Lue keskustelun säännöt.
Asioita jotka vain oikeasti köyhä tajuaa
Itse tajusin mitä luksusta on päästä kahvilaan juomaan kaakao kermavaahdolla ja syömään juustokakkua. Jäin työttömäksi pari vuotta sitten ja joka penni on laskettava. Ihana vaarini vei minut <3
Kommentit (5804)
Vierailija kirjoitti:
Rippikoulua en käynyt kirjoitti:
Minä aikoinaan jätin rippikoulun käymättä kun mummo uhkaili että saan paljon rahaa sukulaisilta ja vieraita onnittelemaan minua lahjoin. Kehui että niillä rahoilla voin myöhemmin ostaa mopon tai mennä autokouluun ja hankkia kauniita vaatteita. Olin tuolloin jo niin köyhäksi kasvatettu että jos kerran vuodessa sai 5mk karkkirahaa, niin ahdisti ja hävetti ostaa karkkia. Mieluummin olisin ollut ilman vitosta ja karkkia. Muistan miten vapisin kioskille mennessä karkkia pakotettuna ostamaan. Vielä kauheampi ajatus oli mummon uhkaus rippikoululahjoista. Olen niin köyhäksi kasvatettu että en tunne ansaitsevani mitään hyödykkeitä. Näen mieluummin nälkää kuin poistun ahdistavaan hienojen porvareiden kauppaan hakemaan eväitä pätkätyöhöni. Säästäminen ja kotona istuminen yksin virikkeettömyydessä on tod.näköisesti tehnyt minusta hullun ja ikuisesti köyhän, koska olen jo niin köyhä että raha ja sen käyttäminen ahdistaa.
Tähän eliitin rikastuttajat pyrkiikin. Kasvattamaan rahaa pelkäävän ja ahdistuneen köyhäluokan kuten venäjälläkin on. Ei teidän pletetakaan kuluttavan mitään. Teikäläisten henki ja terveys ei merkitse hyvätuloisille paskaakaan vertaa. Se sun osuus työnteossa vuollaan heille jotka herkkuja ostaa ja tykkää tuhlata sun rahoja.
Mä kun luulin ton olevan sarkasmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista en ollut koskaan tiennyt ja ymmärtänyt, että moni köyhä hankkii lapsille joululahjalelut käytettynä. Meillä käydään hyvissä ajoin ennen joulua läpi lastenhuoneet ja laitetaan vanhat lelut, joilla eivät enää leiki myyntiin. Ennen joulua kauppa käy parhaiten, koska monet ostavat meidän lasten käytettyjä leluja joululahjoiksi. Itse voin ostaa myyntirahoilla uudet joululahjalelut ihan kaupasta omille lapsille. Onhan tässä jotain surullista ja olen kaiketi ahne, kun en vie niitä leluja jonnekin keräykseen, mutta epäilen että päätyisivät roskiin. Pienellä hinnalla myytynä menevät ainakin varmasti käyttöön.
Yhden roska on toisen aarre, koskee melkein mitä tahansa tavaraa. Mitään ei pitäisi kaatopaikalle laittaa vaan tarjota jollekin toiselle. Kierrätys kunniaan. Eikä pienet lapset osaa erottaa onko lelu käytetty vai uusi, eikä siitä välitäkään. Etikkapesulla vain uudelleen käyttöön toiselle lapselle. Sitä paitsi monet aikuisetkin kerää leluja oman lapsuuden ajoilta. Joillakin keräilyjutuilla hinta jopa nousee koko ajan. Et sinä ahne ole, järkevä kierrättäjä, ja jonkunhan pitää pitää kaupatkin pystyssä eli ostaa uutta tavaraa. Ei tuossa ole mitään surullista.
Kiitos! Joulun alla koen aina vähän huonoa omaatuntoa asiasta. Enhän minäkään ole rikas, pikemminkin pienituloinen. Meillä kertyy lapsille liikaa leluja ja mielestäni on järkevää välillä karsia ja lapsillekin opetan samalla miten on järkevämpää luopua leluista, joilla ei itse enää leiki ja josta olisi iloa jollekin toiselle. Toivon että hekin omaksuvat tavan ja toimivat samalla tavalla järkevästi itsekin aikanaan. Samalla tavalla myyn kaiken muunkin ylimääräisen pieneksi jääneen lastenvaatteen tai urheiluvälineet yms. Itse pystyn ostamaan uutena ja se on minulle hyvin tärkeää, koska oma lapsuus oli hyvin niukka ja kai niitä traumoja kantaa loppuikänsä. Pyrin kuitenkin kompensoimaan asian joko myymällä eteenpäin tai lahjoittamalla tuttaville.
