Lue keskustelun säännöt.
Kilpailevatko naiset keskenään parhaista ja komeimmista miehistä?
Kommentit (201)
Komeimmista, mukavista ja fiksuista miehistä käydään kilpaa naisten kesken. Täysin päivänselvää. Eihän tuo ole mikään kilpailu sanan varsinaisessa merkityksessä eli n y t nyt, kuka pääsee ruutulipulle ensin, vaan sosiaalinen ja pidempi kilpailuprosessi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotkut naiset kilpailevat ihan kaikista miehistä. Jos ryhmään tulee mies, kiinnosti tai ei, nainen ajattelee että juuri hänen pitää olla se joka saa miehen huomion. Joskus on myös ruvettu kilpailemaan kun ajat sitten friendzonelle laitettu kaverimies on osoittanut kiinnostusta minuun. Ei ole kuitenkaan mielestäni naisten normaalia käytöstä vaan jonkun itsestään epävarman joka on tottunut mittaamaan omaa arvoa miesten huomiolla.
Se on naisten keskinäistä sosiaalisen hierarkian hakemista. Ei miesten tarvitse sillä vaivata päätään.
Ei kyllä nainen saa muiden naisten arvostusta tuolla toiminnalla. Jos ei ole valmiiksi korkealla nokkimisjärjestyksessä saa vain epätoivoisen tyrkyn maineen.
Vierailija kirjoitti:
Komeimmista, mukavista ja fiksuista miehistä käydään kilpaa naisten kesken. Täysin päivänselvää. Eihän tuo ole mikään kilpailu sanan varsinaisessa merkityksessä eli n y t nyt, kuka pääsee ruutulipulle ensin, vaan sosiaalinen ja pidempi kilpailuprosessi.
Niinhän sinä luulet. Kyllä muuten renkaat vonkuu kun ralliradalla miehistä kisataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni sain palkintona kiinanshakkiturnauksen voitosta, ihan hiki siinä kilpaillessa tuli mutta kannatti.
Minä toin omani kotiin suunnistuskilpailun palkintona. Tosin vain pronssi-. Kesällä tähtään kultaan.
Helkkari. Minä luulin että miehiä annetaan vain mutapainikisoista. Miksei kukaan kertonut?
Kyllä niitä palkintomiehiä on jo koulun liikuntasalien kaapit pullollaan. Ensimmäiseni sain polttopallokisan kuningattaruudesta.
Kerran voitin pituushypyssä yläasteella yhden kundin niin voitteko kuvitella, tyyppi alkoi jotain mutista että hän olisi mielummin sen kakkoseksi tulleen kanssa. Otin sitten luulot pois, kyllä reilussa kilpailussa voittaja saa miehen pitää eikä siltä mieheltä kysytä.
Joo. Ensimmäinen palkintomieheni on tuolla hyllyllä edelleen pölyttymässä. Uusia, arvokkaampia on tullut sen jälkeen, mutta välillä siitä pölyt pyyhin ja muistelen niitä mieskilpailu-urani alkuaikoja. En olisi silloin uskonut, mitä kaikkea tulenkaan saavuttamaan!
Hienoa, olet todella menestynyt vaikeassa lajissa. Vähän arka kysymys, mutta oliko sinulla sponsoreita kilpailu-urallasi? Minä ajattelin ottaa yhteyttä silhuettiin, tai sitten menen ihan toiseen suuntaan ja soitan Hartwallille.
Varmasti genetiikka on auttanut. Olen myös perheestä, jossa on aina arvostettu pärjäämistä ja miespalkintojen voittamista. Äitini ollut aina kannustavin tukija. On aina sanonut, että sinulle kelpaa vain kirkkain miespalkinto, pystyt kyllä siihen.
Ja tietysti jumalan merkitystä ei voi ylikorostaa. Kisa on kovaa, mutta kärsimällä kirkkaimman miespalkinnon saa.
