Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin peurhetutun autotallissa vuoden. Keräsin pulloja ja ostin rahalla kaurahiutaleita ja maitoa. Sain kavereilta heidän vanhoja vaatteita ja heille tarpeettomia tavaroita, joita käytin itse tai myin eteenpäin. Uuden ripsivärin toivoin aina joululahjaksi - se kesti hyvin vuoden, kun sitä jatkoi vedellä. Yksi pari rintsikoita, jotka pesi aina viikonloppuna. Kampaajalla en käynyt, vaan tukan leikkasi äiti tai sisko keittiösaksilla. Oli hienoa, jos kaveri halusi tarjota kahvit ja leivonnaisen kahvilassa, mutta samalla olisin melkein toivonut saavani saman rahana. Monesti istuin seurana ravintolassa ja join vettä, kun kaveri söi ruokaa. Joskus kun olin kylässä kaverilla ja meni niin myöhään että viimeinen metro oli jo mennyt, hän antoi rahaa taksiin. Olin jo taksitolpalla kun päätin säästää rahan ja kävelin sen sijaan yöllä seitsemän kilometriä. Söin viikon sillä rahalla.
Nyt tulen jo toimeen paremmin, mutta säästäminen on jäänyt päälle. En siedä tuhlailua edes pienissä asioissa, esim. talouspaperin tuhlaamista. Puolitan myös puoliarkit. Ahdistun, jos mies keittää liikaa kahvia tai käyttää hienoja nessuja jonkun tahran putsaamiseen, kun voisi käyttää rättiä. En siedä ruoan tai vähän kuluneiden tavaroiden heittämistä roskiin. Korjaan kengät ilmastointiteipillä ja käytän vaatteet kirjaimellisesti puhki. :)
Tämä on kyllä vähän liian Dickensimäinen köyhyystarina ollakseen totta. Esim. vedellä jatkettua ripsiväriä ei pystyisi käyttämään vuotta, koska se haisisi jo tosi pahalle.
Kirjoittaja kyllä ihan selkeesti ilmaisi venyttävänsä ripsarin käyttöaikaa vuoden mittaiseksi lisäämällä vettä (järkikin sanoo, että loppua kohden kun ripsari alkaa kuivua) ja pyytävänsä joululahjaksi uuden.
Ihan peruskauraa.
Ja kuivuneiden ripsareiden omistajat: Ripsaria voi jatkaa vedellä, vaikka toisenlaista propagandaa suolletaankin. Kaikista helpoin se on tehdä niin, että lämmität ensin ripsarin säiliöosaa kuuman vesihanan alla, sitten kastelet ripsarin harjan kuumassa vedessä, suljet tuubin, odotat hetken, pyörittelet harjaa ja tsekkaat tarvitseeko vettä lisää. Lämpöisenä vesi sekoittuu paremmin. Hifistelijät käyttävät keitettyä vettä.
Kosmetologin salainen vinkki; piilarineste. Piilolasinestettä voi lisätä kuivuneeseen ripsariin ilman mitään pelkoa silmätulehduksista tms, koska se on silmäturvallinen neste, toki jotain kosteuttavia silmätippojakin. Tippa kerrallaan.
Piilolinssinestevinkkejä rutiköyhille?
Niinku mitä ammattiloukkaantujia tämäkin keskustelu on täynnä? Keskusteluun kirjoittajien älykkyysosamäärä näyttää korreloivan vahvasti tulotason kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Niin kun on vapasehtoista on aivan eri. Se nuukailu on ikäänkuin hauska leikki jonka voi lopettaa aina kun haluaa.
Nythän tämä varakas pariskunta huomasi viimeisimmässä tv-ohjelmassa rikkaat ja rahattomat, että tämä kun ei olekaan valinnanvapautta niin muuttaa asian ja suhtautumisen kun rahanpuute onkin totta.
Kun he kulkivat ostokeskuksessa niin oliko vaimo kun sanoi, että yleensä kun täällä kulkevat ei aina kiinnosta mennä kahville kun tietää, että voi mennä milloin tahansa.
Mutta nyt kun tietää, että ei voi mennä niin ihmeesti se kahvipaikka alkoikin houkuttaa, niihin kiinnitti huomiota ja tehdä mieli kahvia.Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan. Ei, kun köyhät nyt vaan ovat niin outoja kun haluavat kaikkea ja he eivät vaan niitä yhtään halua.
Paitsi silloin tietenkin haluavatkin kun niin päättävät.
Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan.
Olet oikeassa, se on vaikea tajuttava. Se tulee eteen ihan elävässä elämässäkin, koska mä olen tuloiltani noihin rikkaisiin lukeutuva, mutta en elä leveästi siltikään, hankin vaatteet kirppiksiltä, enkä harrasta säännöllisesti mitään kalliita asioita. Ei tee mieli tuhlata aikaa istuskelemalla kahviloissa tai himota ostella oikeastaan mitään muuta kuin välttämätöntä jne. Ruoassakin pyrin olemaan säästeliäs suunnittelemalla ja välttämällä hävikkiä ym. Ulkoisesti mua pidetään varmaan alimman tuloluokan edustajana, ellei satu tietämään miten asun ja elän muuten, mut se ei ole tässä olennaista.
Mulla on köyhäksi luokiteltavia sukulaisia ja kavereita, enkä mä tajua juuri tuota halua asioihin, jotka ovat periaatteessa turhia ja selvästi tulotasolle sopimattomia. Kielletyn hedelmän ajatus auttaa ymmärrystä hieman.
Lisäänpä vielä leikkiköyhäilystä tämän: Joku ehkä pohtii ja halveksuukin sitä, että hyvätuloinen "leikkiköyhäilee". Ehkä se on ihan ansaittuakin, en tiedä. Mulla se lähti siitä, kun alkoi tuntua siltä, ettei mikään enää tunnu miltään, eikä mitään oikein arvosta enää. Minkään omistaminen ei tuntunut miltään, eikä mulla edelleenkään ole tunnesidettä omistamiseen, vaikka olenkin luomassa itselleni ihanaa keidasta luonnon keskelle - mut tämänkin paikan arvo on muissa asioissa kuin omaisuudessa, en aio myydä kotiani ikinä. Mua yököttää pröystäily ja rahanahneus, sille on kuitenkin Suomessa vaikea tehdä mitään, että asemassani ja tehtävässäni toimivalle henkilölle maksetaan aika kovaa palkkaa. Enkä voi tai halua lopettaakaan, koska olen oikeasti hyvin tarpeellinen henkilö tässä kuviossa. Hyvin monen ihmisen elämä menisi pilalle, jos minä lopettaisin. Enkä aio kaikkea luovuttaa poiskaan, koska varsinkin nykyaikana on tärkeää pyrkiä turvaamaan lastensa tulevaisuus. Toki osallistun hyväntekeväisyyteen ja aika paljonkin.
