Lue keskustelun säännöt.
En tule mukaan synnytykseen, tyttöystävä kiukuttelee
15.08.2015 |
Olen aivan suhteen alusta saakka tehnyt selväksi, että lapsia voin hankkia, mutta synnytyssaliin en tule, ota tai jätä. Nyt kun synnytyksen hetki lähenee, tyttöystäväni on kuitenkin alkanut ärhennellä ja kiukutella siitä, miten "hylkään" hänet. Olen ystävllisesti muistuttanut, että (a) synnytykseen voi ottaa toisenkin tukihenkilön ja (b) hänellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään syytä olettaa minun tulevan. Tällä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta.
Pakko myöntää, että noin lapsellinen käytös vähentää arvostustani häntä kohtaan. Ymmärrän, että synnytys jännittää, mutta miksi on pakko käyttäytyä noin epäreilusti? Voiko tällaisen kohtuuttomuuden laittaa hormonien tms. piikkiin, vai onko vastaavaa odotettavissa myöhemminkin?
Kommentit (496)
Vastauksena ap:n kysymykseen: tyttöystävä ei kiukuttele, tyttöystävä pyytää apua.
Se saattaa kuulostaa kiukuttelulta, koska äänensävy nousee niin käsittämättömästä paniikista, että on täysin mahdotonta hallita sävyjään. On myöskin mahdotonta lopettaa asiasta jankuttamista, koska edelleen, se nousee pelosta ja paniikista. Ihminen ei ole (mieskään) peloissaan ja paniikissa rationaalisimmillaan, mutta se ei tee hänestä huonoa ihmistä, petturia, omituista, tai pahaa.
Se, että ei pysty lapsensa äidille tarjoamaan apua, kun tämä sitä eniten tarvitsee, on erittäin surullista. Varmaan siinä monet kerrat miettii, että miksi minä olen niin vaillinainen, että en voi tätä apua pyytävää ihmistä auttaa. Mutta sekin on inhimillistä, vaikka pelottavaa ja masentavaa onkin.
On harmillista, että näin joskus käy, eikä se ole kenenkään vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vapaaehtoisesti lapseton nainen, joten en tiedä tuon taivaallista äitiasioista.. MUTTA: jos olet asian tuonut jo ennen raskautta ilmi, niin ongelmaa ei pitäisi olla. Olen itsekin miettinyt, että jos haluaisin lapsia, niin haluaisinko miestäni mukaan synnytykseen. Vastaus on ollut ei, mutta tietty mieli olisi voinut muuttua raskauden myötä. Se on miehelle/tukihenkilölle aika lohdutonta katsottavaa, kun toiseen sattuu ja ei pysty mitenkään auttamaan. Vaatii mieheltä luonnetta olla mukana, koska sen rakkaan vaimokkeen suusta voi tulla aika pahaakin tekstiä, puhumattakaan sitten siitä, mitä siellä toisessa päässä tapahtuu: verta, eritteitä, julmettu venyminen.. siitä on kauneus ja ihanuus kaukana, ja useamman miehen (olleet siis mukana synnytyksissä) olen kuullut sanovan, että ei seksi hetkeen ole kiinnostanut, kun on nähnyt puolisonsa venyvän, jopa repeävän, ulostamassa ja huutamassa kirosanoja sarjatulella siinä "pöydällä". Se on pinnallista, myönnetään, mutta joillekin se kuva palaa verkkokalvoille sen verran syvälle ettei välttämättä paluuta seksielämän normalisoitumiseen ole (ihan henkisellä tasolla, fyysinen puolikin kuulemma muuttuu). Lapset ovat tärkeitä, mutta puolisot ovat kaikesta huolimatta myös seksuaalisia olentoja, jonka jotkut unohtavat siinä lasten saapuessa.
Jos mies hylkäisi minut synnytyksessä, maailman mullistavimmassa tapahtumassa jossa tuki on ensiarvoisen tärkeää juuri omalta kumppanilta, näyttäisin ovea.
