Miksei pienten lasten älylaitteiden käyttö huoleta

Vierailija kirjoitti:

Aika vasta tuli julki uusi tutkimus, jossa havaittiin, että pelaavat lapset ovat usein älykkäämpiä, nopeampia reagoimaan, parempia ratkaisemaan ongelmia ja keksimään useampia ratkaisuja kuin lapset, jotka eivät pelaa. Tutkittiin siis nimenomaan pelaamisen, jossa lapsi on aktiivinen, vaikutuksia. Passiivinen ohjelmien tuijotus ei sisältynyt tutkimukseen, josta on sitten omat erilliset tutkimuksensa (tulokset järkiään: passiivinen tuijottaminen tyhmentää). 

Pelaaminen on aivan eri asia riippuen toki mitä pelaa. Joskus 80-luvulla julkaistu NES:lle Legend of Zelda ja Tetris vaativat pitkäjänteisyyttä. Niitä tuskin kukaan jaksoi pelata 8 tuntia päivässä toisin kuin nykylapset älypuhelimilla, joihin tarkoitetut pelit vaativat lisäominaisuuksia, jotka myös maksavat. Ne ovat kuin huumeita tai rahalliset voitot uhkapeleistä, joista saa hetken iloa jos edes sitäkään.

MINÄ MINÄ PAIMENSIN 3 LEHMÄÄ kirjoitti:

mummot ihmeissään  miten lapset osaavat jo käyttää  laitteita jopa ymmärtävät englantilaiset ohjeet. EI MEIRÄN AIKAAN OLI ABC KIRJA JA KATEMUSKIN PITI OSATA ULKOA. mummot jääneet savu pirtti asteelle. nyky lapsista tulee koodaadia jotka tienaavat 500000e/v. ryysyläis mummot ovat kateellisia. MARIIN OLI KERRANKIN OIKEASSA TODELLA POOMEREIDEN MAA.

No ei tasankaan ongelmapelaajista ja älypuhelinriippuvaisista tule mitään insinöörejä tai koodareita. Riippuvaisilla ei kehity ne aivojen alueet, joilla pelimaailmoja luodaan. Sama kuin sanoisi alkoholistia tulevaksi viiniasiantuntijaksi tai panimotyöntekijäksi tai subun vetämisen ränniin kehittävän lääketieteen ja kemian taitoja.

Erikoisinta tässä on se, että sovelluksien ja älypuhelinten keksijät eivät itse anna omien lasten käyttää niitä tai käytetään vain rajoitetusti. Liikeidea älylaitteissa ja sovelluksissa on helppo koukuttavuus ja yhtiö käärivät rahat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on kummallinen sokea piste nykyajan tunnekasvattavassa ja välittävässä vanhemmuudessa. Siitä ei saa myöskään puhua. Miksi annatte kännykän yksivuotiaalle? 

Tämä, ja itse ihmettelen myös että kouluikäisten lasten kanssa moni tuntuu viis veisaavan esim. pelien ikärajoista, vaikka monesta muusta asiasta nykyvanhemmat ovatkin huolissaan ja haluavat "kontrolloida" lapsia.

Ei ollut pitkä aika, kun uutisoitiin jonkun alle 10-12-vuotiaan pojan nähneen puhelimessaan mainoksen pelistä, jossa naispuolinen pelihahmo kysyi "Riisutko rintaliivini vai alushousut?". Johan oli kukkahattuilu, jos kyseenalaisti ja alkoi puolustelut, että äkkiä pikku pojat pois naisten pukukopeista, etteivät vahingossa näe vieraiden naisten tissejä. Just joo. Siellä pukukopissa nainen tuskin kysyy lapselta vaatteiden riisumista.

Lähipiirissäni erään lapsen puhelimeen tuli samankaltainen mainos, jossa naishahmo oli sidottuna seksikoneeseen. Hei, pääasia tietysti ettei se lapsi ole nähnyt olutpullon etikettiä rekassa, tähtisadetikkuja Pikku Kakkosessa tai piirroshahmolla piippua suussa, nehän ne vasta lapsille vääristyneen kuvan antaa. Siis aivan varmasti nämä "huolestuneet" vanhemmat ovat niitä, joille joku leikkipyssy ja alkoholimainonta on pahasta, mutta seksiin viittaavaat mainokset ja väkivaltaviihde on hyvästä lapsille.

https://www.is.fi/perhe/art-2000009345228.html

Eihän tästä pitkä aika ole, kun uutisoitiin lasten ruutuajasta. Tämä älylaitevuosikymmen ei tule tuottamaan uusia Albert Einsteineja, Ludvig van Beethoveneja, Loireja ja Spede Pasasia saati työssä pärjääviä ihmisiä. Miten he maanpuolustuksesta vastaavat?

Miksi joillakin älylaitteet huutavat jos lapsi käyttää niitä? Olisiko äänen säätäminen ok?

Runsas ruutuaika taaperosta alkaen näkyy mm. lapsen kielellisessä kehityksessä. Kieli puolestaan on ajattelin väline, joten saattaapa tuo runsas ruutuaika näkyä myös pian älykkyydessäkin.

