Miksei pienten lasten älylaitteiden käyttö huoleta

Vierailija kirjoitti:

Odottakaapas kun alkaa koulu. 7v kaikilla on AIKUISTEN älypuhelin, vaikka lapsille on kehitetty ihan omia puhelimia. Sellaisia ranteeseen kiinnitettäviä rannekellon näköisiä. Niissä ei ole nettiä eikä mitään ylimääräistä. Sitten on kaikilla pikkukoululaisilla naama kiinni ruudussa aamusta iltaan. Pelataan puhelimella, padilla, pleikkarilla ja tietokoneella K12 tai K16 pelejä. Katsotaan Youtubesta ja TikTokista kaikkea pimeetä. Eikä kenenkään vanhempia kiinnosta.

T. Koululaisten äiti, jota todellakin kiinnostaa

Sitä se nykyään on. Meillä ei koululainen saa puhelinta ulos mukaan ollenkaan. Toimii vielä kun ikää on 8v ja suostuu vielä leikkimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että aiheuttaako esim. lapsen ylivilkkaus sen, että vanhemmat antavat lapsen katsoa enemmän älylaitteita (jotta saavat itse hetken huokaista)? Eli että älylaitteet eivät aiheuta oireita, vaan oireet aiheuttavat älylaitteiden käyttöä.

Meillä oli ainakin näin. Lapsi lähti kävelemään 8kk iässä ja kiipesi aivan joka paikkaan, jos silmä vältti. Huomio ei voinut herpaantua hetkeksikään. Siihen asti pärjättiin hyvin ilman ruutua, kunnes lapsi 1v4kk iässä lopetti päiväunet kokonaan enkä saanut enää ollenkaan taukoa päivääni. Oli pakko pistää teletapit pyörimään hetkeksi, että sain juoda kahvini rauhassa ja hengähdettyä, kun lapsi oli hetken paikoillaan. Pahinta ylivilkasta vaihetta kesti siihen asti, kun lapsi oli 3-vuotias.

Ravintoloissa (ennen ruoan tuloa) ja julkisissa kulkuvälineissä annoin katsoa pienempänä silloin, jos lapsella oli kova nälkä tai väsymys. En jaksanut kiusata lasta tai kanssaihmisiä sillä huudolla. Yleensä kyllä matkustettiin ja odotettiin ravintolassa ihan ilman viihdykkeitä.

Juuri näin. Nykyään ihmiset myös sietää vähemmän ärsykkeitä. Siellä bussissa suurinpiirtein käydään jotain teams palaveria...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Tylsyyttä pitää oppia sietämään ja käytöstapoja. Minulla on 3,5v vilkas poika,joka ei ikinä ole saanut mitään älylaitetta missään tilanteessa. Pikkukakkosta katsotaan hetki aamulla ja iltaohjelma.

On ollut hankalia hetkiä hänen kanssaan, hänelle on ollut todella vaikea opetella olemaan paikallaan mm ravintolassa/autossa matkalla jonnekin pitkää matkaa mutta kokemusten kautta lapset oppii ja nykyään nämä kaikki sujuu jo varsin kohtuullisesti. Lapsi ymmärtää että nyt vain istutaan ja odotetaan, vaikkei tilanteesta tykkääkään.

Tää on taas asia jota mä en ikinä ymmärtänyt (oma lapsi nyt 15v), miksi ihmeessä se töllö pitää avata heti aamusta kun sängystä pitäisi mennä hammaspesun kautta aamupalalle, pukemaan ja ovesta ulos.  Mieluummin nukuin sen 5min pidempään kuin revin lapsen irti töllöstä kesken ohjelman :)

Viikonloppuaamuna taas opetin dvd:n käytön heti kuin mahdollista, jottei tarvinnut nousta sängystä painamaan playt seuraavalle muumipätkälle.

jep, tuntuu että jos lapsi (siis joku joka on vielä vaunuissa) alkaa vaikka itkemään metrossa nii ainoa vaihtoehto saada lapsi hiljaiseksi on työntää puhelin ja ryhmä hau nenän eteen. ja juuri tuo ravintolassa tablettia tuijottelu samlla kuin syö josta ap mainitsi. huhhuh.

meillä lapset katsoivat alle 7v (siihen saakka kuin saivat omat puhelimet) vain joskus satunnaisesti (kuten viikonloppuisin) pikku kakkosen aamulla. muuten leikkivät ja keksivät itse tekemistä ilman älylaitteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottakaapas kun alkaa koulu. 7v kaikilla on AIKUISTEN älypuhelin, vaikka lapsille on kehitetty ihan omia puhelimia. Sellaisia ranteeseen kiinnitettäviä rannekellon näköisiä. Niissä ei ole nettiä eikä mitään ylimääräistä. Sitten on kaikilla pikkukoululaisilla naama kiinni ruudussa aamusta iltaan. Pelataan puhelimella, padilla, pleikkarilla ja tietokoneella K12 tai K16 pelejä. Katsotaan Youtubesta ja TikTokista kaikkea pimeetä. Eikä kenenkään vanhempia kiinnosta.