Oikeasti, ottaisin eron.
Joissakin tilanteissa ei vain voi hylätä toista vaikka itse tapahtuma ei miellyttäisi. Ja minkä helvetin takia et halua olla osana oman lapsesi syntymää?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 14:20"]
Ehkä tosiaan tyttöystävän pitäisi joku muu miespuolinen kaveri ottaa mukaan tueksi. Jakaa hänen kanssaan ne once-in-a-lifetime -hetket, joita sitten kaverin kanssa myöhemmin muistellaan herkistellen. Ja mies saa katsoa sivusta. Kaverimiehestä voikin sitten tulla lapsen kummi.
Jännä kyllä, että ihmiset pitävät synnytystä jonain hirveenä asiana. Siis, että vaikka mies tulee mukaan, niin ehdottomasti pitää olla pään puolella ettei saa traumoja. Että voi olla jopa likaistakin.
Suosittelen näille henkilöille, että menisivät katsomaan vaikka lehmän, hevosen tai muun ison eläimen poikimista. Juu, on hajuja, limaa ja kakkaa, entäs sitten. Ja vertakin hui. Hei naisesta tulee verta kuukautisten aikanakin, silti se mies kestää.
En ole ikinä kokenut synnytysvideoita mitenkään ihmeellisiksi tai "väkivaltaisiksi". Kyllä sotaelokuvat on pahempaa katottavaa, ja tosielämässä en haluaisikaan nähdä suolet ulkona maassa makaavia ihmisiä, jotka kirkuvat apua tuskissaan.
En näe eläinten synnytystä traumaattisena, nekin ovat tuskissaan. Miksi siis ihmisen synnytys olisi paljon kauheampi, repeämiä niille eläimillekin varmasti tulee. Jos mies pystyy pyörtymättä katsomaan hevosen varsan tulon maailmaan, niin miten seksielämä voisi loppua siihen, että pillusta tulee uusi ihminen. Kyllähän se palautuu, siinä missä vatsakin.
Ehkä se johtuu siitä, että ollaan niin kaukana siitä luonnosta. Luonto ei ole steriili ja siellä on paljon likaa.
[/quote]
En sano että joillekin ei olisi pahin se veri ja eritteet ja lapsen ulos tulo mutta ainakin omalle miehelle raskain osa oli katsoa rakkaan ihmisen kipua ilman että voi tehdä muuta kuin pitää kadestä ja puhua. Se oli iso apu minulle ja arvostan että pysyi rauhallisena ja mitään en huomannut naamasta että olisi pelännyt tms. (Hieman huolissani vaivihkaa kyselin että kuinka meni muuten mutta katsoi minua vain hölmistyneenä, 'synnytys on synnytys, ei siinä pisteitä tule siisteydestä.' Hellästi katseli meitä kahta siinä pedillä jälkeenpäin, ylpeän näköisenä. Haluaa toisenkin, kovasti. Jos vaan minä suostun/pystyn.)
[/quote]
Tottakai se on pahin.
Mutta eiköhän se raskain osa ole sillä, joka sitä järjetöntä kipua ja tuskaa tuntee, silti pitää tehdä varsinainen maraton-suoritus fyysisesti vaikka saattaa paikatkin revetä.
Juuri silloin sitä (henkistä) tukea tarvitsee, kuulostaa ala-arvoiselta alkaa selittämään, kuinka toisen kipua on vaikea KATSOA, mussunmussun.
Oma mieheni jaksoi tsempata koko ajan, jos olisi lähtenyt pois ja jättänyt minut yksin, en voisi enää ikinä arvostaa häntä isänä enkä miehenä.
Mistä tommosia nössyköitä löytyy?
Sama tuli minullakin mieleen; jos vaimo vaikkapa sairastuisi vakavasti, Ap nostaa kytkintä kun eihän se kaunista katsottavaa ole.. Ja sitä rataa, jos on vähän vaikeaa niin aina voi paeta. Oikea vastuunkantaja! Joku palikka jäänyt henkisessä kehityksessä pois?
