Saatteko puolisoiltanne

Saan ja odotankin jotain muistamista. Annetaan toisillemme lahjoja välillä huvikseenkin.
Olisi varmaan kurja olo jos mies ei muistaisi synttäreitäni mitenkään.

Saan toki. En olisi miehen kanssa, joka ei huomioisi synttäreitäni.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:19"]En saa, koskaan. Ja joka kerta odotan, että mies jotenkin muistaisi merkkipäiväni. Sanoisi edes onnittelut! Mutta ei. Joka kerta joudun pettymään ja synttäripäivänä menen itku silmässä nukkumaan. Olen tästä miehelle sanonut monta kertaa: HALUAN, että minua muistetaan merkkipäivänä, jotenkin. Ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä: voisi olla vaikka kukkakimppu (viereisestä metsästä kerättynä). Mutta ei. Minä en ole edes onnittelujen arvoinen. Olemme olleet yhdessä 25v. Minä muistan joka kerta miehen synttäri- ja nimipäivät sekä ostan joululahjan miehelle. Itse olen ainoa, joka ei saa jouluna yhtään lahjaa. Viime vuosina olen alkanut ostaa itselleni lahjan joulukuusen alle, etten joutuisi aina olemaan ilman kun muut avaavat lahjojaan. [/quote]

Mua kiinnostaa että mikä on miehen perustelu ettei sulle hanki lahjoja ja miksi niitä edelleen odotat jos mies on ilmaissut ettei halua niitä hankkia? Vai onko oikeasti voinut kulua 25v niin että ette ole asiasta puhuneet?

[/quote]

Jokaisen merkkipäiväni jälkeen puhumme asiasta, koska minulla on paha mieli. Ja joka kerta mies lupaa seuraavalla kerralla muistaa ja keksiä jotain (rahasta ei ole kiinni, olemme keskituloisia). 

Mutta: miten käy? Mies ei muista. Muistamattomuus on aina syy siihen, ettei voi edes sanoa:"Onnea.". Miten voi olla muistamatta kun ennen synttäreitäni alkaa keittiön pöydälle ilmaantua kavereilta postissa tulleita onnittelukortteja? Miten voi olla muistamatta, että jouluna on tapana antaa lahjoja ja ilahduttaa muita?

Olen ehdottanut, että laittaa kännykkään muistutuksen ennen synttäreitäni ja ennen joulua, mutta mies ei suostu: hän ei tarvitse sellaista.

Nyt kun nuorinkin lapsi on saanut yo-lakin päähänsä niin olen alkanut miettiä, että minun velvollisuuteni on tehty ja voisin alkaa miettiä omaa elämääni ilman miestä. Miksi minun pitää sietää sitä, että minua loukataan toistuvasti? En jaksa enää. Ja huomaan ajattelevani, että nyt minun ei ole enää pakko jaksaa.

nro 13

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 22:20"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 17:39"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:19"]En saa, koskaan. Ja joka kerta odotan, että mies jotenkin muistaisi merkkipäiväni. Sanoisi edes onnittelut! Mutta ei. Joka kerta joudun pettymään ja synttäripäivänä menen itku silmässä nukkumaan. Olen tästä miehelle sanonut monta kertaa: HALUAN, että minua muistetaan merkkipäivänä, jotenkin. Ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä: voisi olla vaikka kukkakimppu (viereisestä metsästä kerättynä). Mutta ei. Minä en ole edes onnittelujen arvoinen. Olemme olleet yhdessä 25v. Minä muistan joka kerta miehen synttäri- ja nimipäivät sekä ostan joululahjan miehelle. Itse olen ainoa, joka ei saa jouluna yhtään lahjaa. Viime vuosina olen alkanut ostaa itselleni lahjan joulukuusen alle, etten joutuisi aina olemaan ilman kun muut avaavat lahjojaan. [/quote]

Mua kiinnostaa että mikä on miehen perustelu ettei sulle hanki lahjoja ja miksi niitä edelleen odotat jos mies on ilmaissut ettei halua niitä hankkia? Vai onko oikeasti voinut kulua 25v niin että ette ole asiasta puhuneet?

[/quote]

Jokaisen merkkipäiväni jälkeen puhumme asiasta, koska minulla on paha mieli. Ja joka kerta mies lupaa seuraavalla kerralla muistaa ja keksiä jotain (rahasta ei ole kiinni, olemme keskituloisia). 

Mutta: miten käy? Mies ei muista. Muistamattomuus on aina syy siihen, ettei voi edes sanoa:"Onnea.". Miten voi olla muistamatta kun ennen synttäreitäni alkaa keittiön pöydälle ilmaantua kavereilta postissa tulleita onnittelukortteja? Miten voi olla muistamatta, että jouluna on tapana antaa lahjoja ja ilahduttaa muita?

Olen ehdottanut, että laittaa kännykkään muistutuksen ennen synttäreitäni ja ennen joulua, mutta mies ei suostu: hän ei tarvitse sellaista.

Nyt kun nuorinkin lapsi on saanut yo-lakin päähänsä niin olen alkanut miettiä, että minun velvollisuuteni on tehty ja voisin alkaa miettiä omaa elämääni ilman miestä. Miksi minun pitää sietää sitä, että minua loukataan toistuvasti? En jaksa enää. Ja huomaan ajattelevani, että nyt minun ei ole enää pakko jaksaa.

nro 13
[/quote]
Kuulostaa ihan siltä, että olet sietänyt tilannetta ihan liian pitkään, eihän tommosta tarvitsekaan sietää onhan toi nyt ihan todella loukkaavaa! Ansaitset kyllä parempaa kohtelua!
Ap

Suhteen alussa tein selväksi, etten vastaanota mitään lahjoja, enkä aio myöskään ostaa hänelle sellaisia. Luojan kiitos miestä ei häirinnyt, hänkin vaikutti helpottuneelta...