Onnea kilpailuun!
Ikävä kylle ei. Ne tappelee niistä tyhmimmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni sain palkintona kiinanshakkiturnauksen voitosta, ihan hiki siinä kilpaillessa tuli mutta kannatti.
Minä toin omani kotiin suunnistuskilpailun palkintona. Tosin vain pronssi-. Kesällä tähtään kultaan.
Helkkari. Minä luulin että miehiä annetaan vain mutapainikisoista. Miksei kukaan kertonut?
Kyllä niitä palkintomiehiä on jo koulun liikuntasalien kaapit pullollaan. Ensimmäiseni sain polttopallokisan kuningattaruudesta.
Kerran voitin pituushypyssä yläasteella yhden kundin niin voitteko kuvitella, tyyppi alkoi jotain mutista että hän olisi mielummin sen kakkoseksi tulleen kanssa. Otin sitten luulot pois, kyllä reilussa kilpailussa voittaja saa miehen pitää eikä siltä mieheltä kysytä.
Joo. Ensimmäinen palkintomieheni on tuolla hyllyllä edelleen pölyttymässä. Uusia, arvokkaampia on tullut sen jälkeen, mutta välillä siitä pölyt pyyhin ja muistelen niitä mieskilpailu-urani alkuaikoja. En olisi silloin uskonut, mitä kaikkea tulenkaan saavuttamaan!
Hienoa, olet todella menestynyt vaikeassa lajissa. Vähän arka kysymys, mutta oliko sinulla sponsoreita kilpailu-urallasi? Minä ajattelin ottaa yhteyttä silhuettiin, tai sitten menen ihan toiseen suuntaan ja soitan Hartwallille.
Varmasti genetiikka on auttanut. Olen myös perheestä, jossa on aina arvostettu pärjäämistä ja miespalkintojen voittamista. Äitini ollut aina kannustavin tukija. On aina sanonut, että sinulle kelpaa vain kirkkain miespalkinto, pystyt kyllä siihen.
Ja tietysti jumalan merkitystä ei voi ylikorostaa. Kisa on kovaa, mutta kärsimällä kirkkaimman miespalkinnon saa.
Onnea kilpailuun!
Ja kärsivällisyyttä se vaatii. Pitää jaksaa alussa tavoitella myös niitä piirikisojen heijastin- ja kampapalkintomiehiä. Siitä sitten vähitellen miesmitalikisoihin mukaan. Oikotietä näissä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni sain palkintona kiinanshakkiturnauksen voitosta, ihan hiki siinä kilpaillessa tuli mutta kannatti.
Minä toin omani kotiin suunnistuskilpailun palkintona. Tosin vain pronssi-. Kesällä tähtään kultaan.
Helkkari. Minä luulin että miehiä annetaan vain mutapainikisoista. Miksei kukaan kertonut?
Kyllä niitä palkintomiehiä on jo koulun liikuntasalien kaapit pullollaan. Ensimmäiseni sain polttopallokisan kuningattaruudesta.
Kerran voitin pituushypyssä yläasteella yhden kundin niin voitteko kuvitella, tyyppi alkoi jotain mutista että hän olisi mielummin sen kakkoseksi tulleen kanssa. Otin sitten luulot pois, kyllä reilussa kilpailussa voittaja saa miehen pitää eikä siltä mieheltä kysytä.
Joo. Ensimmäinen palkintomieheni on tuolla hyllyllä edelleen pölyttymässä. Uusia, arvokkaampia on tullut sen jälkeen, mutta välillä siitä pölyt pyyhin ja muistelen niitä mieskilpailu-urani alkuaikoja. En olisi silloin uskonut, mitä kaikkea tulenkaan saavuttamaan!
Hienoa, olet todella menestynyt vaikeassa lajissa. Vähän arka kysymys, mutta oliko sinulla sponsoreita kilpailu-urallasi? Minä ajattelin ottaa yhteyttä silhuettiin, tai sitten menen ihan toiseen suuntaan ja soitan Hartwallille.