T. Koululaisten äiti, jota todellakin kiinnostaa

Sitä se nykyään on. Meillä ei koululainen saa puhelinta ulos mukaan ollenkaan. Toimii vielä kun ikää on 8v ja suostuu vielä leikkimään.

Minun koululaisella nimeomaan on aina se puhelin mukana, jotta saa tarvittaessa yhteyden kotiin ja näen missä hän menee. Hänellä on sovellukset lukittuna, kun ulkoilee tai on kavereiden kanssa. Kuitenkin todella monella kaverilla on rajattomat ruutuajat ja katsovat sitten kavereiden puhelimesta. Kotona rajojen asettaminen on oma juttunsa. Muissa perheissä toimitaan toisin, eikä omat tiukat rajat aina sen takia pidä. Lapset kyllä osaavat käyttää hyväkseen sen löysimmän perheen sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Älytön ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruutu ei ole mikään uusi keksintö. Olen syntynyt 80-luvulla ja katsonut pikku kakkosen niin pitkään kuin muistan. Viilonloppuaamuisin katsottiin kaikki piirretyt mitä televisiosta tuli. Videoita sain katsolla aika vapaasti siitä asti, kun opin nauhuria käyttämään n. 5 vuotiaana. Silti oli aikaa ulkoilla ja harrastaa. Onko sillä paljonkin väliä katsooko sen pipsa possun puhelimelta vai televisiosta. Nykyajan vanhempia syyllisestään armotta. Mielestäni on erittäin hyvä tutkitaan ja annetaan suosituksia. Itse en kuitenkaan tee päätelmiä puoleen tai toiseen jos näen lapsen puhelin kädessä julkisella paikalla.

Nimenomaan kun on väliä. Television katsominen on usein yhteinen ja jaettu sosiaalinen kokemus mitä muut ruudut harvoin ovat. Tämä on se ero, tämä on se haitta ja lisäksi se että kun sinä katsoit kasarilla ”koko lauantaiaamun lastenohjelmia” niin nykyruuduilla ne ohjelmat eivät lopu koskaan, sisältö on loputonta ja aina löytyy uutta kiinnostavaa.

Kuinka moni aikuinen ei ole säännöllisesti ollut tilanteessa, missä nukkumaanmenoaika meni jo mutta yhä vaan luuria tuijottaa. Telkkariakin ennen tuijotettiin mutta jossain vaiheessa (kivat) ohjelmat loppu niin silloin viimeistään osattiin sulkea ruutu ja mennä nukkumaan tai muihin toimiin.

Jos nykyruudur vaikuttavat näin aikuisiin ihmisiin niin kuinka ne voisivatkaan olla vaikuttamatta pienen lapsen kehittyviin (kehittymättömiin) aivoihin ja hänen käyttäytymiseensä.

Tietysti lasten ruutuaikaa ja sisältöä pitää vanhempien kontrolloida. Tämä myös yleisesti vanhempien tiedossa ja siihen on hyviä välineitä. Perheissä, joissa on muutenkin ongelmia voi olla ongelmia myös rajoittaa ruudun käyttöä. Televisiota voi katsoa yksin, puhelinta voi katsoa ba käyttää useampi kerralla. Meillä lapset tekee yhdessä esim. Tanssivideoita (ei tiktokkiin). Vanhempana tiktokkikin varmasti ok. Videointi on ollut jo pitkään osa oppimista urheilussa, vuorovaikutuksessa, taiteessa ja nyt lapsienkin saatavilla

Ihan hirveesti ei tuota ”puhelimen yhdessä katsomista” näe. Sen sijaan tv on yleensä kodissa aika keskeisellä paikalla missä myös esim kotitöitä tekevä äitiä voi jakaa lapsen kokemusta, näin ainakin meillä tapahtuu ihan luonnostaan. Lapsi sanoo ”Wau kissa” ja itse vilkaisen sivusta ja kommentoin jotain. lapsethan usein jatkuvasti kommentoivat tv:n tapahtumia, puhelimella tätä harvemmin tapahtuu ja siihen on toisen vaikeampi ellei mahdoton sivusta ”liittyä”.

