Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämä taustasi on niin omituinen" nauratti. Minun nimittäin on myös. Olen valmistunut supisuomalaisesta yliopistosta, mutta koska neljännesvuosisadan mittainen työurani on alallani melko epätavallinen, olen nykyisin työtön. Virkaan halutaan halvempi eli paljon nuorempi ja turvallisen tavanomaisia polkuja kulkenut.

Ja minä kun olen aina luullut, että monipuolinen ura ja pitkä kokemus olisi jotenkin hyvä juttu.

Minullakin on "omituinen tausta". Olen tosi kätevä täytehaastateltava: taustastani saa helposti juttua koko tunniksi. Paikka on oikeasti pedattu jo jollekin toiselle.

Naulan kantaan. Olen muutaman kerran ajanut satoja kilometrejä haastatteluun ja havainnut, että olen juuri tuollainen täytehaastateltava. Yksi henkilöstöpäällikkö möläytti ihan suoraan, että halusivat vain nähdä, millainen hakija sieltä kaukaa tulee.

Olisit vaan vastannut että pitänee kertoa laajalle oman alan kontaktiverkollesi että minkäniminen firma tämänkin työhaastatteluteatterin järjesti pelkästään huvikseen ja hakijaa juoksuttaakseen.  

Tampereen teknillinen yliopisto, Poliisiammattikorkeakoulu ja Puolustusvoimat ovat ne, jotka ovat pahimmin jääneet harmittamaan. Jokaiseen otettiin hakija talon sisältä. Nämä siis niitä, joiden haastatteluihin olen ajanut pitkän matkan.

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Suomessa ei tunnisteta, ei arvosteta eikä osata hyödyntää suurta lahjakkuutta.

Alemmuuskompleksi ja se, että rekrystä päättävät esimiehet eivät tiedä suuren maailman huippuyliopistoista mitään. En tiedä miten muilla aloilla, mutta minun alallani hr-ihmiset eivät hoida mitään rekryjä itse. Antavat korkeintaan byrokratiatukea. Headhunter on se ammattilainen, joka tunnistaa/tietää suuren maailman huippuyliopistojen tutkinnot. Joku tavallinen valtionhallinnon rekryä hoitava ei tiedä/tunnista tai kokee alemmuuskompleksin, jos hänen oma tutkintonsa on jostain vatun kaakkois-suomen ammattisurkeakoulusta. Suomessa ollaan toden totta niin nurkkakuntaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Liian fiksujakaan ei kannata palkata, ne kyllästyy vuodessa ja sama rumba alkaa alusta. Just kun on saatu alkuopettelu toimitettua.

Kuinka moni voi sanoa että opiskeluaikainen kuva töistä on vastannut oikeasti työn tekemistä työpaikalla? Ja kuinka moni voi sanoa, että työ on todellisuudessa vain murto-osa opiskelusta? Veikkaan että suurin osa pettyy, jos haluaa haasteita. Kaikenlaista toisarvoista haastetta kyllä löytyy.

Entä sitten? Jos työkokemus ja palkkapyyntö ovat metsässä niin enpä itsekään pyytäisi haastatteluun vaikka olisi paperit Saturnuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Eivät enää pääsisi naisvaltaisillekaan aloille.

pääsihän yli viikarikin huu haa papereilla töihin.

Kansainvälisessä organisaatiossa ulkomailla vuosikymmeniä työskennelleenä väittäisin, ettei se töiden löytäminen maailmalla ole yhtään sen helpompaa. Skaala on vain laajempi. Ajatus, että ovet ovat automaattisesti auki, kunhan todistuksessa on tietyn yliopiston leima, ei ole enää tätä päivää. Toki artikkeli avasi tilannetta ylimalkaisesti.

Ulkomaisen korkeakoulututkinnon yhdenvertaistaminen Suomessa ei sekään ole aina mikään läpihuutojuttu. Moni saa alasta riippuen lisää tentittävää, jopa kolmanneksen.

Vierailija kirjoitti:

Entä sitten? Jos työkokemus ja palkkapyyntö ovat metsässä niin enpä itsekään pyytäisi haastatteluun vaikka olisi paperit Saturnuksesta. 

Suomessa palkkapyyntö onkin usein metsässä jos ulkomainen hakija sellaisen esittää; se ei ole huomioinut sitä, että Suomessa palkkapyyntö onkin oikeasti minipalkan pyyntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Jep, ja esim. HR-rekrymimmit. ;D En enää edes hae sellaisiin paikkoihin töihin, missä on joku HR-kana tekopirteänä esittämässä jotain aivovammaisia kysymyksiä.

Valehtelematta monen firman idiootein ihminen on HR-tyyppi! Meidänkin firman koppelo nostaa 100t vuosililksaa, ja on tyhmin tietämäni tapaus. Ihan alkeellisetkin HR-taidot ja tiedot puuttuvat.

Suhteilla saanut duunin.

On tehnyt jäätäviä mokia, joita oikaistu lakimiesten kanssa. Ei tunne työoikeutta yhtään ja vastaa kuitenkin henkilöstöstä…

Otan itse kohtpuoleen loparit, joten ei onneksi piinaa enää minua.

Tyypillinen hr-tyyppi! Omaa psykopaattisen piirteen! Tykkää sitomileikeistä ja ehkä myös eläinpornosta! Kiusaamisen asiantuntija,koska on myös ja on kiusaamisen kohteena alati. Taitavana peen-nuolijana saa anteeksi töppäilynsä. Mutta taivaassa tuonkin ihmisen perse tervataan,jos sinne asti pääsee.

Kyllä varmasti löytyy töitä, jos koulutus on talouden tai tekniikan alalta ja päälle löytyy relevanttia työkokemusta.

