Lue keskustelun säännöt.
Perintövero - mitä me nyt tehdään?
17.08.2015 |
Vanhemmat ovat siis tehneet keskinäisen hallintaoikeustestamentin, mutta ovat omin päin lisänneet testamenttiin lauseen, että leski saa käyttää, myydä ja hallinnoida omaisuutta parhaaksi katsomallaan tavalla. Ovat ottaneet mallia hallintaoikeustestamentista, mutta lisänneet sinne tuon myynti- ja hukkaamisoikeuden.
Jos tuo tuollaisenaan menee läpi, joudumme maksamaan täydet perintoverot (toki hallintaoikeusvähennys poislukien)
Voiko tätä kiistää välejä menettämättä?
Kommentit (131)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 08:23"]
No meillä oli tällainen tapaus ja tässä leski tarjoutui maksamaan lasten perintöverot. Täytyy sanoa, että tuntuisi kohtuuttomalta, että toisen puolison kuollessa toinen joutuisi vaikeuksiin omaisuuden palastelemisen takia.
[/quote]
Tämä lienee aika tavallista sellaisissa tapauksissa, että kuolinpesä jää jakamattomana lesken hallintaan. Homma voi mennä hankalaksi siinä vaiheessa, kun leski makaa vuosikymmeniä dementoituneena tai tiedottomana, eivätkä perilliset kehtaa jakaa edes vainajan perintöä, saati sitten edelleen "elossa" olevan vanhemman osuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisikohan nyt kyseessä tilanne, jossa isä yrittää jättää lapset toissijaisen perijän rooliin? Tällöinhän koko omaisuus jää leskelle, jolla on lähes täysi omistusoikeus saamaansa perintöön. Vasta lesken kuoltua ensin kuolleen omaisuus (tai sen sijalle hankittu omaisuus) siirtyy hänen testamentissa osoittamalleen taholle ja verot lankeavat maksuun vasta tässä vaiheessa. Jos näin on myös AP:n tapauksessa, niin silloin ensisijaisilla perijöillä on kuitankin oikeus vaatia lakiosaansa.
Jos omaisuuden omistusoikeus ei siirry perilliselle, niin silloin ei myöskään tule veroja maksettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:20"]
Voi hyvät hyvvykät. Jos on ovat vielä elossa. Jos mun penskat alkas olla jakamassa omaisuutta lakimiesten kanssa ennen kuin meidän aika olisi jättäny niin huolehtisin kyllä tasan tarkkaan etteivät saisi latin latia. Kyllä omaisuus olis pantu niin tasaseks ennen sitä. Hitto että tympii nämä ahneet ihmiset täällä.
[/quote]
Ahne on tässä tapauksessa leski, joka haluaa maksattaa perintöverot lapsilla, mutta pidättää itsellään oikeuden myydä perintö ja pitää kaikki rahat. Eli käytännössä hän perisi kaiken, mutta lapset hoitaisi verot.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 09:19"]
[quote author="Vierailija" time="17.08.2015 klo 15:20"]
Voi hyvät hyvvykät. Jos on ovat vielä elossa. Jos mun penskat alkas olla jakamassa omaisuutta lakimiesten kanssa ennen kuin meidän aika olisi jättäny niin huolehtisin kyllä tasan tarkkaan etteivät saisi latin latia. Kyllä omaisuus olis pantu niin tasaseks ennen sitä. Hitto että tympii nämä ahneet ihmiset täällä.
[/quote]
Ahne on tässä tapauksessa leski, joka haluaa maksattaa perintöverot lapsilla, mutta pidättää itsellään oikeuden myydä perintö ja pitää kaikki rahat. Eli käytännössä hän perisi kaiken, mutta lapset hoitaisi verot.
[/quote]
Eikä tällainen veme verottajalle läpi. Verottaja laskuttaa perintöverot siltä, joka omaisuuden perii eli jolla on omistusoikeus omaisuuteen. Leski ei voi myydä omaisuutta, vaikka hänellä olisi hallinta oikeus, jos joku muu omistaa sen. Jos leski omistaa, hän maksaa verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 09:49"]
Miten on jakaamaton kuolinpesä?
