Miksei pienten lasten älylaitteiden käyttö huoleta

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

Täsmälleen samaa mieltä, aivojen kehitys ja se että laitteista ei edes tiedetä tarpeeksi. Ja kyllähän lastenlääkärit suosittelevat (jopa Amerikassa), että ruutuaikaa ei ollenkaan alle kaksivuotialle. Meillä on kaksi jo vanhempaa lasta, jotka pidimme yli viisivuotiaiksi asti täysin irti ruuduista. Siis nolla ruutuaikaa millään laitteella ensimmäiset viisi vuotta ja ylikin. Nykyään katsovat joskus ohjelmia läppäriltä jostain suoratoistopalvelusta tai Areenasta, mutta ei joka päivä eikä pitkiä pätkiä. Eikä ruokapöydässä. Eikä ruudulla hiljennetä, lahjota eikä palkita. 

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Jaa, mistä sitä nyt tietää mitään. Tutkimuksista?

https://www.apa.org/pi/families/resources/newsletter/2019/05/media-use-…

https://yle.fi/uutiset/3-10753977

https://thl.fi/fi/-/tutkimus-lapsen-ruutuaika-lisaa-keskittymisvaikeuks…

https://helsinkiliikkuu.fi/80-pienista-lapsista-liikkuu-liian-vahan/

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Tutkimus: Lasten ruutuajalla on haitallisia psykososiaalisia vaikutuksia 24.3.2021

Lisääntynyt ruutuaika lapsilla on yhteydessä keskittymisvaikeuksiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Digitaalisten sisältöjen katsomisella oli suuremmat vaikutukset kuin pelaamisella. Tämä selvisi suomalaisessa seurantatutkimuksessa, jossa kartoitettiin lasten ruutuaikaa 1,5 vuoden ja 5 vuoden iässä. Tutkimuksesta tiedottaa THL.

Puolitoistavuotiaista reilu viidennes (22,7 prosenttia) viettää ruudun äärellä yli tunnin päivässä, viiden vuoden iässä tunti ylittyy tietokoneen, pelikonsolin, tabletin tai television ääressä jo 94,6 prosentilla.

Tässä iässä 10,6 prosenttia lapsista pelaa elektronisia pelejä yli tunnin päivässä ja 66,8 prosenttia katsoo digitaalisia ohjelmasisältöjä yli tunnin päivässä.

NIILLÄ LAPSILLA joilla oli puolentoista vuoden iässä selvästi enemmän ruutuaikaa kuin muilla, oli enemmän kaverisuhteiden vaikeuksia viiden vuoden iässä kuin muilla. Myös viiden vuoden iässä keskimääräistä suurempaan ruutuaikaan liittyi selvästi kohonnut riski sekä tunne-elämän että käyttäytymisen oireille, kuten myös keskittymisvaikeuksien, ylivilkkauden ja impulsiivisuuden oireille.

Kun pelaamista ja television katselua tarkasteltiin erikseen, havaittiin että pelaamisella oli pienempi merkitys kuin digitaalisten ohjelmien katsomisella. Erilaisten digitaalisten sisältöjen katselu liittyi selkeästi erilaisiin psykososiaalisiin oireisiin silloinkin kun taustatekijöitä huomioitiin.

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/tutkimus-lasten-ruutuajalla-on-haita…

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Jännä että ennen odoteltiin ja vaikka juteltiin vanhemman/sisarusten/muiden matkustajien kanssa. Havannoitiin ympäristöä, huomattiin ja opittiin sieltä asioita. Mielikuviteltiin. Kohdistettiin katse kauemmas (hyväksi silmille). Nähtiin ohikiitävät maisemat ja vuodenajat. Oltiin "omissa ajatuksissa" ja mielikin rauhoittui. Päässä kehkeytyi suunnitelmia ja kysymyksiä. Leikkejä ja mahdollisuuksia. Luettiin kirjaa ja pelattiin korttia. Väritettiin ja piirrettiin. 

Tosi kätevää vai vain tosi helppoa vanhemmalle, kun on se mykkä ja liikkumaton "tyytyväinen" lapsi. Voi sitten isompana illallisseurana keskittyä ottaan pari ruokakuvaa instaan ja lukemaan uutisotsikoita netistä, kun puoliso istuu vastapäätä.

Aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on kummallinen sokea piste nykyajan tunnekasvattavassa ja välittävässä vanhemmuudessa. Siitä ei saa myöskään puhua. Miksi annatte kännykän yksivuotiaalle? 

Ei ihmekään kun varhaiskasvatuksessa ja koulussa kuormitutaan kun nämä digikasvatetut lapset saapuvat sinne ja pitäisi jaksaa keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Jännä että ennen odoteltiin ja vaikka juteltiin vanhemman/sisarusten/muiden matkustajien kanssa. Havannoitiin ympäristöä, huomattiin ja opittiin sieltä asioita. Mielikuviteltiin. Kohdistettiin katse kauemmas (hyväksi silmille). Nähtiin ohikiitävät maisemat ja vuodenajat. Oltiin "omissa ajatuksissa" ja mielikin rauhoittui. Päässä kehkeytyi suunnitelmia ja kysymyksiä. Leikkejä ja mahdollisuuksia. Luettiin kirjaa ja pelattiin korttia. Väritettiin ja piirrettiin. 

Tosi kätevää vai vain tosi helppoa vanhemmalle, kun on se mykkä ja liikkumaton "tyytyväinen" lapsi. Voi sitten isompana illallisseurana keskittyä ottaan pari ruokakuvaa instaan ja lukemaan uutisotsikoita netistä, kun puoliso istuu vastapäätä.

Ei tämäkään ole ”oikein”, siitä kun lähtee ääntä, ja se häiritsee muita. Juuri joku tästä valitti palstalla, kun vanhemmat juttelevat lapsille julkisissa. Kuulemma pitää olla hiljaa, niin vanhempien kuin lasten, mutta samalla pitää jotenkin salaperäisesti vuorovaikuttaa koko ajan. Ai niin, puhelinta äiti ei saa katsoa missään nimessä, kun se on heti pois lapselta, pitää vuorovaikuttaa, vuo-ro-vaikuttaa. Mutta hiljaa. Ja jos lapsi nukkuu, niin pitää katsella sitä, ihan hiljaa. Puhelinta ei saa katsoa, koska siellä on vain paheellinen some.

Tuo bussikommentti oli osuva, ilmeisesti siis tästä kännykän käteen työntämisestä vain ajatellaan että se ”on kätevää”. Eikö se bussi olisi juuri tilaisuus harjoitella monia elämän tärkeitä taitoja; itsehillintää, tylsyyden sietoa, luovuutta, jopa pettymyksen sietoa ja monia muita tärkeitä asioita voisi tulla kyseeseen. Kaikki nämä ovat taitoja, jotka ovat lapselle ihan opeteltavia taitoja, lapsi ei niitä opi ilman että elää läpi niitä tilanteita. Kyseisiä taitoja taas tarvitaan aikuisuudessa ihan jatkuvasti normaalielämässä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Älytöntä kirjoitti:

Tuo bussikommentti oli osuva, ilmeisesti siis tästä kännykän 9käteen työntämisestä vain ajatellaan että se ”on kätevää”. Eikö se bussi olisi juuri tilaisuus harjoitella monia elämän tärkeitä taitoja; itsehillintää, tylsyyden sietoa, luovuutta, jopa pettymyksen sietoa ja monia muita tärkeitä asioita voisi tulla kyseeseen. Kaikki nämä ovat taitoja, jotka ovat lapselle ihan opeteltavia taitoja, lapsi ei niitä opi ilman että elää läpi niitä tilanteita. Kyseisiä taitoja taas tarvitaan aikuisuudessa ihan jatkuvasti normaalielämässä.

Ap

Bussissa olevat muut ihmiset ei välttämättä arvosta sitä itsehillinnän ja pettymyksen siedon harjoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Jännä että ennen odoteltiin ja vaikka juteltiin vanhemman/sisarusten/muiden matkustajien kanssa. Havannoitiin ympäristöä, huomattiin ja opittiin sieltä asioita. Mielikuviteltiin. Kohdistettiin katse kauemmas (hyväksi silmille). Nähtiin ohikiitävät maisemat ja vuodenajat. Oltiin "omissa ajatuksissa" ja mielikin rauhoittui. Päässä kehkeytyi suunnitelmia ja kysymyksiä. Leikkejä ja mahdollisuuksia. Luettiin kirjaa ja pelattiin korttia. Väritettiin ja piirrettiin. 

Tosi kätevää vai vain tosi helppoa vanhemmalle, kun on se mykkä ja liikkumaton "tyytyväinen" lapsi. Voi sitten isompana illallisseurana keskittyä ottaan pari ruokakuvaa instaan ja lukemaan uutisotsikoita netistä, kun puoliso istuu vastapäätä.

Niin, mutta tuohon joutuu vanhempi näkemään vähän vaivaa. Eihän se nyt käy. Kätevämpikin tapa kerran on.

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä kirjoitti:

Tuo bussikommentti oli osuva, ilmeisesti siis tästä kännykän 9käteen työntämisestä vain ajatellaan että se ”on kätevää”. Eikö se bussi olisi juuri tilaisuus harjoitella monia elämän tärkeitä taitoja; itsehillintää, tylsyyden sietoa, luovuutta, jopa pettymyksen sietoa ja monia muita tärkeitä asioita voisi tulla kyseeseen. Kaikki nämä ovat taitoja, jotka ovat lapselle ihan opeteltavia taitoja, lapsi ei niitä opi ilman että elää läpi niitä tilanteita. Kyseisiä taitoja taas tarvitaan aikuisuudessa ihan jatkuvasti normaalielämässä.

Ap

Bussissa olevat muut ihmiset ei välttämättä arvosta sitä itsehillinnän ja pettymyksen siedon harjoittelua.

Siksi sitä tehdään ihan jo siellä kotona.

Siinä on vähän se, että kun aikuiset ja nuoret on koukussa, niin on vain normaalia että pienet lapsetkin saa käyttää.

Ja tuo 10 kaltainen kommentointi on aika tyypillistä, etkö todellakaan näe myöskään että aikuisen ruudun tuijottamisesta olisi haittaa? Se että puhutaan että ”ei ennenkään vaadittu 100 % läsnäolemista” on vähän hölmö kommentti puhuttaessa vanhempien älylaitteiden käytöstä, ikään kuin älylaitteiden käyttö olisi ainoa asia mitä vanhemmalla on tehtävänä. Ainahan vanhemmat ovat lastenhoidon ohella tehneet vaikka ja mitä; kokanneet, siivonneet, pyykänneet jne ja edelleenkin. On myös vähän eri asia lapsen kannalta että ripustaako äiti pyykkejä vai tuijottaako kännykkää, useimmilla on tästä varmaan parisuhteessakin omakohtaista kokemusta. Nämä nyt on näitä saivartelujuttuja jos ei ymmärrä mitä eroa on ”puhelimen käytöllä” ja sillä että on pakko tarkistaa some 20 kertaa tunnissa.

Ap

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että aiheuttaako esim. lapsen ylivilkkaus sen, että vanhemmat antavat lapsen katsoa enemmän älylaitteita (jotta saavat itse hetken huokaista)? Eli että älylaitteet eivät aiheuta oireita, vaan oireet aiheuttavat älylaitteiden käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä kirjoitti:

Tuo bussikommentti oli osuva, ilmeisesti siis tästä kännykän 9käteen työntämisestä vain ajatellaan että se ”on kätevää”. Eikö se bussi olisi juuri tilaisuus harjoitella monia elämän tärkeitä taitoja; itsehillintää, tylsyyden sietoa, luovuutta, jopa pettymyksen sietoa ja monia muita tärkeitä asioita voisi tulla kyseeseen. Kaikki nämä ovat taitoja, jotka ovat lapselle ihan opeteltavia taitoja, lapsi ei niitä opi ilman että elää läpi niitä tilanteita. Kyseisiä taitoja taas tarvitaan aikuisuudessa ihan jatkuvasti normaalielämässä.

Ap

Bussissa olevat muut ihmiset ei välttämättä arvosta sitä itsehillinnän ja pettymyksen siedon harjoittelua.

Jep tuo, ihmiset on aika herkkiä lasten äänille niin monet vanhemmat miettii mitä muut ajattelee joten helpoin pitää lapsi hiljaisena ruudun avulla

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Nuo tutkimustulokset on ihan hyviä sinänsä mutta en varsinaisesti puhu tuonkaltaisista haitoista vaan ihan niistä että kännykkä kädessä jää nämä elämän taidot harjoittelematta.