Lue keskustelun säännöt.
En tule mukaan synnytykseen, tyttöystävä kiukuttelee
15.08.2015 |
Olen aivan suhteen alusta saakka tehnyt selväksi, että lapsia voin hankkia, mutta synnytyssaliin en tule, ota tai jätä. Nyt kun synnytyksen hetki lähenee, tyttöystäväni on kuitenkin alkanut ärhennellä ja kiukutella siitä, miten "hylkään" hänet. Olen ystävllisesti muistuttanut, että (a) synnytykseen voi ottaa toisenkin tukihenkilön ja (b) hänellä ei ole ollut missään vaiheessa mitään syytä olettaa minun tulevan. Tällä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta.
Pakko myöntää, että noin lapsellinen käytös vähentää arvostustani häntä kohtaan. Ymmärrän, että synnytys jännittää, mutta miksi on pakko käyttäytyä noin epäreilusti? Voiko tällaisen kohtuuttomuuden laittaa hormonien tms. piikkiin, vai onko vastaavaa odotettavissa myöhemminkin?
Kommentit (496)
Tottahan minäkin voin kolmen helpon synnytyksen jälkeen sanoa, etten olisi tarvinnut miestä lainkaan sairaalaan, mutta en sitä etukäteen tiennyt ja esikoisen synnytys jännitti hirveästi. Tietysti tiesin, että siellä on ammattilaiset auttamassa, ei se mies ole siellä vauvaa kiskomassa ulos, mutta henkisenä tukena. Sitä moni tarvitsee.
Ja vastatakseni kysymykseen, otat kiukuttelun vastaan ja hoet mielessäsi "tää menee ohi, johtuu hormoneista". Ei sun tarvitse mennä synnytykseen mukaan. Mutta varmista tyttöystävältä, että on varmasti ymmärtänyt mikset tule. Uskon, että mies jää vain todella painavasta syystä pois esikoisen synnytyksestä ja kirjoitustesi perusteella sinulla on sellainen. Nyt vain varmistat, että tyttöystävä sen myös ymmärtää. Keskustelkaa lähestyvästä synnytyksestä. Ota sinäkin selvää synnytyksen kulusta äläkä ole pelkkä kuunteluoppilas, kun ty kertoo sinulle peloistaan. Sitä kautta hän varmasti ymmärtää, että tämä on sinullekin iso juttu, ja että olet hengessä mukana siellä aulassa. Tavoitettavasti, jos jotain sattuu. Osoita tyttöystävälle, että arvostat häntä ja olet ylpeä, kun hän lähtee tuohon koitokseen.
Olen pahoillani, me naiset saatamme hormonihöyryissä olla arvaamattomia. Synnytys on kuitenkin niin iso juttu, että sinun on vain kestettävä se marina ja kiukuttelu. Lapsi on kuitenkin myös sinun ja tyttöystävä tekee kaiken työn synnytyksessä, joten se kiukuttelun kuunteleminen asiasta on aika pientä, vaikkakin pirun ärsyttävää. Tsemppiä teille molemmille ja onnea tulevasta vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ei ole sairaus, synnytys on luonnollinen tapahtuma. Suuri sellainen. Itselläni se meni kuitenkin suhteellisen helposti. Sain tukea mieheltäni ts. mies oli mukana, mutta olennaisinta oli itselleni kokemus siitä, että olen turvassa ja joku tietää mitä tapahtuu (yksi synnytys takana) ja osaa arvoida tilanteen oikein. Itsestä tuntui vain täysin hukassa olevalta enkä tajunnut koko hommasta mitään. Kätilöstä oli mulle enemmän apua kuin miehestä. Se päivä muutti kaiken ja se oli hämmentävä kokemus. Hämmennys hälveni lapsi sylissä ja mies vieressä.
Vittu mikä nössö :D Grow some balls.
Hitto mistä kaikki aasit on löytyny tähän ketjuun, syyllistystä ja suoraa vittuilua, kannattaa jättää nuo mielipiteet ihan vaan netissä huuteluun ettei joku irl vedä ympäri korvia
Itse en taas haluaisi ukkoa mukaan synnytykseen.
N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:54"]
Mikset ap voi kertoa syytä päätökseesi? Ois ehkä helpompi ymmärtää sua jos sanoisit suoraan miksi.