Anna lapsen käteen kirja. Se riittää.

Taapero ei tarvitse kännykkää ollenkaan missään tilanteessa.

Kun lapsi syö, hänelle jutellaan. Aika usein näkee, miten syömistilanteessa jopa yksivuotiaat tuijottavat kännykkää. Muissakin tilanteissa lapselle jutellaan, eikä häntä hiljennetä älylaitteella. Kun lapselle juttelee, hän saa kielellisen kehityshetken lisäksi myös aikuisen huomiota.

Jos lapseni olisi vielä pieni, en antaisi hänelle älylaitetta käteen.

Omat lapset kasvatettu jo aikuisiksi ja omatoimisiksi, ei pätkääkään kiinnosta mitä nykypenskat tekee, huolehtikoot siitä omat vanhemmat jos kiinnostaa. Emme odota että tulevat aikuiset osaavat tai haluavat tehdä mitään järkevää, me pärjäämme kyllä.

Häiriintyneitä tai oireilevia lapsia on paljon. Ehkäpä he ovat saaneet jotain liikaa ja jotain liian vähän. Ihminen tarvitsee ihmisen, eikä viihdyttävää kapulaa.

Vierailija kirjoitti:

Runsas ruutuaika taaperosta alkaen näkyy mm. lapsen kielellisessä kehityksessä. Kieli puolestaan on ajattelin väline, joten saattaapa tuo runsas ruutuaika näkyä myös pian älykkyydessäkin.

Anna lapsen käteen kirja. Se riittää.

Puheterapeutille on ollut jonoja kasvavien puheen viivästymien takia. Joskus luin tästä. Mistäköhän kertoo? Nykyään vanhemmat odottavat, että lapsi oppii ensimmäisenä tabletin käytön kuin sanoo ensimmäiset sanansa.

Olen salaa iloinen siitä, että migreeni rajoittaa lapseni älypuhelimen käyttöä. Ikävää kyllä on, että rajat tulevat noin tuskallisen asian kautta, mutta uskon sen olevan siunaukseksi pitemmän päälle.

Jotkut vanhemmat itse käyttävät älylaitteita niin paljon, etteivät he huomaa / välitä siitä miten paljon lapset niitä käyttävät

En yhtään ihmettele ADHD-diagnoosien kasvua. Varmasti varhainen altistuminen älylaitteille ei tee hyvää aivoille ja hermostolle. Tätä asiaa pitäisi tutkia enemmän.

Mulla itsellä diagnosoitiin impulsiivistyyppinen ADHD muutama vuosi sitten ja olen ihan ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat eläneet liki koko lapsuutensa laitteiden ääressä. Mulla ne olivat Sega, Pleikkari, GameBoy Color ja myöhemmin myös tietokone. Funplanetin pelit ja Habbo Hotel olivat koukuttavia. Vanhemmista oli mukavaa, että olin pelatessani aina hiljaa ja täten sain rajattomasti ruutuaikaa. En myöskään aiheuttanut mitään murheita, kun pelasin kaiken vapaa-aikani enkä ollut kylillä pahanteossa tai juomassa.

Älytön ap kirjoitti:

Tuo myös, miksi monet ihan huolehtivat vanhemmat eivät ole huolissaan aikuisten videopeleistä, Tiktokeista ym joidenka parissa esim 7-vuotiaat aikaansa viettää. On täysin eri asia katsooko tiktokia tai Kauhupeliä 12-vuotias kuin 7-vuotias.

Esimerkiksi tuttavani 8-vuotias lapsi pelaa vanhempiensa ja isovanhemman kanssa K18-pelejä, isovanhempi piti sitä ensin vääränä mutta kun lapsi piti lasten pelejä ihan tylsinä niin isovanhempien myöntyi sitten pelaamaan lapsen kanssa yhdessä näitä K18-pelejä. Esimerkkejä mainitakseni pelivalikoimaan kuuluu esim Silent Hill -peli. Ei yhtään ymmärretä että lapsen mieli ja ymmärrys ei ole samanlainen kuin aikuisen? Sitäpaitsi nämä pelittää on aikuisille suunnattuja kauhupelejä, joiden tarkoitus on kauhistuttaa (tai olla jänniä) jopa _aikuisia_.

Suomi tuntuu olevan ainoita maita, joissa lapsuutta pidetään naurettavana ja nolona, lapsia vihataan ja lapsista halutaan äkkiä tehdä pieniä aikuisia. Teinien maailmaakin tungetaan väkisin lasten maailmaan (jos muistatte sen Vahinko-musiikkivideon). Nykyään tuntuu, että häivytetään lapsen ja aikuisen eroa, ei "vain" miehen ja naisen eroa. Tuo lapsen ja aikuisen niputtaminen samaksi asiaksi on jo aika vaarallista ja sokeaa puuhaa. Kiva kuulla jonkun sanoneen K18-peleihin ja -elokuviin liittyen, että onhan lapsillakin aivot. Onko missään muualla päin maailmaa, että lasten maailmaan tuodaan strippiklubeja, vanhusten hakkaamista ja kidutusta realistisin grafiikoin? Ne eivät tule lasten kehitystarpeista, vaan niiden ulkopuolelta. Aiemmat K18-pelit kuten joku Barbarian C64:lla oli aivan eri maailmaa ja juonikin keskittyi enemmän hyvän ja pahan väliseen taisteluun.

