Miksei pienten lasten älylaitteiden käyttö huoleta

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että aiheuttaako esim. lapsen ylivilkkaus sen, että vanhemmat antavat lapsen katsoa enemmän älylaitteita (jotta saavat itse hetken huokaista)? Eli että älylaitteet eivät aiheuta oireita, vaan oireet aiheuttavat älylaitteiden käyttöä.

Esim tiktok tutkitusti lyhentää ihmisen keskittymiskykyä, kun siellä on niin nopeatempoista settiä ja pystyy nopeasti tylsistyessä siirtyä seuraavaan. Olisko kierre; oireita on ja älylaite rauhottaa, mutta myös vilkastuttaa, joten oireet pahenee ja älylaitteen käyttö lisäöntyy ja oikeutuu enemmän

Kuuluu globaalin eliitin ja idioluution agendaan tehdä ihmisistä entistä tyhmempiä

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Mistä tiedät, mitä vaikutuksia älylaitteiden varhaisella käytöllä on lapsen kehitykseen?

En ole ap, mutta onhan noista tutkittua tietoa ihan yleisesti jokaisen saatavilla, ei tää ole mikää hyshys-juttu.

Ehkä on silti syytä käydä hieman läpi, että mitä tietoa älylaitteiden vaikutuksesta lapsen kehitykseen on, ennen kuin aletaan miettimään sitä, miksei siitä olla enemmän huolestuneita.

Noissa linkitetyissä tutkimuksissa esimerkiksi joidenkin sisältötyyppien käyttö yhdistetään johonkin kielteiseen asiaan, mutta se on eri asia kuin sen havaitseminen, että älylaitteet aiheuttaisivat niitä kielteisiä asioita. Klassinen esimerkki on jäätelön myynnin yhteys hukkumiskuolemiin. Ne voidaan yhdistää, mutta jäätelön myynnin kieltäminen tuskin vaikuttaisi hukkumiskuolemiin merkittävästi, koska jäätelön syöminen ei varmaankaan aiheuta hukkumisia. WHO:n suositusta käsittelevässä linkissä mainitaan, että todistusaineistoa älylaitteiden haitallisuudesta ei ilmeisesti hirveästi ole.

Olisikin mielenkiintoista tietää, että aiheuttaako esim. lapsen ylivilkkaus sen, että vanhemmat antavat lapsen katsoa enemmän älylaitteita (jotta saavat itse hetken huokaista)? Eli että älylaitteet eivät aiheuta oireita, vaan oireet aiheuttavat älylaitteiden käyttöä.

Todellinen syypää lienee some, missä jää dopamiinikoukkuun (mm. tykkäämisistä ja hauskoista videopätkistä).

Pelit eivät ole yhtä haitallisia, koska niissä tekeminen on yleensä pitkäjänteisempää.

Odottakaapas kun alkaa koulu. 7v kaikilla on AIKUISTEN älypuhelin, vaikka lapsille on kehitetty ihan omia puhelimia. Sellaisia ranteeseen kiinnitettäviä rannekellon näköisiä. Niissä ei ole nettiä eikä mitään ylimääräistä. Sitten on kaikilla pikkukoululaisilla naama kiinni ruudussa aamusta iltaan. Pelataan puhelimella, padilla, pleikkarilla ja tietokoneella K12 tai K16 pelejä. Katsotaan Youtubesta ja TikTokista kaikkea pimeetä. Eikä kenenkään vanhempia kiinnosta.

T. Koululaisten äiti, jota todellakin kiinnostaa

Bussit ja junat ovat varmaan hiljentyneet valtavasti entisajoista, kun suurin osa siellä istuu zombeina ruudut naaman edessä. Joten jos haluan puhua lasteni kanssa, aion kyllä jatkossakin puhua. Meillä ainakin jutellaan ihan tavallisella äänellä eikä normaalia olemista ja muiden huomioimista ihmetellä, kun sitä lapset ovat harjoitelleet ikänsä. En ajattelisi myöskään ystävästäni noin, että onpa kätevää kun saan hänet hiljennettyä tällä laitteella. Nimenomaan matkaseuralaisen kanssa on mukavaa jutella, oli se lapsi tai kaveri.