En mäkään saa lahjoja. En synttärinä, jouluna tai hääpäivänä. 9 vuotta oon oottanu hääpäiväksi jotain, edes suukkoa mutta ei. Ja muistuttelen viikkoa ennen. Aiemmin tein aina kakun mutta tänä vuonna en. En halua yksin viettää hääpäivää. Myös joululahjan joudun ostamaan itse jos sellaista haluan. Synttäreitä ei muisteta. Ei edes kakkua tee. Ei muuten enää haittaisi mutta mielestäni lapset saavat väärän kuvan asioista jos isää muistetaan mutta äitiä ei. Voisihan sitä aikuisena edes ne pyöreät vuodet muistaa. Vaan kun 30 täytin niin mies meni baariin juhlimaan ja mä jäin kotiin lasten kanssa. Täytyy myöntää että silloin tuli itku.

No nyt on pakko kysyä, että liioittelenko tai paisuttelenko tätä asiaa, eilen oli synttärit ja mies vihjaili jo koko viikon että mitähän hän ostaisi ja eilen töiden jälkeen sanoi että hän voi käydä kaupassa ettei illalla tarvitse yhdessä enää lähteä ja ajattelin toki et ok, mene vaan, hän varmaan käy ostamassa jotain minulle. Noh, en saanut mitään, aamulla kyllä synttärionnittelut suukkojen kera, että ei ole unohtanut, mutta ei lahjaa. Minusta tuntuu todella pahalta. En voi sille mitään ja olen koittanut ajatella että ehkä se ei sitten ole niin tärkeää tai merkittävää, mutta piru vie tuntuu vaan pahalta.
Itse olen aina ostanut lahjan synttäreillä ja jouluna ja vuosipäivänäkin.
Olenko ihan lapsellinen?

Nelonen siis ap
Ap

En saa, enkä odota.

me teemme toidillemme arjessa jakuvasti pikku palveluksia, mutta emme anna lahjoja arkena eikä juhlapäivinä. Meillä on molemmilla aika tarkka maku joten its ostamalla saa paremmin sitä, mistä on enemmän iloa. Näin saamme myös rahalle vastinetta, sillä meillä on yhteiset rahat.

Kyllä minäkin saan aina lahjan, vaikka viime synttäreilläni sovittiin miehen kanssa, ettei mulle tarvi ostaa mitään, koska meillä oli niin tiukka taloudellinen tilanne. Tehtiin sitten yhdessä kakku ja kutsuttiin kavereita viettämään iltaa ja syömään kakkua :)

Se on ostanu jonkun matkan tms.

En saa enkä odota. Miehen mielestä on turha ostella lahjoja kun ne joka tapauksessa menevät yhteisistä rahoista.

Kyllä, ja annan myös itse. Lahjan ei tarvitse olla kallis. Esimerkiksi hieronta, runo tai luonnosta kerätty kukkakimppu ovat oikein hyviä lahjoja. 

Kerro miehellesi suoraan mutta dramatisoimatta, että olet surullinen.

Täällä yksi lapsellinen 40 v.
Todellakin loukkaantuisin, jos en saa lahjaa. Ja jos vielä vihjailee, mutta ei annakaan mitään, todella outoa.

Mä annan miehelle lahjoja ja todellakin odotan aina jotain kivaa. Mieheni on hieman puusilmä, joten vihjaillen etukäteen eri lahjaideoista ja niistä voi sitten valikoida, jos ei itse keksi mitään.

En saa, koskaan. Ja joka kerta odotan, että mies jotenkin muistaisi merkkipäiväni. Sanoisi edes onnittelut! Mutta ei. Joka kerta joudun pettymään ja synttäripäivänä menen itku silmässä nukkumaan.

Olen tästä miehelle sanonut monta kertaa: HALUAN, että minua muistetaan merkkipäivänä, jotenkin. Ei tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä: voisi olla vaikka kukkakimppu (viereisestä metsästä kerättynä). Mutta ei. Minä en ole edes onnittelujen arvoinen.

Olemme olleet yhdessä 25v. Minä muistan joka kerta miehen synttäri- ja nimipäivät sekä ostan joululahjan miehelle. Itse olen ainoa, joka ei saa jouluna yhtään lahjaa. Viime vuosina olen alkanut ostaa itselleni lahjan joulukuusen alle, etten joutuisi aina olemaan ilman kun muut avaavat lahjojaan.

13. Nyt lopetat HETI lahjojen oston miehelle!!! Et todellakaan osta enää ainuttakaan lahjaa! Ihan tosi! Itselle ostat edelleen kuusen alle, mutta silloinkaan et osta miehellesi.
Ei hän muuten tajua miten moukkamaisesti käyttäytyy.

Yhteisellä päätöksellä ei anneta lahjoja. Ostetaan mitä tarvitaan silloin kun sitä tarvitaan tai kaupassa tulee vastaan jotain mistä tietää toisen erityisesti ilahtuvan.

Huomionosoitukset on enempi aineettomia pikku palveluksia.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 16:13"]Kerro miehellesi suoraan mutta dramatisoimatta, että olet surullinen.
[/quote]
Mä en jotenkin osaa edes sanoa tästä miehelle mitään, tuntuu että hän ns. nolaantuu jos hän onkin kuvitellut etten edes odota mitään, äh en osaa selittää, mutta olen jotenkin aika mykistynyt tästä hommasta.
Ap

Totta kai saan. Levyjä, kirjoja, koruja, lahjakortteja kosmetologille tai jalkahoitoon... Minusta on ihan perusasioita, että huomioidaan rakasta ihmistä.