Lue keskustelun säännöt.
Psykologiaa opiskeleva ystävä - hermot menee
12.08.2015 |
Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.
Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...
Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.
Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.
Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.
Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:25"]
Psykologiaa opiskeleva kaverisi näköjään kuvittelee olevansa psykiatri (joka on korkeammin koulutettu ja ainoa, joka voi antaa diagnooseja).
Joku jo ehdottikin, että ehkä voisit muistuttaa kaveriasi tästä joka kerta, kun alkaa diagnosoimaan? "Olisitkohan halunnut oikeasti psykiatriksi, kun haluaisit kovasti diagnosoida kaikkia? Tosin se olisi kyllä paljon haastavampaa opiskelua kuin nyt."
[/quote]
Juuri näin. Me pyskologit emme saa Suomessa jakaa diagnooseja, vaikka diagnosointiin liittyvää tutkimusta teemmekin. Toinen huomattava seikka on juuri tämä tutkimus: Kuinka kukaan ammatinharjoittaja voi luulla, että diagnooseja saa heittää ilmoille ilman perusteellista tutkimusta..? Jokaisen kollegani ainakin toivon sen muistavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 00:25"]Psykologiaa opiskeleva kaverisi näköjään kuvittelee olevansa psykiatri (joka on korkeammin koulutettu ja ainoa, joka voi antaa diagnooseja).
Joku jo ehdottikin, että ehkä voisit muistuttaa kaveriasi tästä joka kerta, kun alkaa diagnosoimaan? "Olisitkohan halunnut oikeasti psykiatriksi, kun haluaisit kovasti diagnosoida kaikkia? Tosin se olisi kyllä paljon haastavampaa opiskelua kuin nyt."
[/quote]psykologiksi voi opiskella 10 vuotta nopeammin kuin psykiatrisia, siihen tarvitaan pohjalle täysimittainen lääkärin tutkinto.
Ihmettelen että joku tosiaan sekoittaa nämä kaksi täysin eri alan koulutusta.
Pelkkä lääkärin tutkinto on paljon vaativampi kuin psykologian opinnot, psykiatri lukee vielä erikoistumisen lisäksi.
Psykiatri on ammatti, psykologi on vain tutkinto, joka ei valmista suoraan mihinkään tehtävään.
Joo, ihan tavallista. Ei sen kyllä yleensä pitäisi kestää graduvaiheeseen.
Eikös toi psykologian opiskelu houkuttele eniten sellaisia ihmisiä, joilla on tarve tehdä ihmiset ympärillä ymmärrettäväksi. Se, että sitä haluaa tuoda esiin, on ehkä vähän lapsellista.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:31"]
Lisäksi, aika harva meistä jaksaa enää ammattiaan työaikojen ulkopuolella harjoittaa.
[/quote]
Äärimmäisen lohduttavaa. Täytyy toivoa, että ystäväni pääsee pian työelämään ja sen tarjoamien haasteiden ääreen.
- Ap
Hyi ku kerran baarissa törmäsin johonkin mieheen, joka opiskeli psykologiaa : hän alkoi analysoimaan kehonkieltäni (näytin mukamas sisäänpäin kääntyneeltä ). Hän alkoi asettelemaan käsiäni niin, että näyttäisin avoimelta ja helposti lähestyttävältä. Esitti myös kaikenlaisia kysymyksiä liittyen mielialaani :D voi hyvä luoja sentään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:38"]Psykiatri on ammatti, psykologi on vain tutkinto, joka ei valmista suoraan mihinkään tehtävään.
[/quote]
Miten niin ei valmista mihinkään tehtävään? Valmistaa psykologin tehtävään. Psykologi on ammatti siinä missä psykiatrikin, toki huomattavasti lyhyemmällä koulutuksella.
Ihme yleistyksiä :D. Eiköhän suurin osa psykan opiskelijoista hae opiskelemaan alaa, koska lukiossa aine kiinnostaa ja tutkinto antaa todella monipuoliset työmahdollisuudet ja työtilanne on erittäin hyvä. Tutkinto valmistaa suoraan ammattiin, mikä on iso plussa monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:31"]
Lisäksi, aika harva meistä jaksaa enää ammattiaan työaikojen ulkopuolella harjoittaa.
[/quote]
Äärimmäisen lohduttavaa. Täytyy toivoa, että ystäväni pääsee pian työelämään ja sen tarjoamien haasteiden ääreen.
- Ap
[/quote]
Niin ja aika moni ei sitten kuitenkaan jaksa sitä duunia.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:28"]Sano sille että ylidiagnosointi on rasittavaa ja jopa loukkavaa. En usko että hän tarkoittaa mitään pahaa, kunhan vaan on innoissaan alastaan.
