Suomalaisten työnantajien nurkkakuntaisuus - edes Oxfordissa opiskellut ei meinaa päästä Suomessa työhaastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aivan helvetisti niitä, jotka ovat päässeet samaan työpaikkaan kuin missä vanhempansa ovat, osaamisesta viis, kunhan on "hyvä tyyppi". 

Eikä tarvitse olla edes hyvä tyyppi, jos suhteilla pääsee.

Ihmiset aina ajattelee, että se johtuu siitä, että olen italialainen, olen Oxfordista, olen nainen tai iäkäs tai tumma. Mutta ei se siitä johdu. Kaikille se on vaikeaa, paitsi päättävissä asemissa olevien sukulaisten ja kavereiden avulla.

Kristiina xx kirjoitti:

Myös Ruotsi on liian eksoottinen maa suomalaisille kuntatyönantajille. Että jos on työkokemusta Ruotsissa työskentelystä, niin se on huono asia kuntatyönantajien mielestä.

Uskomatonta. Suomessa on kuitenkin pakko opiskella ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Voivat sitten mennä sinne ulkomaille. Miksi pitää palata Suomeen?

Kyllä on taas niin örmykörmy suomalainen vastaus. :D "Takasin sinne mistä oot tullutki örgh" 

Miten minulle tuli tuosta "Takasin sinne mistä oot tullutki örgh" mieleen joku luolasta ulos kurkkiva, likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa ja pullo kädessä oleva ja muille huuteleva suomalainen juntti...

Eli aika tyypillinen metsä-Suomessa asuva paikalliskapakan kanta-asiakas. ;)

Luilen, että johtuu myös siitä, että rekrytoijat ovat kateellisia toisten hienoille kokemuksille ja haluavat ikään kuin vetää maton jalkojen alta.

Ei täällä meinaa päästä taviksetkaan omanlaisten töidensä haastatteluihin. On suosittelijat, hyvät paperit ja työkokemusta rutkasti. Sairauspoissaoloja mitätön määrä. Vaan kun ei pääse edes haastatteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämä taustasi on niin omituinen" nauratti. Minun nimittäin on myös. Olen valmistunut supisuomalaisesta yliopistosta, mutta koska neljännesvuosisadan mittainen työurani on alallani melko epätavallinen, olen nykyisin työtön. Virkaan halutaan halvempi eli paljon nuorempi ja turvallisen tavanomaisia polkuja kulkenut.

Ja minä kun olen aina luullut, että monipuolinen ura ja pitkä kokemus olisi jotenkin hyvä juttu.

Minullakin on "omituinen tausta". Olen tosi kätevä täytehaastateltava: taustastani saa helposti juttua koko tunniksi. Paikka on oikeasti pedattu jo jollekin toiselle.

Naulan kantaan. Olen muutaman kerran ajanut satoja kilometrejä haastatteluun ja havainnut, että olen juuri tuollainen täytehaastateltava. Yksi henkilöstöpäällikkö möläytti ihan suoraan, että halusivat vain nähdä, millainen hakija sieltä kaukaa tulee.

Mun mielestä Suomessa painotetaan liian paljon sitä, että koulutuksen pitäisi aina vastata työtä. Joo se on selvä, että lääkärin tai sairaanhoitajan töitä ei voi tehdä ilman kyseisiä koulutuksia, mutta voisin väittää että esimerkiksi perus toimistohommia voisi tehdä kuka tahansa ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku Oxfordissa teoritisointi muka valmistaisi työelämään ja miksi se antaisi varman paikan työhaastatteluihin?

Jos olisit lukenut artikkelin, niin tietäisit, kuinka osaava ja haluttu työntekijä tämä oli muualla ulkomailla, mutta Suomessa osaaminen onkin yhtäkkiä hävinnyt eikä kelpaa edes haastatteluun. Huomionarvoista oli se kuinka yritykset ulkomailla oikein kosiskelevat opiskelijoita jo töihin illanistujaisilla sun muilla, ja Suomessa kohdellaan kuin tiskirättiä. 