Ja sinä joka peräänkuulutat tutkimustietoa: En tarvitse tutkimustietoa myöskään siitä, saako vauvaa "unikouluttaa" itkettämällä, koska niin en aio tehdä omalle lapselleni, maalaisjärjelläkään. Sama koskee ruutuja. Minun ei tarvitse testata asioita lapsellani ja olla se edelläkävijä, koska lapseni pärjäävät hyvin ilmankin ruutuaikaa ja näen että he kehittyvät ja voivat hyvin. Monia asioita ei myöskään voi tutkia, koska lapsia ja vauvoja olisi epäeettistä altistaa koekaniineiksi. 

Joskus muistaakseni luin, että ruudun katseluaikaa oleellisempaa on se, että mitä katselee. Tietysti järkevissä rajoissa se katseluaikakin.

Mistä ap on päätellyt, ettei aihe huoleta? 

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä kirjoitti:

Tuo bussikommentti oli osuva, ilmeisesti siis tästä kännykän 9käteen työntämisestä vain ajatellaan että se ”on kätevää”. Eikö se bussi olisi juuri tilaisuus harjoitella monia elämän tärkeitä taitoja; itsehillintää, tylsyyden sietoa, luovuutta, jopa pettymyksen sietoa ja monia muita tärkeitä asioita voisi tulla kyseeseen. Kaikki nämä ovat taitoja, jotka ovat lapselle ihan opeteltavia taitoja, lapsi ei niitä opi ilman että elää läpi niitä tilanteita. Kyseisiä taitoja taas tarvitaan aikuisuudessa ihan jatkuvasti normaalielämässä.

Ap

Bussissa olevat muut ihmiset ei välttämättä arvosta sitä itsehillinnän ja pettymyksen siedon harjoittelua.

Koetko ihan oikeasti puhelimen antamisen käteen olevan ainoa keino ”pitää lapsi hiljaisena”? Siis eihän vaihtoehdot ole että puhelin käteen tai huutava lapsi. Lapsen kanssahan voi yhdessä katsella ikkunasta, katsella kuvia, laukun sisältöä, mitä vaan. Tämä tietysti vaatii vanhemmalta hiukan enemmän koska _mikään muu_ kuin puhelin ei lumoa lasta tuijottamaan hiljaa minuuttikaupalla. Kuka tahansa joka katsoo aivan ensimmäisiä kertojaan puhelimen käteen saavaa lasta näkee että kyse tosiaan on jonkinlaisesta lumoutumisesta, money lapset kuin hypnoosin vallassa tuijottavat puhelinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa junassa/bussissa yms missä joutuu odottamaan se on tosi kätevä antaa kännykkä ja lapsi on edes hetken hiljaa paikallaan. Mutta kotona ihan turha lelu pienelle lapselle.

Jännä että ennen odoteltiin ja vaikka juteltiin vanhemman/sisarusten/muiden matkustajien kanssa. Havannoitiin ympäristöä, huomattiin ja opittiin sieltä asioita. Mielikuviteltiin. Kohdistettiin katse kauemmas (hyväksi silmille). Nähtiin ohikiitävät maisemat ja vuodenajat. Oltiin "omissa ajatuksissa" ja mielikin rauhoittui. Päässä kehkeytyi suunnitelmia ja kysymyksiä. Leikkejä ja mahdollisuuksia. Luettiin kirjaa ja pelattiin korttia. Väritettiin ja piirrettiin. 

Tosi kätevää vai vain tosi helppoa vanhemmalle, kun on se mykkä ja liikkumaton "tyytyväinen" lapsi. Voi sitten isompana illallisseurana keskittyä ottaan pari ruokakuvaa instaan ja lukemaan uutisotsikoita netistä, kun puoliso istuu vastapäätä.

Kiitos hyvästä kommentista. Ajattelen itse ihan just samoin.

Pelottaa että jo pikkulapsista tulee ohjelmoituja ja aivopestyjä. Ennen oli lapsille tiettynä kellonaikana joku lastenohjelma. Sitten kirjoja äidit lukivat. Ja oli leluja, askartelua, leikkiä jne. 80-luvulla lapsilta oli kielletty tietokone jopa ja videopelit, paitsi osalta ei. En nyt ole kieltämässä mitään tai halua kiusata ketään todellakaan (tiedän kuinka kauheaa se on), mutta miten kone vaikuttaa psyykeen ja elektroninen kenttä. Aikuisillakin tekemistä että pysyy täysjärkisenä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että tämä on kummallinen sokea piste nykyajan tunnekasvattavassa ja välittävässä vanhemmuudessa. Siitä ei saa myöskään puhua. Miksi annatte kännykän yksivuotiaalle? 