Hyi helvetti mikä mies, ja vielä isäksi tulossa.
Sääliksi käy Ap:n vaimo, tuollaisen kultakimpaleen kanssa lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilemättä myös sinun lapsellinen käytöksesi laskee pisteitäsi puolisosi silmissä...aikuinen mies kantaa vastuun tekosistaan ja on tukena. Kai olet ymmärtänyt että synnytys voi olla hengenvaarallinen ja komplikaatioita saattaa tulla. Suhtaudut melko kylmäkiskoisesti puolisosi tuentarpeeseen, ulkopuolinen salissa ei ole sama asia kuin lapsen isä.
Kasvata selkäranka!
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"]
Ymmärrän molempien kannan tässä asiassa. Sinä olet tehnyt asian selväksi, että et tule synnytykseen ja tämä on naisystävällesi ollut ok. Hän ei ole varmasti ymmärtänyt ennen oikeasti raskaaksituloa että mihin hän on tavallaan sitoutunut. Nyt synnytyksen oikeasti lähentyessä ja konkretisoituessa hän kokee varmasti eri tavalla.
Ihan samalla tapaa voisit tehdä vaikka päätöksen, että sitten kun joskus saat lapsia, et missään nimessä rokota heitä. No kas kummaa sitten kun lapset ovat syntyneet ja asia konkretisoitunut, niin sinulla ei tulisi mieleenkään jättää heitä rokottamatta. Tämä nyt vain yksinkertainen esimerkki kun asiat konkretisoituvat, se on helppo tavallaan lupautua vaikka mihin, mutta kun tosihetki koittaa niin mieli voi muutta todella helposti.
Minunkin mielestäsi toimintasi on todella itsekästä tässä asiassa, ellei sinulla oikeasti ole jokin todella painava syy (esim. todella paha sairaalakammo tms.) miksi olisit estynyt osallistumaan synnytyssaliin. Minun mieheni olisi entinen mies, jos ei tukisi minua näin tärkeällä hetkellä kuin yhteisen lapsen syntymä, varsinkin kun selkeästi nainen tässä asiassa tarvitsee tukeasi.
[/quote]Syyni ovat painavat, ja olen ne tehnyt selväksi samalla kuin kantanikin. Tämä ketju ei kuitenkaan käsittele sitä, tulisiko minun osallistua synnytykseen, vaan miten tulisi suhtautua tähän kiukutteluun. -ap
[/quote]
Kyllä tässä nyt on oleellista se, miksi et osallistu synnytykseen! Sitten ymmärtäisimme paremmin kiukutteleeko tyttöystäväsi turhaan vai ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:19"]
Ymmärrän hyvin tyttöystävääsi. Sinä poimit ne rusinat pullasta. Jätät sitten tyttöystäväsi yksin synnyttämään (synnytys voi kestää päiviäkin). Jätät hänet yksin hetkenä, jolloin tarvitsisi tukeasi.
[/quote]Jos ymmärrät hyvin tyttöystävääni, kerro sitten, miksi hän kiukuttelee asiasta, joka oli täydellisesti etukäteen tiedossa ja johon hän suostui omasta vapaasta tahdostaan. -ap
[/quote]
Ehkä hänet yllätti ne tunteet, jota raskaus tuo tulleessaa. Se tila muuttaa ihmistä aika paljon. Synnytys on tilanne, josta.monille jää kamalia traumoja ja pelkotiloja ehkä koko loppuelämäksi. Herää kysymys, millainen ihminen ei tue toista sellaisessa tilanteessa.
Ero teille tulee.
[/quote]
Kyllä se synntys on miehelle uusi, outo ja rankka kokemus. Tietenkin naisilla asia on ihan toista, kun he joutuvat/pääsevät sen myös fyysisesti omassa kropassa kokemaan. Minua vain ihmetyttää miten myös henkinen puoli on kaikissa keskusteluissa vain naisille rankka juttu ja siksi kaikkien pitää keskittyä naisen mielen mukaan hyppimiseen. Ihan kuin oletettaisiin, ettei miehillä ole mitään tunteita.
