Tiedätkö perheitä joissa ei lueta lapsille iltasatuja tai

Ei ole luettu, isä kertonut kummitusjuttuja.
Normaaleja nuoria ovat nyt, kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:46"]

Miksi pitäisi ottaa taakaksi lukea aina iltaisin kun muutenkin ollaan jo siihen aikaa väsyneitä ja kauhea iltahässäkkä?

[/quote]

Mitäh? Iltahässäkän jälkeen rauhoitutaan iltasadulle.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym.

Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.
[/quote]
Meillä ei ole luettu kuin ensimmäiselle ja lapset kaikki oppineet todella aikaisin puhumaan. :D Nuorin täytti just 10kk ja sanoo "äiti" "lamppu" "kukka" "isi" jne...

Meillä on ain luettu, eikä meillä ole ollut iltahässäkkää. Rauhaisat illat ja lapsi meni mielellään valmistautumaan nukkumaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:47"]

Tunnen, meidät. Tyttö ei tykkää saduista, lukee mielummin itsekseen sarjakuvia ja prinsessalehtiä. On 5,5 vuotias.

[/quote]

Että ihan joku ottaa kirjaimellisesti? Niitä sarjakuvia voi myös lukea "saduksi". Tärkeintähän tässä iltairutiinissa on lapsen ja aikuisen kiireetöön yhdesäolo ennen lapsen nukahtamista Lukea voi vaikka kirjaa, sarjakuvaa, hesaria tai tarjoustalon mainoslehtistä! Ja laulaakin voi. Tai kertoa omia tarinoita. Tai vain jutella...

Me ei lueta iltasatua 2 vuotiaalle. Päivällä luetaan.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:45"]

Mulle ei luettu, kirjoitin L:n äidinkielestä. Mutta minusta on kiva lukea lapsille. Nyt 5- ja 7-vuotiaat.

[/quote]

Meilläkään ei muuten luettu. Ei luettu 60-luvulla muutenkaan lapsille. Jos halusi satuja, piti opetella itse lukemaan. Kirjoitin myös laudaturin äidinkielestä ja muutenkin äidinkielen aineet olivat aina kymppejä.

[/quote]

mä olen syntynyt 1961 ja kyllä minulle luettiin lapsena. Ja monen kaverinikin perheessä luettiin. Kasvoin maatilalla ja vanhempani oli ihan maamieskoulun ja kansankorkean käyneitä, ei juuri opiskelleet. Mutta luettiin paljon, vaikka karjatilalla oli paljon työtä. Ja kaveritkin viljelijäperheistä useimmat.

Jotkut täällä suorittaa iltasadun lukemisetkin näköjään kilpailumielessä, meilläpäs luetaankin enemmän kuin teillä lällläää. Voi luoja teidän kanssanne!

Iltasatu toimii myös iltatoimien vauhdittajana...jos aika loppuu kun vetelehtii hammaspesussa, niin satu jää välistä :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[/quote]

En kyllä jaa ollenkaan tätä käsitystä kanssasi. Luen esikoiselle paljon (nuorempi ei ole vielä lukuiässä) ja musta on tullut aivan lastenkirjafriikki, eikä kirjojen sanavarasto ole todellakaan suppea, jos lukee laadukasta lastenkirjallisuutta, ja siksi toisekseen, miksi "nykylapset" muka eivät jaksaisi kuunnella pitkiä kirjoja? Kyllä mun nykylapsi ainakin jaksaa, ongelma on ennemmin se, että mä en aina jaksa lukea niin paljon kuin hän jaksaisi kuunnella.

[/quote]

Tässä ketjussa kyse on satukirjoista ja saduista, ei lastenkirjoista tai kirjoista ylipäätään. Esimerkiksi en pidä muumikirjoja satukirjoina tai edes Ella-kirjoja satuina. Sen sijaan niin kovin monen aikuisen suosimat "365 iltasatua" ja muut samantapaiset kirjat eivät ole kielellisesti kovin kehittäviä.

Vastasyntynyt on jo siinä iässä, jolloin voi varsin hyvin kertoa omia satuja ja tarinoita.

Meillä lapset on oppineet lukemaan 3v iässä ja lukeneet itse satunsa. Risto Räppääjät ja muut vastaavat tulivat luettaviksi suunnilleen seuraavana vuonna ja äiti luki heille satujen sijaan ihan oikeita kirjoja kuten Melukylän lapsia tai nuorisokirjoja 1920-luvulta. Mutta ei koskaan iltaisin, silloin sadut keksittiin itse.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:45"]

Mulle ei luettu, kirjoitin L:n äidinkielestä. Mutta minusta on kiva lukea lapsille. Nyt 5- ja 7-vuotiaat.