Mä siis köyhäilen siksi, että kokisin asiat arvokkaampina ja vastalauseena statusvarustelulle. Mut totta se on, että ei se silti lisää ymmärrystä siihen, että miltä se tuntuu, jollei ole valinnanvaraa. Se ehkä onkin yks tärkeimpiä köyhyyden määritelmiä?
Hei, tonttu, menepäs nyt vaikka jollekin mökkipalstalle kertomaan keitaastasi. Sinä et kuulu tähän ketjuun edes teoretisoimaan.
En niin. Mut poden syyllisyyttä siitä, etten oikeasti edes ymmärrä, kaipa mä edes sen voin vahvistaa, että monet täällä on oikeassa sen suhteen. Kyllä mä yritän kuitenkin.
Minä kyllä ymmärsin pointtisi, ja kommenttisi oli pohdiskelussaan aivan oikeassa ketjussa, kun katsoo, mihin keskustelu on ajautunut. Vähemmän täällä köyhät ehtivät vertailla kokemuksiaan, suurin aika menee näiden ei-köyhien näppärien niksivinkkien käsittelyyn.
Toisaalta: sitä kokemustenjakoa tulee tässäkin, kun eri kanteilta selitetään, miksei tiikerikakkuja leipomalla säästä, tai miksi ludesohvat jäävät köyhiltä roskalavoille. Vapaa-ehtoisestihan me kaikki tässä ketjussa ollaan! Nyt on taas kireä ilmapiiri, minkä joku jo tuossa totesikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, jokaisella kynnelle kykenevällä köyhällähän nyt piilolinssit ovat jos ei käytössä niin ainakin kaapissa (se kotivara ja pahanpäivänvara nääs) ja nesteet tietty myös. DDD
Voi itku näitä vinkkejä.
Piilolinssinesteitä voi ostaa kirpputorilta. Ei se ehdi hapantua muutamassa päivässä, vaikka pullosta olisikin jo käytetty vähän.
No ei kun köyhät metsästämään piilolasinestettä kirppareilta. DDD
Miten niin hapantua muutamassa päivässä? Mistä ikinä tietää kuinka kauan on ollut ostettuna tuo vajaa pullo ennen kuin on viety kirpparille myyntiin? Ja millä sitä on sorkittu.
Köyhälle (ja ihan jokaiselle) tyhmin ostos ikinä olisi vajaa käytetty piilolinssineste.
Varsinkin kun ei ole piilolinssejä. Ja vaikka olisikin.
Silmiini en laita mitään toisten käytössä ollutta ja vanhaa jonka ikää enkä puhtautta tarkkaan tiedä.Pahoittelen. Jatkoin sarkasmia tavoittelevaan tapaan eilisiltana valloilleen päässyttä pelleilyä ei-köyhien älyvapaista säästämisneuvoista. Eilen ei nimittäin enää hätkähdetty edes siitä, että ilmoitin aina keittäväni roskalavoilta löytämäni lutikkasohvat sen sijaan, että veisin ne saunaan puhdistumaan. Taisin kysellä sitäkin, saako kirpparilta kuukupin sovitettavaksi kotona vai pitääkö sovittaa paikan päällä. Köyhän kannattaa aina varmistaa, ettei tule noloja tilanteita.
Ketjun ilmapiiri näkyy taas muuttuneen. Pahoittelen uudelleen ja lopetan pelleilemisen.
Sinun sarkasmi oli hyvä. Se toi pointin esiin ja siitä näki ettet ollut tosissaan. Noista osta kirpputorilta puoliksi käytetyt piilarinesteet ja tulehduta silmäsi vedellä jatketuilla ripsiväreillä, ei tiedä kuinka tosissaan ne on.
Kuule, mä olen käyttänyt ripsiväriä yli 30 vuotta ja suurimman osan siitä ajasta lähes päivittäin. Olen liki jokaista ripsariani kostuttanut vedellä sen alkaessa loppua kohden kuivumaan, enkä ole yhtään silmätulehdusta niistä saanut. Kai te tajuatte, että se on ihan hölynpölyä? Ripsariteollisuus on niiiiiiin kilpailtu, että niiden on pakko laskea liikkeelle tällaisia urbaanilegendoja jotta naiset ostaisivat jatkuvasti uusia. Onhan se selvää senkin vuoksi, että aivan jatkuvalla syötöllä tulee markkinoille uusia ripsareita, milloin koostumus, milloin harjan muotoilu aivan mullistava uutuus. Ja sit suurin osa aivan täysiä susia suunnittelultaan. Jos sä käytät keitettyä vettä ja noudatat sitä, ettet tosiaan pumppaa aina ilmaa sinne säiliöön ihan hiveästi, niin et sä siitä todellakaan mitään silmätulehdusta saa.
minä käytän kestorispiväriä, tulee säästöä siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka on Suomessa edullista, vielä. Varsinkin terveellinen. Iso kaali maksaa 3 euroa ja siitä tekee viikon ruuat: kaalikeitto 3 päivää ja kääryleet 2 päivää ja raaste 2 päivää. Jauhelihaa saa tarjouksesta 400 g noin 2 eurolla. 6 perunas maksas 87 senttiä. Huippu on porkkanat 1 kg maksaa 2 euroa. Kaurahiutalelaatikko 2 euroa, jota syö 3 viikkoa. Kanamunat 12 kpl myös 2 euroa Sienet ja omenat voi kuivata syksyllä, niitä saa ilmaiseksi ulkoa. Vitamiinit tulevat ja pysyy laihana. Kauppamatkat voi kävellä tarjousten perässä ja ilmaiset kahvit kaupassa.
yhdestä kaalista ei kyllä saa tarpeeksi kaloreita viikoksi.
