häät ennen kihloja?

Voi herranjestas, oletko oikeasti tosissaan? Sinä ja miehesi olitte kihloissa, kun päätitte mennä naimisiin ja kihlausaikanne kesti tästä päätöksestä vihkimiseen asti. Kihlasormuksen voi ostaa jälkikäteen, mutta kombinaatio kihla- ja vihkisormus ei tarkoita, että olisi sekä kihloissa ja naimisissa vaan, että on ollut kihloissa ja nyt on naimisissa. Aivan kuten sinäkin, vaikka se kihlasormus vielä puuttuukin!!!

Jos tämä ei ole provo, niin voivoi! Kirjoitat " eli siitä ei ole kyse vaan ihan siitä statuksesta että olisi kihloissa". Miksi juuri kihloissa olo on sinulle niin paljon tärkeämpi asia kuin naimisissa olo?

Fakta on valitettavasti se, että ei sinun statuksesi muutu millään tavalla naimisissa olevasta rouvasta enää kihlatuksi morsiameksi. Ei ainakaan ilman eroa. Kyseessä on tavallaan sama asia kuin lapsen synnyttänyt ei voi olla enää olematta raskaana. 

lue etenkin kohta kihlaus Suomen lainsäädännössä

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kihlaus

Kihlaus on sopimus ja lupaus vastaisesta avioliiton solmimisesta. Sopimuksen syntymiselle ja kihlauksen pätevyydelle ei ole merkitystä onko kihlaus julkistettu vai onko sopimus vain kahdenkeskeinen. Kihlaparin miestä sanotaan sulhaseksi, naista morsiameksi ja heidän sanotaan olevan kihloissa. Samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parisuhteiden mahdollistuttua, on kihlaus-sanaa toisinaan käytetty myös lupautumisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimiseen.lähde?

Sisällysluettelo
  [piilota] 
1 Kihlausperinteitä
2 Historiaa
3 Kihlaus Suomen lainsäädännössä
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

 
Kihlausperinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 
Vihki- ja kihlasormus

Perinteisen kaavan mukaan kihlausta edeltää vanhempien suostumuksen kysyminen avioliittoaikeille.

Nykyaikana Suomessa on kahden samaa sukupuolta edustavan henkilön parisuhteen rekisteröiminen mahdollista.

Kihlauksen merkkinä pari yleensä ostaa toisilleen kihlasormukset vasemman käden nimettömään sormeen, joskaan sormukset eivät ole kummallekaan kihlauksen osapuolelle pakollisia. Kihla- ja vihkisormusten sijoittaminen vasemman käden nimettömään tuli alun perin kreikkalaisesta uskomuksesta, että sormesta kulkee laskimo suoraan sydämeen.[1] Sormukseen kaiverretaan usein myös kihlatun nimi ja kihlauspäivämäärä. Kihlajaisia voidaan viettää juhlien ja asia voidaan julkistaa sanomalehden kihlautuneita-osastolla, tai sitten sopimus voidaan pitää osapuolten yksityisenä asiana. Aikomus solmia avioliitto voidaan myös kuuluttaa kirkossa.

Viime aikoina varsinkin nuorten keskuudessa ovat yleistyneet "teinikihlat"lähde?: tällöin sormusten pitämistä ja kihlaus-sanaa käytetään (virheellisesti) ilmaisuna seurustelun siirtymisestä syvempään vaiheeseen, mutta ilman avioliittolupausta.

Kihlaus Suomen lainsäädännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Suomessa oli avioliittolaissa hyvinkin täsmällisiä säädöksiä kihlauksesta, kihlakumppaneista ja kihlauksen purkamisesta. Nämä lainkohdat on nyttemmin kumottu, viimeiset vuonna 1987 avioliittolain muutoksessa. Nykyään kihlaus on henkilöiden välinen sopimus, jolla on samanlainen lain suoja kuin muillakin lupauksilla ja sopimuksilla. Avioliittolakiin on jätetty vain kihlauksen määritelmä: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.[2]

Nykyään kihlautumisella ei ole tarkempaa lainopillista merkitystä.[3] Kihlaus ei ole avioliittoon rinnastettava sopimus lain edessä, joten kihlauksella ei ole avioliitto-oikeudellisia oikeusvaikutuksia, kuten kuoleman sattuessa kumppanin omaisuuden perintä. Kihlautumista pidetään sitovana lupauksena avioliitosta, vaikka siitä ei tehdä ilmoitusta viranomaisille. Periaatteessa kihlauksen peruminen on sopimuksen rikkomista. Lain edessä kihlauksen purkamista ei ole kuitenkaan katsottu sopimusrikkomukseksi.

Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kihlojen, eli niiden lahjojen, joita sulhanen kihlatessaan morsiamelleen antaa, antaminen saattaa olla peruja ajalta, jolloin morsian oli tapana ostaa. 1900-luvulla (joissain tapauksissa nykyisinkin) oli tapana, että sulhanen ratkaisevan vastauksen saatuaan antoi tulevalle morsiamelleen tavallisimmin kivikoristeisen sormuksen. Kihlajaisiksi (kihlajaiset: tavallisesti morsiamen kodissa pidettävät aamupäiväkutsut joiden aikana morsiamen isä ilmoittaa kutsuvieraille kihlauksesta) hankittiin sileät sormukset ja kihlajaislahja. Kihlasormuksen osti sulhanen morsiamelle ja morsian sulhaselle. Vanhan tavan mukaan sulhanen kihlajaispäivänä saattoi antaa morsiamelleen toisenkin lahjan. Aikakaudesta riippuen oli yleisimpinä lahjoina muun muassa taloustarvikkeita, vaatetavaraa, kelloja, kaulakoruja ja rannerenkaita. Tämä lahja, kuten sormuksetkin annettiin vasta kihlajaispäivänä. Morsiamet saattoivat antaa sulhaselleen päivän kunniaksi esimerkiksi kehystetyn kuvan itsestään.

Yhtenä ensimmäisistä kihlasormusten käyttäjistä oli Itävallan arkkiherttua Maximilian, joka antoi sormuksen Burgundin Marialle.[1] 1600- ja 1700-luvuilla sormuksissa suosittuja olivat rubiineistaja timanteista kootut timantit, sen jälkeen erilaiset värilliset kivet ja 1900-luvulla etenkin Yhdysvalloissa suosittuja olivat sormukset, joissa oli rivissä kolmesta viiteen timanttia. [1]Timanttisormusten suosioon Yhdysvalloissa vaikutti voimakkaasti De Beers -yhtiön kaikessa hiljaisuudessa käynnistämä, vuosikymmeniä käsittänyt ennennäkemättömän laaja mainoskampanja, jossa suuren yleisön tietoisuuteen iskostettiin ajatusta timanttien kuulumisesta olennaisena osana rakkaudenosoituksiin ja kihlaukseen.]

Mä valmistuin just lääkäriksi! Pidin oikein isot juhlatkin! Lääkiksen pääsykokeisiin aattelin hakee sit kuitenkin vasta ens vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän monia pareja jotka ovat kihloissa mutra eivät aio mennä naimisiin. Minä taas en ole ollut kihloissa KOSKAAN. Olen sen jollainlailla aina mieltänyt semmoiseksi tasoksi tai parisuhteen osa-alueeksi josta sovitaan ja johon kysytään, yleisemmin kai mies kysyy naista. En elä elämää niin miten tapatietokirjat käskevät vaan miten itse miellän. miksi olisi kihlasormus keksitty edes jos se ei tarkoita tai merkitse mitään? ha eikö tuttuni ole kihloissa kun ei häitä kerran tule?

Eivät ole kihloissa jos eivät aio naimisiin. Kihlaus on yhteinen avioaie.

Vierailija kirjoitti:

Ei helvetin kuustoista. Kihlat on se aika teidän naimisiinmenopäätöksen ja itse häätoimituksen välillä. Ns. odotusaika ennen papin/maistraatin "aamenta".

Eikö kihlaus pääty avioliiton solmimiseen, ts.se on vain välivaihe. Avioliiton solmimisen jälkeen juhlitaan sitten hääpäivää vuosittain. Vain pitääkö kihlausta juhlia kaksikymmentä vuotta kihlautumisen jälkeen valokuvan kera somessa? 'Kihlauduimme 20 vuotta sitten!' 'Morsian' pieneksi jääneessä hääpuvussaan ja 'sulhanen' tympeä ilme kasvoillaan!