Syytä on varmaan olla huolissaan ihan kaikkien lasten älylaitteiden käytöstä mutta peräänkuuluttaakin huomiota erityisesti pienten, alle 3-vuotiaiden (-5) lasten puhelimenkäytölle.

Yksittäistapauksia tietysti aina on mutta kyllä nämä ovat nykyään ihan jatkuvasti silmillä, esim pari päivää sitten olin ravintolassa ja vieressä kaksi naista ja kaksi 2 & 3 -vuotiasta lasta ja kolmivuotias (pullea) tyttö lappoi kuin robotti toisella kädellä lusikalla ruokaa suuhun ja toisessa kädessä oli puhelin ja videot pyöri. Toinen tyttö söi itse ja äitinsä seurusteli tämän kanssa ja toki myös ystävänsä kanssa. Pistänyt silmään että usein nämä puhelimen 2-vuotiaalle antavat ovat nuoria äitejä?

Älytön ap kirjoitti:

Syytä on varmaan olla huolissaan ihan kaikkien lasten älylaitteiden käytöstä mutta peräänkuuluttaakin huomiota erityisesti pienten, alle 3-vuotiaiden (-5) lasten puhelimenkäytölle.

Yksittäistapauksia tietysti aina on mutta kyllä nämä ovat nykyään ihan jatkuvasti silmillä, esim pari päivää sitten olin ravintolassa ja vieressä kaksi naista ja kaksi 2 & 3 -vuotiasta lasta ja kolmivuotias (pullea) tyttö lappoi kuin robotti toisella kädellä lusikalla ruokaa suuhun ja toisessa kädessä oli puhelin ja videot pyöri. Toinen tyttö söi itse ja äitinsä seurusteli tämän kanssa ja toki myös ystävänsä kanssa. Pistänyt silmään että usein nämä puhelimen 2-vuotiaalle antavat ovat nuoria äitejä?

Ehkä ovatkin. Sillä ei sinällään ole minusta mitään väliä ja on typerää rivien välistä yrittää mollata nuoria äitejä. Jos nyt lähdetään vaan mutulla tuomitsemaan, niin kouluikäisten lasten kohdalla rajattominta tuntuu olevan niissä perheissä, joissa on vanhat vanhemmat ja isompia sisaruksia. Jollain logiikalla sillä 9-vuotiaalla on samat sisällöt ja ruutuajat kuin 15-vuotiaalla sisaruksella eikä niille teineille ole yhtään opetettu, että mitä kannattaa puhua pienemmille sisaruksille ja mitä ei. Oman lapsen kanssa olen joutunut juuri keskustelemaan siitä mitä on aikuisviihde tai ydinsota, kun luokkakaverit ovat oppineet tällaisia isoilta sisaruksiltaan. Porukalla olivat näitä googletelleet.

Tämä on asia josta ei osata olla vielä huolissaan vaikka pitäisi. Ne on sellaisia aikasyöppöjä että elämä  menee ohitse.

Olisiko tästä aiheesta mitään kirjasuosituksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odottakaapas kun alkaa koulu. 7v kaikilla on AIKUISTEN älypuhelin, vaikka lapsille on kehitetty ihan omia puhelimia. Sellaisia ranteeseen kiinnitettäviä rannekellon näköisiä. Niissä ei ole nettiä eikä mitään ylimääräistä. Sitten on kaikilla pikkukoululaisilla naama kiinni ruudussa aamusta iltaan. Pelataan puhelimella, padilla, pleikkarilla ja tietokoneella K12 tai K16 pelejä. Katsotaan Youtubesta ja TikTokista kaikkea pimeetä. Eikä kenenkään vanhempia kiinnosta.

T. Koululaisten äiti, jota todellakin kiinnostaa

Sitä se nykyään on. Meillä ei koululainen saa puhelinta ulos mukaan ollenkaan. Toimii vielä kun ikää on 8v ja suostuu vielä leikkimään.

