Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa kaiken kritiikkinä
Väsynyt
13.03.2022 |
Mitä tehdä kun mies ottaa kaiken sanomani kritiikkinä?
On ollut pahalla tuulella nyt enemmän tai vähemmän kaksi vuotta. Ajattelin ensin, että miesten vaihdevuodet. Mutta tilanne vain kärjistyy.
Mies on puolustuskannalla ja huutaa pienistä asioista. Esimerkki : hän sanoi, katso vaan sitä ohjelmaa mitä haluat. Minä sanoin, en katsokaan sitä tänään, en katso nyt telkkaria joten katso sinä mitä haluat, eikös se ollut se elokuva X minkä halusit nähdä? Siinä luen kirjaa ja mies selailee telkkaria ja alkaa katsoa jotain. Kysyin että no mitäs katsot ? Vastaus : ” NO SITÄ ELOKUVAA X SITÄHÄN SINÄ HALUSIT KATSOA!!” Seuraa huuto että minä en kuuntele, vaadin katsomaan elokuvaa X enkä olekaan sitten kiinnostunut, ja 10minuutin monologi siitä miten keskustelu meni ennen sitä. Jos sanon selvä, anteeksi käsitin väärin jatkuu huuto KAI VÄÄRIN KÄSITÄT KUN ET KUUNTELE! Jne.
Toinen tilanne tänään. Mies lähdössä ulos lapsen kanssa. Lapsella ei sukkia. Mies on ulkovaatteissa jo ja vein lapselle sukat. Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia . Vastaus NO PUHTAITA MUTTA KUN TULET SIIHEN TIELLE KUN YRITÄN JÄRJESTÄÄ NÄMÄ PYYKIT .. jne huutaen.
Ja sitten perään huusi vielä että minulla on asenneongelma ja kritisoin häntä kokoajan että se kun annoin lapselle sukat ja kysyin onko pyykit puhtaita vai likaisia oli kritiikkiä.
Tuntuu että sanon mitä tahansa mies sanoittaa tilanteen niin jälkeen päin minulle, että minä olen kritisoinut häntä niin ja näin. Vaikka en olisi sanonut mitään. Mies myös hokee että minä en selvästi halua olla hänen kanssaan ja olen hänen kanssa vain pakosta , vitsailee asialla koko ajan. Se on todella outoa ja vaivaannuttavaa. Jos vaikka olemme lenkillä, vitsailee yhtäkkiä ihan puun takaa että niin, kun sinun elämäsi on niin kamalaa kun olet jumissa kanssani.
Olen yrittänyt saada miestä avautumaan ja keskustelemaan, ei onnistu. Olen yrittänyt kysyä sovitaanko kirjallisia sääntöjä asioista ja kodinhoitovastuista, ei suostu. Sitten kun niitä sääntöjä ei ole niin helppo hänen taas syyttää että minä kritisoin/ en tee jotain asiaa kun mitään ei ole sovittu.
Hän suoraan sanottuna tuntuu keksivän päästään asioita. Olemme keskustelleet hamsterin hankinnasta lapselle. Ehdotin että tehtäisiin hoitokalenteri niin pysytään kartalla kumpi hoitanut eläimen milloin- ei suostu. Kommentoi vaan että turha tehdä kalenteria koska minä kuulema joka tapauksesa valitan, kritisoin enkä pidä omaa osaani vastuusta . Mikä ei pidä paikkansa ! Hän maalaa aivan outoja kuvia asioista.
Olisiko täällä ketään samantyyppistä ihmistä paikalla, joka käyttäytyy kuin mieheni ja osaisi selittää mistä kiikastaa? Mikä on paras toimintamalli tällaisen ihmisen kanssa? Vetäytyminen / hiljaisuus/ rehellisyys… mitä.
Antakaa vinkkejä. En haluaisi erota kun meillä on hyvä elämä yhdessä silloin kun on. Viime aikoina vaan on tuntunut että olen todella huono kumppani ja teen puolisoni onnettomaksi. Koitan jaksaa yrittää mutta en voi sille mitään että alkaa turhauttaa ja masentaa, kuunnella jatkuvaa valitusta.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
Jos olisin sinä, niin kysyisin mieheltä
"Millä sanoilla minun olisi mielestäsi tiedusteltava koirien lenkitystilannetta niin, että se ei herätä sinussa suuttumusta?"
