Tiedätkö perheitä joissa ei lueta lapsille iltasatuja tai

Tiedän parikin.Toista äitiä ei huvita ja toinen ei jaksa.

Meillä luetaan iltasatu tai kaksi.. Ja usein haluisivat vielä kolmannenkin. Lapset alle kouluikäisiä. Päivälläkin luetaan jonkin verran, välillä tietokirjoja, aapista ym.. Lapset myös rakastavat kuunnella äänikirjoista satuja laidasta laitaan. Usein he laittavat päivisinkin sadut soimaan kun leikkivät huoneessaan. Vanhin osaa itsekin kertoa todella pitkiä satuja, jotka etenevät loogisesti. Tätä päiväkodissa ihmeteltykin useasti.

Sehän just myönsi puhuvansa mitä sylki suuhun tuo, koska haluaa kyseenalaistaa suoritusvanhemmuuden. Varmaan tuntuu hyvältä missiolta pienessä sievässä, mutta epäilemättä oikeita sijaisvanhempia ketuttaa lukea näitä.

Arvaa mitä, mä kyllä olen ihan oikea sijaisvanhempi. Enkä oikeastaan puhu mitä sylki suuhun tuo. Luitko muun, mitä kirjoitin - siitä mikä on oikeasti tärkeää? Luitko sen, mitä muut täällä kirjoittavat lapsistaan ja heidän "kyvyistään". Lapsi ei ole vanhemman minuuden jatke, eivätkä myöskään keskenään vertailtavissa olevia näyttelykoiria.

-

Tulevatko nämä suorittajien Tinttamaariat ja Janipetterit nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään? Vai ovatko hyviä vain, jos osaavat jotain paremmin kuin muut? Onko ainoa tarkoitus olla kaikessa parempi muita? Vanhemmuudessa, lapsuudessa, puhumisessa, satujen lukemisessa..?

Luetaan aina kun muistetaan, keskimäärin kolmena iltana viikossa.. Se on lapselle todella tärkeää. Hän todella rakastaa sitä että hänelle luetaan. Ehkä voisin skarpata ja lukea useammin..Lapsi 7 v.

Tiedän muutaman perheen jossa lapselle ei lueta ollenkaan, se on aika kauheaa mielestäni

Sehän just myönsi puhuvansa mitä sylki suuhun tuo, koska haluaa kyseenalaistaa suoritusvanhemmuuden. Varmaan tuntuu hyvältä missiolta pienessä sievässä, mutta epäilemättä oikeita sijaisvanhempia ketuttaa lukea näitä.

Enkä edes ole pienessä sievässä. Hyvää yötä :)

En lukihäiriöinen äiti ei osaa lukea hyvin :(

Up!

En onneksi tiedä. Lukeminen on erittäin tärkeää. Toki voi lukea muulloinkin kuin illalla.

Tiedän perheen missä ei ikinä lueta iltasatua vaan lapsilla on omat telkkarit joita katsovat illalla sängyissään ennen nukahtamista.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[/quote]

En kyllä jaa ollenkaan tätä käsitystä kanssasi. Luen esikoiselle paljon (nuorempi ei ole vielä lukuiässä) ja musta on tullut aivan lastenkirjafriikki, eikä kirjojen sanavarasto ole todellakaan suppea, jos lukee laadukasta lastenkirjallisuutta, ja siksi toisekseen, miksi "nykylapset" muka eivät jaksaisi kuunnella pitkiä kirjoja? Kyllä mun nykylapsi ainakin jaksaa, ongelma on ennemmin se, että mä en aina jaksa lukea niin paljon kuin hän jaksaisi kuunnella.

[/quote]

Tässä ketjussa kyse on satukirjoista ja saduista, ei lastenkirjoista tai kirjoista ylipäätään. Esimerkiksi en pidä muumikirjoja satukirjoina tai edes Ella-kirjoja satuina. Sen sijaan niin kovin monen aikuisen suosimat "365 iltasatua" ja muut samantapaiset kirjat eivät ole kielellisesti kovin kehittäviä.