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Mä asun vantaan havukoskella/Koivukylässä (karsee paikka)☹ mutta kiitos ihanasta ajatuksesta 🥰 kyllähän mä sinne pääsisin varmaan.
Olin aikoinaan Koivukylän postissa töissä ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi!:) Ei millään pahalla!:)
Onko sulla varaa lähteä junalla Maltsuun, niin annan vaikkapa 50 € sulle. Siihen loppuu mun hyväntekeväisyys tältä päivältä. Ota vaikka kaveri mukaan ettei tule turvaton olo. Mä tulen koirani kanssa. En kuseta.
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sugar Beth kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"asioita joita vain köyhä tajuaa". Ainakin hyvän ja typerän säästövinkit eron. Sen huomaa ketjussa. Köyhät tajuaa.
Tiivistettynä juuri näin! ❤
vaikuttaa siltä, että läheskään aina köyhät ei tajua. On liikaa ennakko-oletuksia ja vääriin faktoihin perustuvia luulotteluja siitä miksi juuri he eivät kykene pääsemään eroon köyhydyestä ja miten rikkaailla on kuitenkin aina rikkauden syynä joku onnenpotku.
Tässä keskustelussa ihmiset tuntuvat puhuvan lähinnä omista kokemuksistaan, kuka köyhempänä, kuka varakkaampana. Mietin eilen niitä ääniä, joita ei kuule: miten esimerkiksi köyhät (kansaneläkkeen perusosa ainoana tulona) vanhukset pärjäävät? Ruokahalu alkaa hiipua, kun ikää tulee lisää, ehkä sairauksiakin. Olin kultaisen äitini (palkaton) omaishoitaja viimeiset kuusi vuotta, ja luojan kiitos hänellä oli leskeneläke! Aivoinfarktin jälkimainingit ja vatsasyöpä verottivat voimia, mutta onneksi pystyin ostamaan ja valmistamaan hänelle sellaista kotiruokaa, jota hän toivoi. Silakkapihvejä, lihapullia, kanakeittoa, sen sellaista.
Mietin vain, kuinka ankeaa on niillä ikäihmisillä, jotka ovat yksin, eivätkä pysty edes ruokaa ostamaan halujensa mukaan. Tai käymään kahvilla ystävien kanssa - haukutaanko taas ihmiset turhasta kerskakulutuksesta? Noilla mummuilla ja papoilla on meinaan aivan tarpeeksi kotona vietettävää laatuaikaa, välillä olisi syytä päästä ulos näkemään ihmisiä ja maailmanmenoa!
P. S. Minä olen köyhä, mutta onnekas köyhä: kerroin tuossa aiemmin, miten sain sota-ajan eläneiltä vanhemmiltani mallin pitää "ruokavarastoa" kotona. Systeemi on pyörinyt hienosti näin vaikeinakin aikoina, kun oli alunperinkin toimiva malli ja hyvä pohja, jolta ponnistaa! Nyt työttömäksi joutuva nuori, erilaiseen elämäntyyliin tottunut ihminen, on paljon huonommassa asemassa kuin minä!
Olen ollut ruokanyssen asiakkaana aikoinaan, kun odotin sairaseläkepäätöstä. Systeemi oli hyvä: kahden viikon välein sai diakoniatyön ostolapulla hakea tietyn määrän ruokatavaraa tästä "myymäläautosta". Tuotteita sai itse valita, tietty yläraja oli, ja toisaalta aina pieni erä vaihtelevia kauppojen lahjoituksia (makkaraa, joskus keittolihaa, leivonnaisia...). Huomasin pian, että varsinkin nuoremmilla ihmisillä oli vaikea hahmottaa, mitä ottaa ja miten käyttää. Olin vastaavaan diakoniin yhteydessä, tarjouduin tekemään reseptiehdotuksia nyssessä jaettavaksi. Niistä aineista, joita aina sai (jauhot, puurohiutaleet, kananmunat, maitojauhe, tonnikala jne.), korkeintaan parin euron lisäostoksilla. Ostettaviin kuului esim. juureksia, mausteita, hiivaa...
