Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa kaiken kritiikkinä
Väsynyt
13.03.2022 |
Mitä tehdä kun mies ottaa kaiken sanomani kritiikkinä?
On ollut pahalla tuulella nyt enemmän tai vähemmän kaksi vuotta. Ajattelin ensin, että miesten vaihdevuodet. Mutta tilanne vain kärjistyy.
Mies on puolustuskannalla ja huutaa pienistä asioista. Esimerkki : hän sanoi, katso vaan sitä ohjelmaa mitä haluat. Minä sanoin, en katsokaan sitä tänään, en katso nyt telkkaria joten katso sinä mitä haluat, eikös se ollut se elokuva X minkä halusit nähdä? Siinä luen kirjaa ja mies selailee telkkaria ja alkaa katsoa jotain. Kysyin että no mitäs katsot ? Vastaus : ” NO SITÄ ELOKUVAA X SITÄHÄN SINÄ HALUSIT KATSOA!!” Seuraa huuto että minä en kuuntele, vaadin katsomaan elokuvaa X enkä olekaan sitten kiinnostunut, ja 10minuutin monologi siitä miten keskustelu meni ennen sitä. Jos sanon selvä, anteeksi käsitin väärin jatkuu huuto KAI VÄÄRIN KÄSITÄT KUN ET KUUNTELE! Jne.
Toinen tilanne tänään. Mies lähdössä ulos lapsen kanssa. Lapsella ei sukkia. Mies on ulkovaatteissa jo ja vein lapselle sukat. Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia . Vastaus NO PUHTAITA MUTTA KUN TULET SIIHEN TIELLE KUN YRITÄN JÄRJESTÄÄ NÄMÄ PYYKIT .. jne huutaen.
Ja sitten perään huusi vielä että minulla on asenneongelma ja kritisoin häntä kokoajan että se kun annoin lapselle sukat ja kysyin onko pyykit puhtaita vai likaisia oli kritiikkiä.
Tuntuu että sanon mitä tahansa mies sanoittaa tilanteen niin jälkeen päin minulle, että minä olen kritisoinut häntä niin ja näin. Vaikka en olisi sanonut mitään. Mies myös hokee että minä en selvästi halua olla hänen kanssaan ja olen hänen kanssa vain pakosta , vitsailee asialla koko ajan. Se on todella outoa ja vaivaannuttavaa. Jos vaikka olemme lenkillä, vitsailee yhtäkkiä ihan puun takaa että niin, kun sinun elämäsi on niin kamalaa kun olet jumissa kanssani.
Olen yrittänyt saada miestä avautumaan ja keskustelemaan, ei onnistu. Olen yrittänyt kysyä sovitaanko kirjallisia sääntöjä asioista ja kodinhoitovastuista, ei suostu. Sitten kun niitä sääntöjä ei ole niin helppo hänen taas syyttää että minä kritisoin/ en tee jotain asiaa kun mitään ei ole sovittu.
Hän suoraan sanottuna tuntuu keksivän päästään asioita. Olemme keskustelleet hamsterin hankinnasta lapselle. Ehdotin että tehtäisiin hoitokalenteri niin pysytään kartalla kumpi hoitanut eläimen milloin- ei suostu. Kommentoi vaan että turha tehdä kalenteria koska minä kuulema joka tapauksesa valitan, kritisoin enkä pidä omaa osaani vastuusta . Mikä ei pidä paikkansa ! Hän maalaa aivan outoja kuvia asioista.
Olisiko täällä ketään samantyyppistä ihmistä paikalla, joka käyttäytyy kuin mieheni ja osaisi selittää mistä kiikastaa? Mikä on paras toimintamalli tällaisen ihmisen kanssa? Vetäytyminen / hiljaisuus/ rehellisyys… mitä.
