Tiedätkö perheitä joissa ei lueta lapsille iltasatuja tai

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen.
[/quote]

Voi HELVETTI :D Ei tietenkään sijaisvanhemmuus tee asiantuntijaa, kuka niin on väittänyt? Mutta. Asiaa tuntevana ja osaavana henkilönä olen voinut erikoistua tietynlaisiin "tapauksiin". Ja kiroilu on monesti paikallaan, olisi myös virallisemmissa yhteyksissä, mutta sopivuudesta voidaan sit olla monta eri mieltä.
-
Entä voiskohan olla niin, että on tutkimuksia ja on tutkimuksia..ja vanhempia kehotetaan tekemään monenlaista, etä tekisivät edes vahingossa jotain oikein vanhemmuudessaan. Kaikki kasvatusoppaat ovat sellaisia yksinkertaistuksia, ettei ole vallan tosikaan.
-
Lapselle lukeminen on vain pieni pipana kielen kehityksen kannalta. Iltasadun merkitys on jotain aivan muuta.
[/quote]
Lapsi nauttii saduista. Mitä muuta syytä vielä tarvitaan? Vaikutat vähän ikävältä ihmiseltä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä.

Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä.

Tuon sijaisvanhemman hoivissa varmaan alkaa kieli kehittyä tai muuten ei hyvä heilu jumalauta...

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]
...Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen.
[/quote]

Ja tiätsä. Mä voisin laittaa aika suuren summan rahaa ja vielä pääni pantiksi, että olen lukenut enemmän kuin sä. Ja että meillä luetaan paljon. Mehän ei nyt keskusteltu lukemisen tärkeydestä ylensä, vaan iltasadun ja lapselle lukemisen tärkeydestä, sekä sen vaikutksesta kielenkehitykseen. Mm.varhainen hyvä vuorovaikutteisuus tukee lapsen kognitiota ja myöhempää kielenkehitystä huomattavasti enemmän, kuin myöhäisempi satujen lukeminen.
-
Mitä itse lukemiseen tulee, niin sen vaikutukset ovat enemmän yleissivistystä, luovuutta, maailmankuvaa ym. kartuttavaa.
-
Jos iltasatua lukee, pitäisi sen motivaatio olla yhdessä lähekkäin olo, eikä opetustuokio.
-
Perkele.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]

Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym. Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.

[/quote]

Ja mitähän merkitystä sillä sitten käytännössä on puhuuko teidän lapsi 1v taitavammin kuin heidän 2 vuotiaana? Eihä sillä ole mitään taivahan väliä.

Minun lapseni sanoi ensimmäiset sanansa 2,5vuotiaana. Ajatella. Ja kyllä luemme myös kirjoja. ;) Sama lapsi muuten oppi kirjoittamaan ja lukemaan 5 vuotiaana. Nyt eskarilaisena lukee pitkiä kirjoja (ei mitään kuvakirjoja) itse eskariopet on sanoneet, että on mielettömän taitava verbaalisesti. 

Joten yhä kysyisin, että mitähän merkitystä sillä on minkä ikäisenä on sanonut kuinkakin paljon niitä sanoja?

Kiroilu mielestäni on ihan sopivaa, jos on vaikka iskenyt vasaralla sormille. Auttaa kipuun. Mutta kirjoitetussa tekstistä kertoo enemmän sanavaraston köyhyydestä ja mielikuvituksen puutteesta. Ehkä olisi auttanut, jos heille olisi luettu pienenä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]

Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä.

Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä.
[/quote]

Luitko kuitenkin tämän kilpavarusteluketjun läpi? Mitä enemmän lapselleni luen, sitä älykkäämpi hänestä tulee.. Meillä luetaan enemmän kuin teillä, lällällää.
Tottakai tiedän, olen vaan se kapula rattaassa, joka ei voi sietää suoritusvanhemmuutta ja siitä kilpailua. Puhun vaikka kuun juustoksi ja todistelen suolan sokeriksi, jotta nämä suorittajat edes hetken miettisivät motiivejaan.

Meillä ei lueta iltasatua. Luettiin ennen, mutta lapsi tuumasi, että saisinko mä äiti alkaa vain nukkumaan. Ei anna lukea. Ikää 3 vuotta. Päivällä kyllä tykkää että luetaan jotain kirjaa.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"] Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä. [/quote] Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä. Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä. [/quote] Luitko kuitenkin tämän kilpavarusteluketjun läpi? Mitä enemmän lapselleni luen, sitä älykkäämpi hänestä tulee.. Meillä luetaan enemmän kuin teillä, lällällää. Tottakai tiedän, olen vaan se kapula rattaassa, joka ei voi sietää suoritusvanhemmuutta ja siitä kilpailua. Puhun vaikka kuun juustoksi ja todistelen suolan sokeriksi, jotta nämä suorittajat edes hetken miettisivät motiivejaan.