Varmasti genetiikka on auttanut. Olen myös perheestä, jossa on aina arvostettu pärjäämistä ja miespalkintojen voittamista. Äitini ollut aina kannustavin tukija. On aina sanonut, että sinulle kelpaa vain kirkkain miespalkinto, pystyt kyllä siihen.
Ja tietysti jumalan merkitystä ei voi ylikorostaa. Kisa on kovaa, mutta kärsimällä kirkkaimman miespalkinnon saa.
Onnea kilpailuun!
Ja kärsivällisyyttä se vaatii. Pitää jaksaa alussa tavoitella myös niitä piirikisojen heijastin- ja kampapalkintomiehiä. Siitä sitten vähitellen miesmitalikisoihin mukaan. Oikotietä näissä ei ole.
Pnneksi mitalimiehennälkä kasvaa syödessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kilpailevat. Tämä kilpailu ei ilmene tosin minään kaksintaisteluina, vaan se näkyy lähinnä vain siinä, että naiset tekevät myös itse aloitteita näille halutuimmille miehille.
Eikä vain aloitteita vaan ovat tälläytyneinä kumitisseineen ja meikkeineen ja kultamekkoineen...
Vierailija kirjoitti:
Minulla menisi maku koko miehestä jos pitäisi jotenkin kilpailla. Uskon siihen, että kahden ihmisen välillä rakastuminen vain tapahtuu, eikä siinä sivullisilla ole sijaa.
Naisten elämä kuulostaa kyllä aikamoiselta :D Jos miehenä alkaisi noudattaa tuota elämänohjetta, niin takuuvarmasti saisi odotella koko elämänsä yksin sitä, että rakastuminen vain "tapahtuisi" itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai kilpailevat. Tämä kilpailu ei ilmene tosin minään kaksintaisteluina, vaan se näkyy lähinnä vain siinä, että naiset tekevät myös itse aloitteita näille halutuimmille miehille.
Eikä vain aloitteita vaan ovat tälläytyneinä kumitisseineen ja meikkeineen ja kultamekkoineen...
Ne kumitissit on osoittautuneet hyödyllisiksi vapaatappelussa, niillä voi sinkauttaa kilpailijan seinään jos isku osuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni sain palkintona kiinanshakkiturnauksen voitosta, ihan hiki siinä kilpaillessa tuli mutta kannatti.
Minä toin omani kotiin suunnistuskilpailun palkintona. Tosin vain pronssi-. Kesällä tähtään kultaan.
Helkkari. Minä luulin että miehiä annetaan vain mutapainikisoista. Miksei kukaan kertonut?
Kyllä niitä palkintomiehiä on jo koulun liikuntasalien kaapit pullollaan. Ensimmäiseni sain polttopallokisan kuningattaruudesta.
Kerran voitin pituushypyssä yläasteella yhden kundin niin voitteko kuvitella, tyyppi alkoi jotain mutista että hän olisi mielummin sen kakkoseksi tulleen kanssa. Otin sitten luulot pois, kyllä reilussa kilpailussa voittaja saa miehen pitää eikä siltä mieheltä kysytä.
Joo. Ensimmäinen palkintomieheni on tuolla hyllyllä edelleen pölyttymässä. Uusia, arvokkaampia on tullut sen jälkeen, mutta välillä siitä pölyt pyyhin ja muistelen niitä mieskilpailu-urani alkuaikoja. En olisi silloin uskonut, mitä kaikkea tulenkaan saavuttamaan!
Hienoa, olet todella menestynyt vaikeassa lajissa. Vähän arka kysymys, mutta oliko sinulla sponsoreita kilpailu-urallasi? Minä ajattelin ottaa yhteyttä silhuettiin, tai sitten menen ihan toiseen suuntaan ja soitan Hartwallille.