Tästä voi aueta aivan uusi keskustelu. Että anteeksi rakas, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä sanoja enää käyttäisin kun minusta vaikuttaa että loukkaannut niistä kaikista, joten minun on vaikea enää puhua sinulle.
Olen kokeillut tätä. Mies piti taas sitä alentuvana/sarkastisena. Mutta jos kysyn tulee syytös että minä syytän häntä, epäilen, en luota häneen jne. Nämä joka tapauksesa on ne koirat käynyt lenkillä tai ei. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on miehen omaa epävarmuutta, egonsa pienuutta ja muita pelkoja, joita hän heijastaa ja purkaa sinuun.
No mites näitten kanssa sitten eletään?
Siedän vaan ?Ap
Sietämistähän se on, jos haluaa elää käytöstavattoman, alistavan, kiristävän, lannistavan ja manipuloivan ihmisen kanssa. Mitä se elämä sitten on, ei kovin hehkeää varmaan.
Aina voi tietty valita olla elämättä sellaisen ihmisen kanssa. Yksi ja ainut elämä meillä kuitenkin vaan.
Mainitaan tässä nyt vielä lapsenkin etu, että millaisen kasvatuksen haluat hänelle antaa. Sellaisen mallin että perheenjäseniä voi kohdella miten sattuu?
Kai sitä vaan toivoisin, että asiat korjaantuisi.
En haluaisi menettää kaikkea sitä yhteistä, mitä meillä on. Mies huutaa lapsillekin. Tilanne on pahentunut parissa viime vuodessa.Ymmärrän etten voi muuttaa toista mutta kyllähän terapiassakin ihmiset onnistuvat muuttumaan. Olen ehkä naiivi mutta haluaisin niin onnistua tässä. Auttaa miestäni onnistumaan. Mutta tuntuu tosiaan että minun täytyisi esittää aivan eri ihmistä jotta hän olisi tyytyväinen. Lapset eivät sellaiseen mielistelyyn pysty koska ovat impulsiivisia ja aitoja, ja niille mies huutaa usein sitten. Kun mielistelen, ensin tuntui että se lopetti huutamisen ja kritisoinnin mutta nyt se ei enää riitä. Ja raskasta mielistellä toista. Surullista ja oma itse katoan. Haluaisin kuitenkin rakastaa miestäni kuten ennenkin, omana itsenäni. Ap
Ei semmoinen mielistelyelämä ole mistään kotoisin. Ei se ole oikein sinua, lapsia tai miestäsikään kohtaan. Ymmärrän kyllä että tietenkin haluaisit korjata tilanteen ennalleen, se on luonnollista. Mutta muuttumalla muuksi kuin olet aiheutat vain lisää vahinkoa. Taas jos lapset mainitaan, niin ei se ole heillekään tervettä nähdä että äiti vetää jotain roolia että kelpaisi miehelleen.
Kysy miten voit auttaa ja kerro että haluaisit että asiat olisivat eri tavalla/paremmin (konkreettisesti miten, ei pelkillä tunnesanoilla). Voit sanoa myös että tällainen elämä ei tule puoleltasi jatkumaan, mutta rakkautta ja halua olla yhdessä on vielä ja että mielelläsi miestä tukisit jos hällä on paha olla ja haluaa muutosta. Mutta yhtä ystävällisen lempeästi voit kertoa myös että sinä ja lapsesi haluatte elää elämää jossa ei ole syytöksiä ym. riehumista, ja että jos hänen kanssaan se ei ole mahdollista, niin sitten jatkatte ilman häntä. Kyllä se kannattaa ihan ääneen sanoa. Eikä vähiten itselleen.
Minusta tuntuu, nyt kun luin tuon yhden kommentin jossa joku oli kyllästynyt puolisoonsa, että ehkä mieheni on vain kyllästynyt minuun. Ehkä hän on kyllästynyt parisuhteeseen.