Tämä, ja itse ihmettelen myös että kouluikäisten lasten kanssa moni tuntuu viis veisaavan esim. pelien ikärajoista, vaikka monesta muusta asiasta nykyvanhemmat ovatkin huolissaan ja haluavat "kontrolloida" lapsia.

Samaa mietin. Mun mielestä tabletin ja puhelimen käyttö (sekä tietty telkkarin katsominen) on ok jos sitä ei tehdä ihan jatkuvasti.. mutta monessa perheessä se tuntuu olevan ihan jatkuvaa.

Tiesittekö että älypuhelimen käyttäminen 20mim päivässä nelinkertaistaa aivakasvaimen riskin. Lapsi ei tällaista ymmärrä.

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmat jotka tuijottaa sitä älypuhelinta kun lapsi yrittää jutella heille. Se lapsuus menee nopsaa ohi muutenkin, keskittykää siihen hetkeen. Se on tärkeää vuorovaikutustakin.

Jos katsoo puhelintaan kun viettää apsen kanssa aikaa, se antaa viestin ettei toisen läsnäolo ole tärkeää. Siis vanhempi joka ei ole paikalla vaikka näennäisesti onkin. Ootteko kuulleet lapsista joiden isä/äiti ei ollut koskaan läsnä/aina töissä/aina muualla/jne.

Uskon että syy tähän kulttuuriin on yksinkertaisesti se, että älylaitteet ovat varsin uusi ilmiö eikä lapsiin ja perheisiin kohdistuvia haittoja ymmärretä vielä kunnolla.

En syyllistä teknologian hyödyntämisestä ja joskus sen vanhemmankin täytyy saada vähän höllätä kasvatuksessa, mutta monessa perheessä tuntuu iso osa ajasta menevän älylaitteiden ja television parissa. Päivittäin.

T. Kasvatusalalla ollut

Vierailija kirjoitti:

Mistä ap on päätellyt, ettei aihe huoleta? 

Sitä juuri kysyn että miksi jota kuta ei huoleta. Mielestäni vaikuttaa ettei näitä ihmisiä, jotka luurin 2-vuotiaalle antavat, asia huoleta. Voi toki olla muitakin syitä, esim että eivät vaan ”välitä” tai jaksa mutta luulen että monia asia ei vaan yksinkertaisesti huoleta. On myös ihan omakohtaista kokemusta kaveripiiristä että osaa ainakaan ei asia huoleta, olemme aiheesta keskustelleet.

Mukava nähdä että löytyy ihmisiä joita asia huolettaa, tämä on vähän tällainen asia mistä eo julkisuudessa puhuta, välillä vähän ”mukahuolehditaan”. Vielä esim vajaa 10 vuotta sitten esim Sinkkonen kampanjoi jonkun tahon kanssa lasten 2-viikon some-/ruutulomasta, tällaisia ei enää näy missään, puhutaan vain ”ruutuajasta”, siis ruutuajan rajoittamisesta, eli tavallaan ei nähdä että asia olisi sinänsä mitenkään haitallinen tai vältettävä, vain ajan ylittäessä kohtuulliseksi katsotut määrät.

Itse pidän huomionarvoisena että nykyään näkee tosiaan paljon alle 5-vuotiaita, mutta myös huomattavan paljon alle 3-vuotiaita, luuri kädessä. Missään julkisesti ei juuri kiinnitetä huomiota tähän aivan pienimpien älylaitteiden käyttöön (muuta kuin myönteisessä mielessä)

Ruutu ei ole mikään uusi keksintö. Olen syntynyt 80-luvulla ja katsonut pikku kakkosen niin pitkään kuin muistan. Viilonloppuaamuisin katsottiin kaikki piirretyt mitä televisiosta tuli. Videoita sain katsolla aika vapaasti siitä asti, kun opin nauhuria käyttämään n. 5 vuotiaana. Silti oli aikaa ulkoilla ja harrastaa. Onko sillä paljonkin väliä katsooko sen pipsa possun puhelimelta vai televisiosta. Nykyajan vanhempia syyllisestään armotta. Mielestäni on erittäin hyvä tutkitaan ja annetaan suosituksia. Itse en kuitenkaan tee päätelmiä puoleen tai toiseen jos näen lapsen puhelin kädessä julkisella paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Mun mielestä tabletin ja puhelimen käyttö (sekä tietty telkkarin katsominen) on ok jos sitä ei tehdä ihan jatkuvasti.. mutta monessa perheessä se tuntuu olevan ihan jatkuvaa.