Näin toimimme, ja homma sujui hyvin! Meilasin muutaman kerran kuussa diakonille reseptin, hän printtasi ja pakkasi autoon mukaan. Minusta oli mukavaa osallistua toimintaan omalla panoksellani, ja erityisesti on jäänyt mieleeni kerta, kun häkeltynyt nuori isä lähes vastasyntynyt vauva rintarepussa tuijotti hyllyjä lasittunein katsein. Tarjosin hänelle apua, keräsimme korin yhdessä, ja hän lähti huojentuneena kotiin reilu ruokakassi ja porkkana-kaurasämpyläresepti saaliinaan! Oli muuten niin söpö vauva! ❤
Tietenkin tämä mainio nyssejärjestely on lopetettu. Huoh.
Sinähän olet aivan ihana! ❤
Ite oot kiva! ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rippikoulua en käynyt kirjoitti:
Minä aikoinaan jätin rippikoulun käymättä kun mummo uhkaili että saan paljon rahaa sukulaisilta ja vieraita onnittelemaan minua lahjoin. Kehui että niillä rahoilla voin myöhemmin ostaa mopon tai mennä autokouluun ja hankkia kauniita vaatteita. Olin tuolloin jo niin köyhäksi kasvatettu että jos kerran vuodessa sai 5mk karkkirahaa, niin ahdisti ja hävetti ostaa karkkia. Mieluummin olisin ollut ilman vitosta ja karkkia. Muistan miten vapisin kioskille mennessä karkkia pakotettuna ostamaan. Vielä kauheampi ajatus oli mummon uhkaus rippikoululahjoista. Olen niin köyhäksi kasvatettu että en tunne ansaitsevani mitään hyödykkeitä. Näen mieluummin nälkää kuin poistun ahdistavaan hienojen porvareiden kauppaan hakemaan eväitä pätkätyöhöni. Säästäminen ja kotona istuminen yksin virikkeettömyydessä on tod.näköisesti tehnyt minusta hullun ja ikuisesti köyhän, koska olen jo niin köyhä että raha ja sen käyttäminen ahdistaa.
Tähän eliitin rikastuttajat pyrkiikin. Kasvattamaan rahaa pelkäävän ja ahdistuneen köyhäluokan kuten venäjälläkin on. Ei teidän pletetakaan kuluttavan mitään. Teikäläisten henki ja terveys ei merkitse hyvätuloisille paskaakaan vertaa. Se sun osuus työnteossa vuollaan heille jotka herkkuja ostaa ja tykkää tuhlata sun rahoja.
Mä kun luulin ton olevan sarkasmia..
sarkasmissa on aina totuuden siemen. Pitkäaikainen köyhyys tekee köyhän luonteen ja lisää mt-ongelmien määrää. Köyhillä ihmisellä on todettu samalaista näköalattomuutta kuin vankiloiden vangeilla. Moni laitostuu kun ei ole varaa nähdä muita ihmisiä. Aluksi se on säästämistä ehkä pakon edessä. Lopulta se imeytyy osaksi tapoja ja luonnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edulliset perusraaka-aineet ovat usein ravintoköyhää mahantäytettä. S-kaupasta saa neljällä eurolla Rainbow-monivitamiini-hivenainepurkin, jossa on sata tablettia. Kannattaa tilipäivänä ostaa sellainen, niin pärjää kolmisen kuukautta niidenkin päivien yli, jolloin on vain kauraryyniä ja vettä hanasta.
Toi työpaikoilla sun muissa yhteisöissä rahan kerääminen on todella p-maista. Köyhänä ei todellakaan ole varaa työntää vähintään 5euroa/viikko johonkin keräykseen. Enää en pääse niistä nauttimaan koska jäin eläkkeelle työttömyydestä.
Sellaisellekin pitää tietysti antaa rahaa, joka on inhottava pöljä ja aina tietämässä kaiken, halveksimassa ja arvostelemassa muita. Ja kuka hommaa lahjat ja kukat? Olin sihteeri, joten mulle se ihana osa lankesi usein. Sitten ideoimaan ja laukkaamaan jonkin sopuvan lahjan perässä.
Eräässä harrastuskuviossa oli myös tätä keräämistä ja muistamista. Olin iloinen, kun en ollut ollut paikalla erästä kissanristiäislahjaa päätettäessä. Lahja ja kortti oli hommattu ja multa tultiin velkomaan rahaa. Ei ollut rahaa mukana. Tiesin, että rahankerääjä ei välttiksenä muista, koska oli muitakin yllätettyjä.