[/quote]
Ylidiagnosointi? Kaikenlainen diagnosointi kuuluu potilaan ja ammattilaisen väliseen suhteeseen eikä muihin ihmissuhteisiin. Muissa ihmissuhteissa diagnosointi on lähes aina vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:31"]
Lisäksi, aika harva meistä jaksaa enää ammattiaan työaikojen ulkopuolella harjoittaa.
[/quote]
Äärimmäisen lohduttavaa. Täytyy toivoa, että ystäväni pääsee pian työelämään ja sen tarjoamien haasteiden ääreen.
- Ap
[/quote]
Niin ja aika moni ei sitten kuitenkaan jaksa sitä duunia.
[/quote]
Kuinka moni noin tarkalleen ei jaksa, kun sinulla näyttää olevan tietoa aiheesta?
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 09:38"]Psykiatri on ammatti, psykologi on vain tutkinto, joka ei valmista suoraan mihinkään tehtävään.
[/quote]
Miten niin ei valmista mihinkään tehtävään? Valmistaa psykologin tehtävään. Psykologi on ammatti siinä missä psykiatrikin, toki huomattavasti lyhyemmällä koulutuksella.
[/quote]
Täysin näin! Eikä psykiatria ja psykologia ole muutenkaan mielelästä vertailla sillä koulutukset ja toimenkuvat suuntautuvat hyvin erilaisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:02"]Ihme yleistyksiä :D. Eiköhän suurin osa psykan opiskelijoista hae opiskelemaan alaa, koska lukiossa aine kiinnostaa ja tutkinto antaa todella monipuoliset työmahdollisuudet ja työtilanne on erittäin hyvä. Tutkinto valmistaa suoraan ammattiin, mikä on iso plussa monelle.
[/quote]
Miksi joku alapeukuttaa tätä? Totta joka sana :).
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:38"]Ei ole ollenkaan tavatonta, että sosiaali- ja/tai terveysalaa opiskeleva hurahtaa omaan juttuunsa noin täysin. Ja analysoi ja diagnosoi kaikkea ympärillään olevaa ihan hullun tavalla. Yksi osa ammatillisuutta on myös se, että löytää myös sen normaalin ja vapaa-ajallaan pystyy pistämään ammattiminän sivuun. Tämä sinun ystäväsi on niin raakile vielä.
Jos oikein ilkeäksi rupeaisi, niin voisi kertoa tutkimuksesta, jonka mukaan psykologiaa hakeutuu opiskelemaan ihmiset, jotka pyrkivät hoitamaan itsessään jotain rikkimennyttä.
Oikeasti tässä ketjun ekan neuvo oli todella hyvä, itse toimisin varmasti noin. "Ammattilaisena" hänen pitäisi hyvin kestää tämmöinen keskustelu. Samoin lause "en tarvitse psykologia vaan ystävää" on hyvä ja pysäyttävä. Voimia!!!!
[/quote]Pistipä silmääni tuo lause,iänikuinen väite, että psykologiaa hakeutuu lukemaan jollain tavalla rikkimennyt - Voi hyvänen aika sentäs kukahan meistä ihmisistä on mukamas säilynyt elämän kulussaan säröiltä?Toisille niitä säröjä on tullut matkalla sen verran vaan enempi ja syvemmin uurtavia, että on hyvä kun toiset eli psykologit niitä hoitavat terapoimalla ja psykiatrit määräävät lääkkeet tarpeen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:58"]Mulla on tuollainen appiukko! Psykologi siis, ja lähenee eläkeikää. Valitettavasti aika ei siis välttämättä paranna, vaan nuo psykologin lasit voi jäädä pysyvästi päähän, vaikka tekisi tuota työtäkin vuosikymmenet.
Sanot hänelle mitä vain, niin aina taustalla on jotain muuta, ihan sama oletko iloinen vai surullinen, tyytyväinen tai tyytymätön, terve tai sairas, niin se on vain sinun oma harhainen käsityksesi itsestäsi, ja hän tietää paremmin.
Hän saattaa yhdestä lauseesta analysoida minun suhdettani ystäviini tai sukulaisiini joita hän ei ole koskaan tavannut. Kaikki vitsailu on poissuljettu, sillä niistä löytyy joku salattu viesti. Ei ole kovin rentoja joulupäivällisiä meillä, voin kertoa!
Turha varmaan sanoa että mieheni ja minä varomme sanomisiamme tarkkaan kun näemme, eikä appivanhemmilla ole meihin mitään todellista suhdetta. Siis sellaista joka perustuu aitoon kohtaamiseen. Häiriintyneitä nuo psykologit ovat itse!
[/quote]
Välit poikki vaan, ainakin vähäksi aikaa. Niin olen itse tehnyt aikanaan, ja hyvin toimi. Nyt ei analysoi muut kuin oma tyttö. Ei raivostuta läheskään niin paljon.
