi kanssa ihan liikaa mulle.
5. Jos se on poika niin saa pelätä että se skeittaa jonkun auton alle tai muuta vastaavaa. Voi se tietty olla poikatyttökin jonka puolesta saa pelätä.
6. Entä jos itsellä ei yhtäkkiä olekaan rahaa kaikkeen mitä lapsi ja kasvava nuori tarvitsee? Jos jää vaikka työttömäksi tai vastaavaa ja lapsi saa kärsiä köyhyydestä.
7. Entä jos sairastun vaikka synnytysmasennukseen tai masennukseen ylipäätään enkä saa lapsesta huolehdittua. Entä jos sairastun mihin tahansa tai lapsi sairastuu vakavasti.
8. Ylivoimaisesti pahin pelko on lapsen sairaus ja kuolema. Tiedän, että loppuelämäni olisi pilalla. Miksi ottaa niin vakavaa riskiä ja tehdä lapsi?
9. Tämä maailma kaikkine kauheuksineen. Kannattaako tänne enää mitään uusia ihmisiä tuoda kärsimään?
10. Saattaisin vahingossa pilata lapsen tunne-elämän kehityksen jotenkin. Tai joku muu voi sen tehdä, enkä voi estää.
11. Viimeistään teini-iässä niitä ei kumminkaan enää " kiinnosta " vanhemmat vaikka oikeasti tietysti aikuisen tarve on suurimmillaan. No, sen jälkeen ne muuttavat pois ja lakkaavat vastaamasta puhelimeen. Kauhea vaiva, ja sitten ne lähtevät.
12. Ei enää mitään omaa vapautta, jatkuva huoli ja peräänkatsominen.
13. Huumeet. Niihin voi ihan hyvinkin kasvatettu joutua ollessaan vaikka nuorena rakastunut väärään ihmiseen joka suostuttelee maistamaan jotain vaikka kun lapsi on vähän humalassa ja arvostelukyky sekä impulssikontrolli heikentynyt.
En ikinä ymmärrä, kun ihmiset puhuvat että heitä jännittää vaippojen vaihto ja yövalvomiset. Nekö todella on se pahin pelko? Eniten ihmetyttää täysin huolettoman oloiset lasten tekijät. " Siinä ne menee siinä sivussa. " Miten niin? Eikö niitä nyt pidä kasvattaa ja turvata niin, ettei ne ajaudu tyyliin jonkun pedarin uhriksi tai huumeisiin?
Ei, en ole vieläkään valmis ja tein abortin näiden pelkojen takia 27-vuotiaana. Se oli heti helpottava päätös eikä se näin kolme vuotta jälkikäteen tunnu virheeltä. Tuskin ikinä olen valmis. Hedelmällisyysaika ehtii mennä ohi.
Kommentit (75)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:32"]
Eikö olisi helpompi vain sanoa, ettet halua lasta?
[/quote]
Mielestäni ap:n ajattelumalli ei suoranaisesti tarkoita, ettei lasta haluta. Itse ainakin löydän siitä sellaisen pienen vivahde-eron. En siis puhu ap:n puolesta, vaan yleisesti niiden, jotka syystä tai toisesta päättävät jäädä lapsettomiksi. Täällä av:lla jylläävät monet lapsivihamieliset velat, mutta on paljon niitäkin, jotka eivät tarkoituksella lisäänny, vaikka kovastikin saattaisivat lapsista pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tehnyt koskaan lapsia, osittain siksi koska näin ja kuuntelin mitä se lähipiirissäni merkitsi. En voinut enkä halunnut sitoutua mihinkään niin voimakkaasti, kuin äidin pitäisi lapseensa sitoutua. Kaikki muutkin ihmissuhteeni olivat, omasta aloitteestani, melko tuttavallisia eivätkä kovin läheisiä. Viihdyin yksin, tai niin että sain itse vapauden päättää, milloin haluan seuraa, milloin en. Eräässä vaiheessa näin jopa painajaisia siitä, että olin raskaana ja kahlittuna äitiyteen. Nuoruudessani sukupuoliroolit olivat vielä niin vahvat ja äitiys tarkoitti useimmiten kaiken välillä tasapainottelua. Jos olisin ollut mies, olisin varmasti halunnutkin lapsen sillä vaimohan sen hoitanut olisi, minä vaan välillä leikkinyt ja vienyt kalaan. En koskaan katunut päätöstäni, joskin lähipiirissäni se aiheutti närkästystä.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:50"]Minä en tehnyt lapsia, koska pelkäsin aivan järjettömästi raskautta ja synnytystä. Sen pitemmälle en suostunut asiaa edes ajattelemaan. Mielestäni pelkoni kertoi selvästi, etten ollut äidiksi sopiva. Nyt täytän kohta 50 eikä lasten tekoa tarvitse enää edes ajatella, ja olen siitä suunnattoman helpottunut.