Varmasti genetiikka on auttanut. Olen myös perheestä, jossa on aina arvostettu pärjäämistä ja miespalkintojen voittamista. Äitini ollut aina kannustavin tukija. On aina sanonut, että sinulle kelpaa vain kirkkain miespalkinto, pystyt kyllä siihen.
Ja tietysti jumalan merkitystä ei voi ylikorostaa. Kisa on kovaa, mutta kärsimällä kirkkaimman miespalkinnon saa.
Onnea kilpailuun!
Voi, minulla ei ole äidin tukea, koska hän jäi piirisarjaan jumiin. Voi olla ettei minulla ole mahdollisuuksia geenieni kanssa ilman dopingia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla menisi maku koko miehestä jos pitäisi jotenkin kilpailla. Uskon siihen, että kahden ihmisen välillä rakastuminen vain tapahtuu, eikä siinä sivullisilla ole sijaa.
Naisten elämä kuulostaa kyllä aikamoiselta :D Jos miehenä alkaisi noudattaa tuota elämänohjetta, niin takuuvarmasti saisi odotella koko elämänsä yksin sitä, että rakastuminen vain "tapahtuisi" itsestään.
Tunnetusti miehet tilaa "rakkauden" jostain kaukomaista.
En koskaan kilpaile kenestäkään. Jos täytyisi ruveta kilpailemaan, selvästi sitä toista ei kiinnosta joten ihan turhaa touhua. Jos se osoittaa kiinnostusta jollekin muulle, minua lakkaa kiinnostamasta.
Ihan kuin alentuisin johonkin typerään kilpailuun niin kuin miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jotkut naiset kilpailevat ihan kaikista miehistä. Jos ryhmään tulee mies, kiinnosti tai ei, nainen ajattelee että juuri hänen pitää olla se joka saa miehen huomion. Joskus on myös ruvettu kilpailemaan kun ajat sitten friendzonelle laitettu kaverimies on osoittanut kiinnostusta minuun. Ei ole kuitenkaan mielestäni naisten normaalia käytöstä vaan jonkun itsestään epävarman joka on tottunut mittaamaan omaa arvoa miesten huomiolla.
Se on naisten keskinäistä sosiaalisen hierarkian hakemista. Ei miesten tarvitse sillä vaivata päätään.
Ei kyllä nainen saa muiden naisten arvostusta tuolla toiminnalla. Jos ei ole valmiiksi korkealla nokkimisjärjestyksessä saa vain epätoivoisen tyrkyn maineen.
Niin, näkisitpä millaisia siskoja siellä tikkakisoissakin kulkee. Nokkiminen on yksi hyvä tapa pitää ne aisoissa, toinen hyvä on kamppaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisen mieheni sain palkintona kiinanshakkiturnauksen voitosta, ihan hiki siinä kilpaillessa tuli mutta kannatti.
Minä toin omani kotiin suunnistuskilpailun palkintona. Tosin vain pronssi-. Kesällä tähtään kultaan.
Helkkari. Minä luulin että miehiä annetaan vain mutapainikisoista. Miksei kukaan kertonut?
Kyllä niitä palkintomiehiä on jo koulun liikuntasalien kaapit pullollaan. Ensimmäiseni sain polttopallokisan kuningattaruudesta.
Kerran voitin pituushypyssä yläasteella yhden kundin niin voitteko kuvitella, tyyppi alkoi jotain mutista että hän olisi mielummin sen kakkoseksi tulleen kanssa. Otin sitten luulot pois, kyllä reilussa kilpailussa voittaja saa miehen pitää eikä siltä mieheltä kysytä.
Joo. Ensimmäinen palkintomieheni on tuolla hyllyllä edelleen pölyttymässä. Uusia, arvokkaampia on tullut sen jälkeen, mutta välillä siitä pölyt pyyhin ja muistelen niitä mieskilpailu-urani alkuaikoja. En olisi silloin uskonut, mitä kaikkea tulenkaan saavuttamaan!