Voivat sitten mennä sinne ulkomaille. Miksi pitää palata Suomeen?

Kyllä on taas niin örmykörmy suomalainen vastaus. :D "Takasin sinne mistä oot tullutki örgh" 

Miten minulle tuli tuosta "Takasin sinne mistä oot tullutki örgh" mieleen joku luolasta ulos kurkkiva, likaisissa ja rikkinäisissä vaatteissa ja pullo kädessä oleva ja muille huuteleva suomalainen juntti...

Eli aika tyypillinen metsä-Suomessa asuva paikalliskapakan kanta-asiakas. ;)

Valitettavasti niitä näkyy ihan katukuvassa eikä tarvitse kapakkaan asti mennä tai niitä näkee jo siinä kapakan olevalle huutelemassa kun ajaa ohi tai kaupassa seisoskelemassa T: Metsä-Suomessa asuva

Kyllä töitä saa järkevillä ulkomaisilla todistuksilla, jos niissä on selkeä punainen lanka. Näillä kahdella tapauksella todellakin se on omituinen. Siellä täällä tempoilu hyvissäkin yliopistoissa ei tee hakijasta pätevää. Päämäärän tulee näkyä.

Ensimmäisillä hakukirjeillään on moni tietämäni ulkomailla opiskellut saanut töitä. Briteissä opiskelleet ovat rehellisesti myöntäneet hakevansa töitä Suomesta, sillä kilpailu huippulahjakkaiden aasialaistaustaisten kanssa on raakaa. Heitähän noissa huippuyliopistoissa on todella paljon. Epäilen tuonkin artikkelin "koti-ikävää"  oikeaksi syyksi - työt ovat kiven alla heille kaikkialla, ei vain Suomessa.

Parikymmentä vuotta sitten yksi kollega eräästä firmasta (siis ns. paskatyö) oli valmistunut Oxfordista taloustieteesta, työskennellyt Cityssä (siis siellä Lontoon) pörssimeklarina kovan luokan hommissa, halusi palata kotiin mutta ei kuitenkaan kelvannut Suomessa mihinkään kun outo koulutus yms. yms. :D

No, ainakin julkisissa viroissa olisi ihan hyvä olla myös Suomen hallinnon tuntemusta ja kotimaistakin korkeakoulutusta taustalla. Ranskalaisella tutkinnolla ja ENA:lla brassailli eräskin Tytti Yli-Viikari, ja melkein tuhosi virastonsa Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tämä taustasi on niin omituinen" nauratti. Minun nimittäin on myös. Olen valmistunut supisuomalaisesta yliopistosta, mutta koska neljännesvuosisadan mittainen työurani on alallani melko epätavallinen, olen nykyisin työtön. Virkaan halutaan halvempi eli paljon nuorempi ja turvallisen tavanomaisia polkuja kulkenut.

Ja minä kun olen aina luullut, että monipuolinen ura ja pitkä kokemus olisi jotenkin hyvä juttu.

Minullakin on "omituinen tausta". Olen tosi kätevä täytehaastateltava: taustastani saa helposti juttua koko tunniksi. Paikka on oikeasti pedattu jo jollekin toiselle.

Naulan kantaan. Olen muutaman kerran ajanut satoja kilometrejä haastatteluun ja havainnut, että olen juuri tuollainen täytehaastateltava. Yksi henkilöstöpäällikkö möläytti ihan suoraan, että halusivat vain nähdä, millainen hakija sieltä kaukaa tulee.

Olisit vaan vastannut että pitänee kertoa laajalle oman alan kontaktiverkollesi että minkäniminen firma tämänkin työhaastatteluteatterin järjesti pelkästään huvikseen ja hakijaa juoksuttaakseen.  

Vierailija kirjoitti:

No, ainakin julkisissa viroissa olisi ihan hyvä olla myös Suomen hallinnon tuntemusta ja kotimaistakin korkeakoulutusta taustalla. Ranskalaisella tutkinnolla ja ENA:lla brassailli eräskin Tytti Yli-Viikari, ja melkein tuhosi virastonsa Suomessa. 