Antakaa vinkkejä. En haluaisi erota kun meillä on hyvä elämä yhdessä silloin kun on. Viime aikoina vaan on tuntunut että olen todella huono kumppani ja teen puolisoni onnettomaksi. Koitan jaksaa yrittää mutta en voi sille mitään että alkaa turhauttaa ja masentaa, kuunnella jatkuvaa valitusta.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi kuulostaa siltä, että hän on täysin kyllästynyt elämänsä kontroloimiseen. Kun hän tekee asioita niin toinen ihminen juoksee paikalle pätemään hänen kustannuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on miehen omaa epävarmuutta, egonsa pienuutta ja muita pelkoja, joita hän heijastaa ja purkaa sinuun.
No mites näitten kanssa sitten eletään?
Siedän vaan ?Ap
Sietämistähän se on, jos haluaa elää käytöstavattoman, alistavan, kiristävän, lannistavan ja manipuloivan ihmisen kanssa. Mitä se elämä sitten on, ei kovin hehkeää varmaan.
Aina voi tietty valita olla elämättä sellaisen ihmisen kanssa. Yksi ja ainut elämä meillä kuitenkin vaan.
Mainitaan tässä nyt vielä lapsenkin etu, että millaisen kasvatuksen haluat hänelle antaa. Sellaisen mallin että perheenjäseniä voi kohdella miten sattuu?
Kai sitä vaan toivoisin, että asiat korjaantuisi.
En haluaisi menettää kaikkea sitä yhteistä, mitä meillä on. Mies huutaa lapsillekin. Tilanne on pahentunut parissa viime vuodessa.Ymmärrän etten voi muuttaa toista mutta kyllähän terapiassakin ihmiset onnistuvat muuttumaan. Olen ehkä naiivi mutta haluaisin niin onnistua tässä. Auttaa miestäni onnistumaan. Mutta tuntuu tosiaan että minun täytyisi esittää aivan eri ihmistä jotta hän olisi tyytyväinen. Lapset eivät sellaiseen mielistelyyn pysty koska ovat impulsiivisia ja aitoja, ja niille mies huutaa usein sitten. Kun mielistelen, ensin tuntui että se lopetti huutamisen ja kritisoinnin mutta nyt se ei enää riitä. Ja raskasta mielistellä toista. Surullista ja oma itse katoan. Haluaisin kuitenkin rakastaa miestäni kuten ennenkin, omana itsenäni. Ap
Ei semmoinen mielistelyelämä ole mistään kotoisin. Ei se ole oikein sinua, lapsia tai miestäsikään kohtaan. Ymmärrän kyllä että tietenkin haluaisit korjata tilanteen ennalleen, se on luonnollista. Mutta muuttumalla muuksi kuin olet aiheutat vain lisää vahinkoa. Taas jos lapset mainitaan, niin ei se ole heillekään tervettä nähdä että äiti vetää jotain roolia että kelpaisi miehelleen.
Kysy miten voit auttaa ja kerro että haluaisit että asiat olisivat eri tavalla/paremmin (konkreettisesti miten, ei pelkillä tunnesanoilla). Voit sanoa myös että tällainen elämä ei tule puoleltasi jatkumaan, mutta rakkautta ja halua olla yhdessä on vielä ja että mielelläsi miestä tukisit jos hällä on paha olla ja haluaa muutosta. Mutta yhtä ystävällisen lempeästi voit kertoa myös että sinä ja lapsesi haluatte elää elämää jossa ei ole syytöksiä ym. riehumista, ja että jos hänen kanssaan se ei ole mahdollista, niin sitten jatkatte ilman häntä. Kyllä se kannattaa ihan ääneen sanoa. Eikä vähiten itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
Jos olisin sinä, niin kysyisin mieheltä
"Millä sanoilla minun olisi mielestäsi tiedusteltava koirien lenkitystilannetta niin, että se ei herätä sinussa suuttumusta?"
Tästä voi aueta aivan uusi keskustelu. Että anteeksi rakas, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä sanoja enää käyttäisin kun minusta vaikuttaa että loukkaannut niistä kaikista, joten minun on vaikea enää puhua sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kuulostaa siltä, että hän on täysin kyllästynyt elämänsä kontroloimiseen. Kun hän tekee asioita niin toinen ihminen juoksee paikalle pätemään hänen kustannuksellaan.
