Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmillani ei ole enää muuta puhuttavaa kuin sairauskertomuksensa
14.03.2022 |
Iät heillä 60 ja 70 vuoden välissä, ja tätä on jatkunut jo vuosia, koko ajan pahentuen. Välimatkaa on sen verran paljon, että käydään heidän luonaan kerran kuussa tai kahdessa. Ovat itse sanojensa mukaan liian heikkoja matkustamaan, vaikka toinen on vielä työelämässäkin.
Elämään ei kuulu mitään muuta kuin sairaudet. Taas kuuntelin saman kelan, jonka kuulin jo viime kesänä. Katsoin mielenkiinnosta kelloa, ja kahden päivän vierailusta kului yhteensä viisi tuntia heidän sairauksiensa kuunteluun. Mihin nyt kolottaa, mitä lääkkeitä ja hoitoja kokeiltu, mikään ei toimi, voi voi, jne. Monologia ei oikein saa poikki, jos saa, niin pariksi minuutiksi kunnes voivottelu alkaa taas. Isä jättää teatraalisesti dosenttinsa aina ruokapöytään levälleen joka ruuan ja kahvin jälkeen.
Olen yrittänyt kannustaa heitä ihmisten ilmoille ja puhumaan positiivisemmista asioista, mistä he eivät pidä. 14-vuotias tyttäreni kertoi, että mummo ja pappa ovat alkaneet puhua hänelle vaivoistaan. Mummo on näyttänyt hänelle jotain reumatismipatteja sekä mustelmaa, ja kertonut tytölle mitä lääkkeitä käyttää, ja voivotellut miten kipeä on. Eli valitus alkaa kaatua lasteni niskaan, jos en itse kuuntele. Vanhempani suuttuvat ja loukkaantuvat, äiti jopa itkee jos sanon yhtään kovemmin, että jutut kuormittaa ja puhutaan välillä jostain muusta. Mikä eteen?
Kommentit (58)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko lääkkeet unohtunut ottaa???
Kollega kritisoi puheitani, kun kuuden syöpähoitovuoden jälkeen kerroin sairaudestani. Etsin uuden työpaikan saatuani edellisestä työstäni yt-neuvotteluissa potkut syöpäni takia.
Hän hoiti työpaikan koneella Tinderiä. Työaikana.
Olemme niin erilaisia ihmisiä: toiset saavat vuoden elinaikaennusteen, toisille työ tarkoittaa Tinderiä.
Mukaaa, että sinä ja tyttäresi elätte Tinder-maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko lääkkeet unohtunut ottaa???
Menepä sinä noihin maanantaiaamun mielenterveys- ja itzemurhaketjuihin, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, etkö tajua. Kunkaikki muu on hyvin ja on jopa yltäkylläisyyttä, niin kyllä se terveys on tärkein. Siks siitä puhutaan.
Sama se on sinulla itselläs. Jos kaikki muu on huisin hyvin , mutta olet sairas , niin näin se käy .
Hohh, Hohh, hoijaa...
Kyllä on niin moneen kertaan luettu sepustus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te horilot nyt yhtäkkiä ap: n kimppuun hyökkäätte?
Ja ap, ei ole normaalia, että 60+ korvilla aletaan hieromaan vanhuutta omaan ja muiden lärviin. Saattavat elää vielä 20-30 vuotta. Sitä paitsi tosiaan useiden tuon ikäisten pitäisi pärjätä vielä työelämässäkin. Kuuntele kohteliaasti pari minuuttia ja vaihda puheenaihetta. Jos ei auta, vähennä tapaamiskertoja.
Saisiko tulla tapaamaan heitä? Olisi virkistävää kuunnella muuta kuin hysteeristä vouhottamista Venäjän uhasta ja krampinomaisesta turvautumisesta sotilaalliseen liittoutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on, kun ne vaivat täyttää elämän. Siihen ei sitten paljoa enempää mahdu.
Mutta eikö se ole kiva, että teillä on jotain puhuttavaakin? Olis kurja olla ihan mykkänä kun ei keksi mitään sanottavaa, ja vanhukset ilahtuu kun joku niitä kuuntelee.
Mitä jos googlaisit niitä heidän vaivojaan niin sinäkin osaisit niistä keskustella?
Täytyy laittaa 14-vuotias tytärkin googlaamaan, että on jotain puheenpartta isovanhempiensa kanssa. En usko, että on ihan normaali kuvio, vaikka yrität niin väittääkin.