[/quote]
Kyllä, olet oikeassa. Sillä uhrautuvaisuus on äidin tärkeimpiä ominaisuuksia.
Nuo pelot on koko ajan läsnä. Mutta elämä on täynnä riskejä. Uskallanko lähteä lauantai-illan bileisiin, minuthan voidaan kotimatkalla raiskata? Uskallanko lähteä lentokoneella matkalle, lentokone voi pudota? Uskallanko aloittaa parisuhteen, mies voi pettää tai hakata/tappaa minut? Jos todella haluaa lapsen, sen tekee peloista huolimatta ja pyrkien minimoimaan riskit esim. valistamalla ja suojelemalla lasta parhaansa mukaan samalla tavalla kun itse suojelet itseäsi esim. välttelemällä kävelemästä epämääräisten seutujen läpi tullessasi yöllä kotii.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:34"]Minä en hanki lapsia, koska oma lapsuuteni ei ollut kovin hyvä. Pelkään tekeväni omien vanhempieni virheet ja etten osaisi rakastaa tai kasvattaa lapsesta normaalia, kunnon kansalaista.
[/quote]
Niin ja tästä syystä kuvittelet, ettei kukaan muukaan, jolla on ollut vaikea lapsuus, osaisi? Kyllä osaa.
[/quote]
En kuvittele, mistä ihmeestä edes sait tällaista päähäsi? Puhuin itsestäni, omista tunteistani ja peloistani, huomaat sen jos luet uudelleen kommenttini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:49"]
Just tämä että MINÄMINÄ-aikuiset haluaa leikkiä niitä nukkeleikkejä sen söpön vauvan kanssa jne. Kukaan ei ajattele että siitä lapsesta kasvaa ihan oikea ihminen, jolla tulee olemaan ihan yhtä paska elämä kuin kaikilla meistä. Todennäköisesti vielä paskempikin ottaen mihin suuntaan maailma ja ihmiskunta koko ajan kehittyy.
Muttakun MINÄ haluan lapsen. Itse en ainakaan haluaisi olla aiheuttamassa kenellekkään kaikkea sitä mitä elämäksi kutsutaan.
[/quote]Niinpä. Vanhempi on suoraan vastuussa kaikesta pahasta, jota lapselle koituu. Ilman vanhempien tekoja lasta ei olisi olemassakaan.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:44"]
Haluatko muka oikeasti lapsen? Ei siltä kuulosta. Miksi haluaisit lapsen? Miten ajattelet sen parantavan elämääsi?