Koska kun olen ottanut asioita esille ja pyrkinyt ratkaisemaan , vähän niinkuin miten tässä kehotetaan niin mieshän sanoo että jos ei miellytä, tuossa on ovi. Sanoo aina jälkeen päin ettei tarkoita sitä että haluaisi avioeron, mutta ei aio muuttua ja minun täytyy hyväksyä hänet sellaisena kuin on tai voin ottaa eron. Mies ei tunnu oikein jaksavan lapsiakaan. Valittaa vaan miten ei saa hetkeäkään levätä jne ja häneen kohdistuu vain vaatimuksia ja syytöksiä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Hyvä idea mutta mies on sanonut että kun puhun noin ”voisin viedä” tai pyydän lenkille mukaan, niin se on manipulointia ja vihjailua joka pyrkii hänen syyllistämiseen. Että ihan miehen pyynnöstä pyrin viestimään selkeästi ja asiapitoisesti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
No jos aikuiselta mieheltä ei saa edes kysyä ilman että ukko loukkaantuu onko koirat käyneet lenkillä niin vika ei ole enää kysyjässä eikä kysymyksen asettelussa. Nuo on ihan tavallisia arkipäivän kysymyksiä joihin nyt vaan pitää osata vastata ilman että kysyjän täytyy naamioida kysymykset toteamuksiksi.
Olen samaa mieltä 😅🤣 kiitos, ihan naurattaa kun ajattelen tätä että missä ihmeen vaiheessa avioliitto kasvaa näin solmuun että edes tätä ei voi kysyä! Mutta näin on asia. Kai tämä on pitkän tien tulos. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Myönnän että olen kysynyt tätä mieheltä suoraan. Koska välillä hän on vain niin outo. Ja hän on vannonut ettei ikinä pettäisi eikä ole suhdetta. Kysyin tätä aivan vastikään kun mies sai ihmeellisen kohtauksen siitä kun minun ja lasten reissu meinasi peruuntua. Hänen oma viikonloppunsa meinasi peruuntua siis myös. Mies käytännössä omalla oikuttelullaan pakotti meidät lähtemään silti koska olin luvannut hänelle sen vlopun. Vaikka oli myös oikeita syitä olla lähtemättä. Silloin nousi minulla jokin epäilys ja aavistus ja kysyin. Ja vannoi ettei ole suhdetta. Ei suuttunut tosin ja sanoi että yhtä hyvin voisi epäillä minua suhteesta koska työni on eri paikkakunnalla. Ap
Jos tilanne on kestänyt jo kaksi vuotta niin en kyllä näe kuin kaksi vaihtoehtoa:
1. ero. Minusta tämä olisi jo kahden vuoden jälkeen aivan oikeutettu.
2. kerrot miehelle, että mikäli tilanteeseen ei haeta välittömästi apua ja niin että myös mies tekee kaikkensa suhteen eteen ja muuttaa omaa asennettaan niin lähdet suhtesta. Ja mikäli mikään ei muutu esim. pariterapian myötä niin silloinkin suhde päättyy.
Nythän mies on varmaan sellaisessa kuvitelmassa, että kun olet kaksi vuotta katsellut häneltä tuollaista käytöstä niin hän voi vaan jatkaa sinun haukkumista ja manipuloimista. Kuulostaa noiden esimerkkitilanteiden perusteella tekevän tätä myös lasten kuullen eli jo sen vuoksi tuohon pitää tulla välittömästi stoppi. Ei kukaan kohtele noin rakastamaansa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Hyvä idea mutta mies on sanonut että kun puhun noin ”voisin viedä” tai pyydän lenkille mukaan, niin se on manipulointia ja vihjailua joka pyrkii hänen syyllistämiseen. Että ihan miehen pyynnöstä pyrin viestimään selkeästi ja asiapitoisesti. Ap
Onko siis käynyt niin, että miehen olisi pitänyt koirat viedä muttei ole vienyt eikä ole sanonut mitään? Onko teillä sovittu joku systeemi tuohon? Kun mietin niin voihan olla että mies oikeasti on syystä tai toisesta aivan vereslihalla ilman omaa syytään. Onhan sekin teoriassa mahdollista, että oikeasti olet kävelevä moite ja pettymys. Mutta sitten sun on heitettävä pallo miehelle. Kerrottava, että perheessä on tällaisen informaation kuljettava, ja jos mies ei sitä sulata että häneltä kysytään, on hänen asiansa kertoa oma-aloitteisesti kysymättä, onko koirat käyneet lenkillä vaiko eikö. Joko tämä tai sitten lista ovipieleen johon kuittaa lenkin. Jos tämä ei sovi eikä kysyä saa, kysymys on puhtaasti manipuloinnista.