[/quote]
jakamaton siis
Selvintä on tehdä keskinäinen omistusoikeustestamentti, silloin leski perii puolisonsa ja maksaa siitä perintöveron. Lesken perintö on verovapaata 60.000 euroon saakka. Jos lapset haluavat, voivat he vaatia lakiosansa ja maksavat tietenkin perintöveron perimästään omaisuudesta.
Me olemme tehneet sellaisen ja lisänneet lausekkeen:"Toivomme rintaperillistemme pidättäytyvän vaatimasta lakiosiaan lesken eläessä."
Laadimme testamentin lastemme läsnäolessa(nuorin laati, hän on juristi) ja kaikki olivat sitä mieltä, että juuri näin on hyvä. Meillä on kerrostalokolmio, mökki ja rahastosijoituksia. Lapset ovat 40, 38 ja 34. Itse jäimme juuri eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusoikeustestamenttia suosittelen just tuolla lausekkeella, että lasten vuoro on vasta lesken kuoltua. Tuntuu hurjalta, että ensin yhdessä säästetään vanhuuden varalle vaikka velaton asunto ja rahaa jokunen kymppitonni ja sitten kun toinen kuolee, niin ne vaivalla säästetyt rahat joutuisi antamaan pois ja olisi ihan rahaton.
Melkein kaikissa maissa leski perii puolisonsa, jos testamentissa ei toisin ole määrätty. Suomi ja Ruotsi taitavat ole ainoita poikkeuksia, joissa näin ei ole, vielä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:42"]
Omistusoikeustestamenttia suosittelen just tuolla lausekkeella, että lasten vuoro on vasta lesken kuoltua. Tuntuu hurjalta, että ensin yhdessä säästetään vanhuuden varalle vaikka velaton asunto ja rahaa jokunen kymppitonni ja sitten kun toinen kuolee, niin ne vaivalla säästetyt rahat joutuisi antamaan pois ja olisi ihan rahaton.
Melkein kaikissa maissa leski perii puolisonsa, jos testamentissa ei toisin ole määrätty. Suomi ja Ruotsi taitavat ole ainoita poikkeuksia, joissa näin ei ole, vielä.
[/quote]
Ajatus on todella kaunis mutta käytännössä moni lapsi on menettänyt kaiken kun eivät ole lakiosaa vaatinut silloin kun sitä piti vaatia.
Lasten pitäisi saada lainhuuto sille mikä heille kuuluu muuten saattaa käydä huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 10:42"]
Omistusoikeustestamenttia suosittelen just tuolla lausekkeella, että lasten vuoro on vasta lesken kuoltua. Tuntuu hurjalta, että ensin yhdessä säästetään vanhuuden varalle vaikka velaton asunto ja rahaa jokunen kymppitonni ja sitten kun toinen kuolee, niin ne vaivalla säästetyt rahat joutuisi antamaan pois ja olisi ihan rahaton.
Melkein kaikissa maissa leski perii puolisonsa, jos testamentissa ei toisin ole määrätty. Suomi ja Ruotsi taitavat ole ainoita poikkeuksia, joissa näin ei ole, vielä.
[/quote]
No noin pienissä pesissä sillä eiole niin suurta merkitystä ole mutta jos varallisuutta on enempi niin voi hävitäkin enemmän.
Ap tässä, hei!
Kiitos kaikille ajatuksista ja neuvoista! Tuo en muuten ollut minä, joka kysyi lisää ajatuksia. Tässä siis ongelma on se, että tuo testamentti on laadittu sellaiseen muotoon, että on ikäänkuin hallintaoikeustestamentti, ja sitä tekstissä käytetty, mutta lisätty sinne omia lausekkeita. Jos olisikin ihan omistusoikeustestamentti, se olisi ihan ok, koska vaikkemme koskaan saisi mitään, emme kuitenkaan maksaisikaan mitään. Mikään ei siis meidän osalta muuttuisi.