Tiesittekö että älypuhelimen käyttäminen 20mim päivässä nelinkertaistaa aivakasvaimen riskin. Lapsi ei tällaista ymmärrä.

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmat jotka tuijottaa sitä älypuhelinta kun lapsi yrittää jutella heille. Se lapsuus menee nopsaa ohi muutenkin, keskittykää siihen hetkeen. Se on tärkeää vuorovaikutustakin.

Jos katsoo puhelintaan kun viettää apsen kanssa aikaa, se antaa viestin ettei toisen läsnäolo ole tärkeää. Siis vanhempi joka ei ole paikalla vaikka näennäisesti onkin. Ootteko kuulleet lapsista joiden isä/äiti ei ollut koskaan läsnä/aina töissä/aina muualla/jne.

Uskon että syy tähän kulttuuriin on yksinkertaisesti se, että älylaitteet ovat varsin uusi ilmiö eikä lapsiin ja perheisiin kohdistuvia haittoja ymmärretä vielä kunnolla.

En syyllistä teknologian hyödyntämisestä ja joskus sen vanhemmankin täytyy saada vähän höllätä kasvatuksessa, mutta monessa perheessä tuntuu iso osa ajasta menevän älylaitteiden ja television parissa. Päivittäin.

T. Kasvatusalalla ollut

Monessa asiassa, joita toit esille, oli ihan järkeäkin, mutta tuo väite älypuhelimen ja aivokasvaimien yhteydestä oli niin älytön, että vähän pudotti pohjan koko puheenvuorolta.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Mun mielestä tabletin ja puhelimen käyttö (sekä tietty telkkarin katsominen) on ok jos sitä ei tehdä ihan jatkuvasti.. mutta monessa perheessä se tuntuu olevan ihan jatkuvaa.

Tiesittekö että älypuhelimen käyttäminen 20mim päivässä nelinkertaistaa aivakasvaimen riskin. Lapsi ei tällaista ymmärrä.

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmat jotka tuijottaa sitä älypuhelinta kun lapsi yrittää jutella heille. Se lapsuus menee nopsaa ohi muutenkin, keskittykää siihen hetkeen. Se on tärkeää vuorovaikutustakin.

Jos katsoo puhelintaan kun viettää apsen kanssa aikaa, se antaa viestin ettei toisen läsnäolo ole tärkeää. Siis vanhempi joka ei ole paikalla vaikka näennäisesti onkin. Ootteko kuulleet lapsista joiden isä/äiti ei ollut koskaan läsnä/aina töissä/aina muualla/jne.

Uskon että syy tähän kulttuuriin on yksinkertaisesti se, että älylaitteet ovat varsin uusi ilmiö eikä lapsiin ja perheisiin kohdistuvia haittoja ymmärretä vielä kunnolla.

En syyllistä teknologian hyödyntämisestä ja joskus sen vanhemmankin täytyy saada vähän höllätä kasvatuksessa, mutta monessa perheessä tuntuu iso osa ajasta menevän älylaitteiden ja television parissa. Päivittäin.

T. Kasvatusalalla ollut

Pakko sanoa että 80-luvulla "iso" lapsi sai jo katsoa välillä ohjelmia tv:stä tai videonauhoitus. Oli suht kilttejä ohjelmia aikuisillekin +elokuvat, niissä oli enemmän järkeä kuin nykyään julkkisten tosi-tv:ssä. Vaikka taas disneyn väitetään ohjelmoivan lapsia, piirretyt, teletapit yms. Mutta pikkulapsille ei työnnetty kaikkea mahdollista ärsykettä. Entä mikä on kunkin ruudun välkkymistaajuus (alitajuiset viesti myös) ja kirkkaus? Värilämpötila voi olla sininen eli valkoinen tai sitten kellertävä. Sininen on kai huonompi silmille, ainakin aikuisella.

Srk kerhossa oli 3-5v ryhmässä tabletti, jolla lapset sai omilla vuoroilla ilmeisesti pelata tms. Olin tästä järkyttynyt. Mielestäni tuon ikäisillä lapsilla ei ole mitään asiaa laitteille.

Tuo myös, miksi monet ihan huolehtivat vanhemmat eivät ole huolissaan aikuisten videopeleistä, Tiktokeista ym joidenka parissa esim 7-vuotiaat aikaansa viettää. On täysin eri asia katsooko tiktokia tai Kauhupeliä 12-vuotias kuin 7-vuotias.