[/quote]Päätökseni ei kuulu ulkopuolisille millään lailla. Minulla ei ole mitään tarvetta saada muilta hyväksyntää. Etsin tulkinta-apua ihmissuhdetilanteeseen.
Pahoittelen, jos tämä ei tullut selväksi. -ap
[/quote]
No tähän on vaikea vastata kun ei tiedä oletko erityisen itsekäs vai onko sinulla erityisen hyvä syy.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:05"]
Itsehän olin mukana jo esikoisen syntymässä 80 luvun legendaarisella Haidekenilla. Tämä tilanne oli minulle ja vaimollekin uusi mutta niin se taisi olla henkilökunnallekin. Tuntui että heillä ei ollut mitään valmiuksia kohtaamaan salissa muita miespuolisia kuin lääkäreitä. Siellä oli siis melko suuri synnytyssali toki oli ainakin yksi erillishuone jonka saimme täysin pyytämättä käyttöömme. Tosin epäilen että sitä pyysi joku salin muista synnyttäjistä. Ajat oli jo muuttuneet 1990 luvulla ja oli ihan normaalia miehen mukana oleminen, tosin en tainnutkaan olla tämän viimeisimmän lapsen biologinen isä.
[/quote]
Se on Heideken. Eikä kommenttisi oikeastaan kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.
[/quote]
Hainekeniksi sitä sanottiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n olisi kannattanut pysyä pois myös siittämishetkellä.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:05"] Itsehän olin mukana jo esikoisen syntymässä 80 luvun legendaarisella Haidekenilla. Tämä tilanne oli minulle ja vaimollekin uusi mutta niin se taisi olla henkilökunnallekin. Tuntui että heillä ei ollut mitään valmiuksia kohtaamaan salissa muita miespuolisia kuin lääkäreitä. Siellä oli siis melko suuri synnytyssali toki oli ainakin yksi erillishuone jonka saimme täysin pyytämättä käyttöömme. Tosin epäilen että sitä pyysi joku salin muista synnyttäjistä. Ajat oli jo muuttuneet 1990 luvulla ja oli ihan normaalia miehen mukana oleminen, tosin en tainnutkaan olla tämän viimeisimmän lapsen biologinen isä. [/quote] Se on Heideken. Eikä kommenttisi oikeastaan kuulu tähän keskusteluun ollenkaan. [/quote] Hainekeniksi sitä sanottiin
[/quote]Niin? Kirjoitusvirhe on silti kirjoitusvirhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:58"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:43"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"]
Ymmärrän molempien kannan tässä asiassa. Sinä olet tehnyt asian selväksi, että et tule synnytykseen ja tämä on naisystävällesi ollut ok. Hän ei ole varmasti ymmärtänyt ennen oikeasti raskaaksituloa että mihin hän on tavallaan sitoutunut. Nyt synnytyksen oikeasti lähentyessä ja konkretisoituessa hän kokee varmasti eri tavalla.
Ihan samalla tapaa voisit tehdä vaikka päätöksen, että sitten kun joskus saat lapsia, et missään nimessä rokota heitä. No kas kummaa sitten kun lapset ovat syntyneet ja asia konkretisoitunut, niin sinulla ei tulisi mieleenkään jättää heitä rokottamatta. Tämä nyt vain yksinkertainen esimerkki kun asiat konkretisoituvat, se on helppo tavallaan lupautua vaikka mihin, mutta kun tosihetki koittaa niin mieli voi muutta todella helposti.
Minunkin mielestäsi toimintasi on todella itsekästä tässä asiassa, ellei sinulla oikeasti ole jokin todella painava syy (esim. todella paha sairaalakammo tms.) miksi olisit estynyt osallistumaan synnytyssaliin. Minun mieheni olisi entinen mies, jos ei tukisi minua näin tärkeällä hetkellä kuin yhteisen lapsen syntymä, varsinkin kun selkeästi nainen tässä asiassa tarvitsee tukeasi.