[/quote]

Tuon "meillä luetaan enemmän kuin teillä" -tyypin pointtihan juuri oli, että lapsille on luettu paljon, ja silti heillä on ongelmia kielen kehityksen suhteen. Eli nimenomaan hän vastusti sitä, että vanhemmat katsovat kaiken olevan oman erinomaisuutensa ja suorittamisensa ansiota.

Kyllä kaikissa kodeišsa ei lueta iltasatuja ei edes sitä lyhyttä saturukousta.

Meillä ei ikinä ole luettu iltasatuja, ja sormista voi laskea ne kerrat, kun olen lapsille lukenut päivällä. Vihaan kirjojen lukemista, ja erityisesti vihaan ääneen lukemista.

Lapsuuden tylsimpinä hetkinä muistan päiväkodin satutuokiot! Pidin tarinoita tylsinä, typerinä ja outoina... Onneksi minulle ei kotona luettu.

(Kirjoitin äidinkielestä E:n, kerron siksi kun muutkin ovat maininneet, ja se ilmeisesti on jokin meriitti... Nyt huomaatte varmasti paljon virheitä tekstissäni, mutta yo-kirjoituksista on kohta 20v. aikaa.)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"]
...Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä.

[/quote]

Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen.
[/quote]

Ja tiätsä. Mä voisin laittaa aika suuren summan rahaa ja vielä pääni pantiksi, että olen lukenut enemmän kuin sä. Ja että meillä luetaan paljon. Mehän ei nyt keskusteltu lukemisen tärkeydestä ylensä, vaan iltasadun ja lapselle lukemisen tärkeydestä, sekä sen vaikutksesta kielenkehitykseen. Mm.varhainen hyvä vuorovaikutteisuus tukee lapsen kognitiota ja myöhempää kielenkehitystä huomattavasti enemmän, kuin myöhäisempi satujen lukeminen.
-
Mitä itse lukemiseen tulee, niin sen vaikutukset ovat enemmän yleissivistystä, luovuutta, maailmankuvaa ym. kartuttavaa.
-
Jos iltasatua lukee, pitäisi sen motivaatio olla yhdessä lähekkäin olo, eikä opetustuokio.
-
Perkele.
[/quote]
Ootko sä se sijaisvanhempi? Sanoit ettet lue lapsille juuri koskaan. Oletko kännissä?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"] Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä. [/quote] Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä. Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä. [/quote] Luitko kuitenkin tämän kilpavarusteluketjun läpi? Mitä enemmän lapselleni luen, sitä älykkäämpi hänestä tulee.. Meillä luetaan enemmän kuin teillä, lällällää. Tottakai tiedän, olen vaan se kapula rattaassa, joka ei voi sietää suoritusvanhemmuutta ja siitä kilpailua. Puhun vaikka kuun juustoksi ja todistelen suolan sokeriksi, jotta nämä suorittajat edes hetken miettisivät motiivejaan.

[/quote]

No luin joo, ja ihan samoin ärsytti kuin vissiin sinuakin. Oman lapsen kohdalla lukemisen tavoite ei ole äidinkielen laudatur vaan lapsen ymmärryksen ja tietojen, taitojen ja mahdollisuuksien parantaminen. Ja tietysti se, että ehkä hänkin joskus nauttisi lukemisesti niin kuin itse teen. Ymmärrän pointtisi nyt paremmin, tyylisi on aika provokatiivinen :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"] Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä. [/quote] Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä. Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä. [/quote] Luitko kuitenkin tämän kilpavarusteluketjun läpi? Mitä enemmän lapselleni luen, sitä älykkäämpi hänestä tulee.. Meillä luetaan enemmän kuin teillä, lällällää. Tottakai tiedän, olen vaan se kapula rattaassa, joka ei voi sietää suoritusvanhemmuutta ja siitä kilpailua. Puhun vaikka kuun juustoksi ja todistelen suolan sokeriksi, jotta nämä suorittajat edes hetken miettisivät motiivejaan.

[/quote]

Tuon "meillä luetaan enemmän kuin teillä" -tyypin pointtihan juuri oli, että lapsille on luettu paljon, ja silti heillä on ongelmia kielen kehityksen suhteen. Eli nimenomaan hän vastusti sitä, että vanhemmat katsovat kaiken olevan oman erinomaisuutensa ja suorittamisensa ansiota.
[/quote]
Tarkoitinkin noita paljon aikaisempia..