Ai nytkö se ei olekaan sun harmi, vaan lapsesi? Pakotatko neljätoistiaan vasten tahtoaan sinne kuuntelemaan vanhusten sairauksia? Jos hän menee vapaaehtoisesti, niin silloin hän on täysin kypsä kuulemaan erilaisista sairauksista. Jos taas pakotat hänet, niin kannattaa lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt on maanantain huonoin provo.
Minä taas haluaisin puhua kaikesta lapsieni elämään liittyvästä, enkä sairauksistani. Yritän kysellä mutta vastaukset on aina jaa,joo,ei,eipä mitään jargonia. Kun kaikki muut olen yrittänyt ja kokeillut, jäljellä on enää sää ja omat sairaudet. Samoin haluaisin jutella tapahtumista, lukemistani asioista ym mutta ketään ei kiinnosta. Käydään sitten joka kerta läpi niitä sairauksia, kissojen ja koirien tekemisiä aina samat teot uudelleen. Paskajuoruja muista en halua kuulla.
Tuosta ei ole enää pitkä matka siihen kun ainoa puheenaihe on suolen toiminta. Mitä sieltä tulee, tuleeko mitään, tuloksen analysointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on, kun ne vaivat täyttää elämän. Siihen ei sitten paljoa enempää mahdu.
Mutta eikö se ole kiva, että teillä on jotain puhuttavaakin? Olis kurja olla ihan mykkänä kun ei keksi mitään sanottavaa, ja vanhukset ilahtuu kun joku niitä kuuntelee.
Mitä jos googlaisit niitä heidän vaivojaan niin sinäkin osaisit niistä keskustella?
Täytyy laittaa 14-vuotias tytärkin googlaamaan, että on jotain puheenpartta isovanhempiensa kanssa. En usko, että on ihan normaali kuvio, vaikka yrität niin väittääkin.
Ai nytkö se ei olekaan sun harmi, vaan lapsesi? Pakotatko neljätoistiaan vasten tahtoaan sinne kuuntelemaan vanhusten sairauksia? Jos hän menee vapaaehtoisesti, niin silloin hän on täysin kypsä kuulemaan erilaisista sairauksista. Jos taas pakotat hänet, niin kannattaa lopettaa.
Isovanhempi voi ihan itse miettiä, mistä 14-vuotiaan lapsenlapsen kanssa voi keskustella. Omat sairaudet ja lääkitykset ei niihin kuulu. Jos ei mitään muuta keksi, niin lopputulemana voi olla, että lapsenlapsi ei halua enää tavata isovanhempaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ovat varakkaita, isä osti juuri äidille uuden, huom. uuden auton jossa viimeisimmät ajamista helpottavat ominaisuudet. Auto ei vain kulje koskaan meille päin, liian uuvuttavaa. Ei tässä ole mistään materian puutteesta kyse.
Tajuatko, että he voivat ajatelola sinusta samoin. Eivät halua tulla kun olet niin raskasta seuraa, keskityt vain omaan ja perheesi erinomaisuuteen, puhut asioista joihin heillä ei ole mitään kosketuspintaa. Heidän on kotonaan helpompi kestää sinua.
En minä ole saanut kunnolla suunvuoroa enää vuosikausiin. Muistelen, että nelisen vuotta sitten kävin äitini kanssa jollain tasolla tasavertaista keskustelua. Isän kohdalla siitä on pidempään. Vanhempani eivät esimerkiksi tienneet yli vuoteen, missä olen töissä, koska ei heitä kiinnosta kuunnella edes tuollaista asiaa. He puhuvat, minä kuuntelen.
Rumakäytöksisen tytönkin ovat kasvattaneet.
Vanhuksille on tyypillistä, että iän myötä aletaan keskittymään kaikenlaisiin vaivoihin, sairauksiin, lääkityksiin ja siihen syssyyn tulee kommentointeja lääkäreistä, hoitajista ym.
Olen monet kerrat laittanut merkille, kun olen kohdannut ikääntyneitä niin heidän aiheensa ovat juuri noita mitä mainitsin.
Entinen naapurini, nyt edesmennyt kävi eräässä eläkeläisten kokoontumisessa ja kertoi, että heillä on onneksi sääntö, että siellä ei kukaan saa puhua tai alkaa kertomaan sairauksistaan tms. Sanoin, että onpa erittäin hyvä sääntö.
Alue: Aihe vapaa
Provohan tämä on.