Nyt kuitenkin uutena twistinä kävi ilmi, että äiti on huijannut isän allekirjoittamaan tämän. Isän omaa tahtoa kun kysyttiin, hän kertoi toiveensa olevan, että kaikki menisi tasapuolisesti "ja kukaan ei joudu kuseen". Varattiin sitten aika asianajotoimistoon, jossa isä saa nyt sitten vailla painostusta ja turvallisessa ympäristössä kertoa mitä hän haluaa. Äiti kuuli tästä, ja siitä lähtien on tullut aikamoisia syyllistyspuheluita jne. Kyse ei nyt ole siis mistään takuueläkkeelle jäävästä leskestä köyhäintalossa. Äidillä on omaa omaisuutta jos ei nyt paljon, niin huomattavasti kuitenkin. Eläkekin on enemmän mitä esim. meidän perhe tällä haavaa saa yhteensä.
Tämä on tosi, tosi paska tilanne... Ja siis meille on ihan ok, jos ei saada mitään. Se ei kuitenkaan oikein käy, että me maksetaan tyhjästä ja ollaan siten pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:11"]
Ap tässä, hei!
Kiitos kaikille ajatuksista ja neuvoista! Tuo en muuten ollut minä, joka kysyi lisää ajatuksia. Tässä siis ongelma on se, että tuo testamentti on laadittu sellaiseen muotoon, että on ikäänkuin hallintaoikeustestamentti, ja sitä tekstissä käytetty, mutta lisätty sinne omia lausekkeita. Jos olisikin ihan omistusoikeustestamentti, se olisi ihan ok, koska vaikkemme koskaan saisi mitään, emme kuitenkaan maksaisikaan mitään. Mikään ei siis meidän osalta muuttuisi.
Nyt kuitenkin uutena twistinä kävi ilmi, että äiti on huijannut isän allekirjoittamaan tämän. Isän omaa tahtoa kun kysyttiin, hän kertoi toiveensa olevan, että kaikki menisi tasapuolisesti "ja kukaan ei joudu kuseen". Varattiin sitten aika asianajotoimistoon, jossa isä saa nyt sitten vailla painostusta ja turvallisessa ympäristössä kertoa mitä hän haluaa. Äiti kuuli tästä, ja siitä lähtien on tullut aikamoisia syyllistyspuheluita jne. Kyse ei nyt ole siis mistään takuueläkkeelle jäävästä leskestä köyhäintalossa. Äidillä on omaa omaisuutta jos ei nyt paljon, niin huomattavasti kuitenkin. Eläkekin on enemmän mitä esim. meidän perhe tällä haavaa saa yhteensä.
Tämä on tosi, tosi paska tilanne... Ja siis meille on ihan ok, jos ei saada mitään. Se ei kuitenkaan oikein käy, että me maksetaan tyhjästä ja ollaan siten pulassa.
[/quote] No hyvä!
Tuo oli viisas teko. Äitiä ei kannata kuunnella koska hän on puoluellinen ja pystyy vaan päättämään omista asioista. Isäsi saa ilmaista tahtonsa ja sehän sen testamentin tarkoitus on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:12"]
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[/quote]
Joo, ihmiset ovat erilaisia. Toiset jakavat elinaikanaan kaikenlaista ennakkoon rauhassa perillisten kanssa yhdessä neuvotellen - ja kun kuolema koittaa, niin vältytään suurimmilta riidoilta ja epäselvyyksiltä perunkirjoituksen yhteydessä. Toiset taas panttaavat itsellään kaiken omaisuutensa viimeiseen hengenvetoon asti, vaikkeivät kaikkea enää tarvitsisikaan (esim kesämökki, jolla ei edes pysty enää käymään), ja toteavat vain tyynesti, että tapelkaa sitten kun olen kuollut.