Hienoa, olet todella menestynyt vaikeassa lajissa. Vähän arka kysymys, mutta oliko sinulla sponsoreita kilpailu-urallasi? Minä ajattelin ottaa yhteyttä silhuettiin, tai sitten menen ihan toiseen suuntaan ja soitan Hartwallille.
Varmasti genetiikka on auttanut. Olen myös perheestä, jossa on aina arvostettu pärjäämistä ja miespalkintojen voittamista. Äitini ollut aina kannustavin tukija. On aina sanonut, että sinulle kelpaa vain kirkkain miespalkinto, pystyt kyllä siihen.
Ja tietysti jumalan merkitystä ei voi ylikorostaa. Kisa on kovaa, mutta kärsimällä kirkkaimman miespalkinnon saa.
Onnea kilpailuun!
Voi, minulla ei ole äidin tukea, koska hän jäi piirisarjaan jumiin. Voi olla ettei minulla ole mahdollisuuksia geenieni kanssa ilman dopingia.
We all gotta rise above our raising. Sinun täytyy vain tavoitella kaikin keinoin (wink wink) kirkkaampia miespalkintoja kuin äitisi. Ylisukupolvinen luuserius mieskilpailuissa on katkaistava, kaikkien meidän. Pystyt siihen! Tämä totisesti on vapaaottelua jossa doping ymmärretään. Muista kisakunnon oikea ajoitus, jo se tekee paljon. Dieetit, rasvat alas. Kun kisa on voitettu, voit höllätä.
Fitnesstero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punttisalilla ahkerasti käyvistä 185-190-senttisistä laatikkoleukakirurgeista taistellaan kynsin hampain.
Kannattaako, kun niissä on luonnevika sekä vaimo ja kaksi lasta
Kyllä parhaaseen prosenttiin kuuluva YTM on aina poikkeuksetta tavoittelemisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Punttisalilla ahkerasti käyvistä 185-190-senttisistä laatikkoleukakirurgeista taistellaan kynsin hampain.
Tule vaan reilusti kaapista ulos- laatikkoleukaiset punttisalikörmyt ovat teidän miesten fantasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla menisi maku koko miehestä jos pitäisi jotenkin kilpailla. Uskon siihen, että kahden ihmisen välillä rakastuminen vain tapahtuu, eikä siinä sivullisilla ole sijaa.
Naisten elämä kuulostaa kyllä aikamoiselta :D Jos miehenä alkaisi noudattaa tuota elämänohjetta, niin takuuvarmasti saisi odotella koko elämänsä yksin sitä, että rakastuminen vain "tapahtuisi" itsestään.
Kyllä se on jokaisen miehen kanssa tähän mennessä tapahtunut niin että on tutustuttu, huomattu jotain kemiaa ja rakastuttu. Ei siinä ole mitään kilpailuja ollut, eikä mies ole hakenut kotoa tai tehnyt hirveää työtä että huomaisin hänet. Ei se suurimmalle osalle ihmisistä ole noin vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Fitnesstero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Punttisalilla ahkerasti käyvistä 185-190-senttisistä laatikkoleukakirurgeista taistellaan kynsin hampain.
Kannattaako, kun niissä on luonnevika sekä vaimo ja kaksi lasta
Kyllä parhaaseen prosenttiin kuuluva YTM on aina poikkeuksetta tavoittelemisen arvoinen.
Jep, huomaan että sinullakin on voittoon avittava miehennälkä. Terota kynnet ja viilaa hampaat, no holds barred!
Kaikki se kilpailujännitys ja stressi purkautuu ja voi vain iloita voitosta. Joskus sitä palkintomiestä tulee kierrätettyä muullakin tiimillä. Useinhan voitto on kuitenkin ns. team effort. Kaikille kuuluu osansa voitosta.