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri täydellisesti epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän sairaalloisen huonosta itsetunnosta kumpuavat raivokohtaukset. Mitään muuta eivät elämässä pelkää niin paljon kuin hylkäämistä ja torjuntaa. Tulkitsevat eleet, ilmeet ja sanomiset vääristävän linssin läpi traumojensa vuoksi. Toipua voi mutta se vaatii oman halun muuttaa itseään ja käytöstään. Paradoksaalisesti epävakaa pelkää hylkäämistä, ja saa sietämättömällä käytöksellään ihmiset hylkäämään hänet.
T. Ex-epävakaa
Hei ex-epävakaa, varmasti onkin totta että moni epävakaa oikeuttaa huonon käytöksensä diagnoosillaan, mutta varmasti olet "sisäpiiriläisenä" tietoinen että ei se epävakaus itse aja ketään tuolla lailla käyttäytymään. Epävakaus aiheuttaa sisäisiä oloja, kusipäisyys ulkoisia tekoja.
t: epävakaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia ei ikinä jälkikasvua surkeaitsetuntoisten kilttisten kanssa. Lapset kärsivät aivan älyttömästi tuollaisesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
Jos olisin sinä, niin kysyisin mieheltä
"Millä sanoilla minun olisi mielestäsi tiedusteltava koirien lenkitystilannetta niin, että se ei herätä sinussa suuttumusta?"
Tästä voi aueta aivan uusi keskustelu. Että anteeksi rakas, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä sanoja enää käyttäisin kun minusta vaikuttaa että loukkaannut niistä kaikista, joten minun on vaikea enää puhua sinulle.
Olen kokeillut tätä. Mies piti taas sitä alentuvana/sarkastisena. Mutta jos kysyn tulee syytös että minä syytän häntä, epäilen, en luota häneen jne. Nämä joka tapauksesa on ne koirat käynyt lenkillä tai ei. Ap
Mä varmaan vaan ilmoittaisin, että koska en pysty enää kysymään koirien lenkityksestä enkä ottamaan sitä puheenaiheeksi ilman että räjähdät, en voi enää osallistua kyseiseen kotityöhön, ja että jaan mielellään lenkitystaakan kun vaan asiasta pystyy aikuismaisesti juttelemaan.
Ah miten ahdistus nousee kun edes ajattelen että joutuisin elämään tuollaisessa suhteessa. Ap, hyvänen aika, älä jatka tuota :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkkään itseeni kohdistuvan kritisoinnin ja huutamisen pystyisin vielä kestämään ja yrittäisin selvittää mistä johtuu, mutta lapsiin kohdistuvana tuo menee liian pitkälle. Minä en näe tuossa muuta vaihtoehtoa kuin eron. Olet yrittänyt jo vaikka mitä, mutta tilanne on vain pahentunut. Miehesi kohtelee sinua ja lapsia kaltoin. Onko tuo todella sellainen ilmapiiri, jossa haluat lastesi elävän? Haluatko opettaa tällaisen perhemallin lapsillesi? Mies huutaa, muut vikisee? Te ansaitsette parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Myönnän että olen kysynyt tätä mieheltä suoraan. Koska välillä hän on vain niin outo. Ja hän on vannonut ettei ikinä pettäisi eikä ole suhdetta. Kysyin tätä aivan vastikään kun mies sai ihmeellisen kohtauksen siitä kun minun ja lasten reissu meinasi peruuntua. Hänen oma viikonloppunsa meinasi peruuntua siis myös. Mies käytännössä omalla oikuttelullaan pakotti meidät lähtemään silti koska olin luvannut hänelle sen vlopun. Vaikka oli myös oikeita syitä olla lähtemättä. Silloin nousi minulla jokin epäilys ja aavistus ja kysyin. Ja vannoi ettei ole suhdetta. Ei suuttunut tosin ja sanoi että yhtä hyvin voisi epäillä minua suhteesta koska työni on eri paikkakunnalla. Ap
Jos se näyttää paskalle ja haisee paskalle, se todennäköisesti on paskaa.
Tietenkään mies ei myönnä kun suoraan kysyt. Ihan sama kysytkö vai et. Unohda se vastaus.
