Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Mutta edelleen, nämä haastateltavat ovat saaneet hyvin töitä muualta kuin Suomesta. Joten vaikea kuvitella, että olisivat ihan sietämättömästi käyttäytyviä sovinisteja kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Kuvailit juuri jokaisen suomalaisen erikoistumisvaiheessa olevan lääkärin. Joten eiköhän tuollainen käytös ole ihan maan tapa. Terveisin hoitaja.

En ole lääkäri. Meidän alalla noin ei voi käyttäytyä, ei Suomessa eikä oikeasti muuallakaan. Ja joskus köy mielessä, että onko se syy siihen, miksi nämä hakevat töitä Suomesta, vaikka selvästi pitävät sitä omalle arvolleen riittämättömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Ymmärräthän ettei juttua voi lukea kuin tilaajat joten osa kommentoinee yleisellä tasolla suomen rekryongelmia. 

Ymmärräthän, että jos ei voi lukea juttua, niin se yleisen tason kommentti kannattaa kirjoittaa niin, että jostain käy ilmi, että kommentoit asiaa yleisellä tasolla?

Onneksi minulla ei ole Suomessa yhtään mitään, voin lähteä hyvillä mielin muualle töihin. 

En ymmärrä miten tämä mesta on vieläkin näin älytön junttila. Vai meneekö kaikki työpaikat vain suhteilla? Siltä se vaikuttaa jos kokenutta ja hyvää koulua käynyttäkään ei haluta töihin.

Suomessa työllistyy lipalakki päässä ja heijastintakki päällä oleva juntti, joka on alle 25 vuotias. Muilla on hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Melkoiset ennakkoluulot sinullakin. Hyvin todennäköistä on, että näet just sen mitä olet jo ennalta päättänytkin nähdä. Tai sitten provoat ilman mitään oikeaa kokemusta aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Ymmärräthän ettei juttua voi lukea kuin tilaajat joten osa kommentoinee yleisellä tasolla suomen rekryongelmia. 

Ymmärräthän, että jos ei voi lukea juttua, niin se yleisen tason kommentti kannattaa kirjoittaa niin, että jostain käy ilmi, että kommentoit asiaa yleisellä tasolla?

Sinäkö et sitten ymmärrä jos sinulle ei väännetä joka asiaa rautalangasta?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla ei ole Suomessa yhtään mitään, voin lähteä hyvillä mielin muualle töihin. 

En ymmärrä miten tämä mesta on vieläkin näin älytön junttila. Vai meneekö kaikki työpaikat vain suhteilla? Siltä se vaikuttaa jos kokenutta ja hyvää koulua käynyttäkään ei haluta töihin.

Kyllä menee suhteilla. Lisäksi tyhmyys ja kokemattomuus jo jopa meriitti. Ei hypi yhtä tollon pomon silmille. Koulutettu on riski. Hän voi ajatella liikaa! Vaatia myös parempaa palkkaa kuin vähänkoulutettu tollo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Mutta edelleen, nämä haastateltavat ovat saaneet hyvin töitä muualta kuin Suomesta. Joten vaikea kuvitella, että olisivat ihan sietämättömästi käyttäytyviä sovinisteja kuitenkaan.

Ovatko? Vai sanovatko vain niin? Minä olen nimittäin nähnyt myös ne cv:t eikä ne nyt niin kummoisia usein ole kuin minä nämä jumaltenlahjat antavat ymmärtää.

Kannattaisi opetella ajattelemaan, että jos hakee töihin kansainvälisesti toimivaan firmaan Suomessa, siellä on jotakuinkin kaikilla muillakin runsaasti relevanttia kansainvälistä kokemusta.

Lehteen tulee juttu kun oxfordissa opiskellut ei päässyt työhaastatteluun, täällä jää 20 kertaa vuodessa pääsemättä työhaastatteluun, eikä siitä mitään juttua tule, taas näitä muita paapotaan ja vouhotetaan.

Olen joutunut soittamaan pankkien "asiakaspalveluun" tärkeissä asioissa ja juuri tietyn osa-alueen virkailija ei tiedä mitään hänen työkseen hoitamasta asiasta! Vastauksissa paistaa kokemattomuus ja suoranainen tyhmyys. Missä ovat älykkäät työntekijät, jotka osaavat asiansa käytännössä?!

On järjetöntä kouluttaa kalliilla tutkinnoilla ihmisiä tavallisiin toimistohommiin.

Suomi ylikouluttaa koko ajan. Tarvitsemme bussikuskeja, peltiseppiä, hoitajia, hitsaajia, putkimiehiä eikä lisää maistereita tai tohtoreita.

Taas vaihteeksi tuntuu, että sekä täällä että Hesarin omissa kommenteissa puolet porukasta ei joko lukenut tai ymmärtänyt lukemaansa.

Mikkolalla oli varsin pitkä oman alan työkokemus ennen työnhakua Suomessa. Penttilällä taas oli valmistumisen jälkeen lyhyt projekti Suomessa ennen työttömäksi jäämistä. 