[/quote]
Olen sellainen josta olisi ihanaa lukea iltasatuja, piirtää ja askarrella lapsen kanssa, käydä retkillä ja tykkään katsoa myös lasten elokuvia. Tykkään myös lasten kanssa juttelemisesta ja nauramisesta. Lapsilla on hauskoja sutkautuksia. Olen ollut lasten kanssa paljon tekemisissä vaikka omia ei ole, ja oon ns. hyvä lasten kanssa. Olen ollut lastenhoitajana ihan ykkönen lasten mielestä koska jaksoin päiväkodissa tehdä lumesta hevosen ja nostaa kaikki vuorotellen sen selkään sillä välin kun muut aikuiset seisoivat ringissä juoruamassa. Muutenkin jaksoin aina touhuta lasten kanssa ja kun tulin töihin, lapset juoksivat heti syliin. Se oli sitä aikaa kun kouluttamatonkin pääsi päiväkotiin töihin. Nuo tarhantädit tekivät pian lopun mun leikkimisistä ja käskivät olla rakentamatta mitään lumieläimiä ja vahtimaan lapsia sen sijaan.
Ehkä siinä oli se katkeruus kun itse on käynyt koulut kasvatuksesta ja lapset innostuvat eniten sen kouluttamattoman " piikatytön " jutuista. Mun duuni oli äitiyslomasijaisuus jonka jälkeen en ole tehnyt kuin ihan satunnaisia lastenhoitokeikkoja kavereille. Niistäkin on jo vuosia koska kaikkien kaverien lapset on jo isoja. Mun vanhin hoitolapsi pääsee kohta lukiosta ( ja täti on ylpeä kun se on niin ihana tervejärkinen tyyppi ).
Nyt kun ei ole vuosiin ollut lapsia elämässä niin välillä iskee kaipuu. Onhan se maailma nyt huomattavasti hienompi lapsen kuin aikuisen silmin. Luen itselleni nykyään kaikkia niitä iltasatuja joita mulle pienenä luettiin.
Osaan myös tehdä ruokaa ja leipoa ja ottaisin lapsen niihin puuhiin mukaan. Osaisin myös tukea lapsen kehitystä omaksi itsekseen tuputtamatta omia haaveitani siihen. Ja kyllä mä tottakai tukisin myös teiniäitiä lastani tai ihan mikä ikinä se tilanne se oliskaan.
Monen mielestä olisin ihan paras äiti, mutta kun siis en vain uskalla ja aika ajaa sen ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tee lasta, koska en
a) tarvitse lasta
b) halua lasta.
Mua pelottaa nuo kaikki samat ja silti nyt on toinen tulossa. Koen sen niin, että lapsen hankkimisen hinta on se jatkuva huoli kaikesta lapseen liittyvästä. Ilman tuota vanhemman huolta monikaan lapsi ei selviäisi hengissä saati sitten kasvaisi normaaliksi.
Ihan hyvä päätös kuitenkin olla tekemättä lapsia, jos kokee, että tuo kaikki huoli ja epävarmuus on itselle liikaa eikä niiden kanssa pysty. Se vain kertoo sen, että tunnet itsesi hyvin ja ajattelet syntymättömien lastesi parasta. Ahdistunut ja pelokas äiti ei ole lapselle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 12:34"]Minä en hanki lapsia, koska oma lapsuuteni ei ollut kovin hyvä. Pelkään tekeväni omien vanhempieni virheet ja etten osaisi rakastaa tai kasvattaa lapsesta normaalia, kunnon kansalaista. [/quote] Niin ja tästä syystä kuvittelet, ettei kukaan muukaan, jolla on ollut vaikea lapsuus, osaisi? Kyllä osaa. [/quote] En kuvittele, mistä ihmeestä edes sait tällaista päähäsi? Puhuin itsestäni, omista tunteistani ja peloistani, huomaat sen jos luet uudelleen kommenttini.
[/quote]
Ap toivoisi, että jokainen saisi puhua omista peloistaan rauhassa ilman muiden oletuksia ja syyttelyitä. Järki on järki ja tunteet on tunteet. Kaikki pelossa ei siis voi olla järkevää tai loogista koska se on tunne.