Mulla on myös kokemus ihan samanlaisesta että mies heittäytyi vittumaiseksi ja kummalliseksi (vrt. tuo teidän reissunperuuntumispaniikki) löydettyään uuden, että sai eroon vauhtia. Yleensä en ole mitään pettämisjuttuja nettikeskusteluissa huutamassa, mutta mun paskapuhemittari on jo näin linjoja pitkin punaisena näistä jutuista joten on ihan pakko sanoa että todennäköisesti tässä ei oo nyt miehellä puhtaat jauhot pussissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri täydellisesti epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän sairaalloisen huonosta itsetunnosta kumpuavat raivokohtaukset. Mitään muuta eivät elämässä pelkää niin paljon kuin hylkäämistä ja torjuntaa. Tulkitsevat eleet, ilmeet ja sanomiset vääristävän linssin läpi traumojensa vuoksi. Toipua voi mutta se vaatii oman halun muuttaa itseään ja käytöstään. Paradoksaalisesti epävakaa pelkää hylkäämistä, ja saa sietämättömällä käytöksellään ihmiset hylkäämään hänet.
T. Ex-epävakaa
Hei ex-epävakaa, varmasti onkin totta että moni epävakaa oikeuttaa huonon käytöksensä diagnoosillaan, mutta varmasti olet "sisäpiiriläisenä" tietoinen että ei se epävakaus itse aja ketään tuolla lailla käyttäytymään. Epävakaus aiheuttaa sisäisiä oloja, kusipäisyys ulkoisia tekoja.
t: epävakaa
No hei. Tuolla logiikalla esim. estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä bunkkeroituu kotiinsa koska hän on k*sipää. Ja nimenomaan painotin sitä vastuunottamista (=avun hakemista) kommentissani. Käytöstään on aika vaikea muuttaa niin kauan kun itsereflektiokyky on heikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Myönnän että olen kysynyt tätä mieheltä suoraan. Koska välillä hän on vain niin outo. Ja hän on vannonut ettei ikinä pettäisi eikä ole suhdetta. Kysyin tätä aivan vastikään kun mies sai ihmeellisen kohtauksen siitä kun minun ja lasten reissu meinasi peruuntua. Hänen oma viikonloppunsa meinasi peruuntua siis myös. Mies käytännössä omalla oikuttelullaan pakotti meidät lähtemään silti koska olin luvannut hänelle sen vlopun. Vaikka oli myös oikeita syitä olla lähtemättä. Silloin nousi minulla jokin epäilys ja aavistus ja kysyin. Ja vannoi ettei ole suhdetta. Ei suuttunut tosin ja sanoi että yhtä hyvin voisi epäillä minua suhteesta koska työni on eri paikkakunnalla. Ap
Mun ex- mies ja lasten isä muuttui aivan samanlaiseksi. Kylmät väreet meni selässä kun luin ap:n kirjoituksia. Ja taustalla oli miehen salasuhde työkaveriin. Eikä myöntänyt pettämistä ennen kuin itse tein salapoliisin työn ja sain pettämisen selville.
Sano mun sanoneen, että miehelläsi on toinen nainen. Mun ex petti minua työpäiviensä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri täydellisesti epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän sairaalloisen huonosta itsetunnosta kumpuavat raivokohtaukset. Mitään muuta eivät elämässä pelkää niin paljon kuin hylkäämistä ja torjuntaa. Tulkitsevat eleet, ilmeet ja sanomiset vääristävän linssin läpi traumojensa vuoksi. Toipua voi mutta se vaatii oman halun muuttaa itseään ja käytöstään. Paradoksaalisesti epävakaa pelkää hylkäämistä, ja saa sietämättömällä käytöksellään ihmiset hylkäämään hänet.
T. Ex-epävakaa
Hei ex-epävakaa, varmasti onkin totta että moni epävakaa oikeuttaa huonon käytöksensä diagnoosillaan, mutta varmasti olet "sisäpiiriläisenä" tietoinen että ei se epävakaus itse aja ketään tuolla lailla käyttäytymään. Epävakaus aiheuttaa sisäisiä oloja, kusipäisyys ulkoisia tekoja.
t: epävakaa
No hei. Tuolla logiikalla esim. estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä bunkkeroituu kotiinsa koska hän on k*sipää. Ja nimenomaan painotin sitä vastuunottamista (=avun hakemista) kommentissani. Käytöstään on aika vaikea muuttaa niin kauan kun itsereflektiokyky on heikko.