Vastasyntynyt on jo siinä iässä, jolloin voi varsin hyvin kertoa omia satuja ja tarinoita.

Meillä lapset on oppineet lukemaan 3v iässä ja lukeneet itse satunsa. Risto Räppääjät ja muut vastaavat tulivat luettaviksi suunnilleen seuraavana vuonna ja äiti luki heille satujen sijaan ihan oikeita kirjoja kuten Melukylän lapsia tai nuorisokirjoja 1920-luvulta. Mutta ei koskaan iltaisin, silloin sadut keksittiin itse.

[/quote]

Jos Melukylän lapset eivät ole satuja, niin mitä sitten? En niitä oikein nonfiktioonkaan laskisi.

[/quote]

Monelleko lapselle luetaan koko Melukylä-kirja kerralla illalla?  Iltasatu ei ole jatkokertomus!

Vaikuttaa siltä, että kirjoittajilla ei nyt ihan ole termit hallussa. Lastenkirja ei ole satukirja, vaikka se on fiktiota. Ihan samalla tavalla dekkari ei ole satukirja, vaikka sekin on fiktiota. Satu on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava kertomus. Sadun henkilöt, paikat ja tapahtuma-aika ovat yleensä epämääräisiä. (lainaus kirjastot.fi/kysy). Esimerkiksi Risto Räppääjä tai Melukylä voisivat olla totta, niissä ei ole mitään noitia tai mystisiä satuhahmoja vaan enemmänkin erilaisia sattumuksia ja väärinymmärryksiä. Fantasiakirjatkaan (Harry Potter jne.) eivät ole satuja, vaikka niissä mielikuvitus laukkaa.

Ap kysyi satujen lukemisesta, ei lapsille lukemisesta.

Meillä ei luettu iltasatuja. Ei katottu piirrettyjäkään telkkarista. Sen takia en koskaan ole niistä pitänyt, koska niitä ei tuputettu mulle. Leluja oli, joilla me lapset leikimme keskenämme. Ja oli meillä kirjoja, mutta luettiin niitä omin avuin. Olis ollu kiva kyllä kuulla iltasatujakin. Jos joskus omia lapsia hankin, aion lukea niille.

90-luvun lapsi

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[/quote]

En kyllä jaa ollenkaan tätä käsitystä kanssasi. Luen esikoiselle paljon (nuorempi ei ole vielä lukuiässä) ja musta on tullut aivan lastenkirjafriikki, eikä kirjojen sanavarasto ole todellakaan suppea, jos lukee laadukasta lastenkirjallisuutta, ja siksi toisekseen, miksi "nykylapset" muka eivät jaksaisi kuunnella pitkiä kirjoja? Kyllä mun nykylapsi ainakin jaksaa, ongelma on ennemmin se, että mä en aina jaksa lukea niin paljon kuin hän jaksaisi kuunnella.

[/quote]

Tässä ketjussa kyse on satukirjoista ja saduista, ei lastenkirjoista tai kirjoista ylipäätään. Esimerkiksi en pidä muumikirjoja satukirjoina tai edes Ella-kirjoja satuina. Sen sijaan niin kovin monen aikuisen suosimat "365 iltasatua" ja muut samantapaiset kirjat eivät ole kielellisesti kovin kehittäviä.

Vastasyntynyt on jo siinä iässä, jolloin voi varsin hyvin kertoa omia satuja ja tarinoita.

Meillä lapset on oppineet lukemaan 3v iässä ja lukeneet itse satunsa. Risto Räppääjät ja muut vastaavat tulivat luettaviksi suunnilleen seuraavana vuonna ja äiti luki heille satujen sijaan ihan oikeita kirjoja kuten Melukylän lapsia tai nuorisokirjoja 1920-luvulta. Mutta ei koskaan iltaisin, silloin sadut keksittiin itse.