[/quote]Syyni ovat painavat, ja olen ne tehnyt selväksi samalla kuin kantanikin. Tämä ketju ei kuitenkaan käsittele sitä, tulisiko minun osallistua synnytykseen, vaan miten tulisi suhtautua tähän kiukutteluun. -ap
[/quote]
No, tähän on aika vaikea vastata, kun nämä kaksi asiaa liittyvät aika läheisesti toisiinsa. Ei täällä voi oikein neuvoa, miten suhtautua tyttöystävän kiukutteluun, jos aloittaja ei kerro, että onko hän lainannut hammaslankaa vai nainut naapuria. Jos ymmärrät vertauksen.
Oli aika pelottava heitto, etten aio jättää tyttöystävääsi kiukuttelun takia. Ööö. Okei. Nyt kannattaa tosiaan hengitellä ihan syvään, koska näitä molemminpuolisia kiutteluita (odotuksia, pettymyksiä, univelkaa, hormoneja jne.) on tiedossa seuraavien kolmen vuoden aikana (ainakin). Usko mua, kokemusta on. Mikään ei ole saanut mun parisuhdetta enemmän solmuun kuin lapsi. Vaikka ihana ja rakas onkin. Melkein erottiin, onneksi väkisin puhuttiin ja nähtiin toisessa hyviäkin puolia.
[/quote]
Niin tämä [quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:04"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:48"]
Aika outoja vastauksia täällä. Eihän miehet aikoinakaan ollut mukana synnytyksessä. Olette jo aikaisemmin keskustelleet asian että et ole synnytyshuoneessa mukana, mutta sairaalassa kylläkin. Joskus voi olla parempi ettei mies ole huoneessa hästäämässä jos kerta tietää ettei pysty siihen. (esim pyörtyy) Silloin naisen on helpompi keskittyä synnytykseen eikä siihen että rauhoittelee miestä vielä siinä samalla. Mielestäni toimit sillain kuin parhaaksesi näät, tuet naistasi muutoin niin hyvin kuin pystyt. Ei se synnyttäminen ole mikään maailman isoin juttu. Itse olisin kylläkin suuttunut jos mieheni ei olisi ollut mukana kahden lapsen synnytyksessä mutta toisaalta taas ymmärrän pointin kun joku ei siihen pysty. Ap han on kuitenkin sairaalassa ja ottamassa lapsen heti vastaan kun on syntynyt. Eivät kaikki halua nähdä sitä kipua ja verta yms, kaikki eivät kestä sitä.
[/quote]Kiitos kommentistasi. Arvostan suoruuttasi. Miesten mukanaolo synnytyksissä on tosiaan varsin tuore ilmiö. Minulle olisi ollut aivan okei, jos tyttöystäväni olisi päättänyt olla tekemättä lapsia kanssani senn vuoksi, etten tule osallistumaan itse synnytystapahtumaan. Pidin huolta siitä, etten painosta häntä millään tavalla. Jos asia olisi ollut hänelle kynnyskysymys, olisimme voineet elää lapsettomina, tai hän olisi voinut etsiä uuden kumppanin.
Toivon tosiaan, ettei tyttöystäväni ole koko ajan valehdellut minulle olettaen, että voi myöhemmin painostaa ja kiristää minua, koska "tilanne on muuttunut". Ennen tätä ketjua en edes ajatellut moista mahdollisuutta. En usko, että asia on noin, mutta meidän täytyy keskustella aiheesta myös tästä näkökulmasta. -ap
[/quote]
Hah haha, sä oot oikeesti hauska! :D Hakeudu seuraavalle Putous-kaudelle! Oikeesti, niin huikee tyyppi :D
[/quote]
En tiedä hauskasta, pikemminkin aika kylmän oloinen ihminen.
Minäkään en ikimaailmassa menisi mukaan synnytykseen. Mitä se minun läsnäoloni siellä auttaa? Ja toisekseen, mitenhän seksihalut saa herätettyä, kun olet todistanut vaimon seksielinten repeilyä ja venymistä. Ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle olisi sopinut, jos mies olisi halunnut poistua ennen ponnistusvaihetta käytävään (halusi kylläkin pysyä paikalla ja tuki kramppaavaa jalkaani). Sen sijaan oli tosi mukavaa, että hän käveli kanssani sairaalaan, jutteli, toi mehua ja piti seuraa läpi fyysisesti ja henkisesti mälsän avautumisvaiheen. Se seuranpito ja tukeminen on tosi tärkeää. Ponnistaessa sen sijaan ei edes huomaa tai piittaa keitä siellä salissa on tai ei ole (tai näin minulla).