"Ei kyllä yllätä, kun itselläkin yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta maisteriksi valmistuneena on hyvin vaikea työllistyä edes tavanomaisiin toimistotöihin ilman suhteita."

Valistatko hieman, että mitä sinä osaa tehdä? Vai onko tuo tutkinto jonkilainen sveitsiläinen linkkuveitsi, joka tekee tutkinnon suorittaneesta kaikkien alojen asiantuntijan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Siitä on tutkimuksia. Haastatteluihin pääseminen on paljon todennäköisempää miehen nimellä, jos muut paperit ovat identtiset. Samoin esim asiakastyytyväisyyttä on mitattu teknologiayrityksissä niin, että samat ihmiset vastaavat palvelutilaiukssiin yms miehen ja naisen nimellä. Miehen nimellä annettuun palveluun ollaan tyytyväisempiä ja sitä pidetään asiantuntevampana, vaikka siis oikeasti palvelun antaja on sama.

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Luin juuri jutun jossa joku Ranskan huippuyliopistossa opiskellut sanoi samaa. On kyllä jotenkin tajutonta että Euroopan tai maailman huippuyliopistot ja niiden jälkeinen työkokemus, tämän naisen tapauksessa YK:sta, eivät kelpaa. Että ilmeisesti kunhan tutkinto on Suomesta, ei haittaa vaikka se tulisi jostain Itä-Suomen yliopistosta, kunhan ei vain ole mikään Oxford tai vastaava.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta tämä homma ei ole ihan niin yksinkertainen kuin näissä jutuissa välillä annetaan ymmärtää. Olen itse töissä kansainvälisessä työyhteisössä, joissa nämä kansainväliset rekrytoinnit ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Olen itsekin osallistunut rekryprosesseihin arvioitsijana ja valitsijana (meillä hr tosiaan hoitaa asiaan liittyvän lakisääteisen, byrokratian, mutta asiantuntijatasolla asiantuntijat ja johtajat tekevät varsinaiset valinnat).

Monilla kansainvälisistä kuvioista Suomeen tulevilla, varsinkin suomalaisilla ja itä-eurooppalaisilla, joilla on britti/jenkkitaustainen koulutus, on käsittämättömän ylimielinen asenne. Kuvitellaan, että ollaan jumalten lahja vaatimattomalle suomalaiselle yhteisölle, eikä tajuta, että vaikka ollaan tulossa tähän suomalaiseen yhteisöön siksi, että se on alansa huippua, tämä tarkoittaa, että se myös on alansa huippua. Puhutaan vain isoimmalle johtajalle, naiskolleegoja keskeytellään tai joku on jopa kääntänyt selkänsä mahdolliselle tulevalle naisesihenkilölleen kesken tämän puheen, koska, no, hän itse oli tärkeämpi ja hän halusi mieluummin bondata miesjohtajan kanssa. Vähemmän tärkeille kollegoille ei suoda edes tervehdystä. Ohjeita ei lueta eikä kuunnella, koska kai se hieno koulutus tarkoittaa, ettei tarvi tietää, mitä ohjelmointikieliä tai prosesseja tässä firmassa käytetään. Asiakkaille voidaan olla alentuvia ja kertoa, miten asiakkaan haluamat asiat on huonoja ja tyhmiä, vaikka meidän firma myy juuri niitä.

Ei noin voi pärjätä suomalaisessa työelämässä - enkä ole varma, voiko missään.

Jostwin syystä muuten britit ja jenkit itse ei ole noin ääliöitä, vaan nimenomaan siellä koulutetut suomalaiset ja itäeurooppalaiset. Ehkä briteille ja jenkeille sama koulutus ei tuota asenneongelmaa tai sitten he osaavat peittää asenteensa paremmin. Todettakoon myös, että olen ekrytoinut myös lähi-itätaustaista väkeä, ja tuota naisten väheksymistä ei esiinny siellä: ilmeisesti ne tietävät hakevansa tasa-arvoiseen maahan ja osaavat varoa ongelmaa. Ehkä siitä on jopa kerrottu heille jossain rekrykoulutuksessa.

Kuvailit juuri jokaisen suomalaisen erikoistumisvaiheessa olevan lääkärin. Joten eiköhän tuollainen käytös ole ihan maan tapa. Terveisin hoitaja.

Kaffepulla kirjoitti:

Mitä osaamista jollain humanistilla on, joka on opiskellut jotain kulttuurintutkimusta ja muuta höpöä?

Nämä opiskelee kolmekymppiseksi ilman yhtään oikeaa työkokemusta ja sitten haetaan suoraan jotain asiantuntijapaikkoja. Sitten ihmetellään, kun ei natsaa.

Esimerkiksi jonkun tietyn kielen ja kulttuurin ymmärtäminen ja asiantuntijuus jota voi sitten käyttää vaikka kaupanteossa, diplomatiassa ja niin edelleen. Eli juuri se osaaminen mitä voisi olettaa olevan kulttuurintutkijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tapahtuisi jos naiset hakisivat töitä miehen nimellä? 🧐

Siitä on tutkimuksia. Haastatteluihin pääseminen on paljon todennäköisempää miehen nimellä, jos muut paperit ovat identtiset. Samoin esim asiakastyytyväisyyttä on mitattu teknologiayrityksissä niin, että samat ihmiset vastaavat palvelutilaiukssiin yms miehen ja naisen nimellä. Miehen nimellä annettuun palveluun ollaan tyytyväisempiä ja sitä pidetään asiantuntevampana, vaikka siis oikeasti palvelun antaja on sama.

Naisten työllisyys on korkeampi ja pitkäaikaistyöttömissä enemmän mihieä. Työllisyysmahdollisuutesi heikkenisivät ja joutuisit luultavasti pitkäaikaistyöttömäksi.