Kaalista ei itse asiassa saa kaloreita juuri ollenkaan, ne täytyy tulla muista kaaliruokaan laitettavista asioista. Kolmen kilon keräkaalissakin on yhteensä vain n. 700kcal, eli ehkä just kolmasosa päivän tarpeesta. Sillähän se onkin niin hyvää laihdutusruokaa, kun voi täyttää vatsan vaikka kilolla kaalia kolmesti päivässä ja tulla niin kipeäksi, ettei voi syödä muutakaan kun maha on täpötäynnä huonosti sulavaa kaalia 🤣🤣🤣
Tulen vallan hyvin toimeen ilman ainuttakaan kahvilaa. Kahvilassa käyminen on turhaa rahantuhlausta. Uusavuttomille ja uushaluttomille ihmisille pitää olla kahviloita, pikaruokapaikkoja, smoothiebaareja ja kotiovelle ruokaa kantavia Foodoroita ja Woltteja. Kaupan hyllyt notkuvat teollisia eineksiä ja kalliita valmisaterioita. Kaupasta ostetaan jopa valmiit salaatit, koska tomaatin, kurkun ja lehtisalaatin pilkkominen ja yhdistäminen on nykyihmisille liian raskasta ja vaativaa.
Mitään ei haluta, osata ja viitsitä tehdä itse kotona. Jopa monet 24/7 eläkeläiset ovat nykyään laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Eläkeläiset lappaavat ostoskärryynsä eineksiä ja valmisruokaa. Eläkkeellä olisi paljon aikaa valmistaa ruokaa, leipoa, marjastaa, sienestää ja hoitaa puutarhapalstaa.
Ukrainasta, Puolasta ja muista köyhistä maista tulevat ihmiset ovat jo vuosia tehneet Suomessa raskaita maatalous- ja puutarhatöitä kuten mansikanpoimintaa. Luonnonmarjat poimitaan Suomen metsistä pääosin thaimaalaisten ja vietnamilaisen poimijoiden voimin.
Filippiiniläiset ja muut köyhistä maista tulevat hoitajat hoitavat jo lähivuosina Suomessa vanhukset ja ovat töissä kotihoidossa.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Niin kun on vapasehtoista on aivan eri. Se nuukailu on ikäänkuin hauska leikki jonka voi lopettaa aina kun haluaa.
Nythän tämä varakas pariskunta huomasi viimeisimmässä tv-ohjelmassa rikkaat ja rahattomat, että tämä kun ei olekaan valinnanvapautta niin muuttaa asian ja suhtautumisen kun rahanpuute onkin totta.
Kun he kulkivat ostokeskuksessa niin oliko vaimo kun sanoi, että yleensä kun täällä kulkevat ei aina kiinnosta mennä kahville kun tietää, että voi mennä milloin tahansa.
Mutta nyt kun tietää, että ei voi mennä niin ihmeesti se kahvipaikka alkoikin houkuttaa, niihin kiinnitti huomiota ja tehdä mieli kahvia.Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan. Ei, kun köyhät nyt vaan ovat niin outoja kun haluavat kaikkea ja he eivät vaan niitä yhtään halua.
Paitsi silloin tietenkin haluavatkin kun niin päättävät.
Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan.
Olet oikeassa, se on vaikea tajuttava. Se tulee eteen ihan elävässä elämässäkin, koska mä olen tuloiltani noihin rikkaisiin lukeutuva, mutta en elä leveästi siltikään, hankin vaatteet kirppiksiltä, enkä harrasta säännöllisesti mitään kalliita asioita. Ei tee mieli tuhlata aikaa istuskelemalla kahviloissa tai himota ostella oikeastaan mitään muuta kuin välttämätöntä jne. Ruoassakin pyrin olemaan säästeliäs suunnittelemalla ja välttämällä hävikkiä ym. Ulkoisesti mua pidetään varmaan alimman tuloluokan edustajana, ellei satu tietämään miten asun ja elän muuten, mut se ei ole tässä olennaista.
Mulla on köyhäksi luokiteltavia sukulaisia ja kavereita, enkä mä tajua juuri tuota halua asioihin, jotka ovat periaatteessa turhia ja selvästi tulotasolle sopimattomia. Kielletyn hedelmän ajatus auttaa ymmärrystä hieman.
Keitä varten niitä kahviloita ja pikaruokapaikkoja Suomessa on? Ei-köyhät eivät halua käydä niissä, koska kokevat ne turhaksi kerskakulutukseksi (tässä ketjussa), köyhillä ei ole varaa, ja satunnainenkin hemmottelukäynti luokitellaan "tulotasoon sopimattomaksi".
Jos ei nyt vänätä väittelyn vuoksi, vaan ollaan rehellisiä: kyllä niissä kahviloissa ennen koronaa ihmisiä kävi, kuka milläkin tuloilla. Osa asian taloudellista puolta sen kummemmin miettimättä, osa muusta nuukaillen, ja loput vaikka vaarin pistouvamana. Täällä on niin pieni rikas eliitti, ettei nyt pelkästään heitä varten koko konditoriasysteemiä ole perustettu!
Toinen asia on tomaatit: tässä keskustelussa vihannesten ostaminen on turhaa, niitä ei tarvita, eikä niitä pidä ostaa, koska kaali on halvempaa. Selittäisikö joku minulle, kuka niitä tomaattinyssyköitä kaupassa kerää, kun ei-köyhät perustelevat vaurautensa vihannesten välttelyllä, eikä oikeasti rahapulassa olevilla todella olekaan niihin varaa? Mikä ihmeen erillissaareke tämä keskustelu on? Ei perusvihannes ole mikään ylellisyystuote! Tässä ei nyt jaeta mitalia siitä, että ehdoin tahdoin välttelee kasviksia! Ei minullakaan ole aina rahaa, mutta harmittaa kyllä, kun mielellään söisin joka päivä kurkkua, paprikaa ynnä muuta hyvää ja c-vitamiinipitoista maun ja hyvinvoinninkin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että jos ei nauti eikä saa iloa enää arjen pienistä ja tavallisista asioista, edullisista harrastuksista niin huonosti on asiat.