En halua lasta koska jos sen tekisin, minun pitäisi olla tarpeeksi vahva ja hyvä ihminen, että mitä tahansa vastaan tulisi hyväksyisin lapseni ja pystyisin rakastamaan häntä huolimatta mistään. Lähinnä pelottavat mahdolliset sairaudet, vammaisuus, se että lapsesta tulisi täysin jotain muuta kuin miksi häntä olen kasvattanut (raiskaaja, pedofiili), muuten vaan persreikä ihmisenä, teiniäiti tai isä, narkki, koulukiusaaja jne. Mahdollisuus myös että lapsesta kasvaisi aikuinen joka ihmettelee miksi juuri hänen piti ikinä syntyäkään (itse en olisi halunnut ollakaan, ei tämä elämä nyt niin kummoista ole), hän kuolee, hänet raiskataan tai tapetaan jnejne. Ei vaan löydy tarpeeksi niitä hyviä puolia että viitsisin lapsen tehdä. Riskejä on liikaa ja kun vertaa tätä kaikkeen muuhun, niin en mistään hinnasta ottaisi tällaisia riskejä ja epävarmuutta missään vähäpätöisemmässäkään asiassa, niin miksi tekisin niin näin tärkeän asian kanssa.
A
Ainut ongelma on vaimoni, joka taas on alkanut vauvakuumeilemaan. Se miten tämän asian ratkaisemme, on vielä näkemättä. Ehkä enemmän ärsyttävät vaimoni perustelut lapsen teolle. Kaikki muutkin lisääntyy, ja sit siitä olisi meille seuraa. No joo, niimpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:13"]
En halua lasta koska jos sen tekisin, minun pitäisi olla tarpeeksi vahva ja hyvä ihminen, että mitä tahansa vastaan tulisi hyväksyisin lapseni ja pystyisin rakastamaan häntä huolimatta mistään. Lähinnä pelottavat mahdolliset sairaudet, vammaisuus, se että lapsesta tulisi täysin jotain muuta kuin miksi häntä olen kasvattanut (raiskaaja, pedofiili), muuten vaan persreikä ihmisenä, teiniäiti tai isä, narkki, koulukiusaaja jne. Mahdollisuus myös että lapsesta kasvaisi aikuinen joka ihmettelee miksi juuri hänen piti ikinä syntyäkään (itse en olisi halunnut ollakaan, ei tämä elämä nyt niin kummoista ole), hän kuolee, hänet raiskataan tai tapetaan jnejne. Ei vaan löydy tarpeeksi niitä hyviä puolia että viitsisin lapsen tehdä. Riskejä on liikaa ja kun vertaa tätä kaikkeen muuhun, niin en mistään hinnasta ottaisi tällaisia riskejä ja epävarmuutta missään vähäpätöisemmässäkään asiassa, niin miksi tekisin niin näin tärkeän asian kanssa. A Ainut ongelma on vaimoni, joka taas on alkanut vauvakuumeilemaan. Se miten tämän asian ratkaisemme, on vielä näkemättä. Ehkä enemmän ärsyttävät vaimoni perustelut lapsen teolle. Kaikki muutkin lisääntyy, ja sit siitä olisi meille seuraa. No joo, niimpä.
[/quote]
Ole parempaa seuraa vaimollesi, problem solved?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:05"]
Monen mielestä olisin ihan paras äiti, mutta kun siis en vain uskalla ja aika ajaa sen ohi.
[/quote]En tarkoita tätä todellakaan pahalla, mutta nuo kuvaamasi ominaisuudet eivät tee vielä kenestäkään hyvää äitiä. Ne ovat kylläkin erionomaisia tädin ominaisuuksia. Ädiltä vaaditaan lisäksi valtavasti voimakkuutta ja lujuutta ja epämiellyttävien tunteiden, ajatusten ja tilanteiden sietokykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tehdä lasta, koska tämä maa on tuhottu kohta suvakeiden johdosta...
En osaa enää arvioida kuinka lapsi tulisi kasvattaa ja mihin suuntaan tätä ohjata tässä hullussa maailmassa.
Nyt on mennyt jo useampia vuosia, kun maailmamme kehityssuunnasta on saanut lukea kokoajan huonompia ja pessimistisempiä uutisia ja arvioita.