Esimerkiksi tuttavani 8-vuotias lapsi pelaa vanhempiensa ja isovanhemman kanssa K18-pelejä, isovanhempi piti sitä ensin vääränä mutta kun lapsi piti ”lasten pelejä” ihan tylsinä niin isovanhempien myöntyi sitten pelaamaan lapsen kanssa yhdessä näitä K18-pelejä. Esimerkkejä mainitakseni pelivalikoimaan kuuluu esim Silent Hill -peli. Ei yhtään ymmärretä että lapsen mieli ja ymmärrys ei ole samanlainen kuin aikuisen? Sitäpaitsi nämä pelittää on aikuisille suunnattuja kauhupelejä, joiden tarkoitus on kauhistuttaa (tai olla jänniä) jopa _aikuisia_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Mun mielestä tabletin ja puhelimen käyttö (sekä tietty telkkarin katsominen) on ok jos sitä ei tehdä ihan jatkuvasti.. mutta monessa perheessä se tuntuu olevan ihan jatkuvaa.

Tiesittekö että älypuhelimen käyttäminen 20mim päivässä nelinkertaistaa aivakasvaimen riskin. Lapsi ei tällaista ymmärrä.

Toinen mikä huolestuttaa on vanhemmat jotka tuijottaa sitä älypuhelinta kun lapsi yrittää jutella heille. Se lapsuus menee nopsaa ohi muutenkin, keskittykää siihen hetkeen. Se on tärkeää vuorovaikutustakin.

Jos katsoo puhelintaan kun viettää apsen kanssa aikaa, se antaa viestin ettei toisen läsnäolo ole tärkeää. Siis vanhempi joka ei ole paikalla vaikka näennäisesti onkin. Ootteko kuulleet lapsista joiden isä/äiti ei ollut koskaan läsnä/aina töissä/aina muualla/jne.

Uskon että syy tähän kulttuuriin on yksinkertaisesti se, että älylaitteet ovat varsin uusi ilmiö eikä lapsiin ja perheisiin kohdistuvia haittoja ymmärretä vielä kunnolla.

En syyllistä teknologian hyödyntämisestä ja joskus sen vanhemmankin täytyy saada vähän höllätä kasvatuksessa, mutta monessa perheessä tuntuu iso osa ajasta menevän älylaitteiden ja television parissa. Päivittäin.

T. Kasvatusalalla ollut

Pakko sanoa että 80-luvulla "iso" lapsi sai jo katsoa välillä ohjelmia tv:stä tai videonauhoitus. Oli suht kilttejä ohjelmia aikuisillekin +elokuvat, niissä oli enemmän järkeä kuin nykyään julkkisten tosi-tv:ssä. Vaikka taas disneyn väitetään ohjelmoivan lapsia, piirretyt, teletapit yms. Mutta pikkulapsille ei työnnetty kaikkea mahdollista ärsykettä. Entä mikä on kunkin ruudun välkkymistaajuus (alitajuiset viesti myös) ja kirkkaus? Värilämpötila voi olla sininen eli valkoinen tai sitten kellertävä. Sininen on kai huonompi silmille, ainakin aikuisella.

Nykyään lastenohjemat ovat huomattavasti laadukkaampia, kuin 80-luvulla. Itse muistan katsoneeni alle kouluikäisenä/pikkukoululaisena vanhempien kanssa uutiset, poliisitv:n ym. täysin lapsille sopimattomat ohjelmat, jotka silloin oli ihan ok. Nykyään puhutaan ja tiedetään, että lapsia pitää suojella. Ei tulisi mieleenikään näyttää salattuja elämiä 7vuotiaalle ja isäni ei pysty tätä käsittämää.

Juu, Fortnitea pelataan kahdeksanvuotiaina ja tiktokiin mennään saman ikäisenä. KAikilla on whatsapp ala-asteen ekalla. Ihme juttu. Korkeakoulutetut vanhemmat usein kyseessä. Inhottaa katsoa kun kaveri tuo jonnekin poikansa ja molemmat ovat sohvannurkassa puhelin nenän alla muutaman tunnin kun muut seurustelevat. Sama tuttavien teinit. Mitään ei puhuta muille, ei edes tervehditä aikuisia eikä lapsia seurueessa. Ruokaa ei laiteta, vaan tullaan valmiiseen pöytään kahmimaan mättölautaset nenän alle ja sitten takas puhelimille. Hyvä vanhempi, millaiset työpaikat nämäkin hiljennetyt addiktit saavat? Mihin he sosiaalisesti pystyvät enää myöhemminkään?