Kun pitäisi koko ajan olla jotain äärimmäistä ja kallista extreemeä siihen totuttautuen kuten rikkailla niin mikään tavallinen arki ei enää riitä tyydyttämään. Pitää koko ajan matkustaa ja kokeilla kaikkia mahdollisimman kalliita harrastuksia turtuen niihinkin loppujen lopuksi niin kuinka tyhjältä se loppu aika alkaa lopulta tuntumaan.
Naapurimaasta on nyt hyvä esimerkki ettei mitkään rikkaudet tee ihmistä onnelliseksi vaan lopulta pahoinvoivaksi tuhoavaksi. Järkyttävä ahneus tekee ihmisen sairaaksi.
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, jokaisella kynnelle kykenevällä köyhällähän nyt piilolinssit ovat jos ei käytössä niin ainakin kaapissa (se kotivara ja pahanpäivänvara nääs) ja nesteet tietty myös. DDD
Voi itku näitä vinkkejä.
Piilolinssinesteitä voi ostaa kirpputorilta. Ei se ehdi hapantua muutamassa päivässä, vaikka pullosta olisikin jo käytetty vähän.
No ei kun köyhät metsästämään piilolasinestettä kirppareilta. DDD
Miten niin hapantua muutamassa päivässä? Mistä ikinä tietää kuinka kauan on ollut ostettuna tuo vajaa pullo ennen kuin on viety kirpparille myyntiin? Ja millä sitä on sorkittu.
Köyhälle (ja ihan jokaiselle) tyhmin ostos ikinä olisi vajaa käytetty piilolinssineste.
Varsinkin kun ei ole piilolinssejä. Ja vaikka olisikin.
Silmiini en laita mitään toisten käytössä ollutta ja vanhaa jonka ikää enkä puhtautta tarkkaan tiedä.Pahoittelen. Jatkoin sarkasmia tavoittelevaan tapaan eilisiltana valloilleen päässyttä pelleilyä ei-köyhien älyvapaista säästämisneuvoista. Eilen ei nimittäin enää hätkähdetty edes siitä, että ilmoitin aina keittäväni roskalavoilta löytämäni lutikkasohvat sen sijaan, että veisin ne saunaan puhdistumaan. Taisin kysellä sitäkin, saako kirpparilta kuukupin sovitettavaksi kotona vai pitääkö sovittaa paikan päällä. Köyhän kannattaa aina varmistaa, ettei tule noloja tilanteita.
Ketjun ilmapiiri näkyy taas muuttuneen. Pahoittelen uudelleen ja lopetan pelleilemisen.
Älä lopeta!
T: se joka tyhjentää kuukuppinsa kauppojen porteilla
Vierailija kirjoitti:
Se että jos ei nauti eikä saa iloa enää arjen pienistä ja tavallisista asioista, edullisista harrastuksista niin huonosti on asiat.
Kun pitäisi koko ajan olla jotain äärimmäistä ja kallista extreemeä siihen totuttautuen kuten rikkailla niin mikään tavallinen arki ei enää riitä tyydyttämään. Pitää koko ajan matkustaa ja kokeilla kaikkia mahdollisimman kalliita harrastuksia turtuen niihinkin loppujen lopuksi niin kuinka tyhjältä se loppu aika alkaa lopulta tuntumaan.
Naapurimaasta on nyt hyvä esimerkki ettei mitkään rikkaudet tee ihmistä onnelliseksi vaan lopulta pahoinvoivaksi tuhoavaksi. Järkyttävä ahneus tekee ihmisen sairaaksi.
Köyhätkö sitä äärimmäitä ja kallista extremeä haluavat?
Rikas voi olla onnellinen, samoin köyhä. Mutta kun on niin köyhä, että raha ei tahdo riittää ruokaan ja asuntona on murju, pitää kyllä olla aika harvinainen luonteeltaan, että löytää onnellisuutta jostain linnunlaulusta tai kivellä istumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella pitkä ja kuuma suihku on luksusta.
Köyhyys rasismi. Saat yllättävän usein huonoa palvelua, jos sinulta puuttuu markkina-arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Mä asun vantaan havukoskella/Koivukylässä (karsee paikka)☹ mutta kiitos ihanasta ajatuksesta 🥰 kyllähän mä sinne pääsisin varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
1250 oli muuten Sugar Beth, hei vaan kaikille! ☺
Yleisellä tasolla haluan vielä täsmentää, että pienituloisuus ja köyhyysrajan alapuolella eläminen eivät ole sama asia. Köyhyysraja on määritellään ihmisten keskimääräisiä tuloja tarkastellen; joku reipas ei-köyhä vänkkääjä voisi kipaista googlettamaan sen tiedon meille ihmeteltäväksi. Tuo raja ei ei ole huutoäänestyksen tulos, ja ihminen voi olla köyhä, vaikkei söisikään vain puuroa tai jatkaisi käsisaippuaa vedellä. AP ei ehdottanut kurjuuden maksimoinnin kokoontumisajoja, vaan keskustelua arkipäiväisistä asioista, joiden merkityksen vain toinen vähävarainen ymmärtää.
Ketjussa on käynyt hyvin ilmi, miten eri tilanteissa me elämme. Minulla on minimisairaseläke, olen +50, mistä on se etu, että ehdin matalapalkka-työurani aikana hankkia kaikenmoista tarpeellista tavaraa, mistä on nyt ottaa. Elän yksin, voin siis tehdä kulutuspäätökseni itsellisesti; ei tarvitse miettiä läheisten toiveita tai haluja. Lapset olivat muuten hartain toiveeni, mutta sopivaa isäkandidaattia ei löytynyt. En hankkinut lasta itsekseni, vaikka sitäkin harkitsin - mutta nyt harhaudun tangentille.
Rakas äitini, jota hoidin viimeiset kuusi vuotta hänen kuolemaansa asti, oli 11 v, kun talvisota puhkesi. Hänen isänsä joutui rintamalle, ja äitinsä jatkoi kutomossa päivätöissä. Äiti kävi jonottamassa silakoita ja saippuaa, hän muisteli välillä noita aikoina jännittävinä. Huoli isästä oli suuri, mutta äidistä oli hienoa saada tehdä "aikuisten hommia" perhettä auttaakseen.