Toisaalta isompi lapsi myös voi kävelylenkkeillä tai pyöräillä ulkona, jos alue on turvallinen, vaikka ok-taloalue ja lenkkitie. Tuskin silloin tuijotetaan puhelinta. Aikuisillakin laukussa, ainakin osalla. Luulisi että lapsille tulee kännykkäniska jos on kotona puhelin kädessä usein. Tietokoneelle on sentään ergonomisia alustoja.

Kirjat synnyttivät aikanaan moraalipaniikkia, televisio synnytti aikanaan moraalipaniikkia, internet synnytti aikanaan moraalipaniikkia, älylaitteet synnyyttävät moraalipaniikkia.

Kohtuus kaikessa. Vedenjuontikin voi olla vaarallista.

Meillä 12-vuotias tyttö aloittaa viikonloppuna päivänsä lojumalla sängyssä tuijottamassa puhelinta n. tunnin  ajan heräämisen jälkeen. Kouluaamuina tämän pitää herätä 1,5 tuntia ennen kouluun lähtöä, että ehtii tuijottaa puhelinta sen n. tunnin ajan. Ihmettelen tätä, mutta äitinsä päättää kasvatuksen linjat.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia josta ei osata olla vielä huolissaan vaikka pitäisi. Ne on sellaisia aikasyöppöjä että elämä  menee ohitse.

Jep, kyllä mua vähän huolestuttaa kun ala-asteikäinen on kouluviikon jälkeen perjantaina muka niin väsynyt, että viikonloppuna ei jaksa eikä halua tehdä mitään muuta kuin syödä karkkia ja katsoa puhelinta/netflixiä. Saattaahan se myöhemmin kaduttaa, että tuli vietettyä lapsuus neljän seinän sisällä ja ainoat muistelun aiheet lapsuudesta ovat ne, että mitä teki vanhempien tai isovanhempien kanssa. 

Kommentoin tuolla aiemmin meidän perheen käytännöistä. Yksi minun mielestä tärkeä jäi pois eli se että ennen kouluun menoa meillä ei pelata tai ruudutella.. Ei haittaa jos onkin aamulla vähän tylsää, silloin on kiva lähteä kouluunkin. Jokainen perhe tekee omat tavat ja onneksi lapset omaksuvat oman perheen tavat. Ei meillä kurnuteta tavoista, hyvin sujuu näin. Mielestäni on tärkeää osata odottaa, sietää turhautumista ja tylsyyttäkin. Se kuuluu elämään. Kuitenkin minusta on mukava huomata että monessa perheessä asiaan kiinnitetään huomiota.

Juuri näin kaupassa kun n. 5v lapsi löi äitiään ja repi hiuksista huutaen "anna puhelin, anna puhelin tai lyön kovempaa" Ja äitinsä antoi sen puhelimen. Johon lapsi oli naama naulittuna koko reissun.

alle kouluikäisten lasten käyttöä pystyy rajoittamaan selkeillä säännöillä ihan itsekkin. Meillä kyllä ainakin ollaan huolissaan tästä ja todella rajatusti ollaan annettu käyttää, mielummin sitten vietetään ihan itse aikaa lasten kanssa.

Koululaisilla vähän haastavampaa, varsinkin kun kouluissa välitunnit istutaan kännykkää tuijottamassa.

Koulussa käytön kieltämisestä on tehty kansalaisaloite

"Omien älylaitteiden valtakunnallinen käyttökielto peruskouluun". Linkit ei täällä tunnu toimivan

Minua itseäni nuorena aikuisena huolestuttaa puhelimen käyttöni. Helppoa sanoa, että keksi jotain tekemistä. Käytännössä se on vain vaikeaa, kun en ole hirveämmin elämässä uskaltanut haastaa tai kehittää itseäni - aina on syitä löytynyt, milloin todellisia syitä, milloin tekosyitä. Ok, olen jotain tehnyt ja ilmoittauduin syksyn kurssille, joka sopii piirustuksen tekemistä aloitteleville tai taitojaan kartuttaville. Itse on ehdottomasti prepattava taitoja, kun viimeksi tyyliin yläasteella piirsin. Ehkäpä saan jotain kuria aikaiseksi, vaikka se tuntuu vaikealta. 