Jätin maksamatta kylmästi eikä kukaan enää velkonut. Muistamiset oluvat vielä henkilölle, jolla oli tapana valta-asemansa avulla alentua esim minuun nähden. Rikas ihminen muutenkin. En ole harrastanut nuolemista ennenkään, jos ei ole ihan pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rippikoulua en käynyt kirjoitti:
Minä aikoinaan jätin rippikoulun käymättä kun mummo uhkaili että saan paljon rahaa sukulaisilta ja vieraita onnittelemaan minua lahjoin. Kehui että niillä rahoilla voin myöhemmin ostaa mopon tai mennä autokouluun ja hankkia kauniita vaatteita. Olin tuolloin jo niin köyhäksi kasvatettu että jos kerran vuodessa sai 5mk karkkirahaa, niin ahdisti ja hävetti ostaa karkkia. Mieluummin olisin ollut ilman vitosta ja karkkia. Muistan miten vapisin kioskille mennessä karkkia pakotettuna ostamaan. Vielä kauheampi ajatus oli mummon uhkaus rippikoululahjoista. Olen niin köyhäksi kasvatettu että en tunne ansaitsevani mitään hyödykkeitä. Näen mieluummin nälkää kuin poistun ahdistavaan hienojen porvareiden kauppaan hakemaan eväitä pätkätyöhöni. Säästäminen ja kotona istuminen yksin virikkeettömyydessä on tod.näköisesti tehnyt minusta hullun ja ikuisesti köyhän, koska olen jo niin köyhä että raha ja sen käyttäminen ahdistaa.
Muutitko myöhemmin kaverin autotalliin asumaan ja pesit rintsikat kerran viikossa, ja äiti leikkasi hiukset keittiösaksilla?
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Mä asun vantaan havukoskella/Koivukylässä (karsee paikka)☹ mutta kiitos ihanasta ajatuksesta 🥰 kyllähän mä sinne pääsisin varmaan.
Olin aikoinaan Koivukylän postissa töissä ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi!:) Ei millään pahalla!:)
Onko sulla varaa lähteä junalla Maltsuun, niin annan vaikkapa 50 € sulle. Siihen loppuu mun hyväntekeväisyys tältä päivältä. Ota vaikka kaveri mukaan ettei tule turvaton olo. Mä tulen koirani kanssa. En kuseta.
Mitenkäs sut sitten löytää? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edulliset perusraaka-aineet ovat usein ravintoköyhää mahantäytettä. S-kaupasta saa neljällä eurolla Rainbow-monivitamiini-hivenainepurkin, jossa on sata tablettia. Kannattaa tilipäivänä ostaa sellainen, niin pärjää kolmisen kuukautta niidenkin päivien yli, jolloin on vain kauraryyniä ja vettä hanasta.
Joo mäkin ostan Multitabs Woman +50 -purkin apteekista silloin tällöin, hinta 30 kpl jotain 12-15 euroa, paikkaan minäkin halpisruokien ravintoköyhyyttä. Lidlistä joskus C-vitamiinipore, hinta 1,35 sis 20 poretabua.
Minä joudun ensin käymään aina terveyskeskuslääkärillä ja ajan saan Lääkärille joka on asiantuntija.Eli maksan täysin tyhjästä vuosittain usean tonnin joten miten sitten syöt muuta kuin puuroa ja päälle vettä.Kun tässä minun kaikki sairaudet kuuluvat erikoislääkäreille.Ennen sentään sai sairaskulut verotukseen nyt niitä verotetaan.Sairasta ja maksa mukisematta vaikkei rahat riitä ja ole ulosotossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kahviloista ja rikkaiden ihmettely kuka niissä käy.
Täällä pikkukaungissa on eräs konditoriakahvila joka on miltei aina täynnä ihmisiä. Jotkut siellä siis käy.
Kesällä on myös terassi ja sekin miltei aina täynnä.
Käyn siellä toisinaan pienituloisena eläkeläisenä, joskus yksin, joskus jonkun ystävän kanssa.
Siellä on todella hyvä tuoksu heti sisään mennessä, kodikas tunnelma, hyvä palvelu ja miltei aina joku tuttu jonka kanssa voi vaihtaa muutama sana.
Mukaan kotiin voi ostaa myös kotitekoisen makuisia herkullisia leipomotuotteita. Jos on joskus varaa.
