Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhemmillani ei ole enää muuta puhuttavaa kuin sairauskertomuksensa
14.03.2022 |
Iät heillä 60 ja 70 vuoden välissä, ja tätä on jatkunut jo vuosia, koko ajan pahentuen. Välimatkaa on sen verran paljon, että käydään heidän luonaan kerran kuussa tai kahdessa. Ovat itse sanojensa mukaan liian heikkoja matkustamaan, vaikka toinen on vielä työelämässäkin.
Elämään ei kuulu mitään muuta kuin sairaudet. Taas kuuntelin saman kelan, jonka kuulin jo viime kesänä. Katsoin mielenkiinnosta kelloa, ja kahden päivän vierailusta kului yhteensä viisi tuntia heidän sairauksiensa kuunteluun. Mihin nyt kolottaa, mitä lääkkeitä ja hoitoja kokeiltu, mikään ei toimi, voi voi, jne. Monologia ei oikein saa poikki, jos saa, niin pariksi minuutiksi kunnes voivottelu alkaa taas. Isä jättää teatraalisesti dosenttinsa aina ruokapöytään levälleen joka ruuan ja kahvin jälkeen.
Olen yrittänyt kannustaa heitä ihmisten ilmoille ja puhumaan positiivisemmista asioista, mistä he eivät pidä. 14-vuotias tyttäreni kertoi, että mummo ja pappa ovat alkaneet puhua hänelle vaivoistaan. Mummo on näyttänyt hänelle jotain reumatismipatteja sekä mustelmaa, ja kertonut tytölle mitä lääkkeitä käyttää, ja voivotellut miten kipeä on. Eli valitus alkaa kaatua lasteni niskaan, jos en itse kuuntele. Vanhempani suuttuvat ja loukkaantuvat, äiti jopa itkee jos sanon yhtään kovemmin, että jutut kuormittaa ja puhutaan välillä jostain muusta. Mikä eteen?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Toinen on tosiaan työelämässä, matkustavat ulkomaille vähintään kerran vuodessa ja heillä on mökki, jossa puuhailevat keväästä syksyyn. Minun on vaikea täysin uskoa elämän kurjuuteen, joten siksi en suostu olemaan pelkkä tunteiden kaatopaikka ja psykologi. Plus se kuormittaa itseä henkisesti tosi paljon, eikö teitä?
No mutta heillähän on elämää, aloituksesi ihan toista. Tiota "dosenttia" ( dosettia) kyllä ihmettelen, tuttu yli 90 hallitsee lääkkeensä ilman apulaitetta. Vaikks on sydän/verenpaine/db ym
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin yli 80-vuotiaana huvittaa kun pidätte 60-70-vuotiaita vanhoina keksien heistä tarinoita.
Itse olin vielä alle 70 hyvin nuori.
Nyt olen vanha mutta lapseni eivät varmaan lääkkeittäni tiedä. Hoidan asiani itse, en tarvitse mitään lähihoitajaa laittamaan lääkkeitä kun ihan itse osaan ne ottaa purkista tai lääkelevyistä enkä sekoile niiden kanssa.
Vanhuus alkaa noin 85.
Vierailija kirjoitti:
Sama se on sulla edessä kun vanhaksi tulet. Ei niiltä kaikilta vaivoilta ja kivuilta kauaksi matkusteta hyvä kun lähikauppaan pääset..
Varmaan niin, mutta miksi niistä pitää jauhaa tauotta?
Kahdeksankymppinen monista vaivoista kärsinyt anoppinikin ihmetteli, kun hänen ystävänsä eivät enää juuri muusta puhu kuin sairauksistaan. Anoppi ei omillaan juurikaan hekumoinut.
Aloita itse niin henkevät keskustelut kuin kykenet, miksi vanhempiesi pitäisi viihdyttää sinua .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule Ap sinä tulet olemaan vanhana aivan samanlainen sairauksista reikuttaja luin vanhempanikin. Joten kasvata selkäranka ja opi olemaan kunnon lapsi vanhemmillesi. Äläkä ole nillittävä hiekkalaatikkokakara.🖕
Alue: Aihe vapaa
Aloitus on neljä vuotta vanha.