Mennyt pula-aika näkyi lapsuudenkodissani siinä, että ruokaa oli aina yllin kyllin. Sitä ei haaskattu, kaikki syötiin mitä ostettiin ja tehtiin, mutta valinnanvaraa oli - kun synnyin, isäni oli sanomalehtipainossa työnjohtajana, hän oli opiskellut työn ohessa sähköasentajaksi. Äiti jäi kotiin, ja kierteli kaupoista tarjouksia ja kokkasi ja leipoi mielellään. Totuin siihen, että kaapeissa on mistä ottaa, ja itse tehdään ja leivotaan. Nuo tottumukset hiipivät kuin huomaamatta omaankin talouteeni. Minulla on nykyään todella tiukkoja kuukausia rahallisesti, mutta kun kotona on varasto, en ole pulassa. Pienistäkin rahoista saa sen makaronipussin tai tomaattimurskan pyörittämään systeemiä, mutta tämä edellyttää sitä, että se iso kotivara _on jo_! Siksi en kestä näitä tiikerikakunleipojia "säästämisineen", kun näen päivittäin, miten pulassa olisin, jos en onnekseni olisi syntynyt juuri omille vanhemmilleni.
Juurikin tänä aamuna muistelin puolisolleni omaa lapsuuttani. Meidän perheessä ostettiin uusi tuote vasta kun entinen on ehtinyt olla monta päivää lopussa. Eli välillä oli vessapaperi loppu, välillä margariini, välillä hammastahna. Rahaa oli niukasti, mutta luulen että enemmän kyse oli järjestelmällisyyden puutteesta.
Itse toimin täysin päinvastoin. Minulla on aina useita varakappaleita kaikkeen päivittäistavaraan. Meillä on esim. 10 kpl kahvipaketteja, 10 kpl suihkusaippuaa, aina isot säkit vessa- ja talouspaperia. Kuivakaapissa on aina kaikkea ja reilusti. Jos joku tulisi yllätys vierailulle, minulta löytyisi aina runsaat tarjoiltavat. Minulla on 2 arkkupakastinta, joista toisessa on marjoja ja toisessa punalaputettuja tuotteita ja muuta tarpeellista. Pärjättäisiin kuukausi tällä kotivaralla. Välillä syödään pakastin kokonaan tyhjäksi, että mikään ei pilaannu. Silloin on pienet ruokakulut.
Usein ihailen tätä kotivaraani ja se saa oloni tuntumaan hyväksi ja turvalliseksi. Tämä johtuu varmasti niukasta lapsuudesta, mutta tuskin tätäkään ymmärtää muu, kuin jossain vaiheessa elämäänsä köyhänä elänyt.
No kuinka paljon te syötte, jos 2 arkkupakastimellista ruokaa vain kuukauden kestäisi? 😮 Meillä on iiiiiiso perhe ja kaksi pakastinta + isot kuivamuonavarastot ja kyllä me niillä useampia kuukausia pärjäisimme. Taloudessa peräti 4 aikuistakin.
Riittäisi varmasti meilläkin useammankin kuukauden, mutta alkaisi kyllä käydä yksipuoliseksi. Ei ole kuitenkaan tarkoitus 4 kk katastrofiin varautua, jolloin ei kauppaan ollenkaan pääsisi. Kunhan saan mielihyvää siitä että kaikkea on aina riittämiin, eikä mikään koskaan pääse loppumaan kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asioita joita vain köyhä tajuaa". Ainakin hyvän ja typerän säästövinkit eron. Sen huomaa ketjussa. Köyhät tajuaa.
Tiivistettynä juuri näin! ❤
vaikuttaa siltä, että läheskään aina köyhät ei tajua. On liikaa ennakko-oletuksia ja vääriin faktoihin perustuvia luulotteluja siitä miksi juuri he eivät kykene pääsemään eroon köyhydyestä ja miten rikkaailla on kuitenkin aina rikkauden syynä joku onnenpotku.
Tässä keskustelussa ihmiset tuntuvat puhuvan lähinnä omista kokemuksistaan, kuka köyhempänä, kuka varakkaampana. Mietin eilen niitä ääniä, joita ei kuule: miten esimerkiksi köyhät (kansaneläkkeen perusosa ainoana tulona) vanhukset pärjäävät? Ruokahalu alkaa hiipua, kun ikää tulee lisää, ehkä sairauksiakin. Olin kultaisen äitini (palkaton) omaishoitaja viimeiset kuusi vuotta, ja luojan kiitos hänellä oli leskeneläke! Aivoinfarktin jälkimainingit ja vatsasyöpä verottivat voimia, mutta onneksi pystyin ostamaan ja valmistamaan hänelle sellaista kotiruokaa, jota hän toivoi. Silakkapihvejä, lihapullia, kanakeittoa, sen sellaista.
Mietin vain, kuinka ankeaa on niillä ikäihmisillä, jotka ovat yksin, eivätkä pysty edes ruokaa ostamaan halujensa mukaan. Tai käymään kahvilla ystävien kanssa - haukutaanko taas ihmiset turhasta kerskakulutuksesta? Noilla mummuilla ja papoilla on meinaan aivan tarpeeksi kotona vietettävää laatuaikaa, välillä olisi syytä päästä ulos näkemään ihmisiä ja maailmanmenoa!
P. S. Minä olen köyhä, mutta onnekas köyhä: kerroin tuossa aiemmin, miten sain sota-ajan eläneiltä vanhemmiltani mallin pitää "ruokavarastoa" kotona. Systeemi on pyörinyt hienosti näin vaikeinakin aikoina, kun oli alunperinkin toimiva malli ja hyvä pohja, jolta ponnistaa! Nyt työttömäksi joutuva nuori, erilaiseen elämäntyyliin tottunut ihminen, on paljon huonommassa asemassa kuin minä!