Tuolla rahalla jonka kahvi ja pulla tai suolainen pala maksaa saa iloisen mielen, seuraa ja juttutuokion. Monen eläkeläisen päivä on pelastettu.
Sanoisin, että se on pieni hinta jos joutuu käymään lääkäreillä ja ostamaan lääkkeitä tai jopa mielialalääkkeitä kun istuu yksin pienessä asunnossa ja masentuu tai sairastuu siitä virikkeettömyydestä ja yksitoikkoisuudesta.
Kannattaisi katsoa peiliin kun tuomitsee kovin jyrkästi kahvilassa käynnit tai julistaa etten minä ainakaan sellaista kaipaa tai tarvitse. Ymmärränkö minä yhtään muita ihmisiä ja ihmismieltä.
Ehkä joku kuitenkin kaipaa ja tarvitsee. Ihan mielenterveyden säilyttääkseen tai seuranpuutteen vuoksi tms. Näkee muita ihmisiä ja tuntee itsensä hetken kuuluvansa johonkin samaan ryhmään kuin muutkin ihmiset.
On eri asia elää toimeliasta, yltäkylläistä ja perhe- sekä ystäväkeskeistä elämää.
Kuin yksin, suurimmaksi ajaksi pienessä asunnossa ja pienillä rahoilla. Poissa työelämästä, syystä tai toisesta.
Joku kahvilahetki on silloin ihan eri arvoinen kuin pelkästään se rahamäärä mitä siihen menee .
Leikkiköyhät tässäkin tuijottavat vain sitä mitä kahvilassa käynti maksaa. Eivät tajua asian laajempaa merkitystä niille joille se on juhlahetki harmaasta arjesta.
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Mä asun vantaan havukoskella/Koivukylässä (karsee paikka)☹ mutta kiitos ihanasta ajatuksesta 🥰 kyllähän mä sinne pääsisin varmaan.
Olin aikoinaan Koivukylän postissa töissä ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi!:) Ei millään pahalla!:)
Onko sulla varaa lähteä junalla Maltsuun, niin annan vaikkapa 50 € sulle. Siihen loppuu mun hyväntekeväisyys tältä päivältä. Ota vaikka kaveri mukaan ettei tule turvaton olo. Mä tulen koirani kanssa. En kuseta.
Mitenkäs sut sitten löytää? :)
Eikä taida varaa olla, katoin just 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rippikoulua en käynyt kirjoitti:
Minä aikoinaan jätin rippikoulun käymättä kun mummo uhkaili että saan paljon rahaa sukulaisilta ja vieraita onnittelemaan minua lahjoin. Kehui että niillä rahoilla voin myöhemmin ostaa mopon tai mennä autokouluun ja hankkia kauniita vaatteita. Olin tuolloin jo niin köyhäksi kasvatettu että jos kerran vuodessa sai 5mk karkkirahaa, niin ahdisti ja hävetti ostaa karkkia. Mieluummin olisin ollut ilman vitosta ja karkkia. Muistan miten vapisin kioskille mennessä karkkia pakotettuna ostamaan. Vielä kauheampi ajatus oli mummon uhkaus rippikoululahjoista. Olen niin köyhäksi kasvatettu että en tunne ansaitsevani mitään hyödykkeitä. Näen mieluummin nälkää kuin poistun ahdistavaan hienojen porvareiden kauppaan hakemaan eväitä pätkätyöhöni. Säästäminen ja kotona istuminen yksin virikkeettömyydessä on tod.näköisesti tehnyt minusta hullun ja ikuisesti köyhän, koska olen jo niin köyhä että raha ja sen käyttäminen ahdistaa.
Muutitko myöhemmin kaverin autotalliin asumaan ja pesit rintsikat kerran viikossa, ja äiti leikkasi hiukset keittiösaksilla?
En ole se. Olen se perheen äiti 46v jolla oli pihassa pari vuotta 200000e hintainen auto mutta en mielelläni ajanut sillä. Mies ei ymmärtänyt kun mieluusti ajoin töihin pyörällä. Metroonkaan en mielelläni rahoja tuhlaa. Auto oli liian hieno mun kaltaiselle köyhäksi kasvaneelle. Tästä riidelriin miehwn kanssa. Kilometrejä autoon tuli noin 30km kahden vuoden aikana. Olen niin köyhä hyvätuloisenakin että mun mielestä autot on porpporvareiden kermaperseilyä ja pärjään hyvin opintotuen budjetillakin. Kk tulot nettona noin 4000e. Ja köyhyys ei lähde musta pesemälläkään. Muistakaa antaa rahaa lapsille että oppivat käyttämään sitä ja eivät kasva köyhiksi. Annan omille lapsille viikonloppuisin käyttörahaa 200e per naama ja heidän kaveritkin saa aika isoja seteleitä niin saavat rikkaan lapsuuden ja sitä kautta rikkaamman lyonteen.