Tuttavaperheen 14-vuotias tyttö on niin koukussa kännykkään, että saa tyyliin paniikkikohtauksen jos akku meinaa mennä. Se kännykkä on kasvanut siihen käteen kiinni. Vanhemmat voisi katsoa peiliin ja miettiä, että miksei tuon ikäinen esim. enää harrasta mitään, on vaan kännykällä päivät pitkät. Omapa on lapsensa, mutta ilmeisesti rajojen asettaminen on joillekin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Älytön ap kirjoitti:

Tuo myös, miksi monet ihan huolehtivat vanhemmat eivät ole huolissaan aikuisten videopeleistä, Tiktokeista ym joidenka parissa esim 7-vuotiaat aikaansa viettää. On täysin eri asia katsooko tiktokia tai Kauhupeliä 12-vuotias kuin 7-vuotias.

Esimerkiksi tuttavani 8-vuotias lapsi pelaa vanhempiensa ja isovanhemman kanssa K18-pelejä, isovanhempi piti sitä ensin vääränä mutta kun lapsi piti lasten pelejä ihan tylsinä niin isovanhempien myöntyi sitten pelaamaan lapsen kanssa yhdessä näitä K18-pelejä. Esimerkkejä mainitakseni pelivalikoimaan kuuluu esim Silent Hill -peli. Ei yhtään ymmärretä että lapsen mieli ja ymmärrys ei ole samanlainen kuin aikuisen? Sitäpaitsi nämä pelittää on aikuisille suunnattuja kauhupelejä, joiden tarkoitus on kauhistuttaa (tai olla jänniä) jopa _aikuisia_.

Suomi tuntuu olevan ainoita maita, joissa lapsuutta pidetään naurettavana ja nolona, lapsia vihataan ja lapsista halutaan äkkiä tehdä pieniä aikuisia. Teinien maailmaakin tungetaan väkisin lasten maailmaan (jos muistatte sen Vahinko-musiikkivideon). Nykyään tuntuu, että häivytetään lapsen ja aikuisen eroa, ei "vain" miehen ja naisen eroa. Tuo lapsen ja aikuisen niputtaminen samaksi asiaksi on jo aika vaarallista ja sokeaa puuhaa. Kiva kuulla jonkun sanoneen K18-peleihin ja -elokuviin liittyen, että onhan lapsillakin aivot. Onko missään muualla päin maailmaa, että lasten maailmaan tuodaan strippiklubeja, vanhusten hakkaamista ja kidutusta realistisin grafiikoin? Ne eivät tule lasten kehitystarpeista, vaan niiden ulkopuolelta. Aiemmat K18-pelit kuten joku Barbarian C64:lla oli aivan eri maailmaa ja juonikin keskittyi enemmän hyvän ja pahan väliseen taisteluun.

Ja lisään vielä, että 9-vuotias lapsenlapseni on googlettanut pornosivuja enemmän elämässään kuin moni 18-20-vuotias. Kiva juttu aikuiselle lapselleni olla "valistamassa" tällaisista asioista liian varhain. Aikuinen lapseni myös aika huolissaan, kun koulussa rajattomat lapset näyttävät pornoon ja väkivaltaan viittaavaa sisältöä. 90-luvulla ja myös 2000-luvun alussa nämä ilmiöt olivat todellakin lievempiä kuin nyt, kun kaikki sisältö, myös se sopimaton, on jokaisen ulottuvilla. Televisiota ja pelikonsolia oli vielä suht. helpompi vartioida kuin älypuhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheen 14-vuotias tyttö on niin koukussa kännykkään, että saa tyyliin paniikkikohtauksen jos akku meinaa mennä. Se kännykkä on kasvanut siihen käteen kiinni. Vanhemmat voisi katsoa peiliin ja miettiä, että miksei tuon ikäinen esim. enää harrasta mitään, on vaan kännykällä päivät pitkät. Omapa on lapsensa, mutta ilmeisesti rajojen asettaminen on joillekin liikaa.

Oireilua näkee pienemmilläkin; jos puhelimen ottaa edes hetkeksi pois 7-vuotiaalta, lapsi muuttuu kärttyisäksi ja suuttuneeksi. Repii jopa kynsinauhojaan, jos puhelin otetaan pois. Narkkari tai alkoholistikin muuttuu kärttyisäksi ja tiuskii, jos hän ei saa huumeita tai viinaa. Onneksi ei ole minun lapsi kyseessä. Omien lasten kanssa oli pienemmät houkuttimet verrattuna 2010-luvulla syntyneisiin lapsiin.