Varsinkaan Mikkola ei siis tosiaankaan hakenut töitä sellaisella kuvitelmalla, että mitään käytännön kokemusta ei tarvita. 

Suomalainen työkulttuuri on muodollisempi ja epäluuloisempi, joten kyllä täällä on vaikeampi puhua itselleen töitä eksoottisen tutkinnon kanssa. Oli se tutkinto sitten mistä yliopistosta tahansa.

Ainakaan tuo Penttilä ei löydy LinkedInistä. Jos haluaa töitä, ekaks pitäisi mennä sinne. Sama juttu taannoin, kun Hesari haastatteli vastavalmistunutta maisteria, joka oli ollut 10 kk työttömänä. Häneltäkään ei löytynyt LinkedIn-profiilia eikä mitään muutakaan nettisivua.

Kun joku Piilaakson ihme joutuu lähtemään takaisin, kun ei edes kalliin konsultin avulla osannut täyttää kaavakkeeseen oikein kohtaa "montako lasta sinulla on", eikä siksi saa lapsensa papereita kuntoon, siitä tehdään iso juttu Hesariin ja somet on täynnä itkua siitä, kuinka tässä näkyy, miten yhteiskunta estää suomalaisia firmoja menestymästä.

Kun suomalainen kertoo Hesarissa, että suomalaiset firmat ovat kankeita eivätkä arvosta ulkomailta tuotua kokemusta ja osaamista, niin somen reaktio on, että mitäs läksit ja varmasti vika on sinussa, olet ylimielinen tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä Suomessa painotetaan liian paljon sitä, että koulutuksen pitäisi aina vastata työtä. Joo se on selvä, että lääkärin tai sairaanhoitajan töitä ei voi tehdä ilman kyseisiä koulutuksia, mutta voisin väittää että esimerkiksi perus toimistohommia voisi tehdä kuka tahansa ihminen.

Mikä on perus toimistohommaa?

Toinen näistä oli töissä ulkoministeriössä. Eikö se ole juuri sitä, mitä hän halusi vai mitä vielä pitäisi olla? Miten Suomi voisi paremmin osoittaa arvostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Siitä on tutkimuksia. Haastatteluihin pääseminen on paljon todennäköisempää miehen nimellä, jos muut paperit ovat identtiset. Samoin esim asiakastyytyväisyyttä on mitattu teknologiayrityksissä niin, että samat ihmiset vastaavat palvelutilaiukssiin yms miehen ja naisen nimellä. Miehen nimellä annettuun palveluun ollaan tyytyväisempiä ja sitä pidetään asiantuntevampana, vaikka siis oikeasti palvelun antaja on sama.

Naisten työllisyys on korkeampi ja pitkäaikaistyöttömissä enemmän mihieä. Työllisyysmahdollisuutesi heikkenisivät ja joutuisit luultavasti pitkäaikaistyöttömäksi.

Niin, noissa tutkimuksissa on tarkasteltu sit, miten SAMALLA koulutuksella ja työkokemuksella tai SAMALLA asiakaspalvelulla eri sukupuolten saamat arviot on.

Se, että pitkäaikaistyöttömissä on enemmän miehiä, johtuu siitä, että pelkällä pitkäaikaistyöttömyys on todennäköisempää matalalla koulutusasteella ta pelkällä peruskoululla , ja nämä taas ovat tyypillisempiä miehillä kuin naisilla. miehillä on myös vähemmän halua täydennys- ja uudelleenkouluttautumiseen, joten duunariammateissa heidän osaamisensa vanhenee ja fysisen työn aiheuttamat kulumat johtaa työkyvyttömyyteen, joitsin kuin naisilla jotka on valmiimpia kouluttautumaan isää ja uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Mutta edelleen, nämä haastateltavat ovat saaneet hyvin töitä muualta kuin Suomesta. Joten vaikea kuvitella, että olisivat ihan sietämättömästi käyttäytyviä sovinisteja kuitenkaan.

Ovatko? Vai sanovatko vain niin? Minä olen nimittäin nähnyt myös ne cv:t eikä ne nyt niin kummoisia usein ole kuin minä nämä jumaltenlahjat antavat ymmärtää.

Kannattaisi opetella ajattelemaan, että jos hakee töihin kansainvälisesti toimivaan firmaan Suomessa, siellä on jotakuinkin kaikilla muillakin runsaasti relevanttia kansainvälistä kokemusta.

Eihän sillä Oxfordista valmistuneella ollut juuri työkokemusta Suomeen palatessaan. Ihan samalla tavalla Suomessa valmistuneet maisterit taistelevat työpaikoista.

Omista opiskelukavereista enemmistöllä oli harjoitteluja ja muuta kansainvälistä kokemusta ennen valmistumista. Siitä huolimatta työllistyminen oli kaikille vähintään haastavaa.