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Köyhillejotain kirjoitti:
Kankkulan kaivoon kirjoitti:
Kun olin vaivalla kerännyt pussillisen pulloja ja tölkkejä ympäri kaupunkia monta tuntia. Menin palauttamaan ne kauppaan. Painoin sitten vahingossa "lahjoita "-nappia (lidlissä todella herkästi voi osua väärin). Sinne meni 3,70e, jolla oisin ostanu jotain halpaa ruokaa koska ruokajonossa oli kaikki jo loppu. Meinasi itku tulla.
Mä haluan auttaa. Jos asut Helsingissä, niin annan sulle vaikkapa 20€. Älä itke..:)
En tosiaan tiedä miten voisin auttaa, mutta asun Helsingissä, Malminkartanossa ja tänään voisin auttaa satasen edestä.
Mä asun vantaan havukoskella/Koivukylässä (karsee paikka)☹ mutta kiitos ihanasta ajatuksesta 🥰 kyllähän mä sinne pääsisin varmaan.
Olin aikoinaan Koivukylän postissa töissä ja olen aikalailla samaa mieltä kanssasi!:) Ei millään pahalla!:)
Onko sulla varaa lähteä junalla Maltsuun, niin annan vaikkapa 50 € sulle. Siihen loppuu mun hyväntekeväisyys tältä päivältä. Ota vaikka kaveri mukaan ettei tule turvaton olo. Mä tulen koirani kanssa. En kuseta.
Mitenkäs sut sitten löytää? :)
Kunhan sovitaan joku aika mihin kerkeät niin jään asemalle odottaa. Olen mies ja mulla on iso koira = en ole ryöstökohteeksi sopiva. En ole myöskään hakemassa seuraa, vaan haluan oikeasti auttaa. Sinä kun olet Koivukylästä/havukoskelta niin tulen kysymään jotain osoitteista. Mun koira on musta, mutta laitan keltaisen heijastekaulapannan sille, jotta varmasti tunnistat. Kerro vain kummasta suunnasta tulet: stadista vai lentokentältä:)
Vierailija kirjoitti:
Vielä kahviloista ja rikkaiden ihmettely kuka niissä käy.
Täällä pikkukaungissa on eräs konditoriakahvila joka on miltei aina täynnä ihmisiä. Jotkut siellä siis käy.
Kesällä on myös terassi ja sekin miltei aina täynnä.
Käyn siellä toisinaan pienituloisena eläkeläisenä, joskus yksin, joskus jonkun ystävän kanssa.
Siellä on todella hyvä tuoksu heti sisään mennessä, kodikas tunnelma, hyvä palvelu ja miltei aina joku tuttu jonka kanssa voi vaihtaa muutama sana.
Mukaan kotiin voi ostaa myös kotitekoisen makuisia herkullisia leipomotuotteita. Jos on joskus varaa.
Tuolla rahalla jonka kahvi ja pulla tai suolainen pala maksaa saa iloisen mielen, seuraa ja juttutuokion. Monen eläkeläisen päivä on pelastettu.
Sanoisin, että se on pieni hinta jos joutuu käymään lääkäreillä ja ostamaan lääkkeitä tai jopa mielialalääkkeitä kun istuu yksin pienessä asunnossa ja masentuu tai sairastuu siitä virikkeettömyydestä ja yksitoikkoisuudesta.
Kannattaisi katsoa peiliin kun tuomitsee kovin jyrkästi kahvilassa käynnit tai julistaa etten minä ainakaan sellaista kaipaa tai tarvitse. Ymmärränkö minä yhtään muita ihmisiä ja ihmismieltä.Ehkä joku kuitenkin kaipaa ja tarvitsee. Ihan mielenterveyden säilyttääkseen tai seuranpuutteen vuoksi tms. Näkee muita ihmisiä ja tuntee itsensä hetken kuuluvansa johonkin samaan ryhmään kuin muutkin ihmiset.
On eri asia elää toimeliasta, yltäkylläistä ja perhe- sekä ystäväkeskeistä elämää.
