Tiedätkö perheitä joissa ei lueta lapsille iltasatuja tai

Tiedän parikin perhettä. Lapset katsovat satunsa dvd:ltä.

Toinen on veljeni perhe, äitimme oli äidinkielen ope, meille satuja luettiin ja veli tykkää itsekin lukea kaikenlaista....muttei sitten vaivaudu opettamaan samaa lapselleen.

Meillä. 6 lasta. Usein vanhin lukee nuorimmille. Ite en jaksa.

Meillä, lapsi vasta 2 eikä jaksa kiinnostua saduista.
Laulan aina hänelle kun menee maaten, välillä lauletaan yhdessä.

Minä en iltasatua lue. Sen sijaan melkein milloin vain, jos on luppoaikaa, luen lapselle. "Iltasatua" en vain jotenkin koe tarpeelliseksi.

Meillä . Ei vain tule luettua vaikka välillä yritetään skarpata.. Lapset 6v ja 6kk.

Mulle ei luettu, kirjoitin L:n äidinkielestä. Mutta minusta on kiva lukea lapsille. Nyt 5- ja 7-vuotiaat.

Meillä on lapset jo niin isoja, että lukevat ihan itse joka ilta kirjaa. Mielellään lukevat, kun pitää mennä sänkyyn ja alkaa nukkua TAI jos haluaa niin voi ensin lukea sängyssä itsekseen hetken. ;) 

Kun olivat pienempiä, niin mulla oli kausia kun luin joka ilta iltasadun. Joskus olin väsyneempi jaksoittain ja iltasatu jäi välistä tai sitten luettiin jo päivällä. Keskimäärin meillä luettiin aika paljon, niin että luin ääneen lapsille. Mieheni luki vähemmän lapsille, mutta joskus hänkin. 

Miksi pitäisi ottaa taakaksi lukea aina iltaisin kun muutenkin ollaan jo siihen aikaa väsyneitä ja kauhea iltahässäkkä?

Tunnen, meidät. Tyttö ei tykkää saduista, lukee mielummin itsekseen sarjakuvia ja prinsessalehtiä. On 5,5 vuotias.

Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym.

Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.

Meillä on rauhoittuneet illat huomattavasti, kun ollaan otettu iltasatu käyttöön. Aina ollaan menty samalla rutiinilla nukkumaan, iltapala, pissa, hampaiden pesu, yöpaita, petiin. Ja sitten kiljumista ja hyppimistä tunti, vaikka yrittäisi hyvällä tai pahalla tai millä vain.

Sen jälkeen kun ruvettiin lukemaan iltasatu, asia on tyystin toisin. Petiin mennessä ollaan sylikkäin, katsellaan kirjan kuvia ja minä "luen" sadun varsin monia mutkia oikoen (ei lapsi jaksaa vielä pitkiä satuja kuunnella). Ja sitten kirja kiinni, lapsi peiton alle ja hyvää yötä. Kymmenen minuuttia ja lapsi nukkuu.

Luemme muuten kyllä tosi paljon joka päivä ja käymme lähes viikottain kirjastossa. Iltasatua emme kuitenkaan aiemmin lukeneet.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:45"]

Mulle ei luettu, kirjoitin L:n äidinkielestä. Mutta minusta on kiva lukea lapsille. Nyt 5- ja 7-vuotiaat.

[/quote]

Meilläkään ei muuten luettu. Ei luettu 60-luvulla muutenkaan lapsille. Jos halusi satuja, piti opetella itse lukemaan. Kirjoitin myös laudaturin äidinkielestä ja muutenkin äidinkielen aineet olivat aina kymppejä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]Meillä. Lapsi ei jaksa keskittyä ja jos iltasadun lukee, villiintyy vaan. Ehkä kokeilemme asiaa myöhemmin uudestaan.
[/quote]

Sama.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym.

Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.
[/quote]

Meidän 2-vuotias on kielellisesti tosi hyvin kehittynyt, vaikka ei olla koskaan luettu satuja. Aika vähän ollaan muutenkaan luettu yhdessä, tosin viime aikoina lapsi on innostunut Aku Ankasta :) Vaikuttaa siltä, että sarjakuviin on vilkkaankin lapsen helpompi keskittyä, sillä niissä tapahtuu visuaalisesti paljon enemmän kuin perinteisissä satukirjoissa. (Ja lapsen isä oppi lukemaan 3-vuotiaana Aku Ankkojen avulla, eli ne lienevät ihan hyödyllistä kirjallisuutta myös aivan pienille lukijoille.)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:06"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:35"]

Meidän perhe. Ei ole koskaan ollut mitään iltasatuperinnettä ja satunsa ovat saaneet lukea itse. Sen sijaan olen kertonut omia tarinoita. Kaksi vanhinta on kirjoittanut äidinkielestä arvosanan laudatur eli ei ne ihan kielitaidottomia ole.

[/quote]

Samoin meillä. Iltaisin panivat nukkumaan ja katselivat itse kirjoja. En lukenut koskaan iltasatuja. Mutta koska olivat kotihoidettuja lapsia, sadutin heitä paljon. Eli aloitin tarinan ja lapset jatkoivat ja johdattelin sitä aina vain välillä. 

Äidinkieli menee kaikilla hyvin ja ovat kielellisesti lahjakkaita tai sitten vain oppineet ilmaisemaan itseään erilaisin ilmauksin, kun itse keksivät sadutuksen keinoin tarinoita

Jopa perheen lukihäiriöinen on kielellisesti lahjakas, ehkä juuri sadutuksen ansiosta

[/quote]

Meillä lasten sanavarasto oli kouluun mennessä huomattavan laaja, koska kerroin sadut itse. Perinteisissä kirjoissa oli aika suppeasti sanoja ihan siksi, että nykylapset ei malta pitkiä juttuja kuunnella. Kun itse kertoi, tuli lapsille tutuksi moni sellainen sana, joita harvoin käytetään tyyliin uksi tai tärppästikku.

[/quote]

En kyllä jaa ollenkaan tätä käsitystä kanssasi. Luen esikoiselle paljon (nuorempi ei ole vielä lukuiässä) ja musta on tullut aivan lastenkirjafriikki, eikä kirjojen sanavarasto ole todellakaan suppea, jos lukee laadukasta lastenkirjallisuutta, ja siksi toisekseen, miksi "nykylapset" muka eivät jaksaisi kuunnella pitkiä kirjoja? Kyllä mun nykylapsi ainakin jaksaa, ongelma on ennemmin se, että mä en aina jaksa lukea niin paljon kuin hän jaksaisi kuunnella.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]

Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym. Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.

[/quote]

Väittäisin, että olen lukenut lapsilleni enemmän kuin sinä omillesi. Joka päivä luetaan sekä päivällä että illalla, on luettu ihan vauvasta saakka. 4 v jaksaa kuunnella puoli tuntia kevyesti esim. Astrid Lindgreniä ja kärttää lisää. 2 v keskittyy myös hienosti. 4 v todellakin "lässyttää", kuten kauniisti ilmaisit, puheterapiassa on tehty kovasti töitä, ja ilmeisesti 2 v:tä odottaa sama pitkä tie, kunhan alkaa tässä ylipäätään enemmän puhua.

Mä olen lorutellut ja kertonut lapselle ihan vauvasta. Aina on rakastanut iltasatuja ja iltalukemista. Lopetin n11-12 vuotiaana tavan. Mulle luoettiin myös lapsena,ja me sisarukset luettiin toisillemme. Minusta se oli kiva hetki. Silloin tuli usein juteltua rauhassa kaikenlaista, lukemisen sivussa.

Ei meillä lueta / luettu iltasatuja kuin hyvin harvoin