[/quote]

Meilläkään ei muuten luettu. Ei luettu 60-luvulla muutenkaan lapsille. Jos halusi satuja, piti opetella itse lukemaan. Kirjoitin myös laudaturin äidinkielestä ja muutenkin äidinkielen aineet olivat aina kymppejä.
[/quote]
Mietittekö te tätä vain mahdollisen tulevan äidinkielen menestyksen kannalta? Ette ollenkaan niin että ehkä lapsesta olisi mukava kuunnella satuja?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:15"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[/quote]

En kyllä jaa ollenkaan tätä käsitystä kanssasi. Luen esikoiselle paljon (nuorempi ei ole vielä lukuiässä) ja musta on tullut aivan lastenkirjafriikki, eikä kirjojen sanavarasto ole todellakaan suppea, jos lukee laadukasta lastenkirjallisuutta, ja siksi toisekseen, miksi "nykylapset" muka eivät jaksaisi kuunnella pitkiä kirjoja? Kyllä mun nykylapsi ainakin jaksaa, ongelma on ennemmin se, että mä en aina jaksa lukea niin paljon kuin hän jaksaisi kuunnella.

[/quote]

Tässä ketjussa kyse on satukirjoista ja saduista, ei lastenkirjoista tai kirjoista ylipäätään. Esimerkiksi en pidä muumikirjoja satukirjoina tai edes Ella-kirjoja satuina. Sen sijaan niin kovin monen aikuisen suosimat "365 iltasatua" ja muut samantapaiset kirjat eivät ole kielellisesti kovin kehittäviä.

Vastasyntynyt on jo siinä iässä, jolloin voi varsin hyvin kertoa omia satuja ja tarinoita.

Meillä lapset on oppineet lukemaan 3v iässä ja lukeneet itse satunsa. Risto Räppääjät ja muut vastaavat tulivat luettaviksi suunnilleen seuraavana vuonna ja äiti luki heille satujen sijaan ihan oikeita kirjoja kuten Melukylän lapsia tai nuorisokirjoja 1920-luvulta. Mutta ei koskaan iltaisin, silloin sadut keksittiin itse.

[/quote]

Jos Melukylän lapset eivät ole satuja, niin mitä sitten? En niitä oikein nonfiktioonkaan laskisi.

Mun tytär 2,5v ei oikein tykkää kuunnella satuja päivisin. Katselee mielummin kuvia ja haluaa minut siihen mukaansa mutta lukea ei saa. Iltasaduksi haluaa aina Harry Potteria. En tiedä miksi. Ei kelpaa satukirjat, ei kuvakirjat, ei mitkään muut kuin Potterit. Ei hän varmaan saa niistä paljoakaan irti kun varmaan tuon ikäiselle vielä aika hankalaa tekstiä vaikka lasten/nuorten kirjoja onkin.

Sekään ei ole sama asia että itse lukee, vaikka osaisikin. Toisen ääntä on ihana kuunnella. Me luetaan joskus miehenkin kanssa toisillemme ääneen. Tarinaan uppoaa aivan erilain kuunnellessa, kuin itse lukiessa. Kokeilkaa joskus. Se on kivaa aikuisenakin. Äänikirjat autossa on ihan mahtavia.

Meillä ei lueta, en vain jaksa enää illalla kun olen ihan poikki. Muuten luetaan kyllä. Ja lapset ovat huomattavan lahjakkaita kielellisesti eli tuskinpa on omaa ansiotani.

iltasatuja meillä ei ole koskaan luettu, oli ihan tietoinen päätös: emme halunneet totuttaa lasta siihen, että joka ilta on luettava ja se on edellytys nukahtamiselle. 

Muuten lapsille on luettu päivittäin ja paljon, paljon keskivertoperhettä enemmän. Ei kai se ole mikään ihmekään, kun kaksi kirjallisuuden harrastajaa lisääntyy keskenään.  Ja näköjään rakkaus kirjoihin periytyy, lapsemme (nyt jo teini-iässä) kulkevat aina kirja kainalossa :) Ja mielellään lukevat meille vanhemmille ääneen mielenkiintoisia juttuja (joku katkelma jostain romaanista, mielenkiintoinen asia suomen kuvalehden artikkelista tai vaikka joku juttu aku ankasta.