Sama ilmiö on häiden kanssa. Lähtökohta on aina se, että hääpäivä on naiselle elämän tärkein päivä, joten luonnollisesti kaikkien pitää olla varpaillaan ja noudattaa kaikki hänen päähänpistojaan. Jos miehellä on omia naisen kanssa eriäviä mielipiteitä, niin hän on vain itseriittoinen sika tai pihi paskiainen joka tarkoituksellisesti haluaa pilata morsiamensa tärkeimmän päivän. Jos lähtökohta on, ettei miehellä ole tunteita tai niillä ei ole väliä, niin turha ihmetellä miksi monet miehet eivät ole valmiita tunteistaan puhumaan.
Minä ymmärrän AP:n ajatuksia synnytyksestä poisjäännissä. Itsellä oli muiden miesten ja naisten sekä lehtijuttujen perusteella sellainen ennakkokäsitys, että mies todennäköisesti tekee synnytyksessä jotain, mitä kertomalla vaimo nolaa tämän aina kun synnytyksistä tulee puhe. Parhaimmillaan mies on vain vaimon haukuttavana ja ammattailaisten tiellä. Tämä yhdistettynä huoleen kahden minulle rakkaimman ihmisen hyvinvoinnista ei kuulostanut houkuttelevalta ajatukselta. Menin kuitenkin mukaan kaikkiin kolmeen synnytykseemme. Ei vaimo minua pahemmin haukkunut, mutta en minä itseäni missään vaiheessa hyödylliseksi tuntenut. Lähinnä olin henkilökunnan tiellä, esitin tyhmiä kysymyksiä tai olin huolissani turhista pikkuasioista. Siitäkin huolimatta olen tyytyväinen, että olin mukana. On se uuden elämän syntymä vaan sen verran ihmeellinen juttu, että kannattaisi AP:n vielä kerran harkita. Saattaapi joskus kaduttaa, jos jätät menemättä. Ymmärrän myös AP:n tyttöystävää siinä, että hän haluaisi AP:n henkiseksi tuekseen. Mutta miksei hän ei ole aiemmin asiaan puuttunut, kun toinen on kantansa jo monesti esille tuonut? Ilmeisesti perinaiselliseen tapaan olettanut, että voi muokata miehensä mielipiteitä tai muuten vaan olla niistä välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:18"]
Epäilemättä myös sinun lapsellinen käytöksesi laskee pisteitäsi puolisosi silmissä...aikuinen mies kantaa vastuun tekosistaan ja on tukena.
[/quote]Niin, eli mielestäsi tyttöystävän tulee kantaa vastuu omasta päätöksestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vahvasti siltä että ap:llä on asperger.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 11:21"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 10:18"]
Epäilemättä myös sinun lapsellinen käytöksesi laskee pisteitäsi puolisosi silmissä...aikuinen mies kantaa vastuun tekosistaan ja on tukena.
[/quote]Niin, eli mielestäsi tyttöystävän tulee kantaa vastuu omasta päätöksestään?
[/quote]
Jos isukki on ollut tekemässä niin lähtee myös synnytykseen mukaan...dummy
Ehkä tyttöystävä on kuvitellut selviävänsä ilman isää mutta kun synnytys lähenee alkaa synnytys pelottamaan kun tajuaa mitä on tulossa. Näin ollen ymmärrän hyvin tyttöystävän tulleen siihen tulokseen että isän pitäisi tulla tueksi. Kukaan ei voi korvata lapsen isää synnytyksen aikana kädestä kiinni pitämässä ja se myös osoittaa kuinka sitoutunut isä puolisoonsa ja lapseensa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän poisjäännin, jos miehellä on ihan kamala verikammo tai joku muu tilanteeseen liittyvä voimakas pelko. Ihan sama kuin minun pitäisi korkeanpaikankammoisena mennä päiväksi maailmanpyörään pitämään jotain toista pelkäävää kädestä. Ei siitä vain tulisi yhtään mitään. Mutta jos poisjäännin syy olisi se, että on tilanne on vähän ikävä, niin voisi ymmärrys loppua.