Liittyy varmaan siihen, miten luontevaksi ajatuksen omasta poismenostaan kokee ja miten paljon haluaa ajatella niitä, jotka jäävät jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:12"]
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[/quote]
Joo, ihmiset ovat erilaisia. Toiset jakavat elinaikanaan kaikenlaista ennakkoon rauhassa perillisten kanssa yhdessä neuvotellen - ja kun kuolema koittaa, niin vältytään suurimmilta riidoilta ja epäselvyyksiltä perunkirjoituksen yhteydessä. Toiset taas panttaavat itsellään kaiken omaisuutensa viimeiseen hengenvetoon asti, vaikkeivät kaikkea enää tarvitsisikaan (esim kesämökki, jolla ei edes pysty enää käymään), ja toteavat vain tyynesti, että tapelkaa sitten kun olen kuollut.
Liittyy varmaan siihen, miten luontevaksi ajatuksen omasta poismenostaan kokee ja miten paljon haluaa ajatella niitä, jotka jäävät jälkeen.
[/quote]
Useimmilla kai ei ole hirveesti jakamistakaan ennakkoon. Asunto on ja ehkä mökki ja jonkun verran säästöjä. Mökki on usein se tärkein paikka ja siitä ei luovuta kuin pakon edessä. Isovanhempani viettävät siellä koko kesän, vaikka ovat jo yli 80-vuotiaita. Ovat muuten hyväkuntoisia. Vanhemmilla on oma mökki ja mekin olemme hankkineet omamme.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:12"]
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[/quote]
Joo, ihmiset ovat erilaisia. Toiset jakavat elinaikanaan kaikenlaista ennakkoon rauhassa perillisten kanssa yhdessä neuvotellen - ja kun kuolema koittaa, niin vältytään suurimmilta riidoilta ja epäselvyyksiltä perunkirjoituksen yhteydessä. Toiset taas panttaavat itsellään kaiken omaisuutensa viimeiseen hengenvetoon asti, vaikkeivät kaikkea enää tarvitsisikaan (esim kesämökki, jolla ei edes pysty enää käymään), ja toteavat vain tyynesti, että tapelkaa sitten kun olen kuollut.
Liittyy varmaan siihen, miten luontevaksi ajatuksen omasta poismenostaan kokee ja miten paljon haluaa ajatella niitä, jotka jäävät jälkeen.
[/quote] Tismalleen
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:12"]
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[/quote]
Joo, ihmiset ovat erilaisia. Toiset jakavat elinaikanaan kaikenlaista ennakkoon rauhassa perillisten kanssa yhdessä neuvotellen - ja kun kuolema koittaa, niin vältytään suurimmilta riidoilta ja epäselvyyksiltä perunkirjoituksen yhteydessä. Toiset taas panttaavat itsellään kaiken omaisuutensa viimeiseen hengenvetoon asti, vaikkeivät kaikkea enää tarvitsisikaan (esim kesämökki, jolla ei edes pysty enää käymään), ja toteavat vain tyynesti, että tapelkaa sitten kun olen kuollut.
Liittyy varmaan siihen, miten luontevaksi ajatuksen omasta poismenostaan kokee ja miten paljon haluaa ajatella niitä, jotka jäävät jälkeen.
[/quote]
Useimmilla kai ei ole hirveesti jakamistakaan ennakkoon. Asunto on ja ehkä mökki ja jonkun verran säästöjä. Mökki on usein se tärkein paikka ja siitä ei luovuta kuin pakon edessä. Isovanhempani viettävät siellä koko kesän, vaikka ovat jo yli 80-vuotiaita. Ovat muuten hyväkuntoisia. Vanhemmilla on oma mökki ja mekin olemme hankkineet omamme.
[/quote]
Jokainen voi miettiä asioita ja yleensä kun niihin paneutuu siitä tulee hyvä.
Ehkä lapsia voi myöskin auttaa muulla keinoin. Asuntolainan takaaminen tai sijoitusasunnon takaaminen. Oktalostakin moni on tehnyt osakeyhtiön ja jakanut verottajan säännön mukaisesti
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 09:49"]
Miten on jakaamaton kuolinpesä?