Kuin yksin, suurimmaksi ajaksi pienessä asunnossa ja pienillä rahoilla. Poissa työelämästä, syystä tai toisesta.
Joku kahvilahetki on silloin ihan eri arvoinen kuin pelkästään se rahamäärä mitä siihen menee .
Leikkiköyhät tässäkin tuijottavat vain sitä mitä kahvilassa käynti maksaa. Eivät tajua asian laajempaa merkitystä niille joille se on juhlahetki harmaasta arjesta.
Tämä. Palkkapäivänä, oli se sitten eläke, palkka tai päiväraha, kun on ensin kierrellyt kauppojen alehyllyt ja koonnut punalaputetuista kuukauden peruseväät, on mukava käydä kahvilassa juomassa kuppi kahvia jonkun vaikka eilisen leivoksen kanssa. Joku tietenkin voi sanoa, että kahvin ja leivoksen hinnalla olisi saanut normaalihintaisia tavaroita ja kahvipaketin ja pullapitkon kotiin, mutta ei ihminen elä pelkästä leivästä. Myös arjen pieniä iloja ja elämyksiä tarvitaan, että taas jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkat, hotellit, laivareissut, ulkona syöminen, kaikki tälläiset on mulle luksusta. Tavallisia asioita mitä joutuu miettimään on ainakin bussikortin arvo(asun pk seudulla) jos on joku tapaaminen, niin onko rahaa mennä sinne, jos on juhlat, pitää suunnitella koko kuun budjetti yhtä viikonloppua varten, pitää kirjata ylös jokaikinen kauppareissu, ostaa aina alennusmyynneistä kuin mahdollista, pakko ostaa halpismerkkejä esim kaupoissa, listaa vois jatkaa loputtomiin... Se ainainen huoli siitä onkohan mulla varaa tähän? Se jos mikä masentaa. kun vois joskus nauttia elämästä ilman pelkoa et rahat ei riitä.
Mun on pitänyt jättää juhlat kokonaan väliin sekä omat että sukulaisten. Ainoa mikä tuntui tosi pahalta oli oman lapsen ylioppilasjuhlat joita ei kyennyt järjestämään.
Sääli lapsiasi. Miten ei muka kyennyt? Tarjoilujen ei tarvitse olla mitään ökyä, ihan pullakahvit riittää. Tuo on just sitä korvienvälin köyhyyttä, paketti kahvia ja kympillä saisi jo montaa keksilajia ja pullapitkon. Ihan varmasti olisi tuillakin eläen varaa, ellei rahaa ole hassattu johonkin osamaksuihin ja päihteisiin.
Tää päihde juttu köyhillä on usein sellaista että on halvempi vetää joku huumetrippi sohvalla avaraa luontoa katsellen kuin säästää neljä vuotta 8e tuntipalkalla epsanjan lomaan... mitä näitä nuoria miehiä haastatelleena olen kuullut niin säästyy rahat ja hermotkin. Köyhillä kun ei ole varaa käydä missään muualla kuin töissä ja kotona, niin elämä kuluu pitkälti samoissa tunnelmissa kuin työttömällä. Seinien sisällä, toki työssä näkee ehkä pomoa ja muita työläisiä. Siinä se. Jos työstä saatavat tulot on pienet ja ei ole varaa käydä ravintoloissa tai virkistäytymässä, niin ei pian tai tulevaisuudessa menekään. Edes ulkomaan matkoille, koska työläiselle syntyy ahdistus. Se on tottunut varallisuuden vuoksi majailemaan lähiön yksiössä ja käy vain töissä. Joku lomamatka aiheuttaa näille ahdistusta ja paniikkeja. On synnytetty alhaisella ostovoimalla eräänlainen laitostunut vanki. Siksi nämä usein hakeutuu päihteiden pariin ennenpitkään. Se oma vankila tuntuu potilaan näkövinkkelissä virkistävän erilaiselta ja sitten ollaankin riippuvaisia. Köyhiä nuoria ajetaan riippuvuuksiin.
Joo. Tämä on totta ja havaittu. Virkistävän erilainen kommentti. Eilen tämä ketju aiheutti vapauttavaa naurua. Nyt taas uusi näkökulma. Molemmat hyvä. Kupeista jotkut näyttäneet siirtyneen piilolinsseihin päivän aikana. Vaellukset jo koluttu. Ehkä olisi minunkin aika kääntää uusi sivu.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kahviloista ja rikkaiden ihmettely kuka niissä käy.