[/quote]

Jos Melukylän lapset eivät ole satuja, niin mitä sitten? En niitä oikein nonfiktioonkaan laskisi.

[/quote]

Monelleko lapselle luetaan koko Melukylä-kirja kerralla illalla?  Iltasatu ei ole jatkokertomus!

Vaikuttaa siltä, että kirjoittajilla ei nyt ihan ole termit hallussa. Lastenkirja ei ole satukirja, vaikka se on fiktiota. Ihan samalla tavalla dekkari ei ole satukirja, vaikka sekin on fiktiota. Satu on todellisen elämän rajat ylittävä mielikuvitukseen vetoava kertomus. Sadun henkilöt, paikat ja tapahtuma-aika ovat yleensä epämääräisiä. (lainaus kirjastot.fi/kysy). Esimerkiksi Risto Räppääjä tai Melukylä voisivat olla totta, niissä ei ole mitään noitia tai mystisiä satuhahmoja vaan enemmänkin erilaisia sattumuksia ja väärinymmärryksiä. Fantasiakirjatkaan (Harry Potter jne.) eivät ole satuja, vaikka niissä mielikuvitus laukkaa.

Ap kysyi satujen lukemisesta, ei lapsille lukemisesta.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että kustannusalankaan ihmisillä eivät ole termit ihan hallussa. Olen lukenut omille lapslleni Astrid Lindgrenin Rakkaimmat sadut -kokoomateosta, ja yksi luku siellä on nimenomaan Melukylän lapsista.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen.

Humanitaariset mamut, jotka eivät osaa lukea (iltasatuja)? =)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:02"]

Sekään ei ole sama asia että itse lukee, vaikka osaisikin. Toisen ääntä on ihana kuunnella. Me luetaan joskus miehenkin kanssa toisillemme ääneen. Tarinaan uppoaa aivan erilain kuunnellessa, kuin itse lukiessa. Kokeilkaa joskus. Se on kivaa aikuisenakin. Äänikirjat autossa on ihan mahtavia.

[/quote]

Se tunne kun saa sulkea silmät ja se tarina avautuu siihen silmien eteen... En keksi tarpeeksi vakuuttavaa sanaa sitä kuvaamaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen.
[/quote]

Voi HELVETTI :D Ei tietenkään sijaisvanhemmuus tee asiantuntijaa, kuka niin on väittänyt? Mutta. Asiaa tuntevana ja osaavana henkilönä olen voinut erikoistua tietynlaisiin "tapauksiin". Ja kiroilu on monesti paikallaan, olisi myös virallisemmissa yhteyksissä, mutta sopivuudesta voidaan sit olla monta eri mieltä.
-
Entä voiskohan olla niin, että on tutkimuksia ja on tutkimuksia..ja vanhempia kehotetaan tekemään monenlaista, etä tekisivät edes vahingossa jotain oikein vanhemmuudessaan. Kaikki kasvatusoppaat ovat sellaisia yksinkertaistuksia, ettei ole vallan tosikaan.
-
Lapselle lukeminen on vain pieni pipana kielen kehityksen kannalta. Iltasadun merkitys on jotain aivan muuta.

En, eikä niitä paljoa olekaan. Suomalaisilla menee paljon paremmin kuin mediassa annetaan ymmärtää. 

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

Meillä. Lapsi ei jaksa keskittyä ja jos iltasadun lukee, villiintyy vaan. Ehkä kokeilemme asiaa myöhemmin uudestaan.

Joo, meidät. Ei ole koskaan ollut iltasatuperinnettä. 

Lapsi ei ole muutoinkaan ollut koskaan kiinnostunut satukirjoista (niitä on kuitenkin aikamoinen määrä). Tykkää enemmän tietokirjoista, niitä jaksaa kuunnella.