68 oli siis myös 57

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:44"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"] Voi helvetti. KESKUSTELKAA niiden lastenne kanssa, niin kieli kehittyy. Puhukaa samalla kielellä kuin aikuisille, EIKÄ yksinkertaistaen "missä kukka" tms. Se on sitä apukoulupedagogiikkaa ja teletapppikieltä, joka ei todellakaan kehitä ja edistä lapsen kielellisiä valmiuksia. Toimin sijaisvanhempana ja olen erikoistunut lapsiin, joilla kielenkehityksen viivettä ym. kielellisiä vaikeuksia. En lue lapsille juuri koskaan, koska se ei ole vuorovaikutteista, enkä voi tietää, ymmärtääkö lapsi. Iltasaduilla ei ole mitään tekemistä kielenkehityksen ym. kanssa, se on rauhallinen hetki, jossa fyysisellä läheisyydellä ja mm. oksitosiinin erityksellä on suurempi merkitys, auttaa lasta nukahtamaan turvallisesti. Meillä iltasadut on korvattu pienellä juttutuokiolla ennen nukkumaanmenoa, lapsi saa täyden huomioni ja voi kertoa jos päivästä on jäänyt jotain painamaan mieltä tai ihan mitä vaan asiaa onkaan. Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä. [/quote] Millähän tavalla lukeminen ja keskustelu sulkevat toisensa pois. Lapsen kanssa voi keskustella ja hänen kanssaan voi lukea. Lukeminen on normaalisti vuorovaikutteista, vanhempi lukee, lapsi kysyy tai kertoo jotain, sitten jutellaan, jossain vaiheessa jatketaan kirjaa. Omalla lapsellani on kielellinen erityisvaikeus puheenymmärtämiseen painottuen ja sen kyllä huomasi, kun hän ei ymmärtänyt, mitä luin. Silloin yksinkertaistin tekstejä, samoja kirjoja luettiin uudelleen ja uudelleen, jolloin ne tulivat tutuiksi (toisto kymmenet ja kymmenet kerrat on tärkeää kielihäiriöisen kuntoutuksessa, kuten varmaan tiedät...?). Nykyään jaksaa jo kuunnella pitkähköjä tarinoita, tosin edelleen luetaan kuvitettuja kirjoja, jotka tukevat ymmärtämistä. Iltalukemisen merkitys on mielestäni nimenomaan vuorovaikutuksellinen, siinä on kiireetön läsnäolo ja läheisyys eikä aina ole vaarallista jos ei jokaista sanaa ymmärrä. [/quote] Luitko kuitenkin tämän kilpavarusteluketjun läpi? Mitä enemmän lapselleni luen, sitä älykkäämpi hänestä tulee.. Meillä luetaan enemmän kuin teillä, lällällää. Tottakai tiedän, olen vaan se kapula rattaassa, joka ei voi sietää suoritusvanhemmuutta ja siitä kilpailua. Puhun vaikka kuun juustoksi ja todistelen suolan sokeriksi, jotta nämä suorittajat edes hetken miettisivät motiivejaan.

[/quote]

No luin joo, ja ihan samoin ärsytti kuin vissiin sinuakin. Oman lapsen kohdalla lukemisen tavoite ei ole äidinkielen laudatur vaan lapsen ymmärryksen ja tietojen, taitojen ja mahdollisuuksien parantaminen. Ja tietysti se, että ehkä hänkin joskus nauttisi lukemisesti niin kuin itse teen. Ymmärrän pointtisi nyt paremmin, tyylisi on aika provokatiivinen :)
[/quote]
No shit :)

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:42"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 22:32"] ...Lukemista paljon tärkeämpää on vuorovaikutus, kommunikointi, lapsen kuuleminen, kuunteleminen ja näkeminen. Ja se, ettei lässytä ja puhu vauvakielellä. [/quote] Väärin. Ensinnäkin sijaisvanhemmuus ei tod. tee kenestäkään asiantuntijaa tässä asiassa. Toiseksi, Jos lukisit itse enemmän olisit tietoinen juuri päinvastasista väitteistä, googleta vaikka. Kolmanneksi kiroileminen ei kuulu normaalin vuorovaikutustilanteeseen. [/quote] Ja tiätsä. Mä voisin laittaa aika suuren summan rahaa ja vielä pääni pantiksi, että olen lukenut enemmän kuin sä. Ja että meillä luetaan paljon. Mehän ei nyt keskusteltu lukemisen tärkeydestä ylensä, vaan iltasadun ja lapselle lukemisen tärkeydestä, sekä sen vaikutksesta kielenkehitykseen. Mm.varhainen hyvä vuorovaikutteisuus tukee lapsen kognitiota ja myöhempää kielenkehitystä huomattavasti enemmän, kuin myöhäisempi satujen lukeminen. - Mitä itse lukemiseen tulee, niin sen vaikutukset ovat enemmän yleissivistystä, luovuutta, maailmankuvaa ym. kartuttavaa. - Jos iltasatua lukee, pitäisi sen motivaatio olla yhdessä lähekkäin olo, eikä opetustuokio. - Perkele. [/quote] Ootko sä se sijaisvanhempi? Sanoit ettet lue lapsille juuri koskaan. Oletko kännissä?