Eiköhän Ap se sun kaveris siitä jossain vaiheessa rauhoitu. Itse opiskelin fysioterapeutiksi, ja olin opiskeluaikoina varmaan aika rasittava kun olin niin yli-innokas analysoimaan ihmisten liikkumista. Annoin neuvoja ihan pyytämättä tyyliin "oon vähän katellu, että sulla on aika pahan näkönen ylipronaatio, kannattais varmaan tehdä sille jotain ennen kuin alkaa polvetkin hajomaan..."
Kyllä sitä rauhottuu kun pääsee "oikeisiin" töihin. Ei sitten vapaa-ajalla enää ehdi / jaksa analysoida jokaista vastaantulijaa :)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 10:37"]Eiköhän Ap se sun kaveris siitä jossain vaiheessa rauhoitu. Itse opiskelin fysioterapeutiksi, ja olin opiskeluaikoina varmaan aika rasittava kun olin niin yli-innokas analysoimaan ihmisten liikkumista. Annoin neuvoja ihan pyytämättä tyyliin "oon vähän katellu, että sulla on aika pahan näkönen ylipronaatio, kannattais varmaan tehdä sille jotain ennen kuin alkaa polvetkin hajomaan..."
Kyllä sitä rauhottuu kun pääsee "oikeisiin" töihin. Ei sitten vapaa-ajalla enää ehdi / jaksa analysoida jokaista vastaantulijaa :)
[/quote]minä äitinä ihan toivoisin, että tyttäreni, joka parhaillaan opiskelee yliopistossa psykologiaa, opiskelisi seuraavaksi alakseen fysioterapeutiksi, jotta saisin häneltä hierontaa ja muuta ohjausta nivelrikon runtelemaan selkärankaani jne. ja ihan ilmaiseksi tai voisin mä ruoat tarjota vastineeksi:D
Psykologiaa on älyttömän vaikea päästä opiskelemaan, vain jotain 3-6% pääsykokeissa käyneistä pääsee sitä opiskelemaan. Ja minä kuulun niihin jotka ei ole vielä päässyt, mutta oon pystynyt muuten lukemaan perusopintoja, ei siellä edes vielä opiskella analysoimaan tai mitään sellaista, joten vähän ihmettelen tätä aloitusta. Vaativaa opiskelu kyllä on, paljon tulee tietoa joka pitäisi saada jotenkin pysymään päässäkin ja omaksua.
ihan turha teidän on väittää etteikö jokaikisellä ihmisellä ole joku psyykkeen häiriö, koska meillä kaikilla ON. Ei tarvitse kuin vähän lukea psykologiaa tai seksuaalisia sairauksia, fobioita, neurooseja niin huomaa että kas, tuolla ja tuollahan sukulaisella onkin tuo. Esim. diagnosoimattomat oppimishäiriöt, lintufobiat, korkeanpaikan kammo, pimeäfobia, lentofobia, lievä masennus, suru, mitä erilaisimmat seksualiset poikkeavuudet, lueppa muutenn:https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_paraphilias
ParaphiliaFocus of erotic interestAbasiophilia
People with impaired mobility[3]
Acrotomophilia
People with amputations[4][5]
Agalmatophilia
Statues, mannequins and immobility[6]
Algolagnia
Pain, particularly involving an erogenous zone; differs from masochism as there is a biologically different interpretation of the sensation rather than a subjective interpretation[7]
Andromimetophilia
Trans men[3][8]
Anililagnia
Attraction by young men to older women[9]
Anthropophagolagnia
Raping and then cannibalizing another person.[10]
Anthropophagy
Ingesting human flesh[10]
Apotemnophilia
Being an amputee[4][11]
Asphyxiophilia
Being asphyxiated or strangled[4]
Attraction to disability
People with one or more physical disabilities.[12]
Autagonistophilia
Being on stage or on camera[13][14]
Autassassinophilia
Being in life-threatening situations[4]
Autoandrophilia
An AFAB (assigned female at birth) female imagining herself as a male[15][16]
Autoerotic asphyxiation
Self-induced asphyxiation, sometimes to the point of near unconsciousness[14]
Autogynephilia
An AMAB (assigned male at birth) male imagining himself as a female[17]
Auto-haemofetishism
Bleeding oneself (does not involve ingestion of blood). Type of autovampirism.[18]
Autonepiophilia
The image of one's self in the form of an infant.[13]
Autopedophilia
The image of one's self in the form of a child.[19]
lista jatkuu ja jatkuu
Täytynee tähän sanoa, että psykologihan ei saa tehdä diagnooseja. Diagnosointi kuuluu Suomessa lääkärille. Jos joku niitä psykologina viljelee niin ei kyllä ihan pätevä ammatinharjoittaja vielä ole.
Lisäksi, aika harva meistä jaksaa enää ammattiaan työaikojen ulkopuolella harjoittaa.