Olen ollut ruokanyssen asiakkaana aikoinaan, kun odotin sairaseläkepäätöstä. Systeemi oli hyvä: kahden viikon välein sai diakoniatyön ostolapulla hakea tietyn määrän ruokatavaraa tästä "myymäläautosta". Tuotteita sai itse valita, tietty yläraja oli, ja toisaalta aina pieni erä vaihtelevia kauppojen lahjoituksia (makkaraa, joskus keittolihaa, leivonnaisia...). Huomasin pian, että varsinkin nuoremmilla ihmisillä oli vaikea hahmottaa, mitä ottaa ja miten käyttää. Olin vastaavaan diakoniin yhteydessä, tarjouduin tekemään reseptiehdotuksia nyssessä jaettavaksi. Niistä aineista, joita aina sai (jauhot, puurohiutaleet, kananmunat, maitojauhe, tonnikala jne.), korkeintaan parin euron lisäostoksilla. Ostettaviin kuului esim. juureksia, mausteita, hiivaa...
Näin toimimme, ja homma sujui hyvin! Meilasin muutaman kerran kuussa diakonille reseptin, hän printtasi ja pakkasi autoon mukaan. Minusta oli mukavaa osallistua toimintaan omalla panoksellani, ja erityisesti on jäänyt mieleeni kerta, kun häkeltynyt nuori isä lähes vastasyntynyt vauva rintarepussa tuijotti hyllyjä lasittunein katsein. Tarjosin hänelle apua, keräsimme korin yhdessä, ja hän lähti huojentuneena kotiin reilu ruokakassi ja porkkana-kaurasämpyläresepti saaliinaan! Oli muuten niin söpö vauva! ❤
Tietenkin tämä mainio nyssejärjestely on lopetettu. Huoh.
Minä aikoinaan jätin rippikoulun käymättä kun mummo uhkaili että saan paljon rahaa sukulaisilta ja vieraita onnittelemaan minua lahjoin. Kehui että niillä rahoilla voin myöhemmin ostaa mopon tai mennä autokouluun ja hankkia kauniita vaatteita. Olin tuolloin jo niin köyhäksi kasvatettu että jos kerran vuodessa sai 5mk karkkirahaa, niin ahdisti ja hävetti ostaa karkkia. Mieluummin olisin ollut ilman vitosta ja karkkia. Muistan miten vapisin kioskille mennessä karkkia pakotettuna ostamaan. Vielä kauheampi ajatus oli mummon uhkaus rippikoululahjoista. Olen niin köyhäksi kasvatettu että en tunne ansaitsevani mitään hyödykkeitä. Näen mieluummin nälkää kuin poistun ahdistavaan hienojen porvareiden kauppaan hakemaan eväitä pätkätyöhöni. Säästäminen ja kotona istuminen yksin virikkeettömyydessä on tod.näköisesti tehnyt minusta hullun ja ikuisesti köyhän, koska olen jo niin köyhä että raha ja sen käyttäminen ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
toivottavasti te ulosottovinkkailijat tajuatte, että jossain vaiheessa ulosotossa on niin paljon velkaa ettei ole toivoakaan niiden maksamisesta takaisin. Sitten hakeudutaan vuosien kurimuksen jälkeen velkajärjestelyyn ja jos sinne pääsee, niin ymmärrättehän, että velkoja saa tietää siinä prosessissa velallisesta sellaisia asioita, joista ei ehkä haluaisi velkojan tietää? terveisin velkoja, joka on pariin kertaan ollut prosessissa mukana velkojan roolissa.
Sanoisin, että pyyhkikää pyllyä kaikilla "anna mennä ulosottoon" vinkeillä ja vinkittäjillä ja ensisijassa olkaa yhteydessä velkojaan heti, kun tajuatte, ettette voi maksaa laskua ja koittakaa neuvotella toisenlaista ratkaisua. Minä esimerkiksi olen useinkin antanut korotonta maksuaikaa. tiedän monia keinoja, joilla voin auttaa, mutta en voi velkojan roolissa niitä mennä oma-aloitteisesti tuputtamaan saatikaa utelemaan, että onkos sinulla rahaa laisinkaan, kykenetkös siihen tai tähän. Kaikessa pitää velallisen olla itse aktiivinen.
Mitä ne sellaiset velkajärjestelyhakemuksen tiedot ovat, joita ei haluaisi velkojan tietoon? Vaikea keksiä yhtään, koska siihen hakemukseeen nimenomaan kerrotaan omin sanoin perustelut miksi on velkaantunut ja miten aikoo jatkossa selviytyä velkajärjestelyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, jokaisella kynnelle kykenevällä köyhällähän nyt piilolinssit ovat jos ei käytössä niin ainakin kaapissa (se kotivara ja pahanpäivänvara nääs) ja nesteet tietty myös. DDD
Voi itku näitä vinkkejä.
Piilolinssinesteitä voi ostaa kirpputorilta. Ei se ehdi hapantua muutamassa päivässä, vaikka pullosta olisikin jo käytetty vähän.
No ei kun köyhät metsästämään piilolasinestettä kirppareilta. DDD
Miten niin hapantua muutamassa päivässä? Mistä ikinä tietää kuinka kauan on ollut ostettuna tuo vajaa pullo ennen kuin on viety kirpparille myyntiin? Ja millä sitä on sorkittu.
Köyhälle (ja ihan jokaiselle) tyhmin ostos ikinä olisi vajaa käytetty piilolinssineste.
Varsinkin kun ei ole piilolinssejä. Ja vaikka olisikin.
Silmiini en laita mitään toisten käytössä ollutta ja vanhaa jonka ikää enkä puhtautta tarkkaan tiedä.Pahoittelen. Jatkoin sarkasmia tavoittelevaan tapaan eilisiltana valloilleen päässyttä pelleilyä ei-köyhien älyvapaista säästämisneuvoista. Eilen ei nimittäin enää hätkähdetty edes siitä, että ilmoitin aina keittäväni roskalavoilta löytämäni lutikkasohvat sen sijaan, että veisin ne saunaan puhdistumaan. Taisin kysellä sitäkin, saako kirpparilta kuukupin sovitettavaksi kotona vai pitääkö sovittaa paikan päällä. Köyhän kannattaa aina varmistaa, ettei tule noloja tilanteita.
Ketjun ilmapiiri näkyy taas muuttuneen. Pahoittelen uudelleen ja lopetan pelleilemisen.