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"] Todella itsekästä, ap. [/quote]On itsekästä määritellä, mihin on valmis ja mihin ei, ja kommunikoida nämä rajat selvästi, ajoissa ja moneen kertaan? Mielenkiintoinen näkemys. Samalla logiikalla on myös itsekästä kieltäytyä tekemästä lasta toisen mieliksi. Lapsettomaksi jääminen kun voi olla vähintään yhtä traumaattista. -ap [/quote] Katsos kun elämä ei ole peli, jonka säännöt voidaan kirjoittaa etukäteen.
[/quote]Elämä ei ole myöskään peli, jonka sääntöjä saa muuttaa aina, kun siltä tuntuu. -ap
[/quote]
elämä on juuri sääntöjen muuttamista ja niiden uudelleen tekemistä. Sitä se kehitys on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, just tätä "mutku mä en haluu".
Miten kuvittelit selviävät isänä jos et pysty edes nyt olemaan naisesi tukena sillon kun sitä eniten tarvitsee? Ja jos nyt tulee yllätyksenä niin se nainen synnyttää myös sinun lapsen josta on myös sinun huolehdittava ja kannettava vastuu.
Tää on elämää, ei siitä synnyttämisestä kukaan nauti mut jos oot saanu naisen raskaaksi niin nyt on aika kasvaa ja alkaa ottamaan vastuuta.
Epäilen kyllä että et edes rakasta tyttöystävääsi tarpeeksi, koska jos rakastaisit, et edes haluaisi jäädä pois synnytyksestä. Mutta ei sinusta taida olla isäksi muutenkaan.
Vastaus kysymykseen "Miten tähän kiukutteluun tulisi suhtautua?"
Siten, että loukkaat tyttöystäväsi seuraavia inhimillisiä tarpeita: turvallisuudentunne, tarve jakaa rakkaimman kanssa elämän mullistava ja merkityksellinen hetki, tarve saada tukea vaikealla hetkellä ja kipujen keskellä.
Lisäksi herätät käytökselläsi tyttöystävässi seuraavia pelkoja ja huolia: kykenetkö jatkossakaan vanhemmuuteen, jäänkö jatkossakin yksin vaikean paikan tullen, voinko luottaa mieheeni, sitoutuuko hän isyyteen, meneekö jatkossakin miehen mukavuudentarve minun ja lapsen tarpeiden yli
Todennäköisesti hän myös pohtii, kuinka pitkään parisuhdetta kanssasi on syytä jatkaa.
Kun otat nämä seikat huomioon ratkaistessasi tätä epämukavaa tilannetta, olet jo hieman lähempänä ongelman ydintä.
Olen itsekin nainen ja tämän ketjun myötä olen jälleen kerran hämmentynyt siitä, miten epäloogisia, itsekkäitä ja tunteiden vietävissä suuri osa naisista tuntuu olevan.
Vellihousu - siittään pystyy - muuhun???
Jos ei oo munaa - kortsu käyttöön. Aikuistu.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:30"]Millanen isä sinustakin tulee. Saapa äiti ainakin teidän erotessanne kertoa lapsille myöhemmin hyvän syyn erolle. Ei taia lapsetkaan tuommosta "isää" arvostaa enää sitten. Kasva aikuseksi poju. Jumankauta
[/quote]
Ai se on paska faija kuka ei mee synnytykseen mukaan kuuntelee eukkonsa kitinää ja valitusta kun kaikki tehdään väärin?
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:26"]
Yleensä ymmärtäisin tämän, mutta synnytyksen suhteen en. Millainen on parisuhde, jossa ei tueta toista tuollaisena hetkenä? Jos oma rakas käy läpi tuollaista, niin on äärimmäisen törkeää jättää huomiotta.
[/quote]
Jos miehenä joudun sairaalaan vaikka isoon leikkaukseen, niinonhan sekin kova paikka mutta ei kukaan oleta, että nainen tulisi sinne leikkaussaliin tukemaan...
[/quote]
Ehkä toivoisit tukea, jos sut leikattais ilman nukutusta tai puudutusta, ja operaatio kestäisi esim vuorokauden. Ime pälli munaas. Ai, mut se onkin niin pieni että et yletä.