Olen samoilla linjoilla. Itselläni oli jotain samantapaista. Tuntui, että elämäni rajoittui exäni kanssa, hän halusi tehdä asioita eri tavalla ja sitten huomautteli niistä. Ehkä olimme vain liian erilaisia tai jotain, mutta nyt kun olen ollut monta vuotta yksin, niin on ollut paljon rauhallisempaa ja levollisempaa oma elämäni. En edes kaipaa enää ketään, jonka vuoksi joustaa jatkuvasti asioissa. Toki joustan kavereiden ja lasteni kanssa, mutta se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä pysty teidän tilannetta ratkaisemaan valitettavasti. Olet jo paljon pähkäillyt ja miehelle ehdottanut sopimuksia, keskustelua yms. mutta hän ei halua muuttaa tilanteessa mitään. Silloin kun näin on, niin mikään ei muutu ja miehesi pyörittää showta oman tahtonsa mukaisesti. Tuossa on manipulointia ja henkistä väkivaltaa mukana. Ehdotan, että napakoidut ja alat vaatimaan hyvää kohtelua, myös lapsia tulee kohdella hyvin. Älä mielistele, mutta ole normaalin ystävällinen ja reilu. Kannattaa puhua avoimesti mitä tunnet ja että sinä haluat muutosta tilanteeseen. Sinäkin saat suuttua, pettyä, siihen on aihetta. Ei tuossa ole mitään järkeä, että edes koiran ulkoilusta ei voi kysyä ilman riitaa. Ota myös se huomioon, että tilanne saattaa jatkaa vaan huononemistaan kuten nyt on käynyt. Haluatko silloinkin uskoa muutokseen, jota miehesi ei halua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
Jos olisin sinä, niin kysyisin mieheltä
"Millä sanoilla minun olisi mielestäsi tiedusteltava koirien lenkitystilannetta niin, että se ei herätä sinussa suuttumusta?"
Tästä voi aueta aivan uusi keskustelu. Että anteeksi rakas, mutta ihan oikeasti en tiedä mitä sanoja enää käyttäisin kun minusta vaikuttaa että loukkaannut niistä kaikista, joten minun on vaikea enää puhua sinulle.
Muita hyviä kysymyksiä:
"Mikä tässä on nyt ongelmana? Se että tein/en tehnyt jotain vai se, miltä se sinusta tuntui?"
"Miten tämä (ongelma) mielestäsi ratkaistaan?" (jos vastaus on jotain kreisiä, niin jatkokysymys että onko se mielestäsi realistista)
"Olisiko sinusta ok, jos minä sanoisin sinulle / käyttäytyisin sinua kohtaan noin?"
Pidä rauhalliset, hyvät, lempeät tavalliset käytöstavat niin et anna ammuksia miehen aseeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Ei minusta kuulosta kolmanneen asteen kuulustelulta vaan ihan tavalliselta arkiselta kysymykseltä
t: ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen eksä ja paras toimintamalli sellaisen ihmisen kanssa on kääntää kantapäät eri suuntiin.
Jos sun omat kantapäät osoittaa eri suuntiin niin kävely voi olla vähän hankalaa. Jos taas sun ja exän kantapäät osoittaa eri suuntiin niin tehän kävelette yhteen.
Aloittaja tarkoittikin nimenomaan, että kantapäät ovat eri suuntiin eli ovat selät vastakkain lähtötilanteessa. Sitten kävelevät toisiaan päin jonkin ajan päästä.
Kuulostaa siltä, ettei hän välitä sinusta enää ja kaikki sanomasi ja tekemäsi ärsyttää vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, ettei hän välitä sinusta enää ja kaikki sanomasi ja tekemäsi ärsyttää vaan.
Joskus suhteet tulevat tiensä päähän. Helpompi elää yksin, omalla tyylillään.