Ja saa jatkaa hommassaan...

No olihan tuossa outoa, että useaan kertaan piti mainita Ranskan presidenttien käyneen tämän yliopiston. Tuskin suomalaisessa kulttuurissa on mikään meriitti, jos on käynyt saman koulun kuin Halonen tai Niinistö. Tällaista mainostusta pidettäisiin vaan outona. Opiskellut briteissä ja Ranskassa, mutta työskennellyt paljon Afrikassa. Tällainen "työkokemus Keniassa" voi kuulostaa työnantajan korvaan erilaiselta kuin työskentely I-B:nnsuurissa pankeissa esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Luilen, että johtuu myös siitä, että rekrytoijat ovat kateellisia toisten hienoille kokemuksille ja haluavat ikään kuin vetää maton jalkojen alta.

Enpä usko. Huippupätevän henkilön löytäminen on rekrytoinnista vastaavallekin lähinnä meriitti.

Pelkän aloituksen perusteella sanoisin että uskon kyllä että tuollaista tapahtuu (ja paljonkin) että väheksytään sellaista jolla on hyvä koulutus. Työnhakijan ei tarvitse edes olla mikään nirppanokka vaan Suomessa moni on sillä tavalla katkera ja epävarma että pelkää toisen nousevan itsensä yläpuolelle. Joku rekrytoija ehkä jopa nauttii siitä kun pääsee sanomaan hienosti opinnoissa menestyneelle että ei jatkoon. Itsellä ei ole mikään ihmeellinen koulutus mutta useammassa työpaikoissa sekin on tuntunut aiheuttavan vihamielisyyttä. En siis itse koulutustaustaani ole mainostanut mutta vastaan lyhyesti jos joku kysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Työkaverina oli 10v sitten Lontoossa sijatsevasta maailmalla tunnetusta oppilaitokaesta 4-vuotiselta linjalta valmistunut graafinen suunnittelija.

Suomessa HR:n tädit kohtelivat sitä kuin jotain lähihoitajaa joka on nuorempana piirustellut matikantunneilla vähän jotain omiaan suttupaperille.

Lopulta se pääsi tuohon duuniin ihan tuttavan suosituksesta, kukaan ei tajunnut sen tutkinnosta tai CV:stä mitään.

Ihmettelen, millä meriiteillä rekrytoijat yleensä pääsevät hommaansa, kun eivät tunnu tajuavan oikein mistään mitään.

Samaa olen itsekkin ihmetellyt. Noi rekryvastaavat/te-toimiston älyvapaat keskustelut kuvaavat erittäin sisäänpäin kääntyneisyyttä logiikkaa. Päätökset ovat mielivaltaisten amatöörien puuhastelua! Mutta pääasia,että palkka juoksee ja vuosilomat pyörii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisfirmojen rekrytointivastaavat ovat ihan eeppisiä ääliöjuntteja.

Jep, ja esim. HR-rekrymimmit. ;D En enää edes hae sellaisiin paikkoihin töihin, missä on joku HR-kana tekopirteänä esittämässä jotain aivovammaisia kysymyksiä.

Valehtelematta monen firman idiootein ihminen on HR-tyyppi! Meidänkin firman koppelo nostaa 100t vuosililksaa, ja on tyhmin tietämäni tapaus. Ihan alkeellisetkin HR-taidot ja tiedot puuttuvat.

Suhteilla saanut duunin.

On tehnyt jäätäviä mokia, joita oikaistu lakimiesten kanssa. Ei tunne työoikeutta yhtään ja vastaa kuitenkin henkilöstöstä…

Otan itse kohtpuoleen loparit, joten ei onneksi piinaa enää minua.

Suomessa puhutaan paljon kansainvälisestä osaamisesta, mutta ei täällä käytännössä arvosteta kansainvälistä työkokemusta ja osaamista. Moni ulkomailla opiskellut ja ulkomailla töissä ollut on sen huomannut.