Eikä se ollut mikään säästämisneuvo, vaan vinkki siihen, miten voi tehdä, jos sattuu olemaan sekä kuivunut ripsari että piilarinestettä - siihen samaan asiayhteyteen ku samalla vaivalla meni. Jollet nyt hoksannut, niin alku koski kuivan ripsarin pelastamista vedellä, mitä nyt luulis ainakin suurimmalla osalla köyhistäkin olevan käytössä. Toki on tässäkin maassa niin köyhiä henkilöitä, että asuvat metsässä teltassa taikka hökkelissä, mut ehkä heille ei kuiva ripsari ole päällimmäisin ongelma, niin en laajentanut vinkkejäni kattamaan heidänkin olosuhteitaan. Tsiisus sentään tää on naurettavaa "keskustelua".
Jos olisit lukenut koko ketjun, näkisit tämän keskustelun toisella tavalla. Täällä ei enää ole aikoihin annettu vinkkejä kovin tosissaan.
Olen minäkin piilolinssinesteellä vetreyttänyt ripsaria. Ihan hyvä neuvo, muttei välttämättä enää tässä farssissa.
Ookoo. Mä poistun tästä keskustelusta sit kokonaan :(
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asioita joita vain köyhä tajuaa". Ainakin hyvän ja typerän säästövinkit eron. Sen huomaa ketjussa. Köyhät tajuaa.
Tiivistettynä juuri näin! ❤
vaikuttaa siltä, että läheskään aina köyhät ei tajua. On liikaa ennakko-oletuksia ja vääriin faktoihin perustuvia luulotteluja siitä miksi juuri he eivät kykene pääsemään eroon köyhydyestä ja miten rikkaailla on kuitenkin aina rikkauden syynä joku onnenpotku.
Tässä keskustelussa ihmiset tuntuvat puhuvan lähinnä omista kokemuksistaan, kuka köyhempänä, kuka varakkaampana. Mietin eilen niitä ääniä, joita ei kuule: miten esimerkiksi köyhät (kansaneläkkeen perusosa ainoana tulona) vanhukset pärjäävät? Ruokahalu alkaa hiipua, kun ikää tulee lisää, ehkä sairauksiakin. Olin kultaisen äitini (palkaton) omaishoitaja viimeiset kuusi vuotta, ja luojan kiitos hänellä oli leskeneläke! Aivoinfarktin jälkimainingit ja vatsasyöpä verottivat voimia, mutta onneksi pystyin ostamaan ja valmistamaan hänelle sellaista kotiruokaa, jota hän toivoi. Silakkapihvejä, lihapullia, kanakeittoa, sen sellaista.
Mietin vain, kuinka ankeaa on niillä ikäihmisillä, jotka ovat yksin, eivätkä pysty edes ruokaa ostamaan halujensa mukaan. Tai käymään kahvilla ystävien kanssa - haukutaanko taas ihmiset turhasta kerskakulutuksesta? Noilla mummuilla ja papoilla on meinaan aivan tarpeeksi kotona vietettävää laatuaikaa, välillä olisi syytä päästä ulos näkemään ihmisiä ja maailmanmenoa!
P. S. Minä olen köyhä, mutta onnekas köyhä: kerroin tuossa aiemmin, miten sain sota-ajan eläneiltä vanhemmiltani mallin pitää "ruokavarastoa" kotona. Systeemi on pyörinyt hienosti näin vaikeinakin aikoina, kun oli alunperinkin toimiva malli ja hyvä pohja, jolta ponnistaa! Nyt työttömäksi joutuva nuori, erilaiseen elämäntyyliin tottunut ihminen, on paljon huonommassa asemassa kuin minä!
Olen ollut ruokanyssen asiakkaana aikoinaan, kun odotin sairaseläkepäätöstä. Systeemi oli hyvä: kahden viikon välein sai diakoniatyön ostolapulla hakea tietyn määrän ruokatavaraa tästä "myymäläautosta". Tuotteita sai itse valita, tietty yläraja oli, ja toisaalta aina pieni erä vaihtelevia kauppojen lahjoituksia (makkaraa, joskus keittolihaa, leivonnaisia...). Huomasin pian, että varsinkin nuoremmilla ihmisillä oli vaikea hahmottaa, mitä ottaa ja miten käyttää. Olin vastaavaan diakoniin yhteydessä, tarjouduin tekemään reseptiehdotuksia nyssessä jaettavaksi. Niistä aineista, joita aina sai (jauhot, puurohiutaleet, kananmunat, maitojauhe, tonnikala jne.), korkeintaan parin euron lisäostoksilla. Ostettaviin kuului esim. juureksia, mausteita, hiivaa...
Näin toimimme, ja homma sujui hyvin! Meilasin muutaman kerran kuussa diakonille reseptin, hän printtasi ja pakkasi autoon mukaan. Minusta oli mukavaa osallistua toimintaan omalla panoksellani, ja erityisesti on jäänyt mieleeni kerta, kun häkeltynyt nuori isä lähes vastasyntynyt vauva rintarepussa tuijotti hyllyjä lasittunein katsein. Tarjosin hänelle apua, keräsimme korin yhdessä, ja hän lähti huojentuneena kotiin reilu ruokakassi ja porkkana-kaurasämpyläresepti saaliinaan! Oli muuten niin söpö vauva! ❤
Tietenkin tämä mainio nyssejärjestely on lopetettu. Huoh.
Sinähän olet aivan ihana! ❤
Vierailija kirjoitti:
Tulen vallan hyvin toimeen ilman ainuttakaan kahvilaa. Kahvilassa käyminen on turhaa rahantuhlausta. Uusavuttomille ja uushaluttomille ihmisille pitää olla kahviloita, pikaruokapaikkoja, smoothiebaareja ja kotiovelle ruokaa kantavia Foodoroita ja Woltteja. Kaupan hyllyt notkuvat teollisia eineksiä ja kalliita valmisaterioita. Kaupasta ostetaan jopa valmiit salaatit, koska tomaatin, kurkun ja lehtisalaatin pilkkominen ja yhdistäminen on nykyihmisille liian raskasta ja vaativaa.
Mitään ei haluta, osata ja viitsitä tehdä itse kotona. Jopa monet 24/7 eläkeläiset ovat nykyään laiskoja ja mukavuudenhaluisia. Eläkeläiset lappaavat ostoskärryynsä eineksiä ja valmisruokaa. Eläkkeellä olisi paljon aikaa valmistaa ruokaa, leipoa, marjastaa, sienestää ja hoitaa puutarhapalstaa.