"Mistä tietää ylittääkö puolison käytös henkisen väkivallan rajat? Asiantuntija kertoo varoitusmerkeistä, joiden avulla vahingollisen käytöksen voi tunnistaa"
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000008639062.html
Artikkeli on vain tilaajille enkä pääse sitä lukemaan, mutta oon 100% varma että ap tunnistaisi miehensä tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Ei minusta kuulosta kolmanneen asteen kuulustelulta vaan ihan tavalliselta arkiselta kysymykseltä
t: ohis
Aloittaja itse kirjoitti, että mies ottaa kaiken tuollaisen "arvosteluna".
Kysymys ei tietenkään ole tuosta yhdestä kysymyksestä... vaan tilanne on pikku hiljaa pahentunut ja ollaan tilanteessa, jossa mies ei kestä "kysymyksiin sisältyvää arvostelua"; joten jatkuvien kysymysten tilalle pitäisi keksiä jokin muu kommunikointimuoto. Kun ei vielä olla taistelupoteroissa, niin tottakai voi kysyä onko koirat käyneet lenkillä.
Sen sijaan, että kysyy onko toinen tehnyt sitä tai tätä, voi ilmaista asian siten, että olisi itse aikeissa tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
No jos aikuiselta mieheltä ei saa edes kysyä ilman että ukko loukkaantuu onko koirat käyneet lenkillä niin vika ei ole enää kysyjässä eikä kysymyksen asettelussa. Nuo on ihan tavallisia arkipäivän kysymyksiä joihin nyt vaan pitää osata vastata ilman että kysyjän täytyy naamioida kysymykset toteamuksiksi.
Sillä sun ukollasi on toinen ja yrittää mahdottomaksi heittäytymällä saada sinut kyllästymään ja hakemaan eroa. Pääsee sen toisen suhteensa kanssa yhteen ilman, että täytyy selitellä sukulaisille että miksi erositte ja sinua aletaan pitämään tarinan pahiksena kun tuolla lailla menit hyvän liiton rikkomaan. Myhäilee sitten tyytyväisenä uuden muijan kanssa, kunnes kyllästyy siihenkin, hankkii seuraavan sivusuhteen ja aloittaa draamailun taas alusta. Näin se käy. Tää on näin minäminäminä-miehiä.
Kuvailit juuri täydellisesti epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivän sairaalloisen huonosta itsetunnosta kumpuavat raivokohtaukset. Mitään muuta eivät elämässä pelkää niin paljon kuin hylkäämistä ja torjuntaa. Tulkitsevat eleet, ilmeet ja sanomiset vääristävän linssin läpi traumojensa vuoksi. Toipua voi mutta se vaatii oman halun muuttaa itseään ja käytöstään. Paradoksaalisesti epävakaa pelkää hylkäämistä, ja saa sietämättömällä käytöksellään ihmiset hylkäämään hänet.
T. Ex-epävakaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa, että olet laiska ja pölähdät arvostelemaan kun miehesi tekee jotain.
Esimerkiksi: "Kysyin onko lattialla olevat vaatteet puhtaita vai likaisia ." Esität tämän kuten tämä olisi vain kysymys, vaikka pesijä tietää ja arvostelija tulee aina paikalle "esittämään kysymyksiä tietyllä äänenpainolla".
Miehellä on niin paljon tehtäviä, että odotellessa lapselle sukkia, hän päättää järjestellä puhtaan pyykin: Omituinen käytäntö levittää lattialle (vai oliko joku yksittäinen vaatekkappale pudonnut lattialle?), mutta pelkästään asiaan mitenkään liittymättömän seikan eli miehen ulkovaatteiden huomioiminen kertoo, että olet jokatilanteen nalkuttava akka.
Tee osuutesi ja lopeta toisen tekemisien jatkuva arvostelu.
No näin miehenikin sanoo.
Ja hän on sanonut kyllä monta kertaa että vika on minussa ja minä en itse vain näe sitä.