[/quote]

Sehän just myönsi puhuvansa mitä sylki suuhun tuo, koska haluaa kyseenalaistaa suoritusvanhemmuuden. Varmaan tuntuu hyvältä missiolta pienessä sievässä, mutta epäilemättä oikeita sijaisvanhempia ketuttaa lukea näitä.

Ootko sä se sijaisvanhempi? Sanoit ettet lue lapsille juuri koskaan. Oletko kännissä?

Jep. Nuorimmaista lukuunottamatta osaavat kyllä itse lukea. Lukevat paljon ja usein ääneen. Enkä nyt valitettavasti ole kännissä, vaikka ei se pahaakaan tekis tällaisen viikon jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]

Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym. Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.

[/quote]

Ja mitähän merkitystä sillä sitten käytännössä on puhuuko teidän lapsi 1v taitavammin kuin heidän 2 vuotiaana? Eihä sillä ole mitään taivahan väliä.

Minun lapseni sanoi ensimmäiset sanansa 2,5vuotiaana. Ajatella. Ja kyllä luemme myös kirjoja. ;) Sama lapsi muuten oppi kirjoittamaan ja lukemaan 5 vuotiaana. Nyt eskarilaisena lukee pitkiä kirjoja (ei mitään kuvakirjoja) itse eskariopet on sanoneet, että on mielettömän taitava verbaalisesti. 

Joten yhä kysyisin, että mitähän merkitystä sillä on minkä ikäisenä on sanonut kuinkakin paljon niitä sanoja?
[/quote]

Ei mitään, ymmärrän että kaikki lapset kehittyvät omaa vauhtiaan ym. Mutta nämä perheet on niitä joissa ei yritetäkään lukea, kirjoja tuskin edes on. Avoimesti ovat kyllä kertoneet mielipiteensä kirjaston turhuudesta, ja kuinka turhaa rahanmenoa on sekin kirjakerho mihin kuulumme. Eihän ne lapset edes jaksa kuunnella. Pullolle rauhoittuu tää 2v kuulemma helpommin.

Hyvä että sinä luet. Lapset todella kehittyvät yksilöllisesti, mutta on aikuisen tehtävä sitä kehitystä tukea. Valitettavasti on paljon perheitä jotka eivät edes yritä.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 20:48"]

Tiedän parikin lähipiiristä. Ihmettelevät aina miten meidän lapset puhuvat niin paljon ja selkeästi, käyttävät vaikeampiakin sanoja. Heidän vajaa 2v puhuu saman verran kuin meidän pian 1v. Heidän 3v lässyttää eikä osaa sanoa kaikkia kirjaimia, muutenkin sanavarasto tuntuu olevan aika suppea. Käytetään niitä samoja sanoja ja riehkastaan ja hypätään. Meillä luetaan joka päivä vähintään iltasatu, monesti luen päivälläkin. Olen lukenut myös sanomalehtiä ym. Joku sanoi ettei lapsi malta kuunnella. Ottakaa aluksi kuvakirja ja näyttäkää siitä että " tässä on kissa, mitä kissa sanoo, sanooko kissa miau? Ompa ihana kissa." Sitten voi pyytää lasta osoittamaan missä pallo? Löydätkö kiikun? Siitä siirrytään kirjoihin missä lause tai pari sivullaan, lapsia kyllä kiinnostaa kun sinnikkäästi yrittää.

[/quote]

Väittäisin, että olen lukenut lapsilleni enemmän kuin sinä omillesi. Joka päivä luetaan sekä päivällä että illalla, on luettu ihan vauvasta saakka. 4 v jaksaa kuunnella puoli tuntia kevyesti esim. Astrid Lindgreniä ja kärttää lisää. 2 v keskittyy myös hienosti. 4 v todellakin "lässyttää", kuten kauniisti ilmaisit, puheterapiassa on tehty kovasti töitä, ja ilmeisesti 2 v:tä odottaa sama pitkä tie, kunhan alkaa tässä ylipäätään enemmän puhua.

 
[/quote]

Noh mistä sinä tiedät paljonko minä olen lukenut sinuun verrattuna? :D aivan sama.

Kommentillani ei ollut tarkoitus arvostella lapsia heidän yksilöllisestä kehityksestään vaan aikuisia siitä ettei he tue tätä kehitystä. Onneksi sinä tuet ja lapsesi saavat varmasti hyvät eväät kielellisesti. Anteeksi jos loukkasin.