Psykologiaa opiskeleva ystävä - hermot menee

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:13"]Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.

Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...

Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.

Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.

Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.  

Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
[/quote] Mun eräs läheinen on juuri tuommonen, sen kanssa ei pysty enää normaalisti kommunikoimaan, eikä se edes tajua kuinka typerästi se käyttäytyy. Muistetasnhan, että tällaisen ihmisen edessä ei saa edes loukkaantua. Eikä tämä ihmistyyppi ymmärrä sitä, että normaalilla ihmisellä voi todellakin palaa hermot. Mun mielestä on tärkeätä analysoida toista koko ajan. Kerro sille selkeästi mikä vaivaa, ja miksi sen käytös ei ole oikein. Jos ei uppoa kaaliin, niin ota etäisyyttä, niin varmaan oikeakin psykologi neuvoisi tekemään ;D Ja otan osaa tosiaan! Tiedän miltä tuo tuntuu!
[/quote] *törkeätä*
[/quote]

Sitten kun protestoi tätä analyysin kohteeksi joutumista, syynä on tietty sun defenssit, et ole yhteydessä sun tunteisiisi ja torjut analyysit siksi.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:42"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:37"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:27"]I feel you, ap. Äitini on psykiatri ja voit uskoa, että koko lapsuuteni ja nuoruuteni olen altistunut ylianalysoinnille. Jos pyysin äidiltä iltapalaksi lettuja, saattoi vastaus olla "Tiesit etten nyt jaksa pitkän työpäivän jälkeen tehdä enää lettuja. Halusitko tuntea pettymyksen kokemuksen? Mitenkäs minä nyt auttaisin sinua käsittelemään tätä pettymystä?" Tarina on tosi. Enkä tosiaan halunnut pettymyksen kokemusta vaan niitä lettuja.
[/quote]

Voi apua!!!
[/quote] Tulisin itse hulluksi tuollaisen äidin kanssa!

Kuulostaa woody allenin kirjoittamalta sketsiltä lähinnä.
[/quote] Niin tai jonkun psykopatiaa sairastavan äidin kertomukselta :D Joka toinen lapsen lause on epäilyksen arvoinen m... Saanko lettuja....Vastaus kysymykseen kuuluisi: totta kai rakas ;D

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:13"]Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.

Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...

Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.

Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.

Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.  

Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
[/quote] Mun eräs läheinen on juuri tuommonen, sen kanssa ei pysty enää normaalisti kommunikoimaan, eikä se edes tajua kuinka typerästi se käyttäytyy. Muistetasnhan, että tällaisen ihmisen edessä ei saa edes loukkaantua. Eikä tämä ihmistyyppi ymmärrä sitä, että normaalilla ihmisellä voi todellakin palaa hermot. Mun mielestä on tärkeätä analysoida toista koko ajan. Kerro sille selkeästi mikä vaivaa, ja miksi sen käytös ei ole oikein. Jos ei uppoa kaaliin, niin ota etäisyyttä, niin varmaan oikeakin psykologi neuvoisi tekemään ;D Ja otan osaa tosiaan! Tiedän miltä tuo tuntuu!
[/quote] *törkeätä*
[/quote]

Sitten kun protestoi tätä analyysin kohteeksi joutumista, syynä on tietty sun defenssit, et ole yhteydessä sun tunteisiisi ja torjut analyysit siksi.
[/quote] Mulla on yks läheinen joka sanoo myös mulle, kun kritisoin tai käsken hänen lopettaa minun analysoinnin...Tulee viestejä ihan oikeasti: Olet henkisessä kehityksessä jäljessä tai sitten se perus: oletko huomannut sinulla on näitä defenssejä ja hakeudu terapiaan.... Pidemmän päälle raivostuttavaa käytöstä... huh huh!

Psykologia on sentään sikäli ihmistajuista että hyvä psykologi selittää asian niin että potilaskin ymmärtää, mutta kun paras kaveri opiskelee neljättä vuotta teoreettista fysiikkaa ja luennoi aiheesta yhtä mielellään kuin fuskivuoden syksyllä en tiedä pitäisikö itkeä vain nauraa... Ihana se on silti. 

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:13"]Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.

Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...

Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.

Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.

Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.  

Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
[/quote] Mun eräs läheinen on juuri tuommonen, sen kanssa ei pysty enää normaalisti kommunikoimaan, eikä se edes tajua kuinka typerästi se käyttäytyy. Muistetasnhan, että tällaisen ihmisen edessä ei saa edes loukkaantua. Eikä tämä ihmistyyppi ymmärrä sitä, että normaalilla ihmisellä voi todellakin palaa hermot. Mun mielestä on tärkeätä analysoida toista koko ajan. Kerro sille selkeästi mikä vaivaa, ja miksi sen käytös ei ole oikein. Jos ei uppoa kaaliin, niin ota etäisyyttä, niin varmaan oikeakin psykologi neuvoisi tekemään ;D Ja otan osaa tosiaan! Tiedän miltä tuo tuntuu!
[/quote] *törkeätä*
[/quote]

Sitten kun protestoi tätä analyysin kohteeksi joutumista, syynä on tietty sun defenssit, et ole yhteydessä sun tunteisiisi ja torjut analyysit siksi.
[/quote] Mulla on yks läheinen joka sanoo myös mulle, kun kritisoin tai käsken hänen lopettaa minun analysoinnin...Tulee viestejä ihan oikeasti: Olet henkisessä kehityksessä jäljessä tai sitten se perus: oletko huomannut sinulla on näitä defenssejä ja hakeudu terapiaan.... Pidemmän päälle raivostuttavaa käytöstä... huh huh!
[/quote]

Vrt "muutosvastarinta" työorganisaatoissa. Erinomainen kaikkeenvenyvä käsite, jolla kuitata kaikki ei-toivotut mielipiteet lattianrakoon ja vielä syyllistää päälle.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:03"]Psykologia on sentään sikäli ihmistajuista että hyvä psykologi selittää asian niin että potilaskin ymmärtää, mutta kun paras kaveri opiskelee neljättä vuotta teoreettista fysiikkaa ja luennoi aiheesta yhtä mielellään kuin fuskivuoden syksyllä en tiedä pitäisikö itkeä vain nauraa... Ihana se on silti. 
[/quote]

Joo mutta fysikkaa ei voi sinällään väärinkäyttää vallankäytön välineenä toisen persoonan ylikävelemiseen.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:25"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:24"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:13"]Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.

Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...

Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.

Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.

Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 

Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.  

Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
[/quote] Mun eräs läheinen on juuri tuommonen, sen kanssa ei pysty enää normaalisti kommunikoimaan, eikä se edes tajua kuinka typerästi se käyttäytyy. Muistetasnhan, että tällaisen ihmisen edessä ei saa edes loukkaantua. Eikä tämä ihmistyyppi ymmärrä sitä, että normaalilla ihmisellä voi todellakin palaa hermot. Mun mielestä on tärkeätä analysoida toista koko ajan. Kerro sille selkeästi mikä vaivaa, ja miksi sen käytös ei ole oikein. Jos ei uppoa kaaliin, niin ota etäisyyttä, niin varmaan oikeakin psykologi neuvoisi tekemään ;D Ja otan osaa tosiaan! Tiedän miltä tuo tuntuu!
[/quote] *törkeätä*
[/quote]

Sitten kun protestoi tätä analyysin kohteeksi joutumista, syynä on tietty sun defenssit, et ole yhteydessä sun tunteisiisi ja torjut analyysit siksi.
[/quote] Mulla on yks läheinen joka sanoo myös mulle, kun kritisoin tai käsken hänen lopettaa minun analysoinnin...Tulee viestejä ihan oikeasti: Olet henkisessä kehityksessä jäljessä tai sitten se perus: oletko huomannut sinulla on näitä defenssejä ja hakeudu terapiaan.... Pidemmän päälle raivostuttavaa käytöstä... huh huh!
[/quote]

Vrt "muutosvastarinta" työorganisaatoissa. Erinomainen kaikkeenvenyvä käsite, jolla kuitata kaikki ei-toivotut mielipiteet lattianrakoon ja vielä syyllistää päälle.
[/quote] No manipulonniltahan tuo alkaa tuntumaan jos läheinen käyttäytyy noin ja ohittaa täysin toisen tunteet ja loukkaa vielä samassa lauseessa..Muistan myös kerran jopa itkenerni tähän henkilön seurassa, ja nyt puhun että tätä on jatkunut jo monta vuotta tämän henkilön taholta, siis itkin koska olin ihan loppu tuolle käytöksellä, mutta hän ei sitä tajunnut vaikka kerroin, että tämä johtuu:sinusta ja kohtele mua inhimillisesti...mitä tapahtuukin kuulen sanat hänen suusta: tiedän mikä sulla on...No yhteyden pitoa ei tähän henkilöön enää ole, muutakuin pakolliset tilanteet.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:03"]Psykologia on sentään sikäli ihmistajuista että hyvä psykologi selittää asian niin että potilaskin ymmärtää, mutta kun paras kaveri opiskelee neljättä vuotta teoreettista fysiikkaa ja luennoi aiheesta yhtä mielellään kuin fuskivuoden syksyllä en tiedä pitäisikö itkeä vain nauraa... Ihana se on silti.  [/quote] Joo mutta fysikkaa ei voi sinällään väärinkäyttää vallankäytön välineenä toisen persoonan ylikävelemiseen.

[/quote]

Totta tämäkin. Se vaan kun jaan vielä kämpänkin tämän fyysikkoystävän kanssa. Paras ystäväni hän toki on ja kenenpä persoonassa ei pieniä vikoja olisi, eikä sellaista kuin täydellinen persoonallisuus varmaan edes ole.