Miksi minä, joka olen kasvanut ja elänyt suojatussa, hyvinvoivassa ja jatkuvan positiivisen kehityksen yhteiskunnassa, tietentahtoen järjestäisin uuden eläjän tähän negatiiviseen kierteeseen ajutuneeseen maailmaan.
Tämän päivän taaperoilla ei välttämättä ole edes ilmaista koulutusta, terveyden huoltoa jne. Voi olla hyvinkin he joutuvat aloittamaan aikuisuuden jossakin armageddonin jälkeisissä olosuhteissa MadMax-tyyliin?
Tai sitten ei...
Minä halusin lapsen, koska itselläni oli niin ihana äiti (kuollut). Kuulostaa ehkä oudolta. Mutta koska suhteemme oli sellainen kuin oli, halusin kokea myös sen toisena osapuolena olemisen. Huolilta ei ole voinut välttyä ja surullinenkin olen toisinaan (jotkut lapset ovat hirveän ilkeitä) lasteni puolesta, mutta kyllä tämä silti on enemmän antanut kuin vaatinut.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 13:05"]
Olen sellainen josta olisi ihanaa lukea iltasatuja, piirtää ja askarrella lapsen kanssa, käydä retkillä ja tykkään katsoa myös lasten elokuvia. Tykkään myös lasten kanssa juttelemisesta ja nauramisesta. Lapsilla on hauskoja sutkautuksia.
Nyt kun ei ole vuosiin ollut lapsia elämässä niin välillä iskee kaipuu. Onhan se maailma nyt huomattavasti hienompi lapsen kuin aikuisen silmin. Luen itselleni nykyään kaikkia niitä iltasatuja joita mulle pienenä luettiin. [/quote]
Kuulostaa siltä että kaipaisit lasta vain omaksi hauskuuttajaksi ja kaveriksi. Voi kuitenkin olla että se lapsi ei tykkäisikään askarrella, tai olisi totinen luonteeltaan eikä naurattaisi sinua "sutkautuksilla", tai tykkäisi ihan erilaisista saduista kuin sinä. Lisäksi ensin se lapsi on liian pieni hauskuuttamaan sinua, ja noin 10 vuodesta eteenpäin liian iso ollakseen sinulle leikkikaverina.
Ei lasta saa tehdä tuolla mentaliteetilla itselleen "leluksi". vaan lapsi on oma persoonansa, jonka tehtävä ei todellakaan saa olla tuoda vanhempansa elämään hauskuutta ja seuraa askarteluun! Sun ajatusmallilla kävisi helposti niin, että kun lapsi ei olisikaan sulle hauskuuttaja, sutkauttelija ja ilopilleri-askartelu-kaveri, niin vanhemmuuden ihanuus päättyisi siihen ja lopputuloksena olisi taas yksi (vähintään henkisesti) laiminlyöty lapsi joka ei saanutkaan vanhemmaltaan aitoa rakkautta omana itsenään.
Mä haluaisin lapsen, useammankin. Koko elämäni hoitanut vanhempien sisaruksien lapsia ja lisäksi 4 kummilasta. Mutta, järjellä ajateltuna en tiedä olisiko se lapselle oikein. Äidiltäni olen perinyt astman, allergioita ja Crohnin taudin. Välillä varsinkin Crohni pilannut elämääni paljon, kivut jokapäiväisiä monien hoitojenkin jälkeen. En tiedä olisiko reilua tehdä lapsi jolla olisi mahdollisuus periä samat sairaudet :(
1. Synnytys. En missään tilanteissa koskaan ikinä riskeeraisi muutoksia alapäähäni. Rakastan seksiä ja se on omalle terveydelleni elinehto. 2. Nykyajan miehet eivät sitoudu isyyteen. En tiedä jaksanko hoitaa kaiken yksin.
Minä haluaisin lapsen tai kaksi, mutta en hirvittää nykyinen maailmanmeno, työelämän epävarmuus Ym. Tiedä sitten mihin ratkaisuun päädyn aikanaan.