[/quote]
Kuolinpesä voi jäädä jakamatta vaikka tuomiopäivään. Jokainen perillinen maksaa veron omasta osuudestaan ja sillä sillä selvä. Kuolinpesäosuuksia voi myös ostaa ja myydä. Aika tavallista se onkin, että joku osakas haalii muiltakin kuolinpesäosuuksia.
Huono puoli hommassa on se, että kukaan ei tiedä, mistä kerätään rahat jonkun veron maksuun ja kun niitä jää maksamatta, voi koko kuolinpesä mennä ulosmittaukseen ja huutokauppaan. Sitten kun jaetaan, riittää laskemista kun joku omistaa 1/81 , toinen 2/37, joku 6/58 jne.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:05"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:12"]
Mielenkiintoisin piirre on kuitenkin vanhemmissa ja heidän järjenjuoksussa. Jotkut haluaa antaa elonsa aikana lapsilleen omaisuutta toiset taas ei. Toisilla on jonkinlainen pätemistarve ja testamentit laaditaan vähän samanlaisin tavoin kuin ap:n tapauksessa.
Hauskaa on aina kuulla tutuilta näitä juttuja
[/quote]
Joo, ihmiset ovat erilaisia. Toiset jakavat elinaikanaan kaikenlaista ennakkoon rauhassa perillisten kanssa yhdessä neuvotellen - ja kun kuolema koittaa, niin vältytään suurimmilta riidoilta ja epäselvyyksiltä perunkirjoituksen yhteydessä. Toiset taas panttaavat itsellään kaiken omaisuutensa viimeiseen hengenvetoon asti, vaikkeivät kaikkea enää tarvitsisikaan (esim kesämökki, jolla ei edes pysty enää käymään), ja toteavat vain tyynesti, että tapelkaa sitten kun olen kuollut.
Liittyy varmaan siihen, miten luontevaksi ajatuksen omasta poismenostaan kokee ja miten paljon haluaa ajatella niitä, jotka jäävät jälkeen.
[/quote]
Useimmilla kai ei ole hirveesti jakamistakaan ennakkoon. Asunto on ja ehkä mökki ja jonkun verran säästöjä. Mökki on usein se tärkein paikka ja siitä ei luovuta kuin pakon edessä. Isovanhempani viettävät siellä koko kesän, vaikka ovat jo yli 80-vuotiaita. Ovat muuten hyväkuntoisia. Vanhemmilla on oma mökki ja mekin olemme hankkineet omamme.
[/quote]
Tarkoitin siis, että jakaa ennakkoon sellaista mitä ei itse tarvitse, esim juuri mökki, jos siellä ei enää käy. Tai muttaa pienempään asuntoon ja antaa välirahat ennakkoperintönä. Tai sitten ei varsinaisesti jaa mitään, mutta sopii perillisten kanssa etukäteen mitä kukakin aikanaan saa. Eräs tuttu, jolla oli paljon lapsia teki näin, pitivät useita pitkiä neuvotteluja yhdessä ja päätyivät lopulta kaikkia miellyttävään ratkaisuun. Perunkirjoitus oli sitten pelkkää tekniikkaa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 13:24"]
Asuntoa tyhjennellessä löytyi mm avioehto ja se että koti oli isämme nimissä, eli äitipuoli oli unohtanut ihan koko jutut ja me sitten vaan maksettiin paljon veroja....
Käynti virallisella lakimiehellä kannattaa, jos ei ole simppeli perhe, äiti isä ja 3 lasta ja kaikki ajattelee omilla aivoillaan.
[/quote]
Ette sitten tienneet, että avioehdot rekisteröidään maistraatissa? Näin juuri siltä varalta, että leski ei pimitä omaisuutta perillisiltä hävittämällä avioehdon. Olisi pitänyt tietää avioehdon olemassaolo perunkirjoituksessa.