Ukrainasta, Puolasta ja muista köyhistä maista tulevat ihmiset ovat jo vuosia tehneet Suomessa raskaita maatalous- ja puutarhatöitä kuten mansikanpoimintaa. Luonnonmarjat poimitaan Suomen metsistä pääosin thaimaalaisten ja vietnamilaisen poimijoiden voimin.
Filippiiniläiset ja muut köyhistä maista tulevat hoitajat hoitavat jo lähivuosina Suomessa vanhukset ja ovat töissä kotihoidossa.
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jani kirjoitti:
En ole köyhä vaan varakas mutta pyrin elämään suht sniidusti, tingin ruoasta, vaatteista mitään en osta uutena. Jos jotain tarvitsen uutena harkitsen pitkän aikaa ennen kun ostan ja kun ostan niin ei mitään osamaksulla.
Sulla on vapaus valita. Löyhän pitää aina ostaa halvinta tai jättää kokonaan ostamatta. Ja ei säästy vaikka ylitöitä tekisi joka päivä.
Niin kun on vapasehtoista on aivan eri. Se nuukailu on ikäänkuin hauska leikki jonka voi lopettaa aina kun haluaa.
Nythän tämä varakas pariskunta huomasi viimeisimmässä tv-ohjelmassa rikkaat ja rahattomat, että tämä kun ei olekaan valinnanvapautta niin muuttaa asian ja suhtautumisen kun rahanpuute onkin totta.
Kun he kulkivat ostokeskuksessa niin oliko vaimo kun sanoi, että yleensä kun täällä kulkevat ei aina kiinnosta mennä kahville kun tietää, että voi mennä milloin tahansa.
Mutta nyt kun tietää, että ei voi mennä niin ihmeesti se kahvipaikka alkoikin houkuttaa, niihin kiinnitti huomiota ja tehdä mieli kahvia.Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan. Ei, kun köyhät nyt vaan ovat niin outoja kun haluavat kaikkea ja he eivät vaan niitä yhtään halua.
Paitsi silloin tietenkin haluavatkin kun niin päättävät.
Tämä ero ei mene varmaan ikinä näiden leikkiköyhäilijöiden tajuntaan.
Olet oikeassa, se on vaikea tajuttava. Se tulee eteen ihan elävässä elämässäkin, koska mä olen tuloiltani noihin rikkaisiin lukeutuva, mutta en elä leveästi siltikään, hankin vaatteet kirppiksiltä, enkä harrasta säännöllisesti mitään kalliita asioita. Ei tee mieli tuhlata aikaa istuskelemalla kahviloissa tai himota ostella oikeastaan mitään muuta kuin välttämätöntä jne. Ruoassakin pyrin olemaan säästeliäs suunnittelemalla ja välttämällä hävikkiä ym. Ulkoisesti mua pidetään varmaan alimman tuloluokan edustajana, ellei satu tietämään miten asun ja elän muuten, mut se ei ole tässä olennaista.
Mulla on köyhäksi luokiteltavia sukulaisia ja kavereita, enkä mä tajua juuri tuota halua asioihin, jotka ovat periaatteessa turhia ja selvästi tulotasolle sopimattomia. Kielletyn hedelmän ajatus auttaa ymmärrystä hieman.
Keitä varten niitä kahviloita ja pikaruokapaikkoja Suomessa on? Ei-köyhät eivät halua käydä niissä, koska kokevat ne turhaksi kerskakulutukseksi (tässä ketjussa), köyhillä ei ole varaa, ja satunnainenkin hemmottelukäynti luokitellaan "tulotasoon sopimattomaksi".
Jos ei nyt vänätä väittelyn vuoksi, vaan ollaan rehellisiä: kyllä niissä kahviloissa ennen koronaa ihmisiä kävi, kuka milläkin tuloilla. Osa asian taloudellista puolta sen kummemmin miettimättä, osa muusta nuukaillen, ja loput vaikka vaarin pistouvamana. Täällä on niin pieni rikas eliitti, ettei nyt pelkästään heitä varten koko konditoriasysteemiä ole perustettu!
Toinen asia on tomaatit: tässä keskustelussa vihannesten ostaminen on turhaa, niitä ei tarvita, eikä niitä pidä ostaa, koska kaali on halvempaa. Selittäisikö joku minulle, kuka niitä tomaattinyssyköitä kaupassa kerää, kun ei-köyhät perustelevat vaurautensa vihannesten välttelyllä, eikä oikeasti rahapulassa olevilla todella olekaan niihin varaa? Mikä ihmeen erillissaareke tämä keskustelu on? Ei perusvihannes ole mikään ylellisyystuote! Tässä ei nyt jaeta mitalia siitä, että ehdoin tahdoin välttelee kasviksia! Ei minullakaan ole aina rahaa, mutta harmittaa kyllä, kun mielellään söisin joka päivä kurkkua, paprikaa ynnä muuta hyvää ja c-vitamiinipitoista maun ja hyvinvoinninkin vuoksi.
Oletpas täynnä sappea! Se, että sinä tulet toimeen ilman kahviloita, ei tarkoita, että kaikkien pitää haluta samaa. Ja mitä tulee vanhusten "laiskuuteen": äitini nukkui hiljattain pois, aivoinfarktin ja syövän uuvuttamana. Hän oli 93-vuotias, eli ei ihan hetikään lähdössä puutarhatilkkua hoitamaan. Mikä olisikin ollut kiinnostava konsepti näin kaupungin keskustassa! Minä kokkasin hänelle loppuun asti, ilman minua hän olisi ollut halveksittujen einesten tai ruokapalvelun varassa. Subit ja kanahampurilaiset olivat muuten hänen herkkuaan; joskus toin meille kaupassa käydessäni pikaruokaa tullessani. Syötiin yhdessä sohvalla ja katseltiin elokuvia. ☺
vaikuttaa siltä, että läheskään aina köyhät ei tajua. On liikaa ennakko-oletuksia ja vääriin faktoihin perustuvia luulotteluja siitä miksi juuri he eivät kykene pääsemään eroon köyhydyestä ja miten rikkaailla on kuitenkin aina rikkauden syynä joku onnenpotku.