Mielestäni siis iltasatu ei ole mikään pakko, mutta muuten lapsille on pakko lukea. Jo sen kielenkehittymisen ja sanavaraston takia; ja onhan se lukuhetki myös ihana vanhempi-lapsihetki, lapsi saa aikuisen huomion täysin, aikuinen on siinä tilanteessa täysin häntä varten siinä. 

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:01"]

Mun tytär 2,5v ei oikein tykkää kuunnella satuja päivisin. Katselee mielummin kuvia ja haluaa minut siihen mukaansa mutta lukea ei saa. Iltasaduksi haluaa aina Harry Potteria. En tiedä miksi. Ei kelpaa satukirjat, ei kuvakirjat, ei mitkään muut kuin Potterit. Ei hän varmaan saa niistä paljoakaan irti kun varmaan tuon ikäiselle vielä aika hankalaa tekstiä vaikka lasten/nuorten kirjoja onkin.

[/quote]

Jatkan vielä että niiden kirjojen katselemisessa on se idea että hän nimeää kuvista kaiken minkä osaa ja kysyy minulta loput. Samalla hän saattaa itse kertoa vähän mitä niissä tapahtuu ("tyttö kiikkuu", "koira juoksee kovaa", "prinsessa tanssii"). Iltaisin kertaamme aina ennen iltasatua päivän tapahtumia. Niin että joko lapsi itse kertoo mitä tänään on tapahtunut (muistaa muuten ihmeellisen hyvin, sellaisiakin pikkuasioita joita itse en muista) tai sitten minä kyselen. Se on musta oikein kiva pikku rutiini. Päivän kertaamiseen ei mene kauan mutta se parantaa sanavarastoa ja muuttaa varmasti vähän lapsen maailmankuvaa kun asioille onkin nimitys ja merkitys. Samalla voin kertoa miksi jotain tapahtui ("setä pyöräili ohitsemme kovaa koska satoi vettä"). Lisäksi muistoja jää varmasti helpommin. Tyttö muistaa nyt jo hirveän paljon asioita esim kesän alusta. Suosittelen :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:41"]Meillä. 6 lasta. Usein vanhin lukee nuorimmille. Ite en jaksa.
[/quote]

Muillakin yhtä järjetön määrä lapsia :D Meillä myös 6, tosin ei kaikki minusta putkahtaneita.

Lukevat itse satunsa, joskus vanhemmat nuorimmalle. On jo saavutus saada kaikki ajoissa nukkumaan, vielä iltasatua siihen lukemaan.. juu ei.

Meillä on luettu aina iltaisin (4 lasta, 6-18v). Syy ei ole ollut lahjakkuuden kehittäminen, kielellistä lahjakkuutta kun meillä ei ole kenelläkään, vaan kielen kehittäminen, mielikuvituksen rikastuttaminen, iltarutiini, läheisyys, läheisen äänen, äänenpainon kuunteleminen (tämä jäänyt itsellä muistin syövereihin omasta äidistäni), keskustelut tarinoissa esiintulleista uusista sanoista, käsitteistä, tapahtumista, tunteista jne.

Tämä sopii meille, toisille joku muu.

Lukeminen juuri ennen nukkumaanmenoa ei tietenkään ole pakollista kunhan lapsille luettaisin muuten lähes päivittäin. Moni on korostanut lukemisen lisäävän kielellistä kehitystä ja näinhän se varmasti onkin. Itse lisäisin vielä sen verran, että lukemisen kautta lapselle avautuu aivan uudenlainen maailma. Pienen lapsen on vaikea hahmottaa erilaisia tunteita tai käsitellä vaikeita tai toisaalta arkipäiväisiä asioita. Lukemisen kautta ne on paljon helpommin käsin kosketeltavissa kun lapsi voi samastua kirjan henkilöihin.

Meillä luetaan paljon laidasta laitaan. Yritän myös aina löytää ajankohtaan tai elämäntilanteeseen sopivia kirjoja meidän alle kouluikäisille lapsille. Usein pyrin vähän kyselemään tyyliin miltähän x:stä nyt tuntuu tai miten x:n tulisi toimia jne. Meillä lapsia on useampi, joten joutuvat kuuntelemaan välillä itselleen ei niin kivoja kirjoja. Luetaan lasten tietokirjoista kuvakirjoihin ja prinsessasaduista Lindgrenin kirjoihin. Iltasatu on tavallaan pakollinen meillä eli pitää olla läsnä vaikka esim. värittäisi samalla. Päivisin jos luetaan niin lapsi saa tietenkin valita haluaako kuunnella vai ei.