Olet aivan oikeassa, itsereflektiokyky on oleellinen että muutosta voi tapahtua. En osaa tuohon estyneeseen persoonallisuushäiriöön ottaa kantaa kun en sitä tiedä. Mutta omalla kommentillani tarkoitin siis sitä, että epävakaa voi myös valita olla käyttäytymättä huonosti (vaikka sisällä on kaaos ja myrskyää), eikä pelkkä diagnoosi tarkoita että käytös on automaattisesti täysin holtitonta. Lähinnä vastauksena siihen viimeiseen kommenttiin, että epävakaa väistämättä ajaa muut ihmiset ympäriltään. Että ei välttämättä. Monet kylläkin, juurikin jos eivät kykene yhtään omia tuntemuksiaan tarkastelemaan.
Mutta se siitä. Anteeksi off topic!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Myönnän että olen kysynyt tätä mieheltä suoraan. Koska välillä hän on vain niin outo. Ja hän on vannonut ettei ikinä pettäisi eikä ole suhdetta. Kysyin tätä aivan vastikään kun mies sai ihmeellisen kohtauksen siitä kun minun ja lasten reissu meinasi peruuntua. Hänen oma viikonloppunsa meinasi peruuntua siis myös. Mies käytännössä omalla oikuttelullaan pakotti meidät lähtemään silti koska olin luvannut hänelle sen vlopun. Vaikka oli myös oikeita syitä olla lähtemättä. Silloin nousi minulla jokin epäilys ja aavistus ja kysyin. Ja vannoi ettei ole suhdetta. Ei suuttunut tosin ja sanoi että yhtä hyvin voisi epäillä minua suhteesta koska työni on eri paikkakunnalla. Ap
Mun ex- mies ja lasten isä muuttui aivan samanlaiseksi. Kylmät väreet meni selässä kun luin ap:n kirjoituksia. Ja taustalla oli miehen salasuhde työkaveriin. Eikä myöntänyt pettämistä ennen kuin itse tein salapoliisin työn ja sain pettämisen selville.
Sano mun sanoneen, että miehelläsi on toinen nainen. Mun ex petti minua työpäiviensä aikana.
Mä olen jotenkin luullut että tämä ihmisen muuttuminen inhottavaksi on urbaani legenda eikä totta.
Miten sait selville ? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Juuri tämä on hyvin looginen selitys tuollaiselle, muuttuneelle käytökselle.
Myönnän että olen kysynyt tätä mieheltä suoraan. Koska välillä hän on vain niin outo. Ja hän on vannonut ettei ikinä pettäisi eikä ole suhdetta. Kysyin tätä aivan vastikään kun mies sai ihmeellisen kohtauksen siitä kun minun ja lasten reissu meinasi peruuntua. Hänen oma viikonloppunsa meinasi peruuntua siis myös. Mies käytännössä omalla oikuttelullaan pakotti meidät lähtemään silti koska olin luvannut hänelle sen vlopun. Vaikka oli myös oikeita syitä olla lähtemättä. Silloin nousi minulla jokin epäilys ja aavistus ja kysyin. Ja vannoi ettei ole suhdetta. Ei suuttunut tosin ja sanoi että yhtä hyvin voisi epäillä minua suhteesta koska työni on eri paikkakunnalla. Ap
Mun ex- mies ja lasten isä muuttui aivan samanlaiseksi. Kylmät väreet meni selässä kun luin ap:n kirjoituksia. Ja taustalla oli miehen salasuhde työkaveriin. Eikä myöntänyt pettämistä ennen kuin itse tein salapoliisin työn ja sain pettämisen selville.
Sano mun sanoneen, että miehelläsi on toinen nainen. Mun ex petti minua työpäiviensä aikana.
Mä olen jotenkin luullut että tämä ihmisen muuttuminen inhottavaksi on urbaani legenda eikä totta.
Miten sait selville ? Ap
Lopetin kysymisen mahdollisesta pettämisestä, jotta mies ei olisi liian varovainen ja peittelisi jälkiä.
Aloin tutkimaan joka päivä salaa miehen takkien ja housujen taskut. Lisäksi tutkin miehen läppärilaukun joka päivä. Ja löysin todisteet.
Taskuista löytyi lounasravintolakuitteja, hän oli ostanut aina kaksi annosta. Läppärilaukusta löytyi salarakastajalta saatuja kortteja. Lisäksi löysin miehen tulostamaan avioerohakemuksen hänen repusta, mies ei ollut puhunut mulle erosta mitään.
Kiitos tästä! Ap