Mullekin tuli mieleen, että voisiko ap:lla olla asperger. N42
Kun sain tietää olevani raskaana, ilmotin jo heti kättelyssä miehelleni ettei häntä tarvita salissa. Henkilökohtainen mielipiteeni on ettei mieheni tarvitse olla siellä veren ja muiden eritteiden keskellä, vaippaa saa sitten kotona vaihtaa mielinmäärin. Otan mukaan siskoni jolla on jo kolme lasta ja joka tietää mitä salissa tapahtuu.
Voi hyvää päivää näitä viestejä...
Jotkut eivät voi sietää sieniä... Sanoin tyttöystävälle, että voin olla mukana sienimetsällä, mutta en aio syödä ikinä sieniä. Kun tyttöystävä sitten kokkaa sienikastikkeen ja koittaa houkutella sinua syömään ja jankuttaa ja jankuttaa, niin tarviiko syödä vai ei?
Sama se on sen synnytyksen kanssa tai minkä tahansa muun, vaikka benzi-hypyn tai anopin kanssa lomamatkalle lähtemisen. Ei vaan voi.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 11:50"]Kun sain tietää olevani raskaana, ilmotin jo heti kättelyssä miehelleni ettei häntä tarvita salissa. Henkilökohtainen mielipiteeni on ettei mieheni tarvitse olla siellä veren ja muiden eritteiden keskellä, vaippaa saa sitten kotona vaihtaa mielinmäärin. Otan mukaan siskoni jolla on jo kolme lasta ja joka tietää mitä salissa tapahtuu.
[/quote]
Noin minäkin ajattelin. Sitten kun synnytys läheni ja alkoi pelottaa koko touhu niin kummasti siinä miehen tukea alkoi kaivata.
Että se mieli nyt vaan voi muuttua ja se on inhimillistä.
Joku näköjään nosti ketjun. Käytän siis tilaisuuden kertoakseni, että tilanne kotona on jo vähän parempi. Tässä ketjussa oli pari hyvää neuvoa, ja niitä noudattamalla olen saanut tyttöystäväni käyttäytymään nyt rauhallisemmin.
Minulla ei ole Aspergeria tai muutakaan oireyhtymää. -ap
Mua kyllä ahdistaisi synnytyssalista poissaoloa se jos mieheni ilmoittaisi että on ihan ok jos siitä syystä meiltä jää lapset tekemättä.
Niinkun mitä? Että voinpa siittää sut, niin mene sinä työstämään se ulos, tai sitte, voidaan olla ilman lapsia. Samantekevää.
Vähän niinko että käytkö synnyttämässä vai mitäs? Vai tilataanko pizza ja katotaan joku kiva leffa.
Ei kaikki halua synnytyseen into piukeena. Tärkeää on valita synnytykseen mukaan henkilöt, jotka haluavat siellä olla ja joista on apua. Doulana on ollut monia tilanteita ettei isä ole ollut mukana tai isä tsemppaa synnyttäjää pääpuolella katsomatta itse vauvan syntymää. Silti he voivat rakastaa vauvaa ihan yhtä lailla.
Historiallisesti synnytyksessä on mukana muita naisia tukemassa ja auttamassa. Nyt on yksi normi, joka on vuosien saatossa muokkautunut sairaalan sääntöjen mukaan ja ne tulevat taas muuttumaan. Se, että joku ei sovi tähän normiin ei tarkoita etteikö huolehtisi lapsesta syntymän jälkeen.
Toivottavasti tämä pariskunta pystyy keskustelemaan rauhassa näistä syistä ja molemmat ymmärtävät ne. Sen jälkeen mietitään paras mahdollinen tuki synnyttäjälle, joka voi hyvin olla joku muu läheinen ihminen ja/tai doula.