On vaan niin outo tilanne kun minä luulen/koen käyttäytyväni normaalisti ja se saa mieheni suutuksiin. Tai kokemaan että kritisoin vaikken sano mitään kriittistä. Sekin on outoa että en sano mitään kriittistä mutta kritiikiksi koetaan? Onko se äänensävyni, tapa jolla tulen tilanteisiin.. missä vika. Olen koittanut tätä asiaa ratkaista toden teolla. Miettinyt puheenaiheita jotka liittyy aivan muihin asioihin kuin yhteiseen elämäämme. Mutta en tosiaan voi sanoa hänelle yhtään mitään. En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne. En voi kysyä asiaa, esimerkiksi sen olen lopettanut, ja vien koirat ulos joka tapauksessa. Tästä koira-asiasta tulee riita joka kerta. Jos kysyn, se on syytös. Tässäkin helpottaisi jos meillä olisi vaikka sääntö kellonajoista jolloin koirat ulkoiluttaa mutta kun ei ole niin en voi tietää. Koirat toki hyötyy kun saavat enemmän liikuntaa ja joskus tuplaruoatkin tästä syystä . Ap
"En voi kysyä edes onko koirat käyneet lenkillä. Kysyisin jotta tiedän, veisinkö ne."
Lopeta kolmannen asteen kuulustelut.
Sano sanottavasi tosin esim. voisin viedä koirat lenkille, jolloin mies voi sanoa, että hän jo kävi koirien kanssa lenkillä. Jos ukko ei sano mitään, viet koirat lenkille ... ja voisit joskus yrittää kysyä miestäsi (koko perhettä) seuraksi lenkille.
Ei minusta kuulosta kolmanneen asteen kuulustelulta vaan ihan tavalliselta arkiselta kysymykseltä
t: ohis
Aloittaja itse kirjoitti, että mies ottaa kaiken tuollaisen "arvosteluna".
Kysymys ei tietenkään ole tuosta yhdestä kysymyksestä... vaan tilanne on pikku hiljaa pahentunut ja ollaan tilanteessa, jossa mies ei kestä "kysymyksiin sisältyvää arvostelua"; joten jatkuvien kysymysten tilalle pitäisi keksiä jokin muu kommunikointimuoto. Kun ei vielä olla taistelupoteroissa, niin tottakai voi kysyä onko koirat käyneet lenkillä.
Sen sijaan, että kysyy onko toinen tehnyt sitä tai tätä, voi ilmaista asian siten, että olisi itse aikeissa tehdä jotain.
Tai sitten voi olla lähtemättä mukaan toisen hypoteettisiin poteroihin ja kysyä ihan tavallisen arkikohteliaasti, että oletko käyttänyt jo koirat vai vienkö minä. Jos siitä kysymyksestä räjähtää, niin kyllä on vika räjähtäjässä eikä kysyjässä. Tuommoinen että aletaan tunnustella että onpa tässä nyt arka maaperä, mitenköhän hiippailisin tämän ohi, vie suhteen jonnekin aivan muualle kuin normaalille ja terveelle maaperälle. Ja jos suhde ei voi olla olemassa kuin jossain munankuori-hipsuttelu-alueella, niin voi miettiä uudestaan että onko tämä tosiaan sitä mitä elämältäni haluan.
Mä kysyisin mieheltä että oletko käyttänyt koirat? Ja jos mies kilahtaa ja alkaa käyttäytyä epärationaalisesti, reagoisin siihen silti kuin hän olisi vastannut mulle mitä kohteliaimmin että ei hän vielä ole ehtinyt. Oikein kultaisesti hymyillen vastaisin että ai et siis ole vielä ehtinyt, no eipä se mitään, me käydäänkin Mustin ja Rekun kanssa tässä sitten happihyppelyllä.
Mä käyttäydyin tuolla lailla kun tajusin että mun kumppani oli manipuloiva ja kaasuvalottava tyyppi (kenties narsisti, who knows). Jatkoin vaan elämääni kuin hänen kiukuttelujaan ei olisi olemassakaan kunnes nostin kytkintä.
Minä kyllä ihan käsi sydämellä suosittelen lopettamaan sellaisen ihmissuhteen, jossa pitäisi kirjoitella puheita ylös että voisi jälkikäteen todistella jotain. Ei tuommoinen ole ihmisarvoista elämää.