Täällä pikkukaungissa on eräs konditoriakahvila joka on miltei aina täynnä ihmisiä. Jotkut siellä siis käy.
Kesällä on myös terassi ja sekin miltei aina täynnä.
Käyn siellä toisinaan pienituloisena eläkeläisenä, joskus yksin, joskus jonkun ystävän kanssa.
Siellä on todella hyvä tuoksu heti sisään mennessä, kodikas tunnelma, hyvä palvelu ja miltei aina joku tuttu jonka kanssa voi vaihtaa muutama sana.
Mukaan kotiin voi ostaa myös kotitekoisen makuisia herkullisia leipomotuotteita. Jos on joskus varaa.
Tuolla rahalla jonka kahvi ja pulla tai suolainen pala maksaa saa iloisen mielen, seuraa ja juttutuokion. Monen eläkeläisen päivä on pelastettu.
Sanoisin, että se on pieni hinta jos joutuu käymään lääkäreillä ja ostamaan lääkkeitä tai jopa mielialalääkkeitä kun istuu yksin pienessä asunnossa ja masentuu tai sairastuu siitä virikkeettömyydestä ja yksitoikkoisuudesta.
Kannattaisi katsoa peiliin kun tuomitsee kovin jyrkästi kahvilassa käynnit tai julistaa etten minä ainakaan sellaista kaipaa tai tarvitse. Ymmärränkö minä yhtään muita ihmisiä ja ihmismieltä.Ehkä joku kuitenkin kaipaa ja tarvitsee. Ihan mielenterveyden säilyttääkseen tai seuranpuutteen vuoksi tms. Näkee muita ihmisiä ja tuntee itsensä hetken kuuluvansa johonkin samaan ryhmään kuin muutkin ihmiset.
On eri asia elää toimeliasta, yltäkylläistä ja perhe- sekä ystäväkeskeistä elämää.
Kuin yksin, suurimmaksi ajaksi pienessä asunnossa ja pienillä rahoilla. Poissa työelämästä, syystä tai toisesta.
Joku kahvilahetki on silloin ihan eri arvoinen kuin pelkästään se rahamäärä mitä siihen menee .
Leikkiköyhät tässäkin tuijottavat vain sitä mitä kahvilassa käynti maksaa. Eivät tajua asian laajempaa merkitystä niille joille se on juhlahetki harmaasta arjesta.
Itsellekin kahvilassa käynti oli hyvin terapeuttista. Pääsi pois kotoa kykkimästä ja näkemään muita ihmisiä jotka rentoutuvat kahvilla. Rahaa oli tuolloin todella niukasti ja jokainen euro laskettiin mutta köyhänä kahvilassakäynti oli, kuin ulkomaan matka.
Se että joku on köyhä ei tarkoita, että hän ei saa tehdä koskaan mitään kivaa, ostaa vain makaronia ja sukkia.
Kuinka pahaan kuntoon esim.hampaat menee,kun ei vaan ole varaa laittaa 70e.hammaslääkäriin 3kk.välein.Alhaalla enää7 hammasta,joista3 katki.Ylhäältä etuhammas poikki ja kaksi kulmahammasta puuttuu sen vierestä. Rikkaat ei tajua,että joku elää kersojensa kanssaVUODEN sillä samalla rahalla jonka rikas tienaa kuukaudessa.Ei vaan tajuta,että ei oo sulta paljon pois,jos vaikka antaisit köyhälle sukulaiselle tonnin rahaa esim.Joululahjaksi.Sulle jää silti vielä se 9000 jäljelle tai 19 000 samalle kuulle. Ei tajuta että kun ostat joululahjoja rikkaan lapselle alesta.Nättiä ja söpöä,mutta halpaa,esim.mlp.Sitten tiuskaistaan,että tällaista halpaa,ei oo mitään järkee ostaa monta vaatetta.Pitäis olla pop tai marimekko tms...
Tähän eliitin rikastuttajat pyrkiikin. Kasvattamaan rahaa pelkäävän ja ahdistuneen köyhäluokan kuten venäjälläkin on. Ei teidän pletetakaan kuluttavan mitään. Teikäläisten henki ja terveys ei merkitse hyvätuloisille paskaakaan vertaa. Se sun osuus työnteossa vuollaan heille jotka herkkuja ostaa ja tykkää tuhlata sun rahoja.