Tunnistan itsestäni monia somevaivoja: niskat ja hartiat jumissa, silmät väsyvät, kuivuvat ja punoittavat (uskon myös johtuvan Sjögrenin syndroomastakin), lievää päänsärkyä, väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja levottomuutta. Johan jo aloin miettimään, että mitä jos minulla sitten onkin ADHD, jota ei ole huomattu saati osattu ajatella ollessani lapsi johtuen sukupuolesta (nainen). Vai onkohan minulla aivosumua? Mutta sitten taas kun olen ilman älypuhelinta ja puhelin on äänettömällä, niin käytökseni on erilaista, rauhallisempaa. Uskon autisminkirjolaisena helposti koukuttuvani tuohon puhelimeen. Itse en tykkää yhtään ja huomaan kyllä, miten ärsyyntynyt olen jatkuvista viestitulvista ja mietin, että saisinpa olla rauhassa, enkä olla jatkuvasti muiden tavoitettavissa. 

Itse olen välillä ajatellut, että pitäisikö oikeasti ostaa Nokian halko jostain käytettynä ja kokeilla elää sen kanssa. Vähän niin kuin tekisin testin, että millaista elämä olisi ilman älypuhelinta. Ehkä keksisin jotain parempaa tekemistä silloin sen sijaan, että jäisin sohvalle makaamaan. Tosin televisio olisi sitten ainoa, josta etsisin sitä hauskuutta itselleni. 

Asiasta vain tekee vaikean se, että nykyään pitäisi olla älypuhelin työvälineenä ja itse olen tarvinnut sitä, koska maksupääte vaatii puhelimen bluetoothin. Helpompaa olisi, kun yrityksellä olisi tabletti, jonka bluetooth olisi yhdistetty kortinlukijaan. Olisi sitten yhteinen laite, jota voi kaikki käyttää ottaessaan vastaan maksuja. 

Itseäni ihan surettaa katsoa lapsia, jotka selaavat puhelimiaan jopa ulkona ollessaan. Olen kuullut, että tämä on mahdollista jopa kirjastossakin, kunhan puhelimet ovat äänettömällä. En tosin ole asuinpaikkakunnalla sentään nähnyt tällaista. Puhelin annetaan lapselle viihdykkeeksi myös ravintolassa tai kaupassa käydessä ja se on nykyään ainoa keino saada lapsi hiljennettyä. Ollaan tyyliin kavereita, ei vanhempia lapsille. Antaisiko nämä vanhemmat lapsilleen alkoholia ja tupakkaa? Ei. Jostain syystä älypuhelin on poikkeus. Haitallinen laite aikuisillekin, mistä olen itse ihan elävä esimerkki ja mielelläni vierottautuisin koko laitteesta.

Ranskasta voisi ottaa oppia. Siellähän oppimisrauha on saatu turvattua kiellon ansiosta ja näin ollen lapset ja nuoret pystyvät keskittymään. 

Älytön ap kirjoitti:

Tuo myös, miksi monet ihan huolehtivat vanhemmat eivät ole huolissaan aikuisten videopeleistä, Tiktokeista ym joidenka parissa esim 7-vuotiaat aikaansa viettää. On täysin eri asia katsooko tiktokia tai Kauhupeliä 12-vuotias kuin 7-vuotias.

Esimerkiksi tuttavani 8-vuotias lapsi pelaa vanhempiensa ja isovanhemman kanssa K18-pelejä, isovanhempi piti sitä ensin vääränä mutta kun lapsi piti lasten pelejä ihan tylsinä niin isovanhempien myöntyi sitten pelaamaan lapsen kanssa yhdessä näitä K18-pelejä. Esimerkkejä mainitakseni pelivalikoimaan kuuluu esim Silent Hill -peli. Ei yhtään ymmärretä että lapsen mieli ja ymmärrys ei ole samanlainen kuin aikuisen? Sitäpaitsi nämä pelittää on aikuisille suunnattuja kauhupelejä, joiden tarkoitus on kauhistuttaa (tai olla jänniä) jopa _aikuisia_.

Tämän päivän kasvatus on todella löyhää. 10-vuotias kinuaa lahjaksi GTA:ta (nähty tällä palstalla!) ja vanhempi ei raaski tuottaa pettymystä, vaikka tietää sen olevan K18-peli. Nykyään 10-vuotiaat "käyvät strippiklubeilla" ja 8-vuotiaat julkaisevat TikTokiin videoita groomaajien katsottavaksi. Mikähän siinä on, kun samaan aikaan lapset ja nuoret voivat pahoin. Olisiko syynä juuri se, että mitään rajoja ei ole asetettu. Lapsuus on turhan lyhyt ja lapselle tyrkätään viihteeksi K18-peliä, kun "se on nyt fiktiota, osaa ne lapset erottaa reaali